Torakoita, mikroautoilua ja kuukakkuja
26. syyskuuta 2007Huh, pitkästä aikaa taas rauhallisempi päivä. Läksyjä pitäisi tehdä, mutta en jaksa aloittaa vielä, joten blogaan sen sijaan.
Sunnuntai ja maanantai vierähtivät siis Shenzhenissä, jossa toistui “Lantau-ilmiö”: kaikki ei mennyt aivan niin kuin oli suunniteltu, mutta sen ansiosta reissusta tuli jopa ehkä vielä odotettua parempi.
Saavuimme Kiinan puolelle sunnuntaiaamuna. Rajanylitysmuodollisuudet sujuivat yllättävän kivuttomasti, tosin Kirsi joutui pieneen ristikuulusteluun, kun erehtyi mainitsemaan kyselykaavakkeessa lievästä kurkkukivustaan. Philipp ei ollut ehtinyt hankkia viisumia aiemmin, mutta sen saanti onnistui rajalla yllättävän kätevästi, eikä hintakaan ollut kohtuuttoman korkea. Hyvä tietää.
Päivä kului shoppaillen. Bongasimme myös Asherin ja Philippin kanssa hierontalaitoksen, ja sitähän piti testata. Viidellä eurolla sai varsin mukavan käsittelyn (ei, ei happy endingiä, kyseessä ei ollut sellainen paikka ). Illan päätimme viettää rauhallisesti pokeripelin merkeissä hulppeassa hotellihuoneessamme. Viidentoista euron hintaan nähden puitteet olivat todella upeat.
Ihan täydellinen ei hotelli tosin ollut. Kesken pelin Kirsi huomasi nimittäin kutsumattoman vieraan viinilasissaan. Torakka oli tullut apajille. Tomerana teekkarityttönä Kirsi hätisti hyönteisen matkoihinsa ja joi tyynesti juoman loppuun. Asher teki myös torakkahavaintoja kylpyhuoneessa, itse en nähnyt yhtäkään. Nukkumaan mennessä vähän jännitti, josko tulisivat yöllä kiipeilemään naaman päälle, mutta näin ei tapahtunut, tai en ainakaan herännyt jos tulivat.
Hotellihuoneen varustus oli muutenkin mielenkiintoinen. Kylpyhuoneesta löytyi nimittäin kolme pakettia kondomeja sekä erinäisiä voidepakkauksia (”men lotion” ja “women lotion”), joiden kyljessä mainostettiin voiteiden nautintoa lisäävästä vaikutuksesta. Ilmeisesti hotellia käytetään paljon tietynlaisiin tarkoituksiin. Mistään muusta kuin noista pakkauksista sitä ei tosin olisi arvannut, muuten hotelli muistutti sekä sisältä että ulkoa länsimaalaiseen makuun suunniteltua kolmen-neljän tähden hotellia Kanariansaarilla tai vastaavassa lomakohteessa.
Maanantaina oli sitten tarkoitus pelata golfia, mutta luonto päätti toisin. Kahdeksalta aamulla saimme puhelinsoiton, jossa kerrottiin, että golfkurssi on peruttu rajuilman takia. Syklonivaroituksesta puhuivat, meille sykloni ilmeni lähinnä ajoittain rajuksi yltyneenä sateena.
Suunnitelmat menivät siis uusiksi, joten päätimme luottaa onnettareen: valitsimme melko umpimähkään kartalta yhden metroaseman, ja matkasimme sinne. Valinta osoittautui erinomaiseksi: aseman lähellä oli mikroautorata. Radalla ei tietysti rajuilman takia ollut muita, mutta juuri tuolloin sade oli tauonnut hetkeksi, ja pääsimme ajamaan. Ensimmäinen kerta mikroautoilua minulle, ja jäin kyllä täysin koukkuun. Hauskuutta lisäsivät vesilätäköt, joista ajaminen sai kuran roiskumaan kunnolla. Session jälkeen olimme kaikki yltä päältä kurassa, mutta se ei haitannut, sen verran hyvä fiilis ajamisesta tuli.
Loppupäivästä kävimme vielä syömässä ravintolassa, jossa havaitsimme, ettei henkilökunta osannut sanaakaan englantia. Onneksi ruokalistassa oli kuvia, joiden perusteella onnistuimme valitsemaan erinomaiset annokset. Palasimme myös hierontalaitokseen, jossa otimme koko porukalle jalkahieronnat. Teki eetvarttia. Kotiin palasimme iltakymmenen maissa. Hassua, miten reissu voi tuntua pitkältä, vaikka olimme poissa vain yhden yön.
Eilen oli vuotuinen Mid-Autumn Festival -tapahtuma, joka tarkoitti erinäisiä paraateja ja tapahtumia ympäri kaupunkia (sekä sitä, että tänään on yleinen vapaapäivä). Tapahtumaan liittyvät olennaisesti Mooncaket, paikalliset oudon makuiset leivonnaiset. Itse en tosin tullut lopulta syöneeksi eilen yhtään kuukakkua, mutta aiemman maistamiskokemuksen perusteella tiesin, etten jäänyt paljosta paitsi. Juhlistimme eilen myös Anskin synttäreitä menemällä syömään Joe Bananas nimiseen ravintolaan, josta sai loistavaa grilliruokaa. Loppuilta kului ihmisvilinää ihmetellen ja klubbaillen. Parhautta.