Kun kuulin ensimmäistä kertaa Spotifyn kilpailijasta Rdiosta, ensimmäinen tunne oli ärtymys. Spotify oli ollut liikkeellä paljon aikaisemmin, ja Rdio kuulosti puhtaasti yritykseltä kopioida sama idea ja vallata sillä USA:n markkinat, joille Spotify ei vielä ollut onnistunut pääsemään. Siitä lähtien olen toivonut, että sreamauspalveluista Spotify on se, joka lopulta vie voiton, ja Rdio, MOG ja muut häviävät kamppailun. Syyt ovat puhtaasti henkilökohtaisia: kannatan Spotifyä, koska se on Ruotsista, koska se oli markkinoilla ensin ja koska käytän sitä itse.

Totuus kuitenkin on, että startupin menestys ei ole kiinni siitä, kuka keksii idean ensin. Hyvä toteutus on se, joka ratkaisee, ja jos Rdio onnistuu luomaan selvästi Spotifyä paremman tuotteen, ansaitsee se silloin voittonsa. Vielä vuosi sitten olin varma Spotifyn voitosta. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Nyt myös Rdio on saatavilla monessa Euroopan maassa, Suomi mukaan lukien, ja myös Rdiota pystyy kokeilemaan ilmaiseksi. Palvelut vaikuttavat monessa suhteessa varsin tasaväkisiltä.

Päätin, että minunkin on syytä antaa Rdiolle tilaisuus. Otin palvelun käyttöön ilmaisen 7 päivän testijakson ajaksi pyrkimyksenä selvittää, miten se vertautuu Spotifyyn. Olin etukäteen valmistautunut jopa unohtamaan kaunani, hylkäämään Spotifyn ja siirtymään kokonaan Rdion käyttäjäksi, jos se onnistuisi vakuuttamaan minut paremmuudestaan. Loppujen lopuksi tärkein valintaperuste on kuitenkin se, mikä tuote on paras.

Seuraavassa kattava vertailu Spotifyn ja Rdion eroista ja yhtäläisyyksistä ja yhteenveto siitä, kumpi palvelu on mielestäni parempi.

Desktop-käyttökokemus

Ensimmäinen merkittävä ero Spotifyn ja Rdion välillä on se, että Spotify vaatii toimiakseen asentamisen omalle koneelle, kun taas Rdio on verkossa toimiva applikaatio, jonka työpöytäsovellus on ainoastaan kuori verkkosivustolle. Tämä lähestymistapojen ja palveluiden käyttämien teknologioiden ero on merkittävä ja saattaa lopulta jopa ratkaista sen, kumpi palvelu voittaa. Käytännössä molemmat ovat valinneet tiensä. Vaihtaminen toisen osapuolen käyttämään teknologiaan olisi todennäköisesti kummallekin liian kallis ja raskas operaatio.

Rdion verkkopohjaisuuden hyödyt ovat uuden käyttäjän näkökulmasta ilmeiset. Ilmaisversion käyttöönottoprosessi ei voisi olla kevyempi: klikkaa “Connect with Facebook”, valitse biisi ja paina play. Musiikki alkaa soimaan välittömästi. Spotifyn työpöytäapplikaation lataaminen ja asennus vie väkisinkin enemmän aikaa, ja tämä ero ensivaikutelmassa saattaa muodostua ratkaisevaksi. Kuluttajat käyvät jatkuvasti kärsimättömämmiksi, joten tuotteen käyttööottoprosessin nopeus vaikuttaa suoraan sen menestykseen.

Verkkopohjaisen käyttöliittymän toinen etu on, että palvelua voi käyttää helposti miltä koneelta tahansa: kuuntelu onnistuu kätevästi työkoneelta tai vaikkapa kirjastosta ilman ylimääräisiä asennuksia. Minulle tämä käyttötapaus ei kuitenkaan ole oleellinen, sillä olen vain harvoin tilanteessa, jossa haluaisin kuunnella musiikkia eikä minulla ole kännykkää tai omaa läppäriä ulottuvillani, mutta sen sijaan pääsy johonkin toiseen verkossa olevaa koneeseen olisi tarjolla. Veikkaisin, että useimpien muiden streamauspalveluiden käyttäjien kohdalla tilanne on suurin piirtein sama.

Rdion käyttöliittymä tuntuu Spotifyyn verrattuna huomattavasti miellyttävämmältä. Rdio on raikas ja selkeä, Spotify taas tumma ja tunkkainen. Moni on pitänyt Spotifyn käyttöliittymän hyvänä puolena sitä, että se muistuttaa iTunesia ja on siten tuttu monelle, mutta iTunesin käyttöliittymä on kaukana optimaalisesta, ja Rdio on onnistunut parantamaan.

Raikas Rdio

Tärkein parannus Spotifyyn verrattuna on Collections-näkymä, johon voi yhdellä klikkauksella lisätä minkä tahansa levyn tai kappaleen. Näkymää voi selata kätevästi artistin tai albumin perusteella, ja levynkansiin perustuva ruudukkonäkymä on miellyttävä. Spotifyssa artisteja ja albumeita joutuu hallitsemaan perustamalla niille omia soittolistoja, mikä tuntuu Rdion kokeilemisen jälkeen kovin kömpelöltä. Spotifyssä on kyllä myös Library-näkymä (jonka huomasin ensimmäistä kertaa Rdiota kokeiltuani), jossa omille soittolistoille laitettua musiikkia voi selata albumeittain tai artisteittain, mutta näkymä on varsin ruma ja kankea.

Tunkkainen Spotify

Verkossa toimiva sovellus tuntuu olevan tätä päivää ja työpöytäsovellus menneen talven lumia. Miksi Spotify sitten on valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon?

Ensimmäinen syy on Spotifyn halu hyödyntää vertaisverkkoarkkitehtuuria. Tämä ei verkkosovelluksen tapauksessa olisi mahdollista. Ruotsi on perinteisesti ollut maailman kovin vertaisverkkojen osaaja (maa on synnyttänyt toisaalta maailman tunnetuimpia laittoman tiedostonjaon mahdollistavia palveluita, kuten KaZaan ja Pirate Bayn, ja toisaalta myös menestyksekkäitä laillisia vertaisverkkoja hyödyntäviä palveluita, Spotifyn lisäksi esimerkiksi Skypen ja Voddlerin). Spotifyn kehittäjien joukoissa onkin muun muassa uTorrent-palvelun kehittäjä Ludvig Strigeus.

Vertaisverkkojen käyttö tarjoaa Spotifylle useita etuja. Avautuessaan vuonna 2008 palvelu hämmästytti teknologiallaan: palvelu pystyi minimoimaan viiveen selvästi kaikkia senhetkisiä verkkoa hyödyntäviä musiikkipalveluita tehokkaammin. Vaikka musiikki streamattiin verkosta, ja sen laatu oli kohtuullisen korkea, käyttökokemus oli yhtä sujuva kuin jos tiedostot olisivat sijainneet käyttäjän omalla koneella. Vuonna 2008 moinen oli ennenkuulumatonta. Lisäksi työpöytäsovelluksen oli mahdollista tallentaa kaikki kerran kuunnellut kappaleet tietokoneen välimuistiin, josta ne pystyttiin jatkossa toistamaan vielä tätäkin nopeammin. TorrentFreak-sivuston tilaston mukaan yli puolet Spotifyssä kuunneltavasta musiikista tarjotaan paikallisesta välimuistista.

Aika on kuitenkin muuttunut. Rdio ei verkkosovelluksena pysty hyödyntämään vertaisverkkoja, mutta viivettä ei siinäkään juuri huomaa. Raivokkaalla kappaleen vaihdolla saa aikaiseksi hieman Spotifyn vastaavaa pidemmän viiveen, mutta ei sellaista, joka vaikuttaisi käyttökokemukseen merkittävästi. Äänenlaatukin on minun korvaani täsmälleen sama kuin Spotifyssä (tosin en ole hifisti, toisin kuin Tekniikan Maailman arvioijat, jotka vertailivat palveluiden äänenlaatua ja totesivat Spotifyn vievän voiton). Toisaalta (Suomessa vielä toistaiseksi toimimaton) MOG tarjoaa ilmeisesti tällä hetkellä streamauspalveluista parhaan äänenlaadun, vaikka sekin on verkkosovellus.

Käyttäjälle vertaisverkkoteknologian tarjoama hyöty ei siis tällä hetkellä näy. Tulevaisuudessa teknologian merkitys saattaa kuitenkin korostua. Saavuttaakseen todellista valtavirtamenestystä streamauspalveluiden pitää pystyä palvelemaan jopa satoja miljoonia käyttäjiä. Tällöin serverikustannukset nousevat merkittävään asemaan. Vertaisverkkoteknologian ansiosta nämä kustannukset ovat Spotifylla huomattavasti pienemmät kuin Rdiolla. Toisaalta serverikustannusten merkitys startupien kustannusrakenteessa pienenee Nähtäväksi jää, kuinka suuri tämä ero on, ja tuoko se jatkossa Spotifylle kilpailuedun.

Vertaisverkot eivät ole ainoa työpöytäsovelluksen tuoma hyöty. Muut merkittävät hyödyt liittyvät siihen, että Spotifylla on pääsy käyttäjän koneen tiedostojärjestelmään. Tämä mahdollistaa kaksi temppua, joihin Rdio ei pysty: 1) Soittolistojen lataaminen koneen kiintolevylle ja 2) iTunes-kirjaston kappaleiden kuuntelu Spotifyn kautta.

Käytin itse ensin mainittua ominaisuutta aikaisemmin paljon. Syy tähän oli se, että kotiverkkoni temppuilun takia streamaus langattomasti stereoihini pätki usein. Kuunneltavan musiikin lataaminen omalle koneelle esti pätkimisen. Tällainen tilanne on kuitenkin uskoakseni hyvin poikkeuksellinen. Nyt sain kuitenkin korjattua verkot ongelmat, ja langaton streamaus toimii ongelmitta. Muuten offline-tilan käyttötapaukset ovat vähissä. Kännykän kautta kuunneltaessa offline-tila on tärkeä, sillä mobiiliverkkoyhteydet eivät vielä ole kattavat, ja etenkin ulkomailla offline-tilaa tarvitaan. Rdio tarjoaa kuitenkin myös offline-tilan kännykkäsovellukseensa. Pöytäkoneella tai kannettavalla offline-tila on selkeästi vähemmän tarpeellinen, sillä kännykkä on kuitenkin aina mukana.

Sen sijaan iTunes-kirjaston kappaleiden lisääminen Spotifyyn on erinomainen toiminnallisuus, josta ainakin minun olisi vaikea luopua. Vaikka sekä Spotifyn että Rdion musiikkivalikoima on varsin kattava, on ainakin minulla silti omissa kokoelmissani paljon musiikkia, jota ei vielä löydy kummastakaan palvelusta. Spotifyssä tämän musiikin lisääminen osaksi soittolistojani on kivutonta. Aiemmin toiminnallisuudessa oli jotain ongelmia, ja edelleen Spotify näyttää osan koneellani olevasta musiikista kahteen kertaan, mutta päällisin puolin synkronointi tuntuu nyt olevan kunnossa. Erityisen hienoa on, että koneella olevan musiikin saa ladattua Spotifyn kautta kätevästi myös kännykkään.

Rdio tarjoaa mahdollisuuden lisätä oman iTunes-kirjaston valikoiman osaksi omaa Rdio-kokoelmaa siltä osin, kuin kappaleet löytyvät Rdiosta. Prosessi onnistui sinänsä kätevästi, mutta paljasti armotta Rdion puutteet: lähes 1400 kappaleesta Rdio-kokoelmaani siirtyi ainoastaan reilut 900, eli kaksi kolmasosaa. Osin tämä saattoi johtua siitä, että iTunes-kirjastossani olevien kappaleiden metatiedot ovat puutteelliset, mutta iso osa selittyy Rdion valikoiman puutteellisuudella. Ja vaikka valikoima paranisi merkittävästi tulevaisuudessa (kuten varmasti käy), ei siitä silti tule koskaan täydellistä: minulla on koneellani esimerkiksi ystävieni bändien tekemiä omakustanteita, joita Rdiossa ja Spotifyssä ei todennäköisesti tulla näkemään ikinä.

Yhteenvetona voi todeta, että sekä Rdion että Spotifyn lähestymistavoilla on puolensa. Omasta näkökulmastani Rdion merkittävin hyöty on sujuvampi käyttöliittymä, Spotifyn valtti taas iTunes kirjaston hyödyntäminen. Spotifylla on kuitenkin mahdollisuus korjata puutteensa kohtuullisen pienellä vaivalla – jo pieni library-näkymän viilaus auttaisi paljon – kun taas Rdiolle iTunes-kirjaston hyödyntäminen olisi arkkitehtuurisista syistä erittäin vaikeaa. Vaaka kallistuu siis hienokseltaan Spotifyn puoleen.

Musiikkivalikoiman koko

Edellä käsiteltiinkin jo osin myös Spotifyn ja Rdion musiikkivalikoimaa. Spotify on toiminut Suomessa jo pitkään ja Rdio avasi täällä juuri äskettäin. Spotify on myös ollut markkinoilla ylipäänsä Rdiota pidempään, joten sillä on ollut enemmän aikaa haalia musiikkia kokoelmiinsa. Tämän vuoden vanhan artikkelin perusteella Spotifylla on kokoelmissaan noin 15 miljoonaa kappaletta, Rdiolla 9 miljoonaa. Tuoreempia tietoja en onnistunut löytämään. Joka tapauksessa näiden ennakkotietojen perusteella lähtöoletukseni oli, että Spotifyn valikoima on parempi etenkin suomalaisen musiikin osalta mutta myös kuuntelemani musiikin osalta ylipäänsä.

Kattavaa selvitystä valikoimasta on toki mahdotonta tehdä, mutta tein silti muutaman kokeilun. Rdio yllätti ensimmäisellä haulla positiivisesti: hain Ukkosmaineen levyjä, sillä olen harmitellut sitä, että Spotifystä ei löydy niistä yhtään. Ja toden totta, Rdiosta löytyi yksi! Seuraava haku kuitenkin tasoitti puntit: Spotifyyn oli juuri tullut Joose Keskitalon levy, joka Rdiosta uupui. Muutaman kokeilun jälkeen tuntui, että oman musiikkimakuni näkökulmasta palveluilla ei juuri ole eroa: molemmissa on varsin kattava valikoima, mutta myös pieniä puutteita.

Testasin myös yhden 68 kappaletta käsittävän (etupäässä indiepoppia sisältävän) kokoelmasoittolistani siirtämistä Rdioon (tästä lisää alempana “Vaihtaminen palvelusta toiseen” -osiossa). Listan kappaleista 5 oli lisätty iTunes-kirjastostani, eikä niitä löytynyt sen kummemmin Spotifyn kuin Rdionkaan valikoimasta. Näitä lukuunottamatta kaikki Spotifystä löytyneet kappaleet olivat tarjolla myös Rdiossa. Valikoima ei siis ole peruste vaihtaa palvelusta toiseen, vaan tässä pukarit ovat varsin tasaväkiset. Toki eri musiikkityylien sisällä palveluiden välillä saattaa mahdollisesti esiintyä suuriakin vaihteluita. Voi olla, että esimerkiksi hiphopin, elektron, iskelmän, metallin, jazzin tai klassisen musiikin ystäville palveluista toinen on ehdoton ykkösvalinta. Tähän en osaa ottaa kantaa.

Uuden musiikin löytäminen

Streamauspalveluiden merkittävin etu iTunesiin ja kumppaneihin verrattuna on, että koska ulottuvilla on kaikki maailman musiikki, ne voivat tarjota todella monipuolisia mahdollisuuksia uuden itseä kiinnostavan musiikin löytämiseen.

TechCrunch-blogi arvioi vuosi sitten vertailussaan, että Rdio päihittää tällä osa-alueella Spotifyn selkeästi. Tilanne on kuitenkin muuttunut ratkaisevasti, sillä Spotify on esitellyt olennaisen uuden ominaisuuden: radion, joka perustuu tiettyyn artistiin, kappaleeseen tai soittolistaan. Ominaisuus toimii sekä työpöytä- että mobiilisovelluksessa. Jälkimmäisessä voi vieläpä yhdellä klikkauksella sekä lisätä kiinnostavan kappaleen soittolistalle että ilmoittaa radiolle pitävänsä siitä, jolloin radio säätää suosittelualgoritmiaan automaattisesti.

Spotifyn radio toimii todella hyvin. Itse asiassa sen osuus on tällä hetkellä jopa puolet kaikesta musiikinkuuntelustani. Last.fm -palvelusta tuttu kaikkeen omaan musiikinkuunteluun perustuva radio puuttuu, mutta itse asiassa voisi kuvitella, että esimerkiksi 50 omaa suosikkikappaletta käsittävään soittolistaan perustuvan radion suositukset vastaisivat omaa musiikkimakua vielä paremmin.

Spotify on panostanut perinteisesti vahvasti Facebook-kaverien suositusten hyödyntämiseen. TechCrunch kehui artikkelissaan erityisesti mahdollisuutta suositella Facebook-kavereille biisejä “inboxin” avulla. Minusta tuo ominaisuus on ollut yksi Spotifyn turhimmista. Sille ei ole ollut käyttöä kertaakaan. Muuten Rdio on ottanut Spotifya kiinni tällä puolella ja “sosiaaliset suositukset” vaikuttaisivat olevan molemmissa palveluissa suunnilleen samalla tasolla. Molemmissa voi nykyisin helposti lisätä seurattavien listalle niin Facebook-kaverit kuin valikoidut artistit tai julkkiksetkin, ja saada näiltä kuuntelusuosituksia.

Rdion iPhone-applikaatiossa on “recommended”-osasto, joka suosittelee artisteja, jotka voisivat kiinnostaa juuri minua. Tämä osio ei kuitenkaan toimi radion tapaan. Rdio tarjoaa myös genrepohjaisia “radioasemia” (kuten Spotify on tarjonnut jo pitkään), mutta nämä eivät ole personoituja, eivätkä siksi juurikaan kuuntelemisen arvoisia. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, ja on todennäköisesti vain ajan kysymys, ennen kuin myös Rdiolla on radiotoiminnallisuus. Toistaiseksi Spotify kuitenkin on suosittelupuolella vahvemmilla.

Mobiili käyttökokemus

Sekä Spotify että Rdio tarjoavat kattavan listan mobiiliversioita. Molemmilla on applikaatio iPhonelle, Androidille, Windows Phonelle ja BlackBerrylle. Spotify tarjoaa lisäksi Symbian- ja Palm-versiot, mutta näiden kuolevien alustojen merkitys lienee jo nykyisin varsin vähäinen, ja pienenee jatkuvasti. Molemmilla on myös iPad-versiot. Itselläni ei iPadia ole, joten näiden toimivuudesta en osaa sanoa. Tämä arvioija pitää Rdion iPad-käyttökokemusta Spotifyä parempana, iPhonella taas vaaka kallistuisi Spotifyn puoleen. Minulla on kokemusta ainoastaan molempien softien iPhone-versioista, tämä arvio koskee siis niitä.

Mobiiliversioiden edut ja haitat ovat samantyyppiset kuin työpöytäversioiden. Rdio hyötyy myös iPhone-puolella collection-näkymästään, joka toimii iPhonen oletusmusiikkiapplikaation tavoin. Spotify taas on tuonut radiotoiminnallisuuden vahvasti myös osaksi iPhone-applikaatiota.

Spotify luottaa radioon, Rdio tarjoaa aiemmasta Facebookin versiosta tutun ruudukkovalikon.

Jostain käsittämättömästä syystä Rdion applikaatiosta puuttuu kokonaan biisien lisääminen jonoon. Tuon jo vanhan kunnon iPodin “paina nappia vähän aikaa pohjassa” -kikan ajoista asti mukana olleen ominaisuuden puuttuminen kismittää, varsinkin kun työpöydällä luodun jonon pääsee kuitenkin näkemään myös mobiilisti. Spotifyssä lisäys jonoon onnistuu myös mobiilisti, mutta jonon tilanteen näkeminen ja hallinnointi ei. Paras lopputulos syntyisi yhdistämällä Rdion ja Spotifyn jonotoiminnallisuudet.

En ole vielä ehtinyt testata Rdion mobiiliversiota riittävästi antaakseni lopullista tuomiota, mutta alustava näkemys on, että tämän suhteen Spotify ja Rdio ovat suhteellisen tasoissa.

Ekosysteemi

Nykyaikana yhä tärkeämpi osa minkä tahansa internet-yrityksen toimintaa on sen ympärille muodostuva ekosysteemi: palvelut, joita kolmannet osapuolet kehittävät yrityksen tarjoamia rajapintoja ja muita työkaluja hyödyntäen.

Sekä Spotify että Rdio tarjoavat sovelluskehittäjien käyttöön API-rajapinnan. Spotifyn työpöytäapplikaatio tuo kuitenkin sille merkittävän lisähyödyn: se pystyy tuomaan valitut applikaatiot suoraan osaksi omaa sovellustaan. Esimerkiksi Soundrop tekee Spotifysta samanlaisen yhteiskuuntelupalvelun kuin aiemmin täällä hehkuttamani Turntable.fm. Last.fm, Pitchfork ja monet muut puolestaan tarjoavat kiinnostavia kuuntelusuosituksia. Rdion sovelluksia en ehtinyt testaamaan. Moni vaikuttaa kiinnostavalta, mutta jostain syystä ne on piilotettu useamman valikon taakse kuin Spotifyssa. Spotify on myös ollut markkinoilla pitempään, joten sen ympärille on ehtinyt muodostua jo varsin pitkälle kehittyneitä palveluita. Spotify vie tästä osiosta kirkkaan voiton.

Vaihtaminen palvelusta toiseen

Olen kuunnellut jo kohta kolme vuotta lähes kaiken kuuntelemani musiikin Spotifysta. Minulla on palvelussa toista sataa soittolistaa, joista joillain useampia satoja kappaleita. Moni lista on koottu hartaudella vuosien aikana. Jotta voisin edes harkita vaihtoa palvelusta toiseen, pitää siirtymän käydä kätevästi. “Käsin” kappale kerrallaan näitä listoja ei ole mielekästä siirtää.

Rdio ei tarjoa virallista “tuo soittolistat Spotifysta” -toimintoa, mutta google löysi epävirallisen resp.in -palvelun. Palvelu toimii vain yhteen suuntaan eli siirtää soittolistat Spotifysta Rdioon. Toiseen suuntaan tarjolla ei ole vielä yhtään vaihtoehtoa. Spotifysta pois siirtyminen käy siis Rdiota helpommin, mutta toisaalta myös siirtyminen Rdioon arveluttaa samasta syystä: entä jos palvelu ei vastaakaan oletuksia ja haluisin siirtyä takaisin? Se ei noin vain onnistukaan. Lisäksi ihan periaatteesta on mukavampi tukea palvelua, josta pääsee helposti halutessaan eroon.

Resp.in siirtää soittolistoja yksi kerrallaan. Koko kokoelman importointi kerralla ei siis onnistu. Lista siirretään valitsemalla Spotifysta kaikki sen kappaleet ja painamalla ctrl+c, jolloin Spotify kopioi leikepöydälle linkin jokaiseen kappaleeseen. Tämä sekamelska liitetään resp.inin tekstikenttään ja painetaan “siirrä”. Palvelu ilmoittaa vauhdin olevan noin kaksi kappaletta sekunnissa, mikä piti suurin piirtein paikkansa. Pienenä miinuksena yli sadan kappaleen soittolistan siirto ei onnistu kerralla, vaan ne pitää siirtää paloissa.

Kokeilin resp.iniä kahteen tärkeimpään soittolistaani. Ylempänä jo mainitsinkin, että ensimmäinen, 68 kappaletta sisältävä lista jäi 12 (+ 5 vain omasta iTunesistani löytyvää) kappaletta vajaaksi, mutta kaikki nämä kappaleet löytyivät kuitenkin Rdiosta “käsin” hakemalla. Toisen listan suhteen tilanne oli vielä pahempi: 99 biisistä (lista oli oikeasti pidempi, mutta 100 kappaleen raja tuli vastaan, joten siirsin vain ensimmäiset 99) 29 jäi löytymättä automaatti-importilla. Jälleen löysin kaikki haluamani hakemalla käsin. Tällaisenaan listojen siirto on aivan liian hidasta ja veisi minulta tuntikausia. Jo pelkästään tämän seikan takia siirtyminen palvelusta toiseen ei ole ainakaan tässä vaiheessa itselleni mielekäs vaihtoehto.

Lisäksi suuri osa soittolistoistani on “kollaboratiivisia” eli yhteisvoimin muiden Spotifyn käyttäjien kanssa koostettuja. Jos siirtyisin Rdioon, menettäisin kaikki näille listoille tulevaisuudessa lisättävät kappaleet (ellen saisi myös kaikkia kavereitani houkuteltua Rdioon, mikä ei tunnu todennäköiseltä). Lisäksi uusien tällaisten listojen teko olisi hankalaa, kun kaikki kaverit olisivat eri palvelussa, mikä tekisi esimerkiksi monista bileistä tylsemmät.

Yhteenveto: Spotify vielä parempi, mutta Rdio tarjoaa vahvan vastuksen

En päätynyt ainakaan toistaiseksi vaihtamaan streamauspalvelua. Tärkein syy oli vaihtamisen vaikeus (ja takaisin siirtymisen vielä suurempi vaikeus). En kuitenkaan olisi päätynyt vaihtoon, vaikka prosessi olisi ollut helpompi. Rdion käyttöliittymä miellytti, mutta erinomainen radio ja mahdollisuus lisätä iTunes-kirjaston kappaleita soittolistoille kallistavat vaa’an Spotifyn eduksi.

Ensimmäistä streamauspalveluaan pohtivalle suosituksen antaminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Rdion käyttöönoton helppous, käyttöliittymän selkeys ja raikkaus sekä kätevä Collections-näkymä tuntuvat oleellisilta tekijöiltä etenkin uuden käyttäjän kannalta, ja radio-ominaisuuden käyttöönotto on varmasti enää viikkojen, korkeintaan kuukausien kysymys. Jos Spotify ei siihen mennessä keksi jotain merkittävää uutta, eikä oman iTunes-kirjaston hyödyntäminen tunnu itsestä oleelliselta ominaisuudelta, voi Rdio hyvinkin olla uudelle käyttäjälle parempi valinta.

Muokattu 19.8.: lisätty huomioita ekosysteemistä ja kollaboratiivisista soittolistoista.

Kokeilua ei tosin oltu tehty aivan helpoksi, sillä Turntable.fm rajoittaa palvelun leviämistä ovelalla kikalla: palveluun pääsee ainoastaan Facebook connectilla, ja lisäksi pitää olla kaveri jonkun palvelun nykyisen käyttäjän kanssa. Rajoituksen syy ei ilmeisesti tällä kertaa ole niinkään suljettu beta -markkinoinnissa, vaan yksinkertaisesti siinä, että kehittäjillä on ongelmia skaalautuvuuden kanssa. Kaikeksi onneksi joku kavereistani oli onnistunut olemaan vielä enemmän early adopter kuin minä, ja pääsin muitta mutkitta sisään.

Palvelun idea on sosiaalinen musiikinkuuntelu. Jokainen käyttäjä majailee kerrallaan yhdessä “huoneessa”, jossa voi toimia joko passiivisena kuuntelijana tai DJ:nä. Tiskijukkien määrä on rajoitettu viiteen per huone, kuuntelijoita voi olla rajattomasti. Jokaisella tiskijukalla on soittolista, jolle voi koota mieleisensä kappaleet, ja näiltä soitetaan aina biisejä vuorotellen. Biisi pärähtää siis soimaan yhtä aikaa jokaisen huoneessa olijan stereoissa.

Palvelun musiikkivalikoima on hämmentävän hyvä jopa ikisuosikkiini Spotifyyn verrattuna. Löysin sieltä esimerkiksi suomalaisten ei-niin-mainstreambändien Cats on Firen ja Ukkosmaineen tuoreimmat levyt, joista kumpikaan ei ole saatavilla Spotifyssä. Lisäksi palveluun on mahdollista ladata biisejä omalta kiintolevyltä, joten sitä voi halutessaan käyttää vaikka oman vielä levyttämättömän autotallibändinsä mainostukseen.

Palvelu on tavallaan yhdistelmä Spotifyä ja Last.fm:ää. Sitä voi käyttää yksinkertaisesti haluamiensa biisien kuunteluun netistä ilmaiseksi, joskin tähän tarkoitukseen Spotify on selvästi parempi. Sen sijaan sosiaalinen puoli ja uuden musiikin löytäminen toimii Last.fm:n radioiden tapaan – mutta siinä missä Last.fm:ssä musiikin suosittelun hoitavat algoritmit, Turntable.fm luottaa muiden käyttäjien valintoihin. Tämä tuo palveluun mainioita ulottuvuuksia: sitä voi käyttää esimerkiksi oman työporukan kesken, jolloin jokainen pääsee vuorotellen valitsemaan huoneessa soivan biisin, tai sitten voi vaikka piipahtaa Foursquaren työntekijöiden huoneessa katsomassa, mitä sikäläiset koodarit kuuntelevat.

Koska kyseessä on nimenomaan yhteisöllinen palvelu, mukana on tietysti myös lempielementtini eli maine. Se toimii yksinkertaisesti: kun jonkun muun valitsema biisi soi, sille voi joko hurrata tai buuata. Tykkääminen lisää pelaajan mainepisteitä, useampi buu-ääni taas johtaa kappaleen vaihtumiseen.

Mainepisteillä on myös käyttöä. Turntable.fm:n huoneet on nimittäin visualisoitu, ja jokaisella huoneessa olijalla on sympaattinen piirros-avatar. Riittävästi pisteitä kerättyään avatarin ulkomuotoa pääsee päivittämään katu-uskottavampaan olomuotoon. Yli 1000 pistettä kerännyt voi valita hahmokseen jättimäisen gorillan, jonka kaulassa roikkuu kultaketju.

Avatarit notkuvat huoneessa, kuuntelijat katsomossa ja DJ:t estradilla läppäreidensä takana (hauskasti palvelu tunnistaa, onko DJ:llä käytössä mac- vai windows-kone ja rendaa oikean logon). Aina kun kuuntelija klikkaa tykkäysnappulaa, avatarin pää alkaa notkua fiilistelyn merkiksi. Nämä pienet kikat toimivat yllättävän hyvinä egobuustereina. Suomalaisen mieltä lämmittää, kun pistää Rubikin sinkun soimaan ja täynnä jenkkejä oleva huone rupeaa nyökyttelemään biisin tahtiin.

Tämä kaikki on tietysti äärimmäisen nörttiä. Mutta hauskaa. Ja kun avatareilla leikkimiseen pian kyllästyy, palvelun voi unohtaa taustalle, ja se toimii laadukkaana radiona.

Lisähuomiona mainittakoon, että palvelun kautta voi myös oikeasti tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Ranskalainen yhteisöllisen kuluttamisen aktiivi otti minuun yhteyttä Facebookin kautta ja pyysi päästä fb-kaverikseni, jotta hänkin pääsisi käyttämään palvelua. Suostuin ja mainitsin, että minun onkin tarkoitus olla häneen yhteydessä, sillä syksyllä olen matkaamassa Ranskaan markkinoimaan Kassia. Hän lupasi saman tien, että jos tarvitsen majoitusta, hänen sohvansa on vapaa! Yhteydet syntyvät yllättäviä reittejä.

Palvelun bisnesmalli epäilyttää: kassavirtaa ei tällä hetkellä ole lainkaan, ja musiikin lisensointikulut maksavat hunajaa. Suorastaan hämmästyttää, miten tämä palvelu voi olla tarjolla ilmaiseksi kaikkialla maailmassa, kun samaan aikaan Spotify on taistellut jo vuosia levy-yhtiöiden kanssa päästäkseen Yhdysvaltain markkinoille. Levy-yhtiöt saattavatkin lopettaa lennon lyhyeen, jos rahaa ei jostain kerry.

Voi siis olla, että palvelu kokee pikaisen lopun, kuten niin moni streamauspalvelu sitä ennen. Mutta sitä ennen suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Itse ainakin jaksoin koukuttua tähän Spotifyn ja Last.fm:n käytöstä huolimatta.

Edit 21.6. Näköjään palvelulla ei ole sopimusta yhdenkään levy-yhtiön kanssa. Näitä on nähty ennenkin, palvelun sulkeutumisen ajankohta riippunee siis lähinnä siitä, kuinka rivakasti levy-yhtiöiden lakimiehet toimivat, ellei sitten yrityksen DMCA-kikkailu onnistu. Näköjään joitakin myönnytyksiä tähän suuntaan on ainakin tehty palvelun puolelta, itse pystyin vielä muutama päivä sitten kuuntelemaan biisejä myös ollessani huoneessa yksin, mutta nyt se ei ilmeisesti onnistu.

Ainakin netin kimppakyytipalveluita riittää. Ne on huomannut myös HSL, joka mainostaa sivuillaan kimppakyytiä ympäristöystävällisenä vaihtoehdolla. HSL linkittää viiteen eri palveluun: upouuteen GreenRidersiin, Kyydit.netiin, Kimppa.netiin sekä City.fi:n ja Länsi.fi:n kimppakyytiosioihin. Näistä GreenRiders vaikuttaisi myös olevan jonkinlaisessa yhteistyössä HSL:n kanssa, mutta täyttä varmuutta asiasta ei kummankaan sivustolta saa.

Palveluita siis riittää, mutta toimivatko ne todella? Kenttä on selvästi hajautunut, joten volyymiä ei millään palvelulla ole määrättömästi. Edellisten lisäksi on varmasti vielä monta muutakin paikkaa, jossa kimppakyytejä kysellään, vähintään erilaisia keskustelufoorumeita sekä Facebook-ryhmiä, kuten tämä.

Päätin selvittää palveluiden toimivuuden käytännön testillä. Lisäsin jokaiseen ilmoituksen siitä, että olen matkalla autollani Helsingistä Tampereelle keskiviikkoaamuna 6.10. (osallistuin silloin Nettiajan kansalaisyhteiskunta -leiripäivään) ja tulen pois samana iltana. Testattavina olivat edellämainitut viisi palvelua ja Facebook-ryhmä sekä tietysti oma Kassi-palvelumme, jonka kimppakyytitoiminnallisuus parani huomattavasti juuri tapahtuneen uudistuksen myötä. Seuraavassa havaintoja kustakin palvelusta.

GreenRiders

Palvelun yleisilme on miellyttävä: designiin on selvästi panostettu kilpailijoita enemmän. Alkuvaiheen bugit tosin kiusaavat: joku tarjoaa kyytiä, jonka määränpäänä on “NULL”. Moiseen kyytiin en haluaisi lähteä. Palvelulla on modernisti myös iPhone-versio, mutta se vaikuttaa vielä keskeneräisemmältä: kyyti jonka lisään näyttää nullia sekä lähtöpaikan että määränpään kohdalla. Myös kaveriverkkoa voi palvelussa koota, mutta sen merkitys jää epäselväksi. Ilahduttavasti kehittäjille tarjotaan rajapintaa, jonka avulla palvelun datoja voi hyödyntää.

Palvelusta tulee jossain määrin sellainen tunne, että ominaisuuksia on ehkä ahdettu ensimmäiseen versioon mukaan liikaakin, minkä takia moni niistä on jäänyt hieman keskeneräiseksi. Tekemällä alkuun yksinkertaista mutta toimivaa olisi ehkä saanut aikaan paremman ensivaikutelman. Toisaalta lisäominaisuuksiakin kaipaa: esimerkiksi hakutulosten näyttö kartalla olisi mukava lisä. Joka tapauksessa palvelu on kehityskaarensa alkupäässä, joten sillä on varmasti potentiaalia nousta merkittäväksi peluriksi kimppakyytimarkkinoilla. Toistaiseksi sen käyttäjämäärät vaikuttavat selvästi vähäisemmiltä kuin kilpailijoilla.

Julkisen version lisäksi palvelusta tarjotaan myös maksullista yritysversiosta. Tämä on varsin kiinnostava suunta: isojen yritysten sisällä kimppakyytitoiminnalla saatettaisiin jo saada aikaan merkittäviä säästöjä, ja luotettavan verkoston sisällä kimppakyydeistä on turvallisempaa sopia. Palvelun kehityskulku muistuttaa tältä osin hieman Kassin tulevaa yhteisömallia.

Kyydit.net

Kyydit.net on ollut toiminnassa jo muutaman vuoden. GreenRidersin modernit buzzwordit, kuten kehittäjärajapinta, Facebook-sovellus ja kaveriverkosto puuttuvat, mutta eipä niitä välttämättä tarvitakaan, jos ydintoiminnallisuus on kunnossa. Kätevä mobiiliversio Kyydit.netiltä löytyy.

Kyydit.net tarjoaa GreenRidersista puuttuvan mahdollisuuden luoda ilmoitus jatkuvasta (esimerkiksi päivittäin tai viikottain) toistuvasta kyydistä. Tämä tosin aiheuttaa käyttöliittymällisen haasteen: palvelussa on nyt mahdotonta järjestää kyytejä lähtöpäivän ja -ajan perusteella, joten on vaikea nähdä, onko joku muu jo tarjonnut kyytiä päivälle, jona sen tarvitsee.

Palvelu ei ole uudistunut pitkään aikaan, mutta uuden version luvataan ilmestyvän syksyn aikana. Palvelun toteuttajat ovat myös mukana hankkeessa, jossa toteutetaan kimppakyytipalvelua varsinaissuomalaiselle Mynämäen kunnalle.

Kimppa.net

Suomen vanhin kimppakyyteihin keskittynyt verkkopalvelu on ollut pystyssä jo kymmenen vuotta. Saitti on designerin painajaisuni, jota ei olisi pidetty tyylikkäänä edes 90-luvulla. Toisaalta: huomattavasti silmäkarkkia ja moderniutta tärkeämpää on sujuva toiminnallisuus, kuten huippusuosittu amerikkalainen ilmoituspalvelu Craigslist todistaa.

Kimppa.net toistaakin Craigslistin periaatteita: palvelu ei voisi olla yksinkertaisempi. Siinä ei ole minkäänlaista kirjautumismahdollisuutta, vaan ainoastaan mahdollisuus luoda uusia ilmoituksia ja selata vanhoja. Simppeliys puree, ja Kimppa.net onkin ilmoitusmäärien perusteella Suomen suosituin kimppakyytipalvelu.

Kyydit.netin tapaan myös Kimppa.net tarjoaa omat kategoriansa toistuville ja yksittäisille matkoille. Hakutoiminnallisuutta ei ole, mutta toisaalta kaikki ilmoitukset näytetään samalla sivulla, jolloin voi käyttää suoraan selaimen tekstihakua. Ilmoitusten järjestäminen toimii Kimppa.netissä Kyydit.netiä paremmin, ja on helppo selvittää, kaipaako joku kyytiä Helsingistä Tampereelle 6.10. Vastaus on ei, joten jätän uuden ilmoituksen.

Ilmoituksen jättämisen jälkeen ryhdyn pohtimaan, voinko muokata tai poistaa ilmoitustani, jos niin haluaisin. Ainakin jatkuvalle ilmoitukselle tämä saattaisi varmasti olla joskus tarpeen. Mahdollisuus löytyykin, mutta se edellyttäisi, että olisin syöttänyt jotain “tunnus”-kenttään ilmoitusta luodessani, mitä en tullut tehneeksi. Näin muokkaus tai poisto ei enää onnistu. Tämä on kenties käyttäjän virhe, mutta silti ärsyttää. Kovin tietoturvallinenkaan systeemi ei ole: jos satun tietämään jonkun toisen tarjoajan käyttäjätunnuksen ja sähköpostiosoitteen, pääsen ilmeisesti muuttamaan hänen tietojaan vapaasti, sillä salasanatunnistusta Kimppa.net ei käytä.

Kirjautumisen puuttumisen takia palvelussa ei ole myöskään minkäänlaista luottamusmekanismia, jota ainakin itse tämäntyyppiseen palveluun kaipaisin. Jos voisin nähdä muiden käyttäjien kyytihistorian ja profiilin, kyytiinottopäätös olisi helpompi tehdä.

City.fi

Cityn palvelu jäi testaamatta, sillä en viitsinyt liittyä maksulliseen VIP-klubiin vain yhtä ilmoitusta varten, ja ilman jäsenyyttä ei ilmoituksen jättäminen onnistu. Sinänsä maksullisuus voi toki olla hyvinkin fiksua: tekstiviestillä tapahtuvan maksun kautta saadaan samalla jotain takeita siitä, että viestin lähettäjä on kuka väittääkin olevansa, mikä lisää käyttäjien välistä luottamusta. Cityn palvelussa näytti kuitenkin olevan vain pari hassua ilmoitusta, joten kovin tuottoisalta kyytipaikalta se ei vaikuta. Tarjolla on sen verran ilmaisia vaihtoehtoja, että maksulliselle palvelulle ei volyymiä riitä.

Länsi.fi

Länsi.fi on Länsi-Uudenmaan paikallisportaali, joka tarjoaa muun palvelutarjontansa ohessa kimppakyytipalvelua. Kiinnostavasti palvelun rekisteröitymislomake kerää muun muassa tiedon siitä, milloin olen syntynyt. Samoin toimi myös Kyydit.net. Tätä informaatiota ei kuitenkaan ilmeisesti käytetä palvelussa millään tavalla. Tiedon keräys liittynee mainostustarkoituksiin. Pieni yksityiskohta, mutta silti vähän ärsyttää, että rekisteröintiprosessia monimutkaistetaan keräämällä turhaa tietoa, eikä syytä kerrota.

Käyttöliittymässä on parantamisen varaa. Kyytihakua ei tarjota, etusivulla näytetään vain muutama kyyti ja “näytä lisää” -linkki vie väärään paikkaan. Kovin paljoa vaikeammaksi kyytien löytämistä ei enää voi tehdä. Tässäkin palvelussa ilmoitusmäärä näyttää myös olevan verrattain vähäinen. GreenRidersin ja Kyydit.netin tarjoamia edistyneempiä ominaisuuksia ei Länsi.fi tarjoa.

Facebook

Facebookin etuna on suuri käyttäjämäärä ja helppo tapa levittää tietoa uudesta ryhmästä. Kimppakyytiryhmässä onkin yli 4000 jäsentä. Kyytipyynnön jättäminen on helppo ja kaikille tuttu toimenpide: postaus ryhmän seinälle. Facebook-identiteetit toimivat myös eräänlaisena luottamusmekanismina, joskaan eivät kovin vahvana sellaisena.

Helppoudesta ja leviävyydestä huolimatta kyyti-ilmoituksia lisätään vain muutama päivässä. Facebookin rajoitukset tulevat myös hyvin ilmi: kyytien hakeminen tai järjestäminen millään tavalla ei onnistu, eikä ryhmästä voi päätellä mitenkään, onko kukaan ylipäänsä ikinä saanut kyytiä sitä kautta.

Kassi

Kassin kimppakyytitoiminnallisuus oli pitkään varsin alkeellinen: se oli vain yksi lukuisista ilmoituskategorioista. Uudistuksen myötä tapahtui pieni parannus, ja kyydeille saatiin sentään oma lomakkeensa. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, ennen kuin kyydit toimivat siten kuin niiden haluaisimme.

Seuraava kehityskohde on mobiilipuoli, josta teemme tällä hetkellä prototyyppiä OpenTelco-tutkimusprojektia varten käyttäen TeliaSoneran kokeellisia rajapintoja. Ideana on, että käyttäjä pystyy lisäämään kimppakyytipyynnön tai -tarjouksen yksinkertaisesti lähettämällä palveluun tekstiviestin, jossa ilmoittaa määränpään. Lähtöpaikka selvitetään operaattoripaikannuksella. Tekstiviestillä onnistuu myös pyyntöön tai tarjoukseen vastaaminen, kyydin hyväksyntä ja tulevaisuudessa toivottavasti jopa bensakulujen tilittäminen toiselle osapuolle käyttäen operaattorin maksurajapintaa.

Toinen tärkeä osa-alue on paikkatiedon hyödyntäminen. Visualisointi karttojen avulla on tässä tärkeässä osassa. Lisäksi kyytijärjestelmässä on oltava hieman älyä: jos lisään kyytitarjouksen Helsingistä Joensuuhun, palvelun tulisi osata kertoa minulle, että joku kaipaa kyytiä matkan varrella olevaan Lappeenrantaan. Tämä ominaisuus yhdessä tekstiviestimuistutusten kanssa voisi mahdollistaa palvelun toimimisen myös kaupunkien sisäisissä kyydeissä. Tämänhetkiset kimppakyytipalvelut keskittyvät lähinnä pidempiin kaupunkien välisiin matkoihin.

Käyttäjien välinen luottamus on kimppakyytipalvelussa ensiarvoisen tärkeää. Siihen nähden onkin outoa, että sellainen tuntui puuttuvan käytännössä kaikista testatuista palveluista. Kassin luottamusjärjestelmän perustana ovat käyttäjien toisilleen antaman palautteen ja sosiaalisen verkon hyödyntäminen sekä se, että oman yhdistyksen tai muun yhteisön sisällä luottamuksen aste on todennäköisesti korkeampi. Tulevaisuudessa tullaan varmasti hyödyntämään myös esimerkiksi mobiili- ja pankkitunnusvarmenteita. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että luottamusmekanismia ja muita edistyneempiä ominaisuuksia ei saa lisätä käytettävyyden kustannuksella, vaan perustoiminnallisuuden tulee edelleen olla mahdollisimman yksinkertainen.

Yhteenveto

En saanut yhdestäkään testaamastani palvelusta yhtäkään kyytiläistä (tai no, yhden Kassista, mutta kyseessä oli toinen samaan tapahtumaan matkaava, joka sai ilmoituksestani tiedon tapahtuman tiedotuksen kautta). Syy lienee todennäköisesti se, että kaikissa on niin vähän käyttäjiä, eivätkä ihmisten aikataulut ole usein kovin joustavia. On usein rahansäästöä tärkeämpää, että pääsee lähtemään ja on perillä juuri silloin kun haluaa.

Miksi kimppakyytitoiminta ei ole nykyistä suositumpaa, vaikka se olisi kaikkien kannalta todella järkevää? Yksi vahva veikkaus voisi olla se, että kohderyhmä on epäedullinen: kimppakyytitoiminnasta ovat todennäköisesti kiinnostuneet ennen kaikkea ympäristöstä huolestuneet ihmiset sekä ne, joilla raha on tiukassa. Autolla ajaminen taas on sekä kallista että ympäristön kannalta arveluttavaa, joten vain harva auton omistaja lienee edellä mainittujen ryhmien edustaja.

Luottamus on toinen merkittävä tekijä. Ihminen joka ei ota liftaria kyytiin ei todennäköisesti myöskään käytä kimppakyytipalvelua. Myös matkustusmukavuus vaikuttaa: suomalaiset eivät ole tunnettuja erityisen sosiaalisena kansana, jolloin pitkä ajomatka tuntemattoman – tai edes puolitutun – seurassa ei välttämättä miellytä.

Kriittisen massan saavuttaminen kimppakyytipalvelulle ei ole helppoa: käyttäjiä pitää olla melko paljon, jotta kysyntä ja tarjonta voivat kohdata kunnolla. Siksi olisikin toivottavaa, että eri kimppakyytipalvelut eivät ryhtyisi veriseen kilpailuun, vaan sen sijaan pyrkisivät tekemään yhteistyötä. Oma suunnitelmamme Kassin suhteen on myös kimppakyytien tapauksessa, että palvelu toimisi “hubina”, joka ohjaa ihmiset näiden kulloiseenkin tarpeeseen vastaavaan paikkaan. Jos kyytiä ei löydy oman kassiyhteisön sisältä, voi tarkistaa joko naapuriyhteisön tilanteen tai vaihtoehtoisesti ulottaa haun rajapintojen avulla esimerkiksi GreenRidersin tietoihin.

Palvelu osaa hakea verkkopankista automaattisesti tilitiedot. Mikä vielä hienompaa, se kategorisoi tilitiedot automaattisesti, tietäen esimerkiksi että jos kuitissa lukee McDonald’s, rahat ovat kuluneet pikaruokaan. Tämän jälkeen palvelu piirtää tyylikkäitä kaavioita ja käppyröitä, joista voi tarkastella omaa rahankäyttöään ja sitä, mihin rahat todella hupenevat.

Olen nyt seurannut omaa kulutustani palvelun avulla aktiivisesti vuoden alusta, ja se on kannattanut: olen todennut, että kulutin tammikuussa enemmän rahaa kuin tienasin, joten jatkossa finansseja lienee syytä tarkkailla entistäkin tarkemmin, jottei tilin pohja ala häämöttää. :) Palvelun avulla on myös helppo arvioida, missä kohteissa voisi seuraavan kuukauden aikana säästää.

Palvelusta on ollut myös muuta hyötyä. Erään kerran jouduin tarkistamaan, oliko minulle maksettu tietty velka takaisin viime syksynä. Menin ensin vanhasta tottumuksesta verkkopankkiin, mutta asian tarkistaminen sieltä osoittautui työlääksi kunnollisen haun puuttuessa. Turvauduin Balancioniin, jonka tehokas haku ratkaisi ongelman sekunneissa.

Täydellinen palvelu ei toki ole. Käytössä tuntuisi olevan pientä bugisuutta, välillä käyrät jättävät latautumatta tms. Ei kuitenkaan mitään vakavaa. Palvelu ei myöskään vielä tunnista kuin noin puolet tilitapahtumista, loput joutuu käsin ruksimaan oikeisiin kategorioihin. Joskus kategorioissa mennään myös mönkään: lapsettomat kaverini ovat ihmetelleet, kun lapset-kategoriaan on ilmestynyt menoja.

Kategorisointi voisi myös joissain tapauksissa olla vielä nykyistä spesifimpää. Esimerkiksi elokuvat-kategorian alle menevistä tapahtumista voisi olla mukava nähdä, kuinka suuri osa kuluista koostuu teatterissa käynnistä verrattuna vuokravideoihin. Sama pätee musiikki-kategoriaan. Näitä kuitenkin ollaan ilmeisesti hiomassa jatkuvasti, ja palveluun on tulossa myös uusia ominaisuuksia, kuten talouden suunnittelua ennalta.

Viime päivinä palvelu on ollut otsikoissa, kun Osuuspankki päätti kieltää palvelun käytön (alkuperäisessä tiedotteessa palvelu mainittiin jopa nimeltä, mutta tiedotetta on sittemmin muutettu), vaikka pankin suhtautuminen oli vielä hetkeä aiemmin varovaisen myönteinen. Sattumoisin pankki on ryhtynyt samaan aikaan markkinoimaan aktiivisemmin omaa Oma talous -palveluaan. Itseni kannalta tilanne on kiinnostava, sillä oma pankkini on juuri Osuuspankki.

Kyse on todennäköisesti väärinkäsityksestä. Kuten Balancionin toimitusjohtaja Jussi Muurikainen Arctic Startup -blogin aiheeseen liittyvän postauksen kommenteissa kertoo, palvelu ei riko pankkien käyttöehtoja, joten kielto todennäköisesti perutaan piakkoin.

Vielä tänään sain kuitenkin pankin edustajiltani omaan kyselyyni vastauksen, jossa sanotaan, että palvelu ottaa haltuunsa käyttäjän istunnon ja siten vaarantaa käyttäjän tietoturvan (mitä se todellisuudessa ei tee). Vastausta kysymykseeni siitä, mitä seurauksia minuun kohdistuu, jos jatkan palvelun käyttöä, minulle ei osattu vielä antaa, vaan asiaa luvattiin selvitellä edelleen. Vastausta odotellessani aion jatkaa palvelun käyttöä kuten ennenkin.

Jos kieltoa jostain syystä ei pyörrettäisi, ryhtyisin itse vakavasti pelkästään tuon syyn takia miettimään pankin vaihtoa. Palvelu on yksinkertaisesti niin hyvä, että jos Osuuspankki sen kieltäisi ja muut sallisivat, niin se olisi riittävä syy pankin vaihtoon.

Miksen sitten voi käyttää Osuuspankin omaa palvelua? Syitä on useita. En ole toistaiseksi tutustunut palveluun (se maksaa), mutta olen ymmärtänyt muiden käyttäjien kommenttien perusteella, että se on vaikeakäyttöisempi ja ominaisuuksiltaan huomattavasti heikompi kuin Balancion, eikä tarjoa esimerkiksi valmista listaa menokategorioista.

Palvelua ei myöskään ole ilmeisesti kehitetty kovin aktiivisesti, vaikka se on ollut olemassa jo pitkään. Pinserin Sami kertoo, että esimerkiksi siirrot omien tilien välillä sotkevat palvelun tilastot, eikä ongelmaa pysty kiertämään. Balancionissa ei tällaisia ongelmia ole, vaan kaikki keksimäni use caset ovat hoituneet näppärästi. Yksi hankala tapaus on esimerkiksi tilanne, jossa maksan bändimme kämppävuokrat, ja tämän jälkeen laskutan osuudet vuokrasta muilta bändiläisiltä. Balancionin maksunpilkkomistoiminnon ja “lainat kavereille” -kategorian avulla homma sujui kätevästi.

Kaikkein painavin ongelma Oma talous -palvelussa on kuitenkin sellainen, jota Osuuspankki ei kerta kaikkiaan pysty korjaamaan: se ei ikinä tule tarjoamaan mahdollisuutta tuoda tietoja muiden pankkien tileiltä. Tämä on ongelma, koska minulla on Osuuspankin lisäksi tili myös S-pankissa ostoistani kertyviä bonuksia varten. Lisäksi saatan jossain vaiheessa haluta tuoda palveluun mukaan myös avovaimoni tiedot, jotta yhteisen taloutemme seuranta helpottuu, ja hänellä on tili taas eri pankissa.

On siis ehdottoman tärkeää, että käyttämäni taloudenseurantapalvelu tukee kaikkia mahdollisia pankkeja. Sen vuoksi tällaisen palvelun pitää ehdottomasti olla kolmannen osapuolen tekemä, ei pankkien itsensä. Toivottavasti se tajutaan pian myös Osuuspankissa, ja ryhdytään kieltojen sijasta tekemään yhteistyötä.

Aluksi on todettava, että uskon tämäntyyppiseen malliin vahvasti, ja toivon sen yleistyvän tulevina vuosina kaiken digitaalisen sisällön jakelussa. Tällaisen sisällön hankinta toimii minusta ideaalitilanteessa kuin veden saanti: minun ei tarvitse “omistaa” vettä ja varastoida sitä kotiini, vaan saan sitä hanasta juuri silloin kun haluan, ja maksan käytön perusteella. Nämä lähtökohdat huomioon ottaen voi arvata, että asetan Voddlerille suuria odotuksia.

Ensimmäisten testien jälkeen yleisvaikutelma on, että palvelu on pahasti keskeneräinen (kuten toki näin alkuvaiheessa odottaa sopii), mutta siitä huolimatta jo nyt riittävän hyvä, jotta sitä käyttää huomattavasti mieluummin kuin kahlaa sohjon halki videovuokraamoon.

Aluksi Voddler ei lähtenyt mäkillä käyntiin ollenkaan, vaan valitteli palomuuriasetuksista, vaikka kaikki asetukset olivat niin avoimella kuin mahdollista. Olen kuullut monen törmänneen samaan ongelmaan. Hetken yrittämisen jälkeen palvelu kuitenkin yllättäen suostui käynnistymään, vaikken ollut muuttanut asetuksia mitenkään.

Palvelun käyttöliittymä ei tällä hetkellä tue lainkaan hiirtä, mikä hämää ainakin aluksi. Toisaalta käyttöliittymä on kuitenkin tämän vuoksi erinomaisen yksinkertainen, joten pian hiirettömyyttä ei enää muista. Todennäköisesti myöhemmässä vaiheessa, kun ominaisuuksia alkaa tulla lisää, myös hiirtä alkaa kaipaamaan.

Joitakin satoja nimikkeitä käsittävä elokuvavalikoima on vielä melko suppea, mutta ainakin näin alkuvaiheessa kiinnostavia elokuvia on tarjolla riittävä määrä, jotta niillä pärjää siihen asti, että valikoima taas laajenee. Arviolta hieman yli puolet elokuvista ovat ilmaisia, loput voi vuokrata 24 tunniksi maksamalla noin 20-30 ruotsin kruunua (noin 2-3 euroa).

Spotifyn käyttöön tottunut kaipaa ensimmäisenä hakumahdollisuutta. Sitä ei tarjota lainkaan, vaan elokuvat pitää etsiä käsin selaamalla . Tämä on jossain määrin luonnollista, koska valikoima on vielä niin pieni, että haku tuottaisi useimmiten pettymyksen. Valikoiman kasvaessa nykyisestä hausta tulee kuitenkin hyvin nopeasti pakollinen ominaisuus, ja se varmasti lisätäänkin palveluun kuluvan vuoden aikana.

Kaikissa elokuvissa vaikuttaisi olevan tekstitys, mutta ainoa tuettu kieli on tällä hetkellä ruotsi. Elokuvien katsominen onkin siis oivaa kieliharjoittelua: yhtäaikaa englannin kuuntelua ja ruotsin lukemista. Jos suomenkieliset tekstit ovat ehdoton edellytys miellyttävälle elokuvaelämykselle, ei palvelua siis kuitenkaan kannata vielä harkita.

Jokaista elokuvaa ennen pitää katsoa hetki mainoksia. Määrä on luokkaa yksi elokuvatraileri ja kaksi tuotemainosta, eikä haittaa elämystä juuri lainkaan, varsinkaan kun kesken elokuvaa ei mainostaukoja television tapaan ole.

Palvelun vakaudessa on toivomisen varaa. Palvelu kaatui ensimmäisen elokuvan aikana viiden minuutin jälkeen. Suljin kaikki muut ongelmat, mikä tuntui auttavan, sillä tämän jälkeen saimme katsottua elokuvan miltei loppuun asti ongelmitta.

Kymmenen minuuttia ennen loppua palvelu kuitenkin kaatui jälleen. Uudelleenkäynnistyksen yhteydessä se tarjosi kyllä mahdollisuuden käynnistää elokuva siitä, mihin sen katsominen oli lopetettu, mutta tämä vaihtoehto ei jostain syystä toiminut. Lopulta jouduimme katsomaan trailerit uudestaan ja kelaamaan sen jälkeen elokuvan alusta oikeaan kohtaan, mikä oli hidasta, koska palvelun piti aina välillä bufferoida.

Myöhemmin yritimme vielä katsoa uutta elokuvaa, mutta sillä kertaa palvelu ei suostunut yhteistoimintaan ollenkaan: ensin se näytti pari kertaa trailerin ja mainokset mutta kaatui sitten juuri elokuvan alkaessa, lopulta ei suostunut enää käynnistymään ollenkaan. Meillä tuntui tosin samaan aikaan olevan muutenkin häiriöitä nettiyhteyden toiminnassa, joten kaikkea syytä ei ehkä voi vierittää Voddlerin niskoille.

Kaikista mainituista ongelmista huolimatta aion jatkaa palvelun aktiivista käyttöä. Mahdollisuus valita katsottava kohtuullisen kokoisesta valikoimasta, katsoa se juuri silloin kuin huvittaa ja olla maksamatta lystistä mitään, yhdistettynä siihen että valinna voi hoitaa kotisohvalta, on niin kertakaikkisen hyvä diili, että siitä hyvästä sietää vakausongelmat mielihyvin – kunhan ne eivät äidy liian pahoiksi, esimerkiksi yli yksi keskeytys per elokuva on jo liikaa.