Hub Generation -blogissa pohdiskelen, mitä hyötyjä ja haittoja avoimuudesta on organisaatioille. Hub Generation on tuoreehko kollektiivi, jonka tarkoituksena on käsitellä laajemmin sitä, miten pilvipalveluiden ja yhteisöllisen median tulo vaikuttaa yritysten toimintaan.

Jenkkiblogi Shareablessa puolestaan kirjoitan siitä, voisivatko yhteisöllisen kuluttamisen palvelut tehdä enemmän yhteistyötä ja jopa muodostaa yhteisen API-rajapinnan, jonka kautta resurssien jakaminen onnistuisi helpommin.

Avoin yritys -blogissa puolestaan selviää, millaisia ajatuksia lähtö South by Southwest -konferenssiin Teksasiin herätti ja miten matka sujui. Avoimen yrityksen muusta toiminnasta mainittakoon, että voitimme SoMePitching-hissipuhekilpailun.

Ainakin netin kimppakyytipalveluita riittää. Ne on huomannut myös HSL, joka mainostaa sivuillaan kimppakyytiä ympäristöystävällisenä vaihtoehdolla. HSL linkittää viiteen eri palveluun: upouuteen GreenRidersiin, Kyydit.netiin, Kimppa.netiin sekä City.fi:n ja Länsi.fi:n kimppakyytiosioihin. Näistä GreenRiders vaikuttaisi myös olevan jonkinlaisessa yhteistyössä HSL:n kanssa, mutta täyttä varmuutta asiasta ei kummankaan sivustolta saa.

Palveluita siis riittää, mutta toimivatko ne todella? Kenttä on selvästi hajautunut, joten volyymiä ei millään palvelulla ole määrättömästi. Edellisten lisäksi on varmasti vielä monta muutakin paikkaa, jossa kimppakyytejä kysellään, vähintään erilaisia keskustelufoorumeita sekä Facebook-ryhmiä, kuten tämä.

Päätin selvittää palveluiden toimivuuden käytännön testillä. Lisäsin jokaiseen ilmoituksen siitä, että olen matkalla autollani Helsingistä Tampereelle keskiviikkoaamuna 6.10. (osallistuin silloin Nettiajan kansalaisyhteiskunta -leiripäivään) ja tulen pois samana iltana. Testattavina olivat edellämainitut viisi palvelua ja Facebook-ryhmä sekä tietysti oma Kassi-palvelumme, jonka kimppakyytitoiminnallisuus parani huomattavasti juuri tapahtuneen uudistuksen myötä. Seuraavassa havaintoja kustakin palvelusta.

GreenRiders

Palvelun yleisilme on miellyttävä: designiin on selvästi panostettu kilpailijoita enemmän. Alkuvaiheen bugit tosin kiusaavat: joku tarjoaa kyytiä, jonka määränpäänä on “NULL”. Moiseen kyytiin en haluaisi lähteä. Palvelulla on modernisti myös iPhone-versio, mutta se vaikuttaa vielä keskeneräisemmältä: kyyti jonka lisään näyttää nullia sekä lähtöpaikan että määränpään kohdalla. Myös kaveriverkkoa voi palvelussa koota, mutta sen merkitys jää epäselväksi. Ilahduttavasti kehittäjille tarjotaan rajapintaa, jonka avulla palvelun datoja voi hyödyntää.

Palvelusta tulee jossain määrin sellainen tunne, että ominaisuuksia on ehkä ahdettu ensimmäiseen versioon mukaan liikaakin, minkä takia moni niistä on jäänyt hieman keskeneräiseksi. Tekemällä alkuun yksinkertaista mutta toimivaa olisi ehkä saanut aikaan paremman ensivaikutelman. Toisaalta lisäominaisuuksiakin kaipaa: esimerkiksi hakutulosten näyttö kartalla olisi mukava lisä. Joka tapauksessa palvelu on kehityskaarensa alkupäässä, joten sillä on varmasti potentiaalia nousta merkittäväksi peluriksi kimppakyytimarkkinoilla. Toistaiseksi sen käyttäjämäärät vaikuttavat selvästi vähäisemmiltä kuin kilpailijoilla.

Julkisen version lisäksi palvelusta tarjotaan myös maksullista yritysversiosta. Tämä on varsin kiinnostava suunta: isojen yritysten sisällä kimppakyytitoiminnalla saatettaisiin jo saada aikaan merkittäviä säästöjä, ja luotettavan verkoston sisällä kimppakyydeistä on turvallisempaa sopia. Palvelun kehityskulku muistuttaa tältä osin hieman Kassin tulevaa yhteisömallia.

Kyydit.net

Kyydit.net on ollut toiminnassa jo muutaman vuoden. GreenRidersin modernit buzzwordit, kuten kehittäjärajapinta, Facebook-sovellus ja kaveriverkosto puuttuvat, mutta eipä niitä välttämättä tarvitakaan, jos ydintoiminnallisuus on kunnossa. Kätevä mobiiliversio Kyydit.netiltä löytyy.

Kyydit.net tarjoaa GreenRidersista puuttuvan mahdollisuuden luoda ilmoitus jatkuvasta (esimerkiksi päivittäin tai viikottain) toistuvasta kyydistä. Tämä tosin aiheuttaa käyttöliittymällisen haasteen: palvelussa on nyt mahdotonta järjestää kyytejä lähtöpäivän ja -ajan perusteella, joten on vaikea nähdä, onko joku muu jo tarjonnut kyytiä päivälle, jona sen tarvitsee.

Palvelu ei ole uudistunut pitkään aikaan, mutta uuden version luvataan ilmestyvän syksyn aikana. Palvelun toteuttajat ovat myös mukana hankkeessa, jossa toteutetaan kimppakyytipalvelua varsinaissuomalaiselle Mynämäen kunnalle.

Kimppa.net

Suomen vanhin kimppakyyteihin keskittynyt verkkopalvelu on ollut pystyssä jo kymmenen vuotta. Saitti on designerin painajaisuni, jota ei olisi pidetty tyylikkäänä edes 90-luvulla. Toisaalta: huomattavasti silmäkarkkia ja moderniutta tärkeämpää on sujuva toiminnallisuus, kuten huippusuosittu amerikkalainen ilmoituspalvelu Craigslist todistaa.

Kimppa.net toistaakin Craigslistin periaatteita: palvelu ei voisi olla yksinkertaisempi. Siinä ei ole minkäänlaista kirjautumismahdollisuutta, vaan ainoastaan mahdollisuus luoda uusia ilmoituksia ja selata vanhoja. Simppeliys puree, ja Kimppa.net onkin ilmoitusmäärien perusteella Suomen suosituin kimppakyytipalvelu.

Kyydit.netin tapaan myös Kimppa.net tarjoaa omat kategoriansa toistuville ja yksittäisille matkoille. Hakutoiminnallisuutta ei ole, mutta toisaalta kaikki ilmoitukset näytetään samalla sivulla, jolloin voi käyttää suoraan selaimen tekstihakua. Ilmoitusten järjestäminen toimii Kimppa.netissä Kyydit.netiä paremmin, ja on helppo selvittää, kaipaako joku kyytiä Helsingistä Tampereelle 6.10. Vastaus on ei, joten jätän uuden ilmoituksen.

Ilmoituksen jättämisen jälkeen ryhdyn pohtimaan, voinko muokata tai poistaa ilmoitustani, jos niin haluaisin. Ainakin jatkuvalle ilmoitukselle tämä saattaisi varmasti olla joskus tarpeen. Mahdollisuus löytyykin, mutta se edellyttäisi, että olisin syöttänyt jotain “tunnus”-kenttään ilmoitusta luodessani, mitä en tullut tehneeksi. Näin muokkaus tai poisto ei enää onnistu. Tämä on kenties käyttäjän virhe, mutta silti ärsyttää. Kovin tietoturvallinenkaan systeemi ei ole: jos satun tietämään jonkun toisen tarjoajan käyttäjätunnuksen ja sähköpostiosoitteen, pääsen ilmeisesti muuttamaan hänen tietojaan vapaasti, sillä salasanatunnistusta Kimppa.net ei käytä.

Kirjautumisen puuttumisen takia palvelussa ei ole myöskään minkäänlaista luottamusmekanismia, jota ainakin itse tämäntyyppiseen palveluun kaipaisin. Jos voisin nähdä muiden käyttäjien kyytihistorian ja profiilin, kyytiinottopäätös olisi helpompi tehdä.

City.fi

Cityn palvelu jäi testaamatta, sillä en viitsinyt liittyä maksulliseen VIP-klubiin vain yhtä ilmoitusta varten, ja ilman jäsenyyttä ei ilmoituksen jättäminen onnistu. Sinänsä maksullisuus voi toki olla hyvinkin fiksua: tekstiviestillä tapahtuvan maksun kautta saadaan samalla jotain takeita siitä, että viestin lähettäjä on kuka väittääkin olevansa, mikä lisää käyttäjien välistä luottamusta. Cityn palvelussa näytti kuitenkin olevan vain pari hassua ilmoitusta, joten kovin tuottoisalta kyytipaikalta se ei vaikuta. Tarjolla on sen verran ilmaisia vaihtoehtoja, että maksulliselle palvelulle ei volyymiä riitä.

Länsi.fi

Länsi.fi on Länsi-Uudenmaan paikallisportaali, joka tarjoaa muun palvelutarjontansa ohessa kimppakyytipalvelua. Kiinnostavasti palvelun rekisteröitymislomake kerää muun muassa tiedon siitä, milloin olen syntynyt. Samoin toimi myös Kyydit.net. Tätä informaatiota ei kuitenkaan ilmeisesti käytetä palvelussa millään tavalla. Tiedon keräys liittynee mainostustarkoituksiin. Pieni yksityiskohta, mutta silti vähän ärsyttää, että rekisteröintiprosessia monimutkaistetaan keräämällä turhaa tietoa, eikä syytä kerrota.

Käyttöliittymässä on parantamisen varaa. Kyytihakua ei tarjota, etusivulla näytetään vain muutama kyyti ja “näytä lisää” -linkki vie väärään paikkaan. Kovin paljoa vaikeammaksi kyytien löytämistä ei enää voi tehdä. Tässäkin palvelussa ilmoitusmäärä näyttää myös olevan verrattain vähäinen. GreenRidersin ja Kyydit.netin tarjoamia edistyneempiä ominaisuuksia ei Länsi.fi tarjoa.

Facebook

Facebookin etuna on suuri käyttäjämäärä ja helppo tapa levittää tietoa uudesta ryhmästä. Kimppakyytiryhmässä onkin yli 4000 jäsentä. Kyytipyynnön jättäminen on helppo ja kaikille tuttu toimenpide: postaus ryhmän seinälle. Facebook-identiteetit toimivat myös eräänlaisena luottamusmekanismina, joskaan eivät kovin vahvana sellaisena.

Helppoudesta ja leviävyydestä huolimatta kyyti-ilmoituksia lisätään vain muutama päivässä. Facebookin rajoitukset tulevat myös hyvin ilmi: kyytien hakeminen tai järjestäminen millään tavalla ei onnistu, eikä ryhmästä voi päätellä mitenkään, onko kukaan ylipäänsä ikinä saanut kyytiä sitä kautta.

Kassi

Kassin kimppakyytitoiminnallisuus oli pitkään varsin alkeellinen: se oli vain yksi lukuisista ilmoituskategorioista. Uudistuksen myötä tapahtui pieni parannus, ja kyydeille saatiin sentään oma lomakkeensa. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, ennen kuin kyydit toimivat siten kuin niiden haluaisimme.

Seuraava kehityskohde on mobiilipuoli, josta teemme tällä hetkellä prototyyppiä OpenTelco-tutkimusprojektia varten käyttäen TeliaSoneran kokeellisia rajapintoja. Ideana on, että käyttäjä pystyy lisäämään kimppakyytipyynnön tai -tarjouksen yksinkertaisesti lähettämällä palveluun tekstiviestin, jossa ilmoittaa määränpään. Lähtöpaikka selvitetään operaattoripaikannuksella. Tekstiviestillä onnistuu myös pyyntöön tai tarjoukseen vastaaminen, kyydin hyväksyntä ja tulevaisuudessa toivottavasti jopa bensakulujen tilittäminen toiselle osapuolle käyttäen operaattorin maksurajapintaa.

Toinen tärkeä osa-alue on paikkatiedon hyödyntäminen. Visualisointi karttojen avulla on tässä tärkeässä osassa. Lisäksi kyytijärjestelmässä on oltava hieman älyä: jos lisään kyytitarjouksen Helsingistä Joensuuhun, palvelun tulisi osata kertoa minulle, että joku kaipaa kyytiä matkan varrella olevaan Lappeenrantaan. Tämä ominaisuus yhdessä tekstiviestimuistutusten kanssa voisi mahdollistaa palvelun toimimisen myös kaupunkien sisäisissä kyydeissä. Tämänhetkiset kimppakyytipalvelut keskittyvät lähinnä pidempiin kaupunkien välisiin matkoihin.

Käyttäjien välinen luottamus on kimppakyytipalvelussa ensiarvoisen tärkeää. Siihen nähden onkin outoa, että sellainen tuntui puuttuvan käytännössä kaikista testatuista palveluista. Kassin luottamusjärjestelmän perustana ovat käyttäjien toisilleen antaman palautteen ja sosiaalisen verkon hyödyntäminen sekä se, että oman yhdistyksen tai muun yhteisön sisällä luottamuksen aste on todennäköisesti korkeampi. Tulevaisuudessa tullaan varmasti hyödyntämään myös esimerkiksi mobiili- ja pankkitunnusvarmenteita. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että luottamusmekanismia ja muita edistyneempiä ominaisuuksia ei saa lisätä käytettävyyden kustannuksella, vaan perustoiminnallisuuden tulee edelleen olla mahdollisimman yksinkertainen.

Yhteenveto

En saanut yhdestäkään testaamastani palvelusta yhtäkään kyytiläistä (tai no, yhden Kassista, mutta kyseessä oli toinen samaan tapahtumaan matkaava, joka sai ilmoituksestani tiedon tapahtuman tiedotuksen kautta). Syy lienee todennäköisesti se, että kaikissa on niin vähän käyttäjiä, eivätkä ihmisten aikataulut ole usein kovin joustavia. On usein rahansäästöä tärkeämpää, että pääsee lähtemään ja on perillä juuri silloin kun haluaa.

Miksi kimppakyytitoiminta ei ole nykyistä suositumpaa, vaikka se olisi kaikkien kannalta todella järkevää? Yksi vahva veikkaus voisi olla se, että kohderyhmä on epäedullinen: kimppakyytitoiminnasta ovat todennäköisesti kiinnostuneet ennen kaikkea ympäristöstä huolestuneet ihmiset sekä ne, joilla raha on tiukassa. Autolla ajaminen taas on sekä kallista että ympäristön kannalta arveluttavaa, joten vain harva auton omistaja lienee edellä mainittujen ryhmien edustaja.

Luottamus on toinen merkittävä tekijä. Ihminen joka ei ota liftaria kyytiin ei todennäköisesti myöskään käytä kimppakyytipalvelua. Myös matkustusmukavuus vaikuttaa: suomalaiset eivät ole tunnettuja erityisen sosiaalisena kansana, jolloin pitkä ajomatka tuntemattoman – tai edes puolitutun – seurassa ei välttämättä miellytä.

Kriittisen massan saavuttaminen kimppakyytipalvelulle ei ole helppoa: käyttäjiä pitää olla melko paljon, jotta kysyntä ja tarjonta voivat kohdata kunnolla. Siksi olisikin toivottavaa, että eri kimppakyytipalvelut eivät ryhtyisi veriseen kilpailuun, vaan sen sijaan pyrkisivät tekemään yhteistyötä. Oma suunnitelmamme Kassin suhteen on myös kimppakyytien tapauksessa, että palvelu toimisi “hubina”, joka ohjaa ihmiset näiden kulloiseenkin tarpeeseen vastaavaan paikkaan. Jos kyytiä ei löydy oman kassiyhteisön sisältä, voi tarkistaa joko naapuriyhteisön tilanteen tai vaihtoehtoisesti ulottaa haun rajapintojen avulla esimerkiksi GreenRidersin tietoihin.

Yrityksen perustaminen ja saaminen kannattavaksi on pitkä ja työläs prosessi. Tyypillisesti jokainen yrittäjä joutuu oppimaan monta asiaa kantapään kautta. Me tuumailimme, että asian ei tarvitsisi aina olla näin, ja päätimme auttaa asiaa omalta osaltamme. Perustimme siis blogin, jossa avaamme oman prosessimme ja dokumenttiarkistomme koko maailmalle. Lo and behold: Avoin yritys.

Toiveena on, että pystymme blogin avulla auttamaan jollakin tavoin tulevia yrittäjäsukupolvia, ja toisaalta myös toivomme avoimuudella välttävämme monet karikot. Avaamislistalla on muutakin kuin prosessi ja dokumentit. Lähdekoodimme on jo valmiiksi avointa, ja työlistalla ovat avoimet rajapinnat sekä käyttödatan avaus.

Projektista tulee varmasti mielenkiintoinen oppimiskokemus monellakin tapaa. Toisaalta tarkoitus on myös selvittää avoimuuden rajat ja pohtia, mitä tietoa ei voi julkistaa.

Portit on nyt avattu, tiedossa varsin mielenkiintoinen syksy!

Meininki on ollut toistaiseksi mukavan intensiivistä. Suuria yksittäisiä valaistuksen kokemuksia ei ehkä ainakaan vielä ole syntynyt, mutta tärkeintä onkin varmasti ollut juuri idean ja potentiaalisen bisnesmallin aktiivinen jauhaminen eri tahojen kanssa ja asioiden tutkailu useista näkökulmista. Ja tietysti jatkuva aktiivinen pitchaus (mitä se on suomeksi?!), jonka merkitystä startup-yritykselle ei voi korostaa liikaa.

Pyrin kirjoittamaan leirin lopuksi vielä tarkempaa yhteenvetoa tärkeimmistä siellä saaduista opeista tähän blogiin. Toistaiseksi lisätunnelmia voi lukea esimerkiksi minun ja Antin AaltoES-blogiin kirjoittamasta kuvauksesta yhden tiukan leiripäivän tapahtumista.

Loppuun vielä pari mainosta:

1) Ohjelman lopputuotoksina syntyvät pitchit kuullaan kaikille avoimessa Demo Dayssa Aalto Venture Garagella keskiviikkona 5.5., tervetuloa!

2) Jos tiedät yhteisön, joka voisi olla kiinnostunut ottamaan käyttöön tavaroiden lainausta, palvelusten vaihtoa, kimppakyytien sopimista ym. sisäistä resurssipuljausta helpottavan web-palvelun, niin ota yhteyttä: etunimi.sukunimi@gmail.com

Työn nimi on “Designing a trust-and-recognition-enhancing reputation system for an online community”. Case-esimerkkinä on Kassi-palvelumme, jolle on työn puitteissa suunniteltu mainemekanismi, jolla pyritään sekä lisäämään luottamusta käyttäjien välillä että lisäämään “hyvien” käyttäjien arvostusta Kassin yhteisössä. Työssä luotu design tullaan todennäköisesti implementoimaan palveluun ainakin suurimmaksi osaksi kuluvan vuoden aikana.

Tiimimme onkin joutunut pohtimaan, mitä palvelulla todella halutaan saada aikaan. Onko parempi yrittää miellyttää suurempaa käyttäjäryhmää, jolloin kukaan ei kenties ole tyytyväinen, vai tehdä mieluummin palvelu, joka vastaa suoraan tietyn kapean kohderyhmän tarpeisiin? Aktiivisia käyttäjiä tarvitaan toki riittävästi, jotta palvelu pyörii jouhevasti, mutta aiemmin emme ehkä ole tulleet ajatelleeksi sitä, että Kassin tapauksessa käyttäjämäärä voi kasvaa myös liian suureksi.

Mitä etuja paikallisuudella sitten on käyttäjien kannalta? Miksi he haluaisivat rajoittaa palvelun kasvua? Mieleen tulevat ainakin seuraavat tekijät:

1. Fyysinen läheisyys. Kassin tapauksessa kyseessä ovat transaktiot, jotka vaativat tyypillisesti sitä, että eri osapuolet tapaavat toisensa. Tällöin on yksinkertaisesti helpompaa, jos tiedetään suoraan, että palvelun käyttäjät ovat tietyn samalla alueella (tässä tapauksessa Aallon kampuksella) aikaansa viettävän yhteisön jäseniä. Tällöin käyttäjien kokema hyöty ei välttämättä suoraan kasva käyttäjämäärän kasvaessa, sillä vaikka tarjottavia tavaroita ja palveluksia olisikin tällöin palvelussa enemmän, jakautuisivat ne laajemmalle alueelle, jolloin käyttäjien olisi vaikeampi seuloa joukosta relevantit osumat. Palvelu voi toki tarjota käyttäjille tähän seulontaan erilaisia filttereitä ym. apuvälineitä, mutta samalla palvelun kompleksisuus kasvaa ja käytettävyys voi heiketä.

2. Luottamus. Kassissa käyttäjien välistä luottamusta pyritään rakentamaan muun muassa erilaisilla mainemekanismeilla. Luottamuksen rakentaminen on kuitenkin huomattavasti helpompaa, jos käyttäjillä on jokin yhteinen nimittäjä. Oman koulun opiskelijaan on helpompi luottaa kuin täysin tuntemattomaan henkilöön, joka voi kaiken lisäksi esiintyä väärällä nimellä.

3. Yhteenkuuluvuus. Ihmiset haluavat olla osa yhteisöä. Kassin ja OtaSizzlen tapauksessa yhteisö voi olla helpompi hahmottaa, jos se ei muodostu pelkästään tiettyjen palveluiden käyttäjistä, vaan kyseessä ovat kaikki Aalto-yliopiston opiskelijat. Tällöin käyttäjien on mahdollisesti helpompi kokea olevansa osa yhteisöä, ja he voivat myös kokea suurempaa halua kontribuoida yhteisön hyväksi.

Suurista ja menestyvistä palveluista paikallisuuden merkityksen on parhaiten ymmärtänyt Ning. Se ei edes yritä kilpailla esimerkiksi Facebookin kanssa ja pyrkiä kokoamaan valtaisan suurta sosiaalista verkostoa. Sen sijaan palvelu tarjoaa pienemmille ryhmittymille mahdollisuuden perustaa omia – joko avoimia tai suljettuja – sosiaalisia verkostojaan tiettyjä spesifejä tarkoituksia varten. Ja tällaisille verkostoille on todellakin tarvetta: palvelu saavutti jo viime huhtikuussa miljoonan käyttäjien perustaman verkoston rajan.

Kassin ja OtaSizzlen tie saattaakin eräällä tavalla olla Ningin tie. Yksi projektin tavoitteista on, että siinä luodaan alusta, joka on siirrettävissä muihin Aallon kaltaisiin paikallisyhteisöihin. Tavoitteena on kehittää palvelut siten, että ne voidaan lokalisoida mahdollisimman helposti hyvin erityyppisten yhteisöjen käyttöön. Ehkä Suomessakin pyörii kohta monta Kassia.

Pohdiskelin edellisessä postauksessa muun muassa datan, ihmisten identiteettien ja sosiaalisten verkkojen vapaan liikkumisen tärkeyttä. Kiinnostava kysymys on, miten nämä ajatukset sopivat yhteen paikallisuuden kanssa?  Jos ihmisillä on netissä yksi, helposti siirrettävä identiteetti, miten tähän suhtautuvat paikalliset palvelut, joita ei haluta avata kaikelle kansalle? Ja jos paikallisyhteisöt haluavat häärätä keskenään, eikö moinen toiminta ole ristiriidassa datan vapaan liikkuvuuden kanssa?

Hyviä kysymyksiä, joihin ainakaan minä en heti osaa vastata. Näppituntumani on, että paikallisilla palveluilla olisi syytä olla jonkinlainen keskinäinen yhteys, jonka avulla dataa on mahdollista siirtää ja julkaista yhden palvelun sijaan kokonaisessa palveluverkostossa. Käytännössä asiaan liittyy kuitenkin monenlaisia haasteita: mitä kaikkea dataa voi siirtää, miten erilaisten identiteettien hallinta tapahtuu, kuka päättää mitä dataa siirretään ja missä se näkyy… ja niin edelleen. Tavalla tai toisella nuo ongelmat on pyrittävä ratkaisemaan, toivotaan että siinä onnistutaan.

Itse kirjoittelen blogiin todennäköisesti lähinnä Kassiin liittyvistä asioista. Tätä blogia jonkin aikaa vaivannut Kassi-spämmi keskittynee jatkossa enemmän Sizzle-blogiin. :) Täysin en silti usko tämänkään blogin siltä välttyvän, ja ainakin omaan tutkimusalaani liittyviä juttuja keskittänen jatkossakin tänne.

Suhdetta on mietitty paljon Kassia kehitettäessä. Miten käyttäjät voisivat palkita toisiaan palveluksista, joita näiltä saavat? Pitäisikö käytössä olla jonkinlainen virtuaaliraha, jollaisia esimerkiksi vaihtopiiritoiminta usein käyttää?

Virtuaalirahan käyttö tuntuu äkkiseltään intuitiiviselta, mutta käytännössä aiheuttaa monenlaisia ongelmia: Mistä rahaa tulee? Miten sen arvo määräytyy? Miten estetään erilaiset huijaustavat, kuten lukuisten käyttäjätilien luonti ja rahojen siirto näiden välillä? Miten saadaan käyttäjät vakuutettua valuutan arvosta? Mikä estää arvon romahtamisen?

Virtuaalitaloustutkija Tero Heiskanen uskoo, että paikallisraha voi ratkaista nämä ongelmat. Meistä kokonaisuus on kuitenkin ainakin toistaiseksi vaikuttanut niin monimutkaiselta, että olemme päätyneet toisenlaiseen vaihtoehtoon.

Kassi pyritään suunnittelemaan siten, että sen virtuaalivaluuttana toimii maine: kun käyttäjät tekevät palveluksia, he saavat tästä hyvää mainetta. Muut käyttäjät tiedostavat tämän, ja pyrkivät tekemään vastaavasti palveluksia tälle käyttäjälle. Tämän mekanismin suunnittelu on oman diplomityöni aihe.

Ajatus maineesta valuuttana ei tietenkään ole uusi. Jo vuonna 1947 syntynyttä käsitettä Egoboo on käytetty kuvaamaan ihmisen hyvästä työstä saamaa tunnustusta, ja käsite on rinnastettu eräänlaiseen hetkelliseen valuuttaan.

Viimeksi aiheesta kirjoitti (linkki vie maksulliseen artikkeliin) Mikrobitin tuoreessa numerossa Kari A. Hintikka, joka puhuu mm. J.D.Lasican tutkimuksista, joissa identiteettiä tarkastellaan valuuttana. Hintikka mainitsee myös Heiskasen pohdinnat ns. sosiaalisesta vastineesta.

Hintikan artikkelissa mainitaan myös Cory Doctorowin teos Down and Out in the Magic Kingdom, jossa raha on korvattu maineeseen perustuvalla whuffie-valuutalla. Whuffien toiminnan perustana olevaa aivoimplanttia ei nykytekniikka vielä mahdollista, mutta maineeseen perustuvan valuutan toteutuminen saattaa silti olla yllättävän lähellä: sitä ajaa uusi voittoa tavoittelematon organisaatio nimeltä Whuffie Bank.

Palvelun ideana on seurata ihmisten toimintaa webissä. Kaikesta hyödylliseksi luokitellusta toiminnasta käyttäjä saa lisää whuffieita, haitallisesta toiminnasta taas niiden määrä vähenee. Whuffieita voi sitten käyttää maksuvälineenä: voin esimerkiksi pyytää joltakulta palvelusta, ja tarjota siitä hyvästä tälle sataa whuffieta. Toistaiseksi palvelu osaa tulkita tätä “hyödyllistä toimintaa” ainoastaan Twitteristä, Facebook-liitäntä on tulossa.

Vastaavanlaisia palveluita on muitakin, ja erityisen moni niistä on keskittynyt juuri Twitteriin. Twollars pyrkii luomaan valuutan, jota voi lahjoittaa esimerkiksi hyvien linkkien tai muutoin kiinnostavien ajatusten postaajalle. Twollareita voi lahjoittaa myös hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka voivat lopulta vaihtaa valuuttaa oikeaksi rahaksi. Topsy puolestaan tietää, että retweetit eli kontaktien linkkien lähettäminen edelleen ovat niin merkittäviä arvonannon osoituksia, että niiden yhteydessä voidaan puhua jopa uudesta web-valuutasta.

Osa edellämainituista pyrkii kytkemään virtuaalivaluutan – eli maineen – nykyiseen rahatalouteen. Heiskasen visiot ovat astetta korkealentoisempia. Hänen mukaansa nykyisen rahajärjestelmän perusta on uudistettava, ja yksi raha korvattava useilla erilaisilla, ns. open money -tyyppisillä valuutoilla.

Vaikka moinen ajatus voi kuulostaa ensi alkuun hämmentävältä, on kuitenkin myönnettävä, että nykyisessä yhden rahan järjestelmässä on omat puutteensa. Itse uskon, että Kassin järjestelmää ei tulla ainakaan lähiaikoina kytkemään millään tavoin nykyiseen rahajärjestelmään, sillä mainemekanismi on sen tapauksessa paljon tehokkaampi. Mainetta kun ei voi ostaa eikä varastaa, se on ansaittava.

Sitä miettii, kehtaako. Apua pyytäessä osoittaa heikkoutensa, tunnustaa ettei tiedä tai osaa jotakin, että tarvitsee muita. Avun pyytäjä saattaa myös joissain tapauksissa saada osakseen tylyä kohtelua ja (uus)avuttoman leiman.

Minulla on melko matala kynnys pyytää apua. Saankin usein kuittailua kysellessäni tyhmiä erinäisillä foorumeilla. Avun pyytäjä tuntee itsensä helposti hölmöksi: äh, olisihan tuo pitänyt tajuta, miksi kysyin, ensi kerralla googlaan ja selvitän itse.

Ja kuitenkin monessa tilanteessa avun pyytäminen saattaisi säästää kaikkien aikaa ja vaivaa. Näin pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, ja sitä paitsi monesta, ainakin minusta, on kivaa auttaa muita. Auttaminen on sosiaalista toimintaa, ja auttaessaan voi tavata uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Lisäksi parhaimmassa tapauksessa toinen saattaa pystyä tekemään itselle vastapalveluksen, jolloin molemmat hyötyvät.

Avun pyytämisen dilemmaa on mietitty paljon Kassia kehiteltäessä, onhan yksi palvelun tavoitteista juuri rohkaista ihmisiä pyytämään apua toisiltaan. Kaksi omakohtaista casea tältä viikolta kertovat, että ainakin jossain on onnistuttu.

Ensimmäisessä tapauksessa minua pyydettiin kuskiksi. Pyytäjä oli minulle entuudestaan tuntematon, eikä olisi varmasti ikinä osannut kysymystä esittää, ellen olisi lisännyt Kassissa profiiliini tietoa siitä, että minulla on auto. Sattumalta kyytiä tarvittiin vielä paikkaan, johon minulla oli itsekin kuluvalla viikolla asiaa, joten suostuin pyyntöön mielihyvin.

Toisessa tapauksessa lisäsin palveluun ilmoituksen, jossa pyysin jotakuta vaihtamaan kielet kitaraani. Tämän ilmoituksen laittaminen oli minulle jonkin sortin henkien taisto. Kitara on henkilökohtainen esine, ja kielten vaihtaminen siihen mielletään selkeästi tehtäväksi, joka kuuluu muusikolle itselleen. Minulle se on kuitenkin tuottanut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia (viimeksi koittaessani katkoin kaksi kieltä), joten olen pari edellistä kertaa vaihdattanut kielet musiikkiliikkeessä.

Nytkään en missään tapauksessa olisi postannut pyyntöäni mihinkään muista käyttämistäni sosiaalisista medioista, kuten irkkiin ja Facebookiin, koska se olisi tuntunut jotenkin nololta. Mutta Kassi on sitä varten, että siellä voi pyytää apua, joten – perustellen itselleni, että Kassi tarvitsee tällä hetkellä paljon sisältöä ja aktiivisia käyttäjiä – sain lopulta lisättyä sinne ilmoituksen. Ja kas, sain nopeasti vastauksen, joka poiki lisäksi varsin kiintoisan keskustelun vastaajan kanssa.

Nämä kaksi tapausta osoittavat, että avun pyytäminen tuo paitsi konkreettista hyötyä myös usein hyvän mielen niin avun pyytäjälle kuin saajalle.

Missä menee raja siinä, milloin avun pyytäminen on hyväksyttävää ja milloin menee liiallisuuksiin? Pitäisikö ihmisten keskimäärin pyytää apua toisiltaan enemmän kuin nykyisin, vai ovatko useimmat uusavuttomia, joiden olisi syytä pyrkiä tulemaan paremmin toimeen omillaan? Millaisissa tilanteissa apua erityisesti tulisi pyytää, millloin taas olisi syytä selvitä itse? Mielipiteitä?