Ohjelmassa ja sen puffissa muistetaan korostaa, kuinka Valkeen tutkimuksiin on hassattu kokonaiset 700 000 euroa veronmaksajien (Tekesin) rahoja, ja tätä selvästi pidetään arveluttavana. Itse kannatan ehdottomasti sitä, että Tekesin rahoja laitetaan nimenomaan tämäntyyppisiin lupaavalta vaikuttaviin projekteihin. Voi olla, että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä tutkimukset osoittavat lopulta, että hypoteesi ei pidä paikkaansa eikä kaupallistamispotentiaalia ole. Mutta siinä yhdessä tapauksessa syntyy menestyvä kasvuyritys joka luo paljon työpaikkoja ja parantaa ihmisten elämänlaatua. Jos halutaan menestyviä yrityksiä, on otettava riskejä ja uskallettava myös epäonnistua.

Voi hyvin olla, että korvavalo osoittautuu täydeksi huuhaaksi, sen verran ristiriitaisia tämänhetkiset tutkimustulokset olevat. Silti se ei tarkoita sitä, että MOT olisi nyt osoittanut, että korvavalo on huuhaata (toisin kuin jotkut selvästi ohjelman perusteella käsittivät), ainoastaan sen että näytöt puuttuvat. Ohjelmassa alleviivataan ja luetaan ääneen tutkimuksessa mukana olleen professorin lausunto, jossa hän toteaa, että tutkimustulokset ovat vielä osin ristiriitaisia eivätkä tarjoa pitävää tieteellistä näyttöä valon tehosta. Tarkkasilmäinen voi huomata, että samassa lausunnossa lukee myös, että professori pitää tuloksia kuitenkin sen verran lupaavina, että tutkimuksia kannattaisi jatkaa. Tätä ohjelmassa ei kuitenkaan mainita ääneen. Eipä tietenkään, sillä MOT on aina ohjelma, jolla on agenda, ja agendan vastaista informaatiota ei haluta painottaa liikaa. Sellaista MOTia ei vielä ole ollutkaan, jossa toimittajien lähtöhypoteesi kumottaisiin ohjelmassa.

Samaan oman agendan vastaisen informaation jättämiseen vähemmälle huomiolle syyllistyy valitettavasti myös Valkeen tiimi. Ymmärrän hyvin, mitä perustajien päässä liikkuu. He varmasti oikeasti uskovat itse ideaansa, eivätkä ole liikkeellä huijaustarkoituksessa. He kuitenkin tietävät hyvin, että riittävien näyttöjen saaminen on erittäin kallista ja aikaavievää puuhaa. Heillä on samaan aikaan torjuttavanaan kaksi eri uhkaa: toisaalta rahat saattavat loppua, tutkimus jäädä kesken ja yritys mennä konkurssiin. Toisaalta jokin toinen samaa asiaa tekevä yritys, jolla on takanaan vahvempi rahoitus, saattaa onnistua valtaamaan markkinat ennen Valkeeta. Yritys on muna-kana -ongelman edessä: liiketoiminta vaatisi tutkimustuloksia, mutta tutkimus taas on kallista eikä tuloksia saada, jos ei ole liiketoimintaa.

Valkee on päättänyt ratkaista ongelman lähtemällä kaupallistamaan tuotettaan ennen tieteellisesti pitävän näytön saamista. Minusta se ei ole väärin, vaan rohkeaa toimintaa. Vaihtoehto olisi luovuttaa asian kanssa kokonaan ja olla jatkamatta tutkimuksia, ja se olisi sääli. Myöskään väärältä ei tunnu se, että asiaan tutkineet Oulun yliopiston tutkijat omistavat yrityksen osakkeita. He pistävät likoon oman maineensa tiedeyhteisön silmissä, enkä usko että he tekisivät sitä, jos uskoisivat itse, että tieteellistä perustaa ei ole. Se olisi tieteellinen itsemurha.

Väärältä Valkeen toiminnassa  tuntuu sen sijaan harhaanjohtava markkinointi. Valkeen väitteet tieteellisesti todistetusta tehosta ja etenkin yrityksen nettisivuilla vilahtaneet lausunnot laitteen tehosta myös jetlagin ja migreenin hoitoon haiskahtavat epätoivoisilta teoilta: kun rahat ovat tiukalla ja stressi painaa, luisutaan helposti harmaalla alueella. Valkeen ainoan journal-julkaisun foorumi tuntuu myös varsin hämärältä MOTin tietojen perusteella. Jos kyseessä ei ole tiedeyhteisön oikeasti arvostama julkaisu, sillä ei kannattaisi liikaa kerskua. Toki taustatyön tekeminen huolellisesti tällaisissa asioissa syö paljon yrityksen resursseja, mutta kun liikeideassa on kyse lääkehoidosta, se taustatyö on vain pakko tehdä.

Arveluttavien markkinointikikkojen käyttö ei olisi välttämättä tarpeellista: uskon että laite saisi riittävästi markkinoita jo sillä, että kerrottaisiin tähän mennessä tiedetyt asiat faktapohjalta. Power Balance -ranneke myi (ja ehkä myy edelleen?) suuria summia, vaikka porukka myönsi itsekin, ettei heillä ole edes yritystä tieteellisen näytön hankkimiseen, vaan kyse on puhtaasti lumevaikutuksesta. Valkeen case on uskottavampi: tutkimusta tehdään ja vaikka varmoja tuloksia eivät olekaan, niin niistä on kuitenkin havaittavissa potentiaalia, eivätkä ne myöskään osoita hypoteesiä vääräksi. Monelle tämä tieto voisi jo riittää ostopäätökseen. Aina löytyy aikaisia omaksujia, jotka kokeilevat mielellään uusia, potentiaalisesti hyödyllisiä asioita, vaikka hyödystä ei täyttä varmuutta olisikaan.

Sitä paitsi plasebovaikutus laitteella vähintään on, joten se että joku uskoo sen toimivuuteen saattaa jo riittää avun saamiseen. Samasta efektistä on hyvin pitkälti kyse myös masennuslääkkeiden kohdalla. Toki mahdolliset riskit – tai oikeastaan se ettei niitä vielä tiedetä – olisi syytä mainita. Avoimella linjalla eteenpäin, niin ei tarvitse pelätä MOTin ohjelman tapaisia ikäviä paljastusdokumentteja. Ja jos paljastusdokumentteja kuitenkin tulee, niiden väitteisiin olisi syytä vastata mahdollisimman pian hyvän kriisiviestinnän oppeja noudattaen, avoimesti ja totuudenmukaisesti, mitään peittelemättä.

Summa summarum: kaikesta epäilyttävästä huolimatta nostan hattua Valkeen porukalle yrittämisestä ja toivon, että he löytävät hypoteesilleen pitävää näyttöä. Yhtäältä siksi, että startup-yrittäjänä symppaan muita kaltaisiani (henkilökohtaisesti en perustajia tunne), mutta ennen kaikkea sen takia, että olisi upeaa, jos monia ihmisiä vaivaamaan merkittävään ongelmaan löytyisi oikeasti toimiva ratkaisu.  Jos näin ei kävisikään, niin ainakaan ei tarvitse harmitella sitä, ettei edes yrittänyt. Toki aina on olemassa sekin mahdollisuus, että homma paljastuisikin lopulta tarkoitukselliseksi huijaukseksi. Se vaihtoehto tuntuu kuitenkin tämänhetkisen tiedon valossa jo melkoiselta salaliittoteorialta, ja niiden miettimisestä seuraa harvoin mitään rakentavaa.

Väkevä missaa pointin. Ei nuorten ainut unelma ole ikinä ollut rocktähteys.

Unelmia on erilaisia, enemmän ja vähemmän realistisia. Unelmat asettuvat skaalalle, jonka toisessa päässä on perinteisesti ollut rocktähti ja toisessa Nokian insinööri. Ensimmäinen edustaa ideaalimaailman unelmaa: tätä tekisin, jos osaisin laulaa ja soittaa ja näyttäisin Justin Timberlakelta tai edes Michael Monroelta. Toinen unelma on maanläheisempi: tähän voin oikeasti päästä, jos teen paljon töitä, ja sen jälkeen minulla on kiinnostava työ ja hyvä palkka, ja tulevaisuuteni on turvattu.

Startup-yrittäjyys kiinnostaa nyt monia, koska siinä nähdään mahdollisuudet ottaa parhaat puolet molemmista unelmista. Startup-yrittäjä voi parhaimmillaan saavuttaa samoja asioita, jotka nähdään tavoiteltavina rocktähteydessä: kuuluisuutta, rahaa ja ihailijoita. Toisaalta taas yrittäjyys nähdään myös realistisena mahdollisuutena: siihen ei tarvita mitään tiettyä erityislahjaa, vaan ainoastaan hyvä idea ja riittävästi innostusta, kunnianhimoa ja onnea. Ja vaikka maailmanmenestystä ei tulisikaan, voi pienistä puroistakin silti kertyä jo riittävästi tienestejä, jotta pystyy maksamaan itselleen kohtuullista palkkaa, ja työ on taatusti kiinnostavaa.

Koska startup-skenen kieli on englanti, tiivistän sanomani mukaellen englanninkielistä fraasia: “You can have your cake and eat it too.”