Vaihtari ei reputa
Syksyn viimeinen koulusuoritukseni, peliteorian tentti oli eilen. Siihen tuli mentyä aika vähällä lukemisella, ja sen huomasi tentissä. En kuitenkaan ole kovin huolestunut läpipääsystäni. Kyseessä on kuitenkin sama kurssi, jonka assistentti totesi läpipääsystään ensimmäisen välikokeen alisuoriutumisen johdosta huolestuneelle vaihtarikaverille: “Palautat vain loppuesseen ja ilmestyt tenttiin, niin kyllä sä läpi pääset.” Myös toisella kurssilla huhuttiin, että ainakin vaihtarit pääsevät läpi kaikesta, kunhan vain palauttavat harjoitustyöt ja osallistuvat kokeisiin.
Mikä tähän on syynä? Muutamia arvauksia: vaihtarit ovat täällä vain yhden tai kaksi lukukautta, joten he eivät voi uusia suorituksia. Monet joutuvat todellisiin vaikeuksiin kotiyliopistoissaan, jos eivät saa vaadittua kurssimäärää kasaan. Jos jokin yliopisto alkaa yhtäkkiä reputtaa kovasti kansainvälisiä opiskelijoita, tämä saattaa näkyä sen suosiossa. Ehkä yliopistoissakin ajatellaan kaikesta huolimatta, että vaihtarin tärkein tehtävä ei sittenkään ole opiskelu, vaan paikalliseen kulttuuriin tutustuminen.
Tilanne ei todellakaan ole tämä pelkästään Hongkongissa. LTY:llä opiskeleva tuttuni kertoi tentistä, jossa hänen edessään istuskeli pari vaihtaria. Tyypit keskustelivat keskenään koko tentin ajan, eikä valvoja puuttunut asiaan mitenkään. Myös harjoitustöitä vaihtarit tekevät saman tyypin arvion mukaan keskimäärin vähemmän rehellisin keinoin kuin suomalaiset, ja netistä kopiointi on yleistä. Kaikkea tätä katsotaan läpi sormien ja kuitataan “kulttuurieroilla”. Jos niihin puututtaisiin, vaihtarit eivät ehkä enää haluaisi tulla Suomeen, ja sehän se vasta kauheaa olisi.
Viimeisiä päiviä Hongkongissa viedään, ja ohjelmassa tuntuu melkein joka päivä olevan jonkun läksiäiset. Ensimmäinen kotiinlähtijä oli Sammie viime viikon tiistaina, Roryn näin viimeistä kertaa lauantaina ja Luken jäähyväisillallinen on tänään. Sebastien ja Gilbert jättivät Hongkongin jo kuun alussa ja lähtivät Tiibetiin. Vaikka itsekin odotan jo kovasti kotiin pääsemistä, on ilmassa silti haikeutta. Näenkö näitä tyyppejä enää koskaan?
Kiina-postaus on puoliksi kirjoitettu, kyllä se vielä tulee. Sen jälkeen tämä blogi alkaakin pikku hiljaa olla pulkassa. Olen ruvennut pikku hiljaa herättelemään henkiin myös Sanaista arkkua, jota alan ylläpitää tosissani heti 7.1. kestävän joulutauon jälkeen. Ajattelin yrittää kirjoittaa siinä vaihteen vuoksi enemmän Asioista ja vähemmän itsestäni, saapa nähdä mikä on lopputulos. 