Miten se toimii kulissien takana?
Maine on paljolti subjektiivinen kokemus irl, mutta jos se on sitä myös webpalvelussa, niin miten se voi toimia pellin alla mitattavana ja vaihdettavana arvona? (eli olisi objektiivinen ja konkreettinen luku tai algoritmi.)

(Jos viittaat johonkin näkyvyyteen, niin siitä olenkin jo jotain sanonut.)

Mikä voisi aiheuttaa inflaation? Minun on ainakin vaikea kuvitella, etten enää arvostaisi sitä, että joku tekee minulle palveluksia.

“Kassin tapauksessa toimii tietyllä tavalla myös maineen “luovuttaminen” pois palveluksia vastaan”
Eikö tämä tarkoita, että Kassi-maine olisi mitattavissa oleva kuvitteellinen vaihdon väline? Ts. joku luottaa, että luovutettuaan jotain konkreettisesti mitattavaa arvoa eteenpäin hän saa vastineeksi jotain muuta. Tämä on minusta edelleen rahan määritelmä ja eikä maineen. Mitä tapahtuu, kun tämä liikkuva mainevaluutta kokee inflaation? Yhtäkkiä kaikkia arvostetaan vaan vähemmän, vaikka kuinka olis altruistinen äiti Theresa.

En siis nyt puhu siitä että kaiken talouden pitäisi toimia kuvailemallani tavalla (en myöskään sano ettei se voisi). Mutta esimerkiksi Kassin vaihtotalous voi minusta varsin hyvin toimia mainepohjalta. Enkä tarkoittanut kirjaimellisesti sitä, että talouden pitäisi olla koko ajan tasapainossa, mutta suurin piirtein.

Kassin tapauksessa toimii tietyllä tavalla myös maineen “luovuttaminen” pois palveluksia vastaan. Jos pelkästään ottaa palveluksia vastaan eikä tee niitä, voi saada huonon maineen, eikä lopulta kukaan välttämättä tee enää itselle palveluksia. Tätä mainetta voi parantaa tekemällä vuorostaa palveluksia muille. Tässä mielessä maine vertautuu minusta valuuttaan.

Toki maineella on myös luottamusaspekti: saatujen ja tehtyjen palvelusten määrän lisäksi katsotaan myös transaktioiden laatua.

En täysin ymmärtänyt Beatles-vertausta. Beatles sai paljon rahaa, ja heillä on hyvä maine, what’s the difference?

Edellinen kuulostaa aika utopistiselta ihmiskäsitykseltä. Jälkimmäinen puolestaan tarkoittaa, että pitää olla jotain, jolla on arvoa ja joka liikkuu ihmiseltä toiselle ja jota voi kasaantua, mikäli on ahkerampi palvelusten tuottaja kuin muut => rahaa. Tällöin luottamus siirtyy tähän välineeseen – ei ihmiseen eli pitäydytään edelleen vaihtovälinetaloudessa.

Hahmotan ehkä, että mitä arvostustaloudella haetaan takaa, mutta käytännössä en kyllä näe hirveästi vaihtoehtoja vaihtovälineelle – kutsuttiin sitä sitten ihan miksi vaan. Puhdas arvostus tai maine (joka siis ei ole antajaltaan poistuvaa “omaisuutta”) voi kasvaa tai vähetä, mutta sitä ei voi luovuttaa tai ostaa keneltäkään. (Näin totesit itsekin.)

Tällaista tilannetta voisi kai tarkastella jonkin yhteisön vuorovaikutuskaavion kautta, jossa arvostetun henkilön puheita yms. kerrotaan eteenpäin. Tuollaisessa yhteisöesimerkissä maineen vastine on kaiketi pelkistettävissä henkilön huomioimiseen eri tilanteissa. Blogiskeneen tämä on rinnastettavissa, mutta miten siitä tehdä talousjärjestelmä, jossa ihmiset voisivat ansaita elantonsa keräämällä muiden arvostusta?

Ja jos sellainen tehtäisiin niin miten se vaikuttaisi yhteiskuntaan? Jotenkin näen uhkakuvana arvostuksen skaalautuvuuden ja sitä myöten ihmisten eriarvoisuuden. Miettikääpä vaikka millaisen arvostuspiikin Beatles tekisi arvostustalousjärjestelmässä? Levyä ei siis myytäisi rahaa vastaan, kuten nykyisessä talousjärjestelmässä, vaan bändit pistäisivät ulos kehittämänsä biisin ja kuulijat vain arvostaisivat julkaisun pilviin.

Vapaaehtoisuuteen perustuvissa palveluissa raha eli vaihtoväline on toki ongelmallinen osatekijä, mikä nousee esiin kamppailussa Google Answers vs. Yahoo Answers. Raha arvottaa tehdyn työn ja tuloksena tekijä ei koe enää työtä vaivan arvoisena. Minusta vastine vapaaehtoiselle työlle, jos vastinetta ylipäänsä kaivataan, täytyy olla jotain jota ei voi mitata tai arvottaa – ainakaan ennalta.

“Vastaavasti voisin haluta mieluusti tehdä palveluksia ilman rahallista korvausta vaikka tyypille, joka on suoltanut jatkuvasti minulle hyödyllistä sisältöä Twitterissä.” Tuo on helppo ratkaista – sen kun tekee. Mutta kysymys kai on siitä, että miksi tekisit palveluksen tuntemattomalle henkilölle A, ja miksi tuntematon henkilö B olisi velvollinen tekemään vastapainoksi palveluksen sinulle siksi, että A arvostaa sinua?

Henkilökohtaisesti voin tehdä palveluksia tuntemattomille, jos koen palveluksen itselleni mielenkiintoiseksi tai työn päämäärä on tarpeeksi jalo, esim. hyväntekeväisyys. Minulle henkilökohtaisesti tuntematon maineikas henkilö on siis huonommassa asemassa saada ilmaisia palveluksia kuin vaikkapa joku koditon lapsi. Kassin tapaisessa palvelustenvaihtoverkostossa maine olisi minulle tärkeä siihen pisteeseen asti, että tiedän voivani luottaa häneen. Ts. kyseessä ei ole lainatavaroita huonosti käsittelevä ihminen, lainojen unohtelija tai sarjamurhaaja.

Mikromaksaminen voisi tietysti olla eräs keino päästä arvostustalouteen osittain kiinni. Nopeana skenaariona vaikkapa se, että netissä tyypillinen arvostuksen vastine olisi näkyvyys (linkein, fesekaveripiirin, retweettien jne. kautta) ja kaikilla netin käyttäjillä olisi vaativuudeltaan yhden klikkauksen tasoinen tapa lähettää haluamalleen henkilölle mikromaksun/-lahjan. Tällöin kapitalismi pysyy valitettavasti vankkumattomalla jalustalla, mutta nettiarvostuksen voisi konkretisoida massojen avulla. Toinen kysymys sitten olisi se, että millaisiin korkeuksiin ihmisten exhibitionismin taso nousisi, kun nykyisinkin tuntuu, että feset, galtsut ja twitterit ovat täynnä julkisuushu0ria. (Enkä nyt väitä ettenkö itsekin olisi ;)

Vastaavasti voisin haluta mieluusti tehdä palveluksia ilman rahallista korvausta vaikka tyypille, joka on suoltanut jatkuvasti minulle hyödyllistä sisältöä Twitterissä.

Pointti on siis se, että on mahdollista siirtyä vaihtovälinetaloudesta arvostustalouteen: palveluita tarjotaan niille henkilöille, joihin luotetaan ja jotka tarjoavat palveluksia muille henkilöille. Jos tällaiset mekanismit saadaan toimimaan riittävän hyvin, ei varsinaista valuuttaa ainakaan kaikissa tilanteissa tarvita.