Viimeiset nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Intiassa, nyt on koko tarina valmis. Kirjoitin n\u00e4m\u00e4 aluksi Wordilla ja teksti\u00e4 tuli yhteens\u00e4 11 liuskan ja 35 000 merkin verran. Ihan mukava m\u00e4\u00e4r\u00e4. Viel\u00e4 kun joskus jaksaisi koulut\u00f6ihinkin panostaa yht\u00e4 paljon.<\/p>\n
7. p\u00e4iv\u00e4: Bikaner \u2013 rottatemppeli ja suuri huijausyritys<\/strong><\/p>\n Seitsem\u00e4nnen p\u00e4iv\u00e4n aluksi pist\u00e4ydyimme Jodhpurin linnakkeessa. Linnake oli varsin samankaltainen kuin aiemmin n\u00e4kem\u00e4mme pytingit, joten Rorya ja minua ei lainkaan harmittanut, ett\u00e4 meill\u00e4 oli sen verran kiire Bikaneriin, ett\u00e4 visiitti linnakkeeseen j\u00e4i lyhyeksi. Linnake sijaitsi n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 paikalla kukkulan laella, ja omalta kohdaltani sen suurin anti olikin kukkulalta avautuva n\u00e4kym\u00e4 Jodhpurin sinisyyteen. Jodhpur tunnetaan Intiassa nimell\u00e4 Sininen kaupunki, sill\u00e4 suuri osa sen taloista on sinisi\u00e4. Ja todella upealta kaupunki kauempaa n\u00e4yttikin.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen l\u00e4hdimme matkaan kohti l\u00e4hell\u00e4 Pakistanin rajaa sijaitsevaa Bikaneria. Matkalla koimme ehk\u00e4 er\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ni ep\u00e4hygieenisimmist\u00e4 kokemuksista. Pys\u00e4hdyimme nimitt\u00e4in matkalla temppeliin, joka on tunnettu asukeistaan: rotista. Temppelin k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4 vilist\u00e4\u00e4 valtoimenaan valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 rottia. Rottien my\u00f6s halutaan pysyv\u00e4n temppeliss\u00e4, sen verran monta ruokintapistett\u00e4 niille oli j\u00e4rjestetty. Ja koska kyseess\u00e4 on temppeli, ei sinne intialaisen tavan mukaan sovi menn\u00e4 keng\u00e4t jalassa, joten vaelsimme rottien seassa paljain jaloin. Huomattavasti j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4mpi kokemus kuin tavallisen temppelin n\u00e4keminen. Onnistuimme my\u00f6s bongaamaan valkoisen rotan, jonka n\u00e4keminen tuottaa kuulemma n\u00e4kij\u00e4lle suurta onnea.<\/p>\n Perill\u00e4 Bikanerissa kuskimme oli tarjoitus j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 meille pakettiimme kuuluva kamelisafari, johon kuuluisi y\u00f6 aavikolla. H\u00e4n ottikin heti yhteytt\u00e4 muutamaan paikalliseen matkanj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4\u00e4n, mutta palasi kohta luoksemme pahoitellen ja kertoi, ett\u00e4 aavikolla y\u00f6pyminen ei ole mahdollista, koska kaikki teltat ovat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Sen sijaan p\u00e4\u00e4sisimme siis vain parin tunnin kameliratsastukselle, mink\u00e4 j\u00e4lkeen y\u00f6pyisimme hotellissa.<\/p>\n T\u00e4t\u00e4 emme nielleet. Totesimme, ett\u00e4 n\u00e4in ei tilanne voi oikeasti olla, ja p\u00e4\u00e4timme selvitt\u00e4\u00e4 asian itse. Otimme Lonely Planetin esiin ja poimimme ensimm\u00e4isen safarinj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n numeron. Kyseess\u00e4 sattui olemaan sama Vino-niminen tyyppi, jonka kanssa kuskimme oli puhunut. H\u00e4n kertoi, ett\u00e4 kuskimme oli pyyt\u00e4nyt h\u00e4nt\u00e4 sanomaan, ett\u00e4 teltat olivat lopussa. Kuskimme nimitt\u00e4in halusi, ett\u00e4 y\u00f6pyisimme hotellissa, jolloin h\u00e4n saisi taas provisiota. Viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n asti minulla oli ollut jonkinlainen usko siihen, ett\u00e4 kuskimme sittenkin olisi kunnon kaveri, mutta nyt se usko loppui.<\/p>\n Vino sen sijaan osoittautui erinomaisen mukavaksi tyypiksi. H\u00e4n tarjosi meille pakettia, johon kuuluisi koko p\u00e4iv\u00e4n safari seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, y\u00f6pyminen aavikolla t\u00e4htien alla ja ratsastus takaisin seuraavana aamuna. My\u00f6s kaikki ruuat (kaksi aamiaista, lounas ja illallinen) kuuluivat pakettiin. Hinta 1000 rupiaa eli vajaat 20 euroa per nassu. Ei paha. Taas yksi suositus: jos joskus harkitsette kamelisafaria Bikanerissa, niin soittakaa miehelle nimelt\u00e4 Vino. Kovan v\u00e4\u00e4nn\u00f6n j\u00e4lkeen saimme kuskimme maksamaan melkein koko summan, koska safari kuului pakettiimme. Her\u00e4simme aamulla innoissamme tulevasta safarista. Kamelit odottivat meit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 hotelliltamme. Kamelin sel\u00e4ss\u00e4 tunsi olevansa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n korkealle. Thomasille se oli liikaa, ja h\u00e4n pyysi saman tien p\u00e4\u00e4st\u00e4 alas. Min\u00e4, Rory ja Veronica otimme siis ensimm\u00e4isen ratsastusvuoron Thomasin j\u00e4\u00e4dess\u00e4 yhden kamelin vet\u00e4m\u00e4\u00e4n vaunuun. Minulla oli varsin mukava ja hyvin pehmustettu satula, mutta Roryn satulasta oli pehmuste j\u00e4\u00e4nyt puuttumaan, ja kaverin takapuoli olikin muusina parin tunnin ratsastuksen j\u00e4lkeen. Kamelin sel\u00e4ss\u00e4 keikkuminen oli kuitenkin erinomaisen hauskaa puuhaa. N\u00e4immep\u00e4 pari villi\u00e4 aavikolla kirmailevaa antilooppiakin matkaa tehdess\u00e4mme.<\/p>\n Puolimatkassa pys\u00e4hdyimme lounaalle keskell\u00e4 aavikkoa kasvaneen suuren puun alle. Oppaamme valmistivat herkullisen kasvislounaan mukana tuomillaan v\u00e4lineill\u00e4 ja paistoivat my\u00f6s leiv\u00e4n paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Rorykin p\u00e4\u00e4si ilokseen osallistumaan leiv\u00e4n leipomiseen. Lounaan j\u00e4lkeen lep\u00e4simme hetken ja oppaamme opettivat meille mielenkiintoisia korttipelej\u00e4.<\/p>\n Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ratsastus jatkui. T\u00e4ll\u00e4 kertaa sain v\u00e4hemm\u00e4n mukavan satulan ja parin tunnin matkanteon j\u00e4lkeen minulle alkoi riitt\u00e4\u00e4. Viimeisen tunnin jouduin jo taistelemaan pysy\u00e4kseni satulassa, uupuneena sek\u00e4 auringon polttavasta paahteesta ett\u00e4 pitk\u00e4st\u00e4 ratsastuksesta. Jotenkin sit\u00e4 ihminen, joka ei ole juurikaan ratsastusta harrastanut, kuvittelee ettei se ole ollenkaan rankkaa, koska el\u00e4in tekee kaiken ty\u00f6n. V\u00e4\u00e4rin. Kun viimein pys\u00e4hdymme, kaikkia jaloissani olleita lihaksia s\u00e4rki. Lis\u00e4ksi shortsini olivat kamelille noustessa repeytyneet haaroista, mik\u00e4 oli hieman noloa.<\/p>\n Leiripaikkamme oli hiekkadyynin laella, melko l\u00e4hell\u00e4 ohittamaamme aavikkokyl\u00e4\u00e4 mutta kuitenkin sen verran kaukana, ettei kyl\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt leirist\u00e4mme. Pys\u00e4htyess\u00e4mme aurinko oli juuri laskemassa. Auringonlasku aavikolla oli jotain k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n upeaa. Aurinko n\u00e4ytti kirkkaana loistavalta appelsiinilta, joka pikku hiljaa painui taivaanrannan taakse koko horisontin hehkuessa punaisena.<\/p>\n Pime\u00e4n tultua p\u00e4\u00e4timme ottaa taskulamput ja l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4velem\u00e4\u00e4n aavikolle. Hiekkadyyneill\u00e4 vaeltelu oli hauskaa. Harhailimme niin kauas, ettei leiri\u00e4mme en\u00e4\u00e4 n\u00e4kynyt. Aavikon hiljaisuus oli uskomaton. Harvoin on tuntunut yht\u00e4 paljon silt\u00e4, ett\u00e4 on keskell\u00e4 ei-mit\u00e4\u00e4n. Tunne oli rauhoittava. Yll\u00e4mme loisti kirkkain t\u00e4htitaivas, jonka olen el\u00e4ess\u00e4ni n\u00e4hnyt. Edes Suomessa ei n\u00e4e vastaavaa. Jokaisen t\u00e4hden ja t\u00e4htisumunkin erotti selv\u00e4sti. Intian saasteissa k\u00e4rsineet keuhkot saivat hengitt\u00e4\u00e4kseen puhdasta ilmaa. Sill\u00e4 hetkell\u00e4 oli hyv\u00e4 olla.<\/p>\n Kun palasimme, oppaamme olivat valmistaneet meille mainion illallisen. Sen sy\u00f6ty\u00e4mme paikalle saapui kaksi paikallista muusikkoa varustuksenaan rummut ja haitari. He aloittivat rytmikk\u00e4\u00e4n intialaisen kappaleen ja lauloivat mukana. Oppaamme s\u00e4nt\u00e4siv\u00e4t villiin tanssiin, jonka tarkoituksena kuulimme my\u00f6hemmin olevan jumalten kunnioittamisen. Tanssiessaan oppaat p\u00e4\u00e4steliv\u00e4t villej\u00e4 huudahduksia ja p\u00e4risteliv\u00e4t suutaan. Pian my\u00f6s meid\u00e4t kutsuttiin mukaan tanssimaan, ja pidimme uskomattomat bileet keskell\u00e4 aavikkoa. Kokemus oli ep\u00e4todellinen. Lopulta vaivuimme uupuneina unten maille. Telttoja ei tarvinnut, vaan nukuimme huovilla, l\u00e4mpimien peittojen alla, t\u00e4htitaivas kattonamme. Juuri ennen unen tuloa tuumin, ett\u00e4 mennyt p\u00e4iv\u00e4 oli parasta, mit\u00e4 Intia voi tarjota.<\/p>\n 9. p\u00e4iv\u00e4: Bikaner \u2013 safarista toipumista ja y\u00f6llinen junamatka<\/strong><\/p>\n Her\u00e4simme aamulla auringonnousun aikaan. N\u00e4kym\u00e4 oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 upea kuin auringon laskiessa. Oppaamme tarjosivat meille aamupuuroa, ja sitten oli aika suunnata takaisin. Otin vapaaehtoisesti vaunuvuoron muiden ratsastaessa. Thomaskin oli jo tottunut kameliinsa. Vaunussa makoillen matka sujui mukavasti. Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme Vino tarjosi meille viel\u00e4 ilmaiseksi mahdollisuuden k\u00e4yd\u00e4 suihkussa ja sen j\u00e4lkeen s\u00f6imme lounasta h\u00e4nen ravintolassaan.<\/p>\n Risi Pal toi tavaramme Vinon luokse ja antoi meille junaliput. Seuraava y\u00f6 oli tarkoitus viett\u00e4\u00e4 Delhin junassa. Delhiss\u00e4 meid\u00e4n oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 tavata uusi kuski. Oli helpottavaa tajuta, ettemme n\u00e4kisi Risi Palia en\u00e4\u00e4. K\u00e4vimme viel\u00e4 Vinon opastamina kiert\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Bikanerin basaarit ja hypp\u00e4simme sitten junaan.<\/p>\n Olin odottanut, ett\u00e4 Intian junat olisivat kaoottisia paikkoja, joissa vuohet ja kanat vaeltelisivat ymp\u00e4riins\u00e4. Oli melkein pettymys havaita, ett\u00e4 juna oli itse asiassa hyvin siisti, mukava ja oikeastaan aivan eurooppalaista tasoa. Yht\u00e4\u00e4n el\u00e4int\u00e4 en junassa n\u00e4hnyt. Ehk\u00e4 mielikuvani junat ovat pieni\u00e4 paikallisjunia, tai sitten niiden aika on Intiassa jo ohi.<\/p>\n Noin tunnin matkustettuamme vaunuumme saapui rumpali, joka iski silm\u00e4ns\u00e4 meihin. H\u00e4n tuli kohdallemme, ja piti pitk\u00e4n lauluesityksen s\u00e4est\u00e4en itse\u00e4\u00e4n rummulla. Jostain syyst\u00e4 h\u00e4n tuijotti l\u00e4hes koko esityksen ajan minua. En tied\u00e4 mist\u00e4 johtui, mutta min\u00e4 tunnuin olevan selv\u00e4sti suositumpi intialaisten keskuudessa kuin Rory ja Thomas.<\/p>\n Veronica luonnollisesti sai tytt\u00f6n\u00e4 eniten huomiota osakseen, varsinkin kulkiessaan olkaimettomissa topeissa. Miehet tuijottivat h\u00e4nt\u00e4 kadulla t\u00e4ysin estottomasti ja ottivat my\u00f6s valokuvia. Oudoin hyypi\u00f6 tuli ensin pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 saisi ottaa h\u00e4nest\u00e4 kuvan. Veronica suostui ja poseerasi. Kuvan ottaminen kesti minuutin ja toisenkin. Yht\u00e4kki\u00e4 huomasimme, ett\u00e4 kaverihan ottaa videota! Veronica ei kuitenkaan tuntunut juuri moisista piittaavan. H\u00e4n siis my\u00f6s jatkoi viel\u00e4 meid\u00e4n l\u00e4hdetty\u00e4mme Intiassa viikon verran, yksin. Sisukas tytt\u00f6.<\/p>\n Emme perustaneet rumpalin esityksest\u00e4 kauheasti, ja arvasimme, ett\u00e4 h\u00e4n haluaa meilt\u00e4 isot rahat, koska olemme turisteja. P\u00e4\u00e4timme antaa miehelle 14 rupiaa. Se ei riitt\u00e4nyt alkuunkaan, vaan rahat saatuaan mies rupesi vaatimaan lis\u00e4\u00e4. Siin\u00e4 vaiheessa otimme Roryn kanssa yhden Veronican rummuista ja aloitimme oman rumpushowmme. Esitimme sit\u00e4 hetken ajan miehelle ja pyysimme sitten h\u00e4nelt\u00e4 rahaa. Lopulta mies poistui kiukusta puhisten. J\u00e4lleen osoitus siit\u00e4, kuinka turistien pit\u00e4isi aina maksaa Intiassa kaikesta kymmenkertaisesti. Paikallisilta h\u00e4n olisi luultavasti tyytynyt iloisesti viiteen rupiaan.<\/p>\n 10. p\u00e4iv\u00e4: Delhi \u2013 viimeiset katedraalit ja kotimatkan aloitus<\/strong><\/p>\n Delhiss\u00e4 meit\u00e4 odotti uusi kuski. H\u00e4n oli huomattavasti Risi Palia leppoisampi veikko, joka hymyili paljon ja piti laulamisesta. H\u00e4n opetti my\u00f6s meille laulun, johon kuului k\u00e4sien taputusta. Sanat olivat suurin piirtein: \u201cHare rama \/ hare krishna \/ krishna krishna \/ hare hare\u201d. Kyseist\u00e4 laulua tuli hoilattua miekkosen kanssa sen verran, ett\u00e4 se soi p\u00e4\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 lentokoneessa.<\/p>\n Leppoisuudestaan huolimatta kaveri oli tosin samanlainen kuin muutkin intialaiset kuskit: jatkuvasti h\u00e4n yritti vied\u00e4 meit\u00e4 juuri tiettyihin kauppoihin ja ravintoloihin provision toivossa. Tiesimme kuitenkin jo pelin hengen, ja saimme kuskin viem\u00e4\u00e4n meid\u00e4t sinne minne halusimmekin. Teimme tehokkaahkon Delhi-kiertoajelun, josta mieleen j\u00e4i parhaiten Gandhi-museo. En ollut juuri aiemmin tutustunut Gandhin ajatuksiin, ja museossa ne olivat hyvin esill\u00e4. Mm. Gandhin \u201c11 k\u00e4skyst\u00e4\u201d oli kiinnostavaa lukea.<\/p>\n Koko Intian-matkamme aikana kukaan ei meist\u00e4 ei ollut ollut ainakaan kovin pahasti sairas, eik\u00e4 vatsaongelmiakaan ollut juuri ilmennyt. Mutta sitten s\u00f6in lentokent\u00e4ll\u00e4 kanapatongin, jonka kana maistui silt\u00e4, kuin se ei olisi aivan kyps\u00e4\u00e4. Lentokoneessa tulikin sitten vietetty\u00e4 laatuaikaa wc:ss\u00e4, ja seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Hongkongissa en pystynyt sy\u00f6m\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Kaiken huippu on, ett\u00e4 ruokamyrkytys (tai mik\u00e4 olikaan) ei tullut niin\u00e4 kertoina, kun s\u00f6imme k\u00e4sin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isiss\u00e4 kuppiloissa Jaipurin ja Jodhpurin sivukujilla, vaan aiheuttaja oli lentokent\u00e4n Subway. Mutta hyv\u00e4 niin, parempi oli olla kipe\u00e4 vasta kotimatkalla kuin reissun aikana.<\/p>\n Yhteenveto ja vinkkej\u00e4<\/strong><\/p>\n Reissu oli rankka, ja sen j\u00e4lkeen oli aika vet\u00e4m\u00e4t\u00f6n olo. Olen iloinen, ett\u00e4 matka tuli tehty\u00e4, ja monta hienoa juttua tapahtui. Siit\u00e4 huolimatta en tosin ole kovin innokas l\u00e4htem\u00e4\u00e4n Intiaan uudelleen. Huijausyritykset, lika ja saasteinen ilma k\u00e4yv\u00e4t pidemm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle hermoille. Toisaalta jos nyt l\u00e4htisin uudelleen, tiet\u00e4isin paljon paremmin, miten Intiassa kannattaa matkustaa.<\/p>\n Ensimm\u00e4ist\u00e4 Intian matkaa suunnitteleville suosittelen ainakin Lonely Planetin hankkimista ja sen lukemista jo etuk\u00e4teen. Jonkinlainen k\u00e4siendesinfiointiaine tulee my\u00f6s tarpeeseen, sill\u00e4 Intiassa k\u00e4det likaantuvat helposti, saippuaa ei usein ole tarjolla ja sy\u00f6minen tapahtuu k\u00e4sin. Thomasin t\u00f6k\u00f6tti pelasti meid\u00e4t varmasti monelta mahap\u00f6p\u00f6lt\u00e4.<\/p>\n Matkantekoon en suosittele kuskin palkkaamista. Kaupunkien sis\u00e4ll\u00e4 riksat ovat paras vaihtoehto ja niit\u00e4 on joka paikassa. Junat ja sleeper busit (joita emme tosin testanneet, mutta matkalla tapaamamme ihmiset kehuivat niit\u00e4) ovat halpoja ja k\u00e4tevi\u00e4 tapoja liikkua kaupunkien v\u00e4lill\u00e4. Yleisen\u00e4 neuvona keneenk\u00e4\u00e4n ihmiseen ei juuri kannata luottaa sokeasti, vaan uskoa sen sijaan ainoastaan Lonely Planetia ja omaa tervett\u00e4 j\u00e4rke\u00e4\u00e4n. Kaikki hinnat pit\u00e4\u00e4 aina neuvotella etuk\u00e4teen ja kaikesta voi tinki\u00e4.<\/p>\n Jos kaiken t\u00e4m\u00e4n pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4, tulee kokemuksesta varmasti hieno. Mekin ehdimme lievist\u00e4 vastoink\u00e4ymisist\u00e4 ja huijausyrityksist\u00e4 huolimatta kokea sin\u00e4ns\u00e4 varsin lyhyess\u00e4 ajassa monta huikeaa hetke\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Viimeiset nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Intiassa, nyt on koko tarina valmis. Kirjoitin n\u00e4m\u00e4 aluksi Wordilla ja teksti\u00e4 tuli yhteens\u00e4 11 liuskan ja 35 000 merkin verran. Ihan mukava m\u00e4\u00e4r\u00e4. Viel\u00e4 kun joskus jaksaisi koulut\u00f6ihinkin panostaa yht\u00e4 paljon. 7. p\u00e4iv\u00e4: Bikaner \u2013 rottatemppeli ja suuri huijausyritys Seitsem\u00e4nnen p\u00e4iv\u00e4n aluksi pist\u00e4ydyimme Jodhpurin linnakkeessa. Linnake oli varsin samankaltainen kuin aiemmin […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/sanainen.arkku.net\/matka-arkku\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/29"}],"collection":[{"href":"http:\/\/sanainen.arkku.net\/matka-arkku\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/sanainen.arkku.net\/matka-arkku\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/sanainen.arkku.net\/matka-arkku\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/sanainen.arkku.net\/matka-arkku\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=29"}],"version-history":[{"count":0,"href":"http:\/\/sanainen.arkku.net\/matka-arkku\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/29\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/sanainen.arkku.net\/matka-arkku\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=29"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/sanainen.arkku.net\/matka-arkku\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=29"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/sanainen.arkku.net\/matka-arkku\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=29"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n
\n8. p\u00e4iv\u00e4: Bikaner \u2013 aavikon armoilla <\/strong><\/p>\n