Strict Standards: Redefining already defined constructor for class wpdb in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/wp-db.php on line 52 Deprecated: Assigning the return value of new by reference is deprecated in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/cache.php on line 36 Strict Standards: Redefining already defined constructor for class WP_Object_Cache in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/cache.php on line 389 Strict Standards: Declaration of Walker_Page::start_lvl() should be compatible with Walker::start_lvl($output) in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/classes.php on line 537 Strict Standards: Declaration of Walker_Page::end_lvl() should be compatible with Walker::end_lvl($output) in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/classes.php on line 537 Strict Standards: Declaration of Walker_Page::start_el() should be compatible with Walker::start_el($output) in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/classes.php on line 537 Strict Standards: Declaration of Walker_Page::end_el() should be compatible with Walker::end_el($output) in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/classes.php on line 537 Strict Standards: Declaration of Walker_PageDropdown::start_el() should be compatible with Walker::start_el($output) in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/classes.php on line 556 Strict Standards: Declaration of Walker_Category::start_lvl() should be compatible with Walker::start_lvl($output) in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/classes.php on line 653 Strict Standards: Declaration of Walker_Category::end_lvl() should be compatible with Walker::end_lvl($output) in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/classes.php on line 653 Strict Standards: Declaration of Walker_Category::start_el() should be compatible with Walker::start_el($output) in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/classes.php on line 653 Strict Standards: Declaration of Walker_Category::end_el() should be compatible with Walker::end_el($output) in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/classes.php on line 653 Strict Standards: Declaration of Walker_CategoryDropdown::start_el() should be compatible with Walker::start_el($output) in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/classes.php on line 678 Deprecated: Assigning the return value of new by reference is deprecated in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/query.php on line 21 Deprecated: Assigning the return value of new by reference is deprecated in /var/www/virtual/sanainen.arkku.net/htdocs/matka-arkku/wp-includes/theme.php on line 508 Matka-arkku » 2007» Elokuu

Arkisto: Elokuu 2007

Ensivaikutelmia

Torstaina 30. elokuuta 2007

Kaksi päivää ja yksi yö takana Hong Kongissa. Kuten etukäteen varoiteltiin, päivät ovat menneet lähinnä juostessa toimistossa toiseen - ja nukkuessa, menin eilen maate iltakymmeneltä ja heräsin tänään puoli kahdelta. Uni maistui, koska edellinen yö oli vierähtänyt kokonaan lentokoneessa, jossa onnistuin nukkumaan ehkä noin kaksi tuntia.

Sinänsä lentomatka meni loistavasti. Lensin siis ensin Heathrowhun, josta jatkoin Hong Kongiin. Edellisen lennon kesto oli noin kolme tuntia, jälkimmäisen kaksitoista. Ruoka oli erinomaista molemmilla lennoilla, mikä on paljon sanottu minulta, koska kannan vieläkin jossakin määrin yläasteaikoina lentokoneruokaa kohtaan kehittämääni kammoa.

Jälkimmäisellä lennolla oli lisäksi bonus, joka teki pitkästä lentomatkasta yllättävän lyhyen tuntuisen. Jokaisella matkustajalla oli nimittäin edessä olevan istuimen takaosassa henkilökohtainen tv-kuvaruutu, josta saattoi katsoa haluamaansa elokuvaa. Valikoimassa sattui sopivasti olemaan liuta erinomaisesti lentokoneviihdykkeeksi sopivia sarjakuvamättöleffoja, joita en ollut nähnyt. Katsoin Spider Man kolmosen, ja X-Men kakkosen ja aloitin TMNT:tä. :)

Tuloni ajankohta oli kaikin puolin juuri sopiva. Ehdin tulopäivänä hoitaa tärkeimmät rekisteröinnit ja muut säädöt alta pois, joten olen saanut ottaa tänään vähän rauhallisemmin. Huomenna onkin sitten kansainvälinen orientaatiopäivä, viikonloppuna taas vaihtareille järkättyjä reissuja lähialueille ja maanantaina alkaa koulu. Tosin luentoja ei varmaan vielä maanantaina ole, koska internetitse hoituva kurssi-ilmo aukeaa vasta silloin. Tulevien kahden viikon aikana kursseja saa ottaa ja jättää mielin määrin, joten ajattelin käydä mahdollisimman monella aloitusluennolla katsomassa, mistä on kyse. Noiden viikkojen jälkeen kursseja ei saakaan sitten enää jättää, muuten saa hylätty-merkinnän, joka näyttänee ikävältä kotomaan proffien silmään, kun yrittää saada kursseja hyväksyttyä.

Tällä hetkellä täällä asuntolassani on uskomaton hulina, sillä käynnissä on asuntolan paikallisten opiskelijoiden orientaatioviikko. Tässä kerroksessa on “House of Death” eli paljon jätesäkkejä, kajareista soitetaan kauhumusaa ja tyypeillä on valkoiset naamarit päällä. Hui. Orientaatiota ei siis ole varsinaisesti tarkoitettu vaihtareille. Kysyin, voinko osallistua, jolloin minulle tarjottiin muovista irtokättä. Roolini olisi ollut piiloutua verhon taakse ja välillä heilutella kättä ja ölistä pelottavia. Päätin kuitenkin lopulta vetäytyä huoneeseeni Skypen ääreen, kun havaitsin, että moisessa orientaatiossa ei taida juuri päästä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Täällä asuntolaporukka vastaa käytännössä kiltaa: varsinaisia ainejärjestöjä ei taida edes olla (tai ainakaan en ole moisiin vielä törmännyt), vaan kaikki toiminta on joko ylioppilaskunnan tai asuntolan väen järjestämää. Lisäksi vaihtareille on tietysti vielä omat juttunsa. Asuntolaporukan kanssa hengailussa ongelmana on, että porukka puhuu keskenään kiinaa, eikä varsinaisesti kutsu vaihtareita kovin innokkaasti mukaan, ellei itse tarjoudu tekemään jotain. Toinen ongelma on, että minulla on toistaiseksi hieman vaikeuksia erottaa ihmisiä toisistaan, varsinkin kun kaikilla on päällä samanlaiset oranssit (asuntolan väri) paidat. Tällä hetkellä tehokkain tapa erottaa ihmiset toisistaan ovat silmälasien kehykset. :)

Onneksi asuntolassa on tarjolla paljon erilaisia kerhoja, joiden kautta paikallisiin tutustuminen käy toivottavasti helpommin. Ajattelin osallistua ainakin sulkapallo-, pöytätennis-, futis- ja shakkikerhojen toimintaan. Koska asuntolassa ei ole ihan älyttömästi porukkaa, sen kerhoissa vastuksen ei pitäisi olla liian kovatasoista, toisin kuin ylioppilaskunnan kerhoissa, joista suurimpaan osaan pääseminen tapahtuu karsintojen kautta.

Omaan huoneeseeni ei vielä ole kämppistä kuulunut, joten koko ruhtinaallinen 14 neliön tila on tällä hetkellä vain minun käytössäni. Kämpästä ei ole juuri pahaa sanottavaa, siinä on kaikki mitä tarvitsen: kirjoituspöytä lukollisella laatikolla, vaatekaappi ja sänky. Netti tosin pätkii välillä, samoin ilmastointi. Ilmastointi on huoneissa maksullista, ja maksaminen tapahtuu lunastamalla aulasta kortin, joka sitten tungetaan ilmastointilaitteeseen. Eilen illalla sain laitteen pyörimään kortin avulla, mutta tänään sama operaatio ei enää ole onnistunut, vaikka kortilla pitäisi olla katetta vielä reilusti.

Ilmastointia tarvittaisiin, sillä kuuma täällä on. Lämpötila on jossain 25-30 asteen hujakoilla. Sisällä ja ulkona, päivällä ja yöllä, lämpötila vaikuttaisi olevan käytännössä sama koko ajan. Syksyä kohti tosin tapahtuu muutosta kylmempään, ja loka-marraskuussa tilanteen pitäisi olla optimaalinen. Jouluna pääsen sopivasti kotiin ennen “kylmää” talvea (lämpötilat 10 astetta tai vähän alle). Toistaiseksi on kuitenkin vielä turhan kuuma, ja vettä kuluu reilusti. Sitä saa onneksi suoraan pari kerrosta ylempänä sijaitsevasta hanasta. Tämän kerroksen hanojen vesi ei ilmeisesti juomakelpoista, ja yleisesti ottaen käsittääkseni Hong Kongin juomavesi on hieman arveluttavaa. Yläkerran hanan vesi on kuitenkin ainakin tarkoitettu juotavaksi sellaisenaan, ja ainakaan tähän mennessä mitään oireita ei ole ilmennyt. :)

Paljon sekalaisia turinoita, koska aika sekalainen on olotilanikin tällä hetkellä. Yleisfiilis on silti ihan positiivinen, ja eiköhän homma rupea tästä selkiintymään, kunhan orientaatiot pyörähtävät käyntiin ja koulu alkaa.

Lähdön hetki

Tiistaina 28. elokuuta 2007

Kirjoitan tätä Helsinki-Vantaan lentokentältä pystypäätteellä. Kone lähtee tunnin päästä. Tähän mennessä ei ole paljon jännittänyt, mutta nyt jo pikku hiljaa alkaa.

Pari juttua ärsyttää. Ensimmäinen on se että olisin ehkä saanut ujutettua kitaran mukaan, mutta en uskaltanut laittaa sitä ruumaan sen nykyisessä kotelossa. Kovakantinen kotelo ei olisi välttämättä maksanut paljoa jossain Huuto.netissä. Ja ilmeisesti kitaran olisi voinut ottaa jopa käsimatkatavaroihin ellen lentäisi Ison-Britannian kautta, sikäläiset erikoissäädökset rajoittavat käsimatkatavaroiden lukumäärän yhteen. Toinen ärsytyksen aihe on, että hävisin juuri n. 30 euroa rahanvaihdossa sen takia, että kävelin tyhmänä kaikista kalleimpaan koppiin, kun halvempiakin olisi ollut saapuvilla.

Hong Kongissa kaikki pitäisi olla kunnossa saapumistani varten. Lentokentällä on odottamassa bussi, joka vie minut suoraan kampuksella sijaitsevaan asuntolaani, jossa tapaan kv-tutorini Tracyn. Majoitun asuntolassa mukavasti 14 neliön huoneessa, jossa asuu lisäkseni myös joku toinen. Toivottavasti mukava tyyppi. Mitään ääretöntä luksusta ei siis ole tiedossa, mutta onpahan hintakin halpa, n. 90 euroa kuussa. Ehdin myös jo saada mailia toiselta suomalaiselta Hong Kongin vaihtarilta, sanoi että pari ensimmäistä päivää kuluu mukavasti juostessa virastosta toiseen.

Nyt taidan mennä portille pureskelemaan kynsiäni. Terkkuja kaikille kotiin jääville, se on nyt menoa!

Hong Kongiin

Sunnuntaina 26. elokuuta 2007

Luin vanhasta blogistani vaihtoonlähtöön liittyviä kirjoituksia. Siitä, kuinka joulukuussa ahdisti, tammikuussa löytyi uusi innostus ja lopulta paikka varmistui. Tähän on tultu monen vaiheen kautta, joten ehkä on syytä vielä kerrata ne tässä.

Vaihtovuosi on aina tuntunut minusta kiehtovalta ja pelottavalta ajatukselta. Vieraassa maassa yksin, voiko moisesta selvitä. Toisaalta, jos siitä selviää, niin sitten selviää kai mistä vain. Ja onhan se nyt vain perhana vieköön niin, ettei moista tilaisuutta tule opiskeluajan jälkeen toista, ja sitten harmittaa jos ei lähde. Tärkeistä ihmisistä erossa vietettävä aika tuntuu pitkältä, mutta jälkeenpäin sen merkitys pienenee niiden kokemusten ja ihmissuhteiden rinnalla, jotka on vaihdossa saanut. Työelämäkin arvostaa kansainvälistä kokemusta, onko tutkintoni ilman sitä ylipäänsä minkään arvoinen?

Näitä pohdintoja aloin käydä läpi jo opintojeni alkuvaiheessa. Ainakin näennäisesti olin tosin jo päätökseni tehnyt: kolmannen tai neljännen opiskeluvuoden jälkeen koittaisi vaihtovuosi. Kuvitelmissani oli vielä tässä vaiheessa, että TKK:lta olisi suhteellisen yksinkertaista lähteä vaihtoon käytännössä minne tahansa, ja halusin Australiaan. Kuumaa, kaukana ja kenguruita, kolme kovaa koota.

Kolmannen opiskeluvuoden lopulla tapasin Jenskun. Seuraavana syksynä ryhtyessäni ottamaan ensimmäistä kertaa toden teolla selvää vaihtomahdollisuuksista ahdistus iski kovaa. Olen myöhässä. En todennäköisesti pääse haluamaani paikkaan, ja jos pääsenkin, tulee se kohtuuttoman kalliiksi. Onko minusta ylipäänsä tähän? Haluanko edes tätä oikeasti, vai vaan siksi että minun kuuluu haluta? Miten voin jättää Jenskun Suomeen ja lähteä, ja miksi ihmeessä tekisin niin?

Ahdistuksen keskellä jatkoin konemaisesti aloittamaani hakuprosessia. Halusin englanninkieliseen maahan, joten USA tuntui seuraavaksi parhaalta vaihtoehdolta. En vain osannut innostua siitä. Lisäksi valtaisa lukukausimaksu hirvitti. Lopulta hakemus jäi viime metreillä lähettämättä, kun havaitsin viimeisenä päivänä, että olisi pitänyt vielä kirjoittaa pitkiä esseitä. Tästä seurannut masennus yllätti: olisin sittenkin halunnut lähteä, kovasti. Eikö minusta sittenkään olisi siihen?

Kuten moni muukin matkan varrella tapahtunut, myös tämä vastoinkäyminen koitui lopulta onneksi. Päätin selata vielä kerran läpi eri vaihtokohteet ja iskin silmäni Hong Kongiin. Yksi maailman parhaista kouluista. Englanninkielinen. Ei lukukausimaksua. Jännittävämpää paikkaa ei voisi enää toivoa. Ja haku vasta maaliskuussa. Ajankohtakin oli juuri sopiva: viidennen vuoden ensimmäinen puolisko, sama aika jona myös moni parhaista ystävistäni oli lähdössä vaihtoon. Kesto syyskuun alusta jouluun, juuri sopivan pituinen aika. Tajusin, että tämä on nyt se juttu. Intoa lisäsivät entisestään Vesan, Simon ja Turkan hehkutukset omista vaihtokokemuksistaan.

Ahdistus numero kaksi iski, kun vein hakemuksen TKK:n kv-toimistoon. Pöydällä odotti valtava nippu hakemuksia samaiseen kohteeseen, joka kuului olevan yksi TKK:n suosituimmista. Samaan aikaan kanssani hakemusta jätti toinenkin opiskelija, jonka kanssa ehdin jutella sen verran, että totesin kaverin vertausluvun olevan reilusti parempi kuin omani. Aloin menettää toivoni. Samalla ajatuksissani kirkastui selkeästi, että nyt tai ei koskaan. Jos minun on tarkoitus lähteä vaihtoon, se tapahtuu nyt ja paikan on oltava Hong Kong.

Viikon päästä sain päätöksen: en pääse. En yllättynyt, mutta silti tuntui yllättävän pahalta. Miten tässä saattoi käydä näin, kun kaikki tuntui juuri oikealta? Ja sitten, paria päivää myöhemmin: ihme. Hong Kongin yliopiston on jostain syystä päättänyt myöntää tällä kertaa kaksi ylimääräistä paikkaa, joten pääsen sittenkin mukaan.

Tämän kaiken jälkeenkään ajatus lähtemisestä ei ole tuntunut lainkaan yksiselitteisesti hyvältä ja helpolta. Kuluneen kesän - hienon sellaisen - aikana on käyty monta pitkälle yöhön venynyttä keskustelua ja itketty monet itkut. Vieläkään en ole täysin varma siitä, että tämä on oikea ratkaisu. Silti hämmästelen itsekin sitä epämääräistä kohtalonuskoa, joka minulle on viimeisen parin vuoden aikana kehittynyt. Ihan kuin jokin ääni päässäni hokisi: “Älä huoli, kaikki järjestyy.” Ja niin on järjestynyt tähän asti. Tulkoon tästä mahtava loppuvuosi.

Lento lähtee tiistaina, siis huomenna. Paluu tapahtuu 23.12. Jouluksi kotiin.