Arkaluontoista asiaa
Tämä merkintä sisältää materiaalia, jonka esittämisestä voisi ehkä manner-Kiinassa joutua vankilaan tai ainakin valtion salaisen poliisin kovisteltavaksi. Eli jos minusta ei tämän merkinnän jälkeen kuulu mitään, tiedätte mitä on tapahtunut.
Olin nimittäin tänään Chapmanin kanssa illallisella. Keskustelimme ensin Chapmanin tällä hetkellä tekeillä olevasta käännöstyöstä, Reko Lundánin näytelmästä Tarpeettomia ihmisiä. Yllättävä valinta, sillä kyseessä on hyvin realistisesti suomalaisen duunarin arkea ja työttömyyden mukanaan tuomia ongelmia kuvaava näytelmä. Lisähaastetta kääntämiseen tuo näytelmän ihmisten puhuma kieli, joka on varsin kaukana suomen kirjakielestä. Chapman pyrkii kääntämään puhekieliset ilmaisut kiinalaiseen slangiin. Jouduin kääntämään ilmaisuja kuten “Roihis” (Roihuvuori) ja “pidät mua varmaan ihan pimeenä” (Chapman arveli pimeän viittaavan pahuuteen).
Jossain vaiheessa keskustelu kääntyi Hongkongin ja Kiinan suhteeseen. Chapman, pieni, hento ja paljon hymyilevä, maailman ystävällisin mies, alkoi pudotella jyrkkiä sanoja. Hänen mielestään moni asia Hongkongissa on mennyt huonompaan suuntaan sen jälkeen, kun Kiina otti vallan. Kiina on pyrkinyt säätämään erilaisia reformeja erottuakseen brittihallinnosta, ja uudistukset ovat lähes poikkeuksetta vieneet Hongkongia huonompaan suuntaan. Retuperällä on esimerkiksi koulutusjärjestelmä: pienet koulut lakkautetaan, jos ne eivät saa houkuteltua tarpeeksi opiskelijoita, ja suurissa kouluissa opettajat turhautuvat liian suuren työmäärän edessä ja tekevät itsemurhia.
Vielä hurjempia tarinoita Chapman kertoi Kiinasta. Hänen mukaansa maan tilanne näyttää tällä hetkellä huonommalta kuin koskaan aikaisemmin. Länsimaissa monet uskovat, että Kiina on talouskasvun myötä matkalla kohti parempaa, mutta Chapmanin mukaan asia on juuri päinvastoin. Kiina yhdistää kommunismin, kapitalismin ja perinteisen kiinalaisen hallintojärjestelmän huonoimmat puolet tuhoisin seurauksin. Kapitalismi on tuonut mukanaan rahanahneuden, ja korruptio kukoistaa oikeuslaitosta myöten: ainoa keino voittaa oikeusjuttu on voidella tuomaria tarpeeksi.
Chapman kertoi myös kuolemantuomiokiintiöstä: puolue on päättänyt, että kansa on pidettävä pelossa, jotta se ei ryhdy kapinoimaan. Tämä toteutetaan mm. teloittamalla vähintään 5000 ihmistä joka vuosi. Luonnollisesti oikeita syyllisiä ei aina löydy näin paljon. Tällöin joudutaan lavastamaan syyttömiä ihmisiä syyllisiksi, jotta saadaan kiintiö täyteen. Hurjaa tekstiä.
Chapman onkin ensimmäinen, joka on puhunut Kiinasta ja Hongkongin liittymisestä siihen näin tiukkaan sävyyn. Kiinan hallintoa pakoon Kanadaan perheensä kanssa muuttanut Phoebe tosin kommentoi Kiinan “uudistuksia” melko kitkerään sävyyn. Puhuin asiasta myös Tracyn kanssa, ja hän näki asiassa paljon hyvääkin. Moni hongkongilainen kokee olevansa enemmän kiinalainen kuin britti, joten he kokivat siirtymän Kiinan hallintoon eräänlaisena kotiinpaluuna. Kaiken kaikkiaan aihe on mielenkiintoinen, ja tarkoituksenani on kysyä siitä mahdollisimman monelta paikalliselta, jotta saan tarpeeksi monipuolisen kuvan siitä, mitä ihmiset oikeasti ajattelevat.
Vaihtoehtoisista näkökulmista puheenollen, tiedossani on tällä hetkellä ainakin kaksi muuta suomalaista, jotka blogaavat Hongkongista. Juhan blogista voi lukea Hongkongin tapahtumien lisäksi hänen kokemuksistaan suuresta junaseikkailusta halki Aasian. Juha on siis myös TKK:n kautta HKU:lla, samoin kuin tällä viikolla tapaamani Kirsi ja Eero. Neljäs suomalainen, jonka olen tavannut, on Englannissa tutkintoaan suorittava Anski. Oikein mukavia tyyppejä kaikki, ja tarkoituksenamme on mennä yhdessä tuumin rapujuhlille juhlistamaan suomalaista elämänmuotoa. Toisesta suomiblogaajasta sain tietää Artun kautta. Jaakko Lindgren opiskelee lakia Hongkongin suurimmassa yliopistossa, The Chinese University of Hong Kongissa.
13. syyskuuta 2007 kello 12.00
Hyva Juho,
Sinun muisti on erinomainen. Ja sina puhut minun mielipiteista kaunis kielella.
Itseasiassa, HKU tohtori T.Y. Chungin kuuluissa mielipitetutkimuksen mukaan, moni hongkongilainen kokee olevansa enemmän Hongkongilainen kuin kiinalainen.
14. syyskuuta 2007 kello 15.36
Hyvää tekstiä, tätä blogia on ollut ilo lukea