Oma maa mansikka
Tiistaina 8. tammikuuta 2008Kotiinpaluusta on vierähtänyt jo yli kaksi viikkoa. Hongkong tuntuu yllättävän kaukaiselta. Välissä on ehtinyt tapahtua jo paljon, ja viimeisten päivien tunnelmiin alkaa jo olla vaikea päästä. Mutta yritetään.
Perjantai-iltana kävimme ulkona Lan Kwai Fongissa viimeisen kerran. Lähtöviikko oli muutenkin täynnä viimeisiä kertoja. Lauantaina juuri ennen lähtöäni pidin jäähyväisaterian, jolle saapui ilahduttavan monta kaveria sanomaan moikka. Paikaksi ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin intialainen ravintola, jossa olin käynyt viitisen kertaa aikaisemminkin. Sitä ruokaa tulee todella ikävä, kiinalaisesta ei niin väliksi. Viimeisiä haleja halatessa meinasi vähän tulla tippa linssiin, vaikka kotiinlähtöä kovasti odottikin.
Onnistuin perjantaina saamaan flunssan, jota podin koko kotimatkan ja vielä joulunkin. Se ei kuitenkaan pilannut kotiinpaluufiilistä. Kun reilut 24 tuntia kestänyt matka Swire Hallista koto-Suomeen oli ohi, oli olo kerrassaan järjettömän hyvä. Hongkongin kokemus oli hieno, mutta se myös vahvisti aiemmat ajatukseni. Maailma on nyt nähty, ja tiedän, että minun paikkani on Suomessa.
Kyseessä on siis tämän blogin viimeinen merkintä. Muistuttelen vielä kerran, että jatkossa on tarkoitus kirjoitella Sanaiseen arkkuun.
Hongkongin kirjeenvaihtaja kiittää ja kuittaa.