Naamakirja rulettaa
Koska pitäisi tehdä koulujuttuja, blogaan tänään jo toisen kerran. Selasin sattumanvaraisesti seuraamiani suomalaisia blogeja, ja kovin monessa merkinnässä kohkattiin Facebookista. Koska Naamakirjasta on tullut minulle kovin tärkeä väline viimeisen kuukauden aikana, on siitä syytä kirjoittaa muutama sana.
Kuten useimmat varmasti tietävät, Facebook on web-palvelu, johon käyttäjä voi luoda oman profiilinsa. Profiiliinsa käyttäjä voi lisätä mm. kuviaan sekä erilaisia ohjelmia (vaikkapa maailmankartan, jolta selviää, missä kaikissa maissa käyttäjä on käynyt). Käyttäjät voivat myös merkitä toisiaan ystävikseen. Kavereille voi viestiä monin eri tavoin: heille voi lähettää yksityisviestejä hyvin samaan tyyliin kuin sähköposteja lähetetään, heidän julkisessa profiilissaan näkyvälle “seinälle” voi kirjoittaa, ja kavereita voi myös tägätä omiin kuviin ja videoihin, joissa kyseiset kaverit esiintyvät.
Facebook-innostus iski tuttuihini kesällä. Sitä ennen sitä olivat käyttäneet lähinnä ulkomailla vaihdossa olleet kaverini. Kesän innostuksen - ja edessä olevan vaihtosyksyn - innoittamana loin itsekin itselleni profiilin elokuussa. Monta elokuista tuntia meni profiililla leikkiessä ja erilaisia ohjelmia siihen lisätessä. Pian iski kyllästys. Ohjelmista jotkut - esim. juuri nuo where i’ve been -kartat - ovat oikeasti kivoja, mutta suurin osa on kyllä aika turhaa kamaa. Ninja-, piraatti- ja ihmissusiarmeijojen kerääminen kiertokirjeitse on ehkä sieltä ärsyttävimmästä päästä (myönnetään, minäkin rupesin aluksi ninjaksi, ja rekrysin muitakin).
Vaihdossa ollessa Facebookista on tullut minulle lähes välttämätön apuväline. Profiilia tulee vilkuiltua usein jopa monta kertaa päivässä. Höpöhärpäkkeistä en enää jaksa innostua, vaan tärkeimmässä osassa ovat kaksi Facebookin perustoiminnallisuutta: yhteydenpito ihmisiin ja kuvien/videoiden jakaminen.
Anski totesi taannoin, ettei enää nykyisin juurikaan laita ihmisille sähköpostia, vaan sen sijaan laittaa aina viestiä Facebookiin. Esimerkiksi tapahtumista - vaikka synttäribileistä - on kätevintä ilmoittaa Facebookin kautta. Sillä myös tuntuu tavoittavan ihmiset paremmin kuin sähköpostilla. Facebook on myös kätevä tekosyy ottaa yhteyttä tuttuihin, joista ei ole syystä tai toisesta kuullut pitkään aikaan mitään: puhelimella soittaminen on pelottavaa, mutta kaverin seinälle on kätevä kirjoittaa puolihuolimattomasti kuulumisten kyselyjä. Arvoon arvaamattomaan Facebook nousee vaihtosyksyn jälkeen: ilman sitä yhteydenpito täällä saatuihin kavereihin voisi kuihtua hyvinkin nopeasti.
Kuvien ja videoiden lisäämistä profiiliini en ole vielä itse tullut juurikaan harrastaneeksi. Muut ovat kuitenkin sitäkin enemmän. Tällä hetkellä muut ovat tägänneet minut yhteensä 26 kuvaan sekä kolmeen videoon. Suunnilleen jokaisella vaihtarilla on digikamera, joten täällä pärjäisi periaatteessa loistavasti ilman omaa kameraa, muiden ottamat kuvat kun löytää kätevästi Facebookista.
Itsekin ajattelin ruveta lisäilemään kuviani ja tägäilemään muita, jahka saan aikaiseksi. Vähän vielä pähkäilen, käyttääkö ennemmin Flickriä vai Facebookia. Todennäköisesti tulen käyttämään molempia. Flickrin kuvia pystyvät kätevästi katsomaan myös ei-jäsenet (esimerkiksi vanhempani), Facebookiin taas haluan lisätä kuvia, koska vaihtarien kuvanjakoyhteisö on siellä.
USA:ssa tilanne on tällä hetkellä jo sellainen, että käytännössä kaikilla yliopisto-opiskelijoilla on Facebook. Suomessa Facebookin läpimurtoa saattaa vaikeuttaa esimerkiksi IRC-Gallerian suosio. Toisaalta IRC-Galleria taitaa olla tällä hetkellä enemmän yläaste-lukioikäisten juttu, Facebook taas opiskelijoiden. Joka tapauksessa uskon, että vuoden päästä tilanne tulee suomalaisyliopistoissa olemaan sama kuin Jenkeissä: ilman Facebook-profiilia ovat enää vain vastarannankiisket. Kasvuvauhti on ainakin hurja: vähän aikaa sitten Facebook tuplasi suomalaisten käyttäjiensä määrän kahdessa viikossa, ja edelleen joka viikko liittyy tuhansittain uusia käyttäjiä.
Maailmalla Facebook leviää yhä kiihtyvää vauhtia myös muiden ikäryhmien keskuuteen: monet yli 30-40 -vuotiaat ja vanhemmatkin haluavat luoda itselleen profiilin, ja työtarjoukset satelevat. Vesa mainitsi taannoin jossain keskustelussa, että joidenkin mielestä Facebook olisi jo ajamassa työnvälityspalveluna LinkedInin ohi. Kenties Facebookilla on potentiaalia jopa ns. koko kansan web-palveluksi, joka kaventaisi sukupolvien kuilua netinkäyttäjien välillä. Seuraan tilannetta mielenkiinnolla - seinille kirjoitellen ja kuvia tägäillen.
Lisätietoa aiheesta kaipaavien kannattaa lukea taannoinen Tietoviikon artikkeli, jossa Facebookin arvellaan ainakin toistaiseksi olevan enemmän vapaa-ajan huvitus ja LinkedInin taas parempi työkalu työelämän tarpeisiin. Toisaalta lopullisen päätöksen asiasta tekevät käyttäjät.
5. lokakuuta 2007 kello 11.57
Heh, ihanan syvallista pohdintaa Facebookin syvimmasta olemuksesta! Quality!