14
Jul 12

Spotifysta, levy-yhtiöistä ja artistien ansioista, taas

Kirjoitin aiemmin tässä blogissa siitä, miten Spotifyn artisteille tuomien tienestien pienuus on levy-yhtiöiden syytä. Ruotsin musiikkiteollisuuden tuore selvitys antaa entistä paremman kuvan siitä, missä ongelman ydin piilee.

Selvityksen mukaan Ruotsissa musiikin myynnistä saatavat tulot kasvoivat 30.1% vuoden 2012 ensimmäisellä puoliskolla. Tämä siitä huolimatta, että fyysisten levyjen myynti pieneni 2.2%. Musiikkiteollisuus saa nyt Ruotsissa 60.5% tuloistaan digitaalisesta musiikista. Digitaalisesta musiikista saatavista tuloista puolestaan 89% tulee streamauksesta, mikä Ruotsin tapauksessa tarkoittaa käytännössä lähes pelkästään Spotifya. Kasvu tuli kokonaan streamauksesta, sillä myös digitaalisista latauksista saatavan myynnin osuus pieneni. Streamauksen kasvua selittää muun muassa se, että Ruotsissa jo neljä viidestä Spotifyn käyttäjästä maksaa palvelusta. Kasvu tulee todennäköisesti jatkumaan:

Spotify vastaa siis tällä hetkellä karkeasti arvioiden noin puolesta Ruotsin musiikkimyynnin liikevaihdosta. Ja tämä liikevaihto siis nousi 30%. Tämä nousu on käytännössä kokonaan Spotifyn ansiota. Streamauspalvelut siis todistetusti vähentävät piratismia ja kasvattavat musiikkiteollisuuden liikevaihtoa.

Paljon on puhuttu myös siitä, että Spotifyltä tulevat rahat virtaavat vain suurten levy-yhtiöiden artistille. Tämäkin uskomus on myytti. Esimerkiksi itsenäinen pieni ruotsalainen levy-yhtiö Hybris saa jo 80% liikevaihdostaan Spotifyn kautta.

Näiden tilastoja valossa tuntuu kertakaikkisen uskomattomalta, että moni artisti syyttää edelleen (tappiota tekevää) Spotifyä ja muita streamauspalveluita ahneudesta ja artistien tienuiden pienenemisestä. Syy on aivan muualla. Jokaisen artistin olisi syytä kohdistaa katseensa levy-yhtiöönsä ja kysyä, millaisella diilillä Spotifyltä tulevaa rahaa jaetaan heille.

Olen jo pitkään ollut vakuuttunut siitä, että “maksa kuukausimaksu ja kuluta niin paljon sisältöä kuin haluat” -tyyppinen liiketoimintamalli on niin musiikin kuin muidenkin sisällöntuotantoalojen tulevaisuus. Niin ylivoimaiset ovat tämän “käyttöoikeus omistusoikeuden sijaan” -konseptin edut niin kuluttajille kuin sisällöntuottajillekin. Viimeisenä esteenä mallin toteutumiselle toimivat tällä hetkellä sisältöjen oikeuksia hallussaan pitävät ahneet mediayhtiöt, niin musiikki- kuin tv-viihteessäkin. Pikku hiljaa niidenkin on kuitenkin ymmärrettävä, että selvitäkseen hengissä niiden on muututtava maailman mukana.