Ohjelmassa ja sen puffissa muistetaan korostaa, kuinka Valkeen tutkimuksiin on hassattu kokonaiset 700 000 euroa veronmaksajien (Tekesin) rahoja, ja tätä selvästi pidetään arveluttavana. Itse kannatan ehdottomasti sitä, että Tekesin rahoja laitetaan nimenomaan tämäntyyppisiin lupaavalta vaikuttaviin projekteihin. Voi olla, että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä tutkimukset osoittavat lopulta, että hypoteesi ei pidä paikkaansa eikä kaupallistamispotentiaalia ole. Mutta siinä yhdessä tapauksessa syntyy menestyvä kasvuyritys joka luo paljon työpaikkoja ja parantaa ihmisten elämänlaatua. Jos halutaan menestyviä yrityksiä, on otettava riskejä ja uskallettava myös epäonnistua.

Voi hyvin olla, että korvavalo osoittautuu täydeksi huuhaaksi, sen verran ristiriitaisia tämänhetkiset tutkimustulokset olevat. Silti se ei tarkoita sitä, että MOT olisi nyt osoittanut, että korvavalo on huuhaata (toisin kuin jotkut selvästi ohjelman perusteella käsittivät), ainoastaan sen että näytöt puuttuvat. Ohjelmassa alleviivataan ja luetaan ääneen tutkimuksessa mukana olleen professorin lausunto, jossa hän toteaa, että tutkimustulokset ovat vielä osin ristiriitaisia eivätkä tarjoa pitävää tieteellistä näyttöä valon tehosta. Tarkkasilmäinen voi huomata, että samassa lausunnossa lukee myös, että professori pitää tuloksia kuitenkin sen verran lupaavina, että tutkimuksia kannattaisi jatkaa. Tätä ohjelmassa ei kuitenkaan mainita ääneen. Eipä tietenkään, sillä MOT on aina ohjelma, jolla on agenda, ja agendan vastaista informaatiota ei haluta painottaa liikaa. Sellaista MOTia ei vielä ole ollutkaan, jossa toimittajien lähtöhypoteesi kumottaisiin ohjelmassa.

Samaan oman agendan vastaisen informaation jättämiseen vähemmälle huomiolle syyllistyy valitettavasti myös Valkeen tiimi. Ymmärrän hyvin, mitä perustajien päässä liikkuu. He varmasti oikeasti uskovat itse ideaansa, eivätkä ole liikkeellä huijaustarkoituksessa. He kuitenkin tietävät hyvin, että riittävien näyttöjen saaminen on erittäin kallista ja aikaavievää puuhaa. Heillä on samaan aikaan torjuttavanaan kaksi eri uhkaa: toisaalta rahat saattavat loppua, tutkimus jäädä kesken ja yritys mennä konkurssiin. Toisaalta jokin toinen samaa asiaa tekevä yritys, jolla on takanaan vahvempi rahoitus, saattaa onnistua valtaamaan markkinat ennen Valkeeta. Yritys on muna-kana -ongelman edessä: liiketoiminta vaatisi tutkimustuloksia, mutta tutkimus taas on kallista eikä tuloksia saada, jos ei ole liiketoimintaa.

Valkee on päättänyt ratkaista ongelman lähtemällä kaupallistamaan tuotettaan ennen tieteellisesti pitävän näytön saamista. Minusta se ei ole väärin, vaan rohkeaa toimintaa. Vaihtoehto olisi luovuttaa asian kanssa kokonaan ja olla jatkamatta tutkimuksia, ja se olisi sääli. Myöskään väärältä ei tunnu se, että asiaan tutkineet Oulun yliopiston tutkijat omistavat yrityksen osakkeita. He pistävät likoon oman maineensa tiedeyhteisön silmissä, enkä usko että he tekisivät sitä, jos uskoisivat itse, että tieteellistä perustaa ei ole. Se olisi tieteellinen itsemurha.

Väärältä Valkeen toiminnassa  tuntuu sen sijaan harhaanjohtava markkinointi. Valkeen väitteet tieteellisesti todistetusta tehosta ja etenkin yrityksen nettisivuilla vilahtaneet lausunnot laitteen tehosta myös jetlagin ja migreenin hoitoon haiskahtavat epätoivoisilta teoilta: kun rahat ovat tiukalla ja stressi painaa, luisutaan helposti harmaalla alueella. Valkeen ainoan journal-julkaisun foorumi tuntuu myös varsin hämärältä MOTin tietojen perusteella. Jos kyseessä ei ole tiedeyhteisön oikeasti arvostama julkaisu, sillä ei kannattaisi liikaa kerskua. Toki taustatyön tekeminen huolellisesti tällaisissa asioissa syö paljon yrityksen resursseja, mutta kun liikeideassa on kyse lääkehoidosta, se taustatyö on vain pakko tehdä.

Arveluttavien markkinointikikkojen käyttö ei olisi välttämättä tarpeellista: uskon että laite saisi riittävästi markkinoita jo sillä, että kerrottaisiin tähän mennessä tiedetyt asiat faktapohjalta. Power Balance -ranneke myi (ja ehkä myy edelleen?) suuria summia, vaikka porukka myönsi itsekin, ettei heillä ole edes yritystä tieteellisen näytön hankkimiseen, vaan kyse on puhtaasti lumevaikutuksesta. Valkeen case on uskottavampi: tutkimusta tehdään ja vaikka varmoja tuloksia eivät olekaan, niin niistä on kuitenkin havaittavissa potentiaalia, eivätkä ne myöskään osoita hypoteesiä vääräksi. Monelle tämä tieto voisi jo riittää ostopäätökseen. Aina löytyy aikaisia omaksujia, jotka kokeilevat mielellään uusia, potentiaalisesti hyödyllisiä asioita, vaikka hyödystä ei täyttä varmuutta olisikaan.

Sitä paitsi plasebovaikutus laitteella vähintään on, joten se että joku uskoo sen toimivuuteen saattaa jo riittää avun saamiseen. Samasta efektistä on hyvin pitkälti kyse myös masennuslääkkeiden kohdalla. Toki mahdolliset riskit – tai oikeastaan se ettei niitä vielä tiedetä – olisi syytä mainita. Avoimella linjalla eteenpäin, niin ei tarvitse pelätä MOTin ohjelman tapaisia ikäviä paljastusdokumentteja. Ja jos paljastusdokumentteja kuitenkin tulee, niiden väitteisiin olisi syytä vastata mahdollisimman pian hyvän kriisiviestinnän oppeja noudattaen, avoimesti ja totuudenmukaisesti, mitään peittelemättä.

Summa summarum: kaikesta epäilyttävästä huolimatta nostan hattua Valkeen porukalle yrittämisestä ja toivon, että he löytävät hypoteesilleen pitävää näyttöä. Yhtäältä siksi, että startup-yrittäjänä symppaan muita kaltaisiani (henkilökohtaisesti en perustajia tunne), mutta ennen kaikkea sen takia, että olisi upeaa, jos monia ihmisiä vaivaamaan merkittävään ongelmaan löytyisi oikeasti toimiva ratkaisu.  Jos näin ei kävisikään, niin ainakaan ei tarvitse harmitella sitä, ettei edes yrittänyt. Toki aina on olemassa sekin mahdollisuus, että homma paljastuisikin lopulta tarkoitukselliseksi huijaukseksi. Se vaihtoehto tuntuu kuitenkin tämänhetkisen tiedon valossa jo melkoiselta salaliittoteorialta, ja niiden miettimisestä seuraa harvoin mitään rakentavaa.

Väkevä missaa pointin. Ei nuorten ainut unelma ole ikinä ollut rocktähteys.

Unelmia on erilaisia, enemmän ja vähemmän realistisia. Unelmat asettuvat skaalalle, jonka toisessa päässä on perinteisesti ollut rocktähti ja toisessa Nokian insinööri. Ensimmäinen edustaa ideaalimaailman unelmaa: tätä tekisin, jos osaisin laulaa ja soittaa ja näyttäisin Justin Timberlakelta tai edes Michael Monroelta. Toinen unelma on maanläheisempi: tähän voin oikeasti päästä, jos teen paljon töitä, ja sen jälkeen minulla on kiinnostava työ ja hyvä palkka, ja tulevaisuuteni on turvattu.

Startup-yrittäjyys kiinnostaa nyt monia, koska siinä nähdään mahdollisuudet ottaa parhaat puolet molemmista unelmista. Startup-yrittäjä voi parhaimmillaan saavuttaa samoja asioita, jotka nähdään tavoiteltavina rocktähteydessä: kuuluisuutta, rahaa ja ihailijoita. Toisaalta taas yrittäjyys nähdään myös realistisena mahdollisuutena: siihen ei tarvita mitään tiettyä erityislahjaa, vaan ainoastaan hyvä idea ja riittävästi innostusta, kunnianhimoa ja onnea. Ja vaikka maailmanmenestystä ei tulisikaan, voi pienistä puroistakin silti kertyä jo riittävästi tienestejä, jotta pystyy maksamaan itselleen kohtuullista palkkaa, ja työ on taatusti kiinnostavaa.

Koska startup-skenen kieli on englanti, tiivistän sanomani mukaellen englanninkielistä fraasia: “You can have your cake and eat it too.”

Iltalehden lööpissä puhutaan kissankokoisin kirjaimin lopun alusta. Toki on ison kriisin paikka, jos Nokia lähtee Suomesta. Juuri nyt lähtö näyttää todennäköisemmältä kuin koskaan. Silti sanon saman kuin Kristo Ovaska ja monet muut uuden suomalaisen yrittäjyyskulttuurin tähtihahmot: lähtö voi olla myös hyvä asia. Ovaskan mukaan Nokian mahti on estänyt tasapainoisen yrityskulttuurin kehittymisen Suomessa. Uutta Nokiaa ei hänen mukaansa tarvita, vaan mieluummin kymmenen Skypeä. Olen samaa mieltä. Suomen startup-skene on juuri nyt kovassa nousussa, ja tämä uutinen voi antaa nousulle pontta. “Nokia-tulpan” poistuminen ja toisaalta Nokian veroeurojen katoamisen tuoma “innovaatiopakko” voivat saada suomalaiset innostumaan toden teolla yrittäjyydestä.

Paljon on pohdittu myös sitä, oliko Nokian siirto virhe liiketoiminnallisessa mielessä. Insinöörivetoisen “nokialandia”-ajattelun ehkä tunnetuin edustaja blogimaailmassa, Tomi Ahonen, pitää yhteistyösopimusta valtavana virheenä Nokian puolelta. Ahonen on väärässä. Omien Symbian- ja MeeGo -alustojensa kanssa kamppaileva Nokia oli dinosaurus, joka ei omin avuin pystynyt enää todelliseen kilpailuun parhaita mobiilivalmistajia vastaan. Windows Phone -maailmaan hyppääminen tarkoittaa, että Nokia pystyy yhtäkkiä palaamaan peliin ja valmistamaan puhelimia, jotka todella kilpailevat ykköspaikasta. Toki tilanne käytännössä tarkoittanee sitä, että fuusio lienee vain ajan kysymys, mutta jatkaminen Microsoftin allakin on lopulta liiketoiminnallisesti järkevämpää kuin kuoleminen hitaasti pois.

Käyttäjien ja sovelluskehittäjien kannalta uutinen on voitto. Windows Phone 7 on tällä hetkellä ehkä maailman paras mobiilialusta: helppokäyttöinen, sujuva ja huomattavasti modernimpi kuin jo hieman vanhahtava iOS. Sitä ovat kehuneet niin asiantuntijat kuin monet Apple-uskovaiset tuttuni, ja itsellenikin se jätti pikaisella kokeilulla miellyttävämmän tunteen kuin Android, Nokian uusimmista laitteista puhumattakoon.

WP7 ei kuitenkaan toistaiseksi ole menestynyt myynnillisesti, ja Robert Scoble tiivistää hyvin tärkeimmän syyn: applikaatiot, tai siis niiden puute. Niiden mukana mobiilialustat nousevat kukoistukseen (iOS, Android) tai vaipuvat unholaan (Palm WebOS). Sen sijaan copypasten tai muiden hyödyllisten mutta ei kriittisten ominaisuuksien puuttuminen ei ole massojen suosion kannalta ratkaisevassa asemassa, kuten ei ollut Applenkaan tapauksessa. Tätä vain on Nokian insinöörin jostain syystä edelleen kovin vaikea niellä.

Symbian-puhelimia on valtavasti, mutta “symbbarille” ei ollut mukava kehittää, koska työskentely oli vaikeaa ja hidasta. Lisäksi ihmiset eivät olleet kovin hanakoita lataamaan sovelluksia puhelimiinsa, koska se oli tehty niin vaikeaksi. WP7:llä nämä ongelmat on ratkaistu, mutta sillä taas ei ole valtavaa käyttäjämassaa. Yhteistyö ratkaisee kätevästi molempien ongelmat, minkä myötä WP7-alustalle kehittäminen muuttuu yhtäkkiä huippukiinnostavaksi. Voikin jo spekuloida, että tulevaisuuden kolme merkittävintä mobiilialustaa ovat juuri iOS, Android ja WP7.

iOS-kehittäjien on jo tällä hetkellä vaikea tehdä rahaa, koska kilpailua on niin paljon, ja melkein kaikki on jo keksitty. WP7:ssä tätä ongelmaa ei ole, joten tilanne on kuin iOS:n alkupäivinä: miellyttävä kehitysympäristö, vain vähän kilpailua ja tieto siitä, että kohta näitä puhelimia käyttää valtava määrä ihmisiä ympäri maailman (siitä Nokian valtaisa markkinaosuus ja maailman paras mobiililaitteiden logistiikkaverkosto pitävät huolen). Odotettavissa on siis kehittäjien ryntäys uudelle alustalle. Ja uusia mobiilimarkkinoita etsiviä kehittäjiä tulee muutenkin olemaan paljon, kun MeeGolle ja Symbianille kehittäminen muuttuu huomattavasti nykyistä epäkiinnostavammaksi.

Toki Yhdysvalloissa uusien puhelinten on vielä voitettava operaattorit puolelleen, mutta Nokia ja Microsoft yhdessä ovat jo kaksi niin vahvaa toimijaa, että vaikka kumpikaan niistä ei yksin olisikaan siinä täysin onnistunut, yhdessä mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat. Joka tapauksessa odotan Nokian ensimmäistä tuotejulkistusta (josta Engadget antaa jo viitteitä) huomattavasti aiempaa suuremmalla innolla.

Vuonna 2011 Nokia, maailman paras mobiiliraudan valmistaja, kehittää siis puhelimia, joissa pyörii tämän hetken paras mobiilikäyttöjärjestelmä, joka tulee lähikuukausina saamaan valtaisan sovelluskehittäjäryntäyksen. Näitä puhelimia jaetaan maailman parhaan logistiikkaverkoston kautta. Ei kuulosta minusta pahalta.

Yrityksen perustaminen ja saaminen kannattavaksi on pitkä ja työläs prosessi. Tyypillisesti jokainen yrittäjä joutuu oppimaan monta asiaa kantapään kautta. Me tuumailimme, että asian ei tarvitsisi aina olla näin, ja päätimme auttaa asiaa omalta osaltamme. Perustimme siis blogin, jossa avaamme oman prosessimme ja dokumenttiarkistomme koko maailmalle. Lo and behold: Avoin yritys.

Toiveena on, että pystymme blogin avulla auttamaan jollakin tavoin tulevia yrittäjäsukupolvia, ja toisaalta myös toivomme avoimuudella välttävämme monet karikot. Avaamislistalla on muutakin kuin prosessi ja dokumentit. Lähdekoodimme on jo valmiiksi avointa, ja työlistalla ovat avoimet rajapinnat sekä käyttödatan avaus.

Projektista tulee varmasti mielenkiintoinen oppimiskokemus monellakin tapaa. Toisaalta tarkoitus on myös selvittää avoimuuden rajat ja pohtia, mitä tietoa ei voi julkistaa.

Portit on nyt avattu, tiedossa varsin mielenkiintoinen syksy!

Meininki on ollut toistaiseksi mukavan intensiivistä. Suuria yksittäisiä valaistuksen kokemuksia ei ehkä ainakaan vielä ole syntynyt, mutta tärkeintä onkin varmasti ollut juuri idean ja potentiaalisen bisnesmallin aktiivinen jauhaminen eri tahojen kanssa ja asioiden tutkailu useista näkökulmista. Ja tietysti jatkuva aktiivinen pitchaus (mitä se on suomeksi?!), jonka merkitystä startup-yritykselle ei voi korostaa liikaa.

Pyrin kirjoittamaan leirin lopuksi vielä tarkempaa yhteenvetoa tärkeimmistä siellä saaduista opeista tähän blogiin. Toistaiseksi lisätunnelmia voi lukea esimerkiksi minun ja Antin AaltoES-blogiin kirjoittamasta kuvauksesta yhden tiukan leiripäivän tapahtumista.

Loppuun vielä pari mainosta:

1) Ohjelman lopputuotoksina syntyvät pitchit kuullaan kaikille avoimessa Demo Dayssa Aalto Venture Garagella keskiviikkona 5.5., tervetuloa!

2) Jos tiedät yhteisön, joka voisi olla kiinnostunut ottamaan käyttöön tavaroiden lainausta, palvelusten vaihtoa, kimppakyytien sopimista ym. sisäistä resurssipuljausta helpottavan web-palvelun, niin ota yhteyttä: etunimi.sukunimi@gmail.com

Kyse on tietysti franchising-yrittäjyydestä, joka on yleistä etenkin pikaruoka- ja siivousalalla. Jälkimmäisellä toimii myös Huomenta. Televisiossakin helppoa yrittäjyyttä mainostava yritys lupaa nettisivuillaan, että lisenssin hankkijalle tehdään käytännössä kaikki valmiiksi: perustamista varten saa edullista lainaa, asiakkaat voi ostaa emoyritykseltä ja kaupan päälle tulee netissä toimiva softapaketti, joka neuvoo yrittäjää alkutaipaleella.

Tietysti voi miettiä, onko moinen “oikeata” yrittäjyyttä lainkaan. Eivätkö monet yrittäjäksi ryhtyvät rupea moiseen juuri sen takia, että saavat täyden vapauden ja nimenomaan haluavat tehdä kaiken itse? Toisaalta yrittäjäksi mielivälle franchising voi olla hyvä tapa harjoitella. Huomentakin tarjoaa valtavan määrän erinäisiä koulutuspalveluja ja muuta hyödyllistä tietoa, jota voi varmasti hyödyntää myös mahdollisissa myöhemmissä yritysprojekteissa alalla kuin alalla.

Lisää aiheesta voi lukea vaikkapa Suomen franchising-yhdistyksen kotisivuilta.

Tietenkään kyse ei ole mistään leikkiyrittäjyydestä. Pätevä franchisee (joku voisi oikeasti keksiä näille termeille hyvän suomennoksen) voi tehdä paljon rahaa, vaikka emoyhtiö osan tienesteistä haukkaakin. Ja näennäisestä riskittömyydestä huolimatta myös franchising-yrittäjä voi tössiä ja tehdä isosti miinusta. Hyvä niin, muuten se ei kävisi oikeasta yrittäjyyskoulusta.

Tässä kirjoituksessa joka tapauksessa kolme esimerkkiä ihmisistä, jotka ovat luoneet työpaikan itselleen, sekä asianomaisten ohjeita siitä, miten moinen onnistuu.

1. Kuusinumeroisia summia blogeilla

Moni tekee tällä hetkellä rahaa blogeilla. Itse asiassa niin moni, että tuntuu siltä, että nyt alkavat olla käsillä viimeiset hetket, jos tähän kelkkaan haluaa päästä mukaan. Rajattomasti ilmaista rahaa blogosfääri ei tarjoa. Tällä hetkellä eniten tienaavat ne, jotka tajusivat aloittaa homman jo 2000-luvun alkupuolella. Yksi alan asiantuntijoista on Darren Rowse, jolla on jopa blogi, jonka aiheena on bloggauksella tienaaminen.

Rowse ohjeistaa, että jos haluaa todella tienata leipänsä blogeilla, niitä pitää olla useita, ja kunkin pitää keskittyä johonkin kapeaan erikoisalaan. Hänellä itsellään on tuottoisa blogi kullekin kiinnostukseen kohteelleen, kuten vaikkapa digivalokuvaukselle. Yhteenlaskettujen ansioidensa mies ilmoittaa olevan kuusinumeroiset.

Jos haluat tienata rahaa bloggauksella, mutta liika vapaus ja huoli omasta toimeentulosta pelottaa, on Rowsella ratkaisu myös tähän ongelmaan. ProBloggerin Job boardilla on tarjolla työpaikkoja – kyllä vain – bloggaajille. Siellä etsitään esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat halukkaita bloggaamaan Applen tekosista, e-bisneksestä tai elokuvista. Oudommasta päästä on ilmoitus, jossa etsitään syömishäiriöbloggaajaa.

2. Freelancer nukkuu pitkään

Samuel Ryan ryhtyi web-freelanceriksi, koska ei halunnut herätä arkiaamuina aikaisin. Aluksi polku oli kivikkoinen, mutta lopulta menestystä alkoi tulla. Nykyisin Samuel pitää blogia, jonka tarkoituksena on auttaa freelancereita ja muita web-yrittäjiä tienaamaan leipänsä. Siinä hän muun muassa muistuttaa siitä, että freelancer on freelancer siksi, että saa pitää vapautensa. Siksi on erityisen tärkeätä aina tarvittaessa osata sanoa ei.

3. Maailmalle verkkokauppaa perustamaan

Törmäsin puolisen vuotta sitten halpaa MP3-soitinta etsiessäni Huuto.netissä erikoiseen ilmoitukseen. Muuan Ville Majanen kauppasi todella halvan kuuloisia soittimia, jotka olivat vieläpä uusia. Majasen toimipaikka oli Hongkong. Tuolloin soitin jäi hankkimatta.

Viime torstain itsenäisyyspäiväbileissä tapasin sitten vaihtarikaverini Eeron lukioaikaisen tutun nimeltä Jussi Jokinen, joka kertoi olevansa samaisen Majasen liikekumppani. Huuto.net -bisnes on hylätty, ja nykyisin miehet pyörittävät yhdessä Hongkongissa verkkokauppaa, jonka ideana on halvan elektroniikan kauppaaminen Pohjoismaihin ja Saksaan. Eikä siinä kaikki: firma pystyy luomiensa kontaktien ansiosta tarjoamaan myös hankintapalveluja vastaaville yrityksille, jotka haluavat mukaan Aasian bisnekseen.

Tämän tarinan opetus on, että globalisaatiosta eivät hyödy pelkästään suuryritykset. Sitä voi käyttää hyväkseen kuka tahansa, joka haluaa työllistää itse itsensä ja päästä siinä sivussa näkemään maailmaa.