26
Jan 09

Pala nettiä järjestyksessä

Vietin juuri leijonanosan sunnuntai-illastani järjestäen del.icio.us-tagikirjastoani. Aika nörttiä. Mutta pidän listoista ja asioiden luokittelusta, ja oli myös hauskaa käydä läpi puolentoista vuoden käytön aikana kertyneitä linkkejä. Kipinä järkkäilyyn syntyi, kun selailin Aukian Jannen vastaavaa kirjastoa, ja bongasin sieltä hyödyllisiä linkkejä dippaani liittyen.

Nyt minulla on siis oma pieni pala WWW:tä hienosti järjestettynä, ja samaa järjestettyä arkistoa voivat hyödyntää myös muut! Hienoa. Paitsi että järjestäminen oli aika vaikeaa, ja nyt saattaisin jo tehdä kaiken toisin. Jälleen kerran havaitsin, kuinka kertakaikkisen vaikeaa on pyrkiä järjestämään vähänkään suurempaa joukkoa käsitteitä (minun tapauksessani 356 tägia) minkäänlaiseen hierarkiaan (sain kasaan yhteensä 34 “täginippua”).

Monelle sanalle ei kerta kaikkiaan löytynyt sopivaa luokkaa, vaan ne päätyivät yksinkertaisesti “käsitteet”-nippuun. Näitä olivat esimerkiksi “crowdsourcing”, “identity” ja “happiness”. Muihinkaan en ole täysin tyytyväinen, ja ne ovat osin päällekkäisiä.

Huomasin myös konkreettisesti, miksi semanttiset teknologiat olisivat tarpeen. Jouduin tarkastamaan, mihin linkkeihin viittasivat tägit “vr” (rautatieyhtiön sijasta virtuaalitodellisuuteen) ja “smalltalk” (ohjelmointikieleen; tämä kertoo ehkä jotain minusta…).

Prosessin aikana kävivät varsin hyvin selväksi sekä del.icio.usin tyylisen lajittelusysteemin mahdollisuudet että se, missä se epäonnistuu pahoin ja miksi kehitystä tarvitaan edelleen. Periaatteessahan del.icio.us tekee juuri sitä, mitä aiemmin arvelin haun tulevaisuudeksi: se yhdistää sosiaalisuuden (kaverin kokoelman penkominen) semanttisuuteen (käyttäjien linkeille antamat merkitykset).

Mutta ihmiset ovat erilaisia, ja niin ovat myös heidän tapansa jäsentää maailmaa. Ja siksi semanttisuus on lopulta aika ohutta. Kenelle on hyötyä siitä, että minä luokittelen “crowdsourcingin” nippuun “käsitteet”, “plasticin” luokkaan “technology” ja “historyn” luokkaan “research”? Näihin melko eriskummalliselta kuulostaviin ratkaisuihin päädyin, enkä jaksa enää miettiä vaihtoehtoja. Linkkien tägäämiseen del.icio.us antaa sentään vihjeitä muilta käyttäjiltä saadun informaation perusteella, mutta täginippujen kanssa käyttäjä on omillaan. Tägit ovat helppoja, mutta hierarkia ja sen myötä asioiden todelliset merkitykset paljon vaikeampia.

Tämän blogin tämänhetkiset kategoriat ovat toinen hyvä esimerkki lajittelun vaikeudesta. Yksi kategorioista on web, mikä tuntuu varsin tyhmältä, koska melkein kaikki kirjoitukset liittyvät siihen. Toisaalta jos sitä ei olisi mukana, joillekin kirjoituksille olisi todella vaikea keksiä järkevää kategoriaa. Alahierarkiat, tägipilvet ja muut hienoudet puuttuvat kokonaan, mutten oikein osaa sanoa, toisivatko ne blogiin järjestystä vai kaaosta.

Lajitellessani 400 linkin kokoelmaani tajusin myös, miten utopistiselta ajatukselta semanttinen web tuntuu. Olen varma, että kukaan toinen ei päätyisi samanlaiseen järjestelytapaan lajittelemissani linkeissä, vaikka ne ovat vielä suhteellisen suppealta aihealueelta eikä niitä ole kovin paljon. Miten ikinä voi olla mahdollista järjestää koko internet siten, että kaikki pystyisivät löytämään haluamansa tiedon siitä paikasta, mistä olettavat sen löytyvän?

Metsään mennään juuri siinä vaiheessa, kun käsitteitä pyritään laittamaan hierarkioihin. Kaiken järjestäminen koneellisesti ei vain toimi, ja jos ihminen on mukana järjestämisprosessissa, on järjestys aina jonkun toisen, todennäköisesti useimpien, mielestä väärä.


14
Jan 09

Suljettu beta, päivän kuumin markkinointikeino

Kaveripiiri kohisee tällä hetkellä Spotify-nimisestä ohjelmistosta, joka kieltämättä vaikuttaa lyhyen testauksen perusteella musiikin suurkuluttajan märältä unelta. Softalla pystyy hakemaan mitä tahansa musiikkia ja lisäämään sitä soittolistoilleen. Näitä soittolistoja voi kuunnella milloin vain (olettaen että on nettiyhteyden päässä) ja myös jakaa kaverien kanssa. Last.fm -scrobblauskin pelittää.

Toistaiseksi Spotify on ns. suljettu beta -vaiheessa, eli siihen ei voi liittyä kuin erillisestä kutsusta. Näitä kutsuja puolestaan palvelu jakaa melko hintsusti. Moinen toiminta on saanut melko tehokkaasti hypeä aikaiseksi.

Todennäköisesti palvelusta kiinnostuneiden määrä on tällä hetkellä suurempi kuin se olisi, jos palvelua pääsisi käyttämään kuka vain. Osa porukasta saattaa olla kiinnostuneita palvelusta vain, koska muutkin ovat, ja kiinnostusta lisää se, etteivät he voi saada jotain mitä kavereilla on. Suljettu beta -vaihe toimii siis todellakin palvelun eduksi. Luonnollisesti toki kutsun saatuaan käyttäjät kaikkoaisivat, jos tuote ei olisi tarpeeksi hyvä, mutta tässä tapauksessa se taitaa olla.

Spotifyn herättämä huomio ja kutsujen pihtaaminen ovat saaneet aikaan mielenkiintoisia lieveilmiöitä. Esimerkkinä vaikkapa tämä palvelu,  jolla on hyvin yksinkertainen, hämmentävä konsepti: aina kun käyttäjä päivittää kyseisen sivun, hänellä on pieni mahdollisuus voittaa itselleen Spotify-kutsu. Kutsuja palvelu on saanut lahjaksi Spotify-käyttäjiltä siinä vaiheessa, kun palvelu jakoi vielä siihen liittyville useampia kutsuja.

Palvelun liikeidea on tietysti, että aina kun käyttäjä päivittää sivun, hän lataa samalla uudestaan sillä olevat mainokset. Jokainen mainosten näyttö puolestaan tuo pikkiriikkisen määrän lisää rahaa palvelun ylläpitäjälle. Ainakin teoriassa. Käytännössä en kyllä tuon toimivuuteen usko, sillä Googlella on luullakseni rajoitukset sille, kuinka monta kertaa saman käyttäjän päivitykset voivat vaikuttaa samalla sivulla tietyn ajan kuluessa.

Joka tapauksessa Spotify-kutsuja haluaville palvelu oli ainakin tänään lottovoitto: minäkin sain kutsuni n. viiden minuutin klikkailulla, vaikka liian innokkaan f5-painaltamisen seurauksena missasin ensimmäisen mahdollisuuteni.

Kirjoitushetkellä jaossa olevien kutsujen määrä tosin näkyy olevan jo huomattavasti pienempi (ja sen myötä todennäköisyys kutsun saamiseen pienempi), joten kyseessä taitaa olla varsin lyhytaikainen palvelu. Luonnollisesti on myösmahdollisuus siihen, että Spotify muuttaa kutsunjakopolitiikkaansa anteliaammaksi hyvinkin pian.

Oma Kassi-palvelumme starttaa piakkoin suljettu beta -vaiheessa. Näillä sanoilla käynnistän toivottavasti pian jättiläismäiseksi äityvän Kassi-hypen. Näen jo mielessäni, kuinka sähköpostilaatikossani on joka päivä satoja viestejä, joilla ruinataan pääsyä testikäyttäjäksi. Siksi minun onkin valitettavasti jo tässä vaiheessa todettava, että testaajiksi pääsevät ainoastaan harvat ja tarkkaan valitut.


07
Jan 09

Wikipedia, Olli Hokkanen ja ajan ilmiöiden merkitys

Luin lehdestä kiinnostavan artikkelin 80-luvulla vaikuttaneesta kasinotalouskeinottelijasta ja päädyin sen jälkeen etsimään tyypistä lisää tietoa netistä. Aloituspaikkana toimi luonnollisesti Wikipedia. Löysinkin tietoja, mutta hetken päästä jouduin ns. Wikipedian ongelman uhriksi ja päädyin Olli Hokkasen sivulle.

Tein huomion: kyseessä on englanninkielisen Wikipedian sivu. Suomenkieliseen Wikipediaan Hokkasesta kirjoitettiin aikoinaan vastaava sivu, jonka Wikipedia-aktiivit kuitenkin melko yksissä tuumin äänestivät poistettavaksi.

Äänestyksestä on jäljellä enää keskustelusivu, jonka uusimmissa, vuosi sitten lisätyissä kommenteissa kaipaillaan sivua takaisin, koska mies ei kadonnutkaan kansan tietoisuudesta niin nopeasti kuin kuviteltiin. Kommenteissa viitataan myös englanninkieliseen sivuun, joka ainakaan toistaiseksi ei näytä olevan poistouhan alla.

Huomasin olevani sitä mieltä, että Hokkasesta kertova sivu olisi oikeasti syytä palauttaa. Hokkanen ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen internet-ilmiö, mutta kylläkin (suomalaisten) massojen kannalta oikea-aikaisin. Hän antoi kasvot, joiden avulla Helsingin sanomien kaltainen lehti saattoi kertoa lukijoilleen, miten netti-ilmiöt leviävät ja mihin niiden suosio perustuu, ja joka saattoi istua haastateltavana Ajankohtaisessa kakkosessa.

Kolanjuontivideon leviämisestä on jo yli kaksi vuotta, ja kaikki muistavat vieläkin Kola-Ollin. Minä muistan jopa, missä olin, kun näin videon ensimmäistä kertaa.

Ymmärrän toki Wikipedia-aktiivien pointin. Tietosanakirjan käytettävyys on vaarassa, jos hyödyllinen tieto hukkuu roskan sekaan. Seulonta vain on kovin vaikeaa.

Ns. ajan ilmiöt ovat Wikipedian kannalta ongelmallisia. Kattavimmat selonteot niistä pystytään tekemään juuri sillä hetkellä, kun ne tapahtuvat. Valitettavasti vain juuri sillä hetkellä harvoin vielä ymmärretään, kuinka merkittävästä ilmiöstä on kyse. Kun sivu lopulta viiden vuoden päästä pystytetään, paljon kiinnostavaa tietoa jää kirjaamatta.

Toinen hyvä esimerkki on Johanna Tukiainen. Luin vähän aikaa sitten Imagesta taitavan artikkelin, jonka avulla osoitettiin, kuinka monella tavalla Tukiainen peilaa tiettyjä ilmiöitä. Tuo tieto on arvokasta ja kannattaisi tallettaa johonkin. Mutta myöskään Tukiaisella ei ole Wikipedia-sivua.

Mikä ratkaisuksi? Ehkä sivujen poistamista voisi seurata jonkinlainen suoja-aika: ensimmäinen poisto olisi vain väliaikainen, ja se pitäisi uusia vaikkapa kolmen vuoden kuluttua uudella äänestyksellä. Jos kolmen vuoden päästä kukaan ei enää muistaisi, mistä ilmiössä oli kyse, sivun voisi huoletta poistaa. Muussa tapauksessa sivu palautettaisiin näkyviin ja lisättäisiin oman aikansa “ilmiöt” -kategoriaan.


02
Jan 09

Suomen parhaat verkkosivut: näin helppoa on huijaaminen netissä

Digitoday uutisoi joulun alla Suomen parhaista verkkosivuista. Ihmetykseni oli suuri, kun esimerkiksi yksityisten sarjan voittajaksi oli valittu tämä selvästi kotisivukoneella tai vastaavalla palvelulla toteutettu sivusto (kaikella kunnioituksella kyseistä kaupunginvaltuutettua kohtaan).

Pian mieleeni muistuikin, missä olin kuullut kilpailusta ennen. Sitä puitiin blogosfäärissä jo viime vuonna. Kyseessä on varsin nokkela rahastus: jokin tuntematon firma (2007 Coperdia Oy, 2008 NT-Media, en löytänyt kummaltakaan toimivaa kotisivua(!)) pistää pystyyn kilpailun ja kutsuu siihen kaikki mahdolliset nettisivut, joita vain pystyy keksimään. Osallistumismaksu on “vaivaiset” 100-200 euroa riippuen siitä, onko kyseessä yritys, yhdistys vai yksityishenkilö. Voittajiksi valitaan puolivillaisia sivustoja ja kökköjä Flash-toteutuksia, joille sitten myydään hakukonemarkkinointia.

Voisi kuvitella, että jokainen tämänkaltaisen epäilyttävän kutsun saanut taho tekisi ensimmäisenä ainakin sen perustarkistuksen: syöttäisi kilpailun nimen Googleen. Heti ensimmäisellä hakutulossivulla puolet osumista ovat blogikirjoituksia, jotka paljastavat varsin tehokkaasti, mistä huijauksessa on kyse.

Ilmeisesti maksaneita osallistujia oli tästä huolimatta 1300, joukossa niinkin suuria toimijoita kuin Atria ja Punainen Risti. Myöskään Digitoday ei anna itsestään kovin korkeaa kuvaa uutisoidessaan tällaisen kilpailun suoraan järjestäjien tiedotteen pohjalta (uskolliseen tyyliinsä Digitoday jätti myös alkuperäisestä uutisesta pois linkit voittajiin, ja ne lisättiin vasta lukijoiden kritisoitua tätä kommenteissa).

Luonnollisesti parin sadan ilmoittautumismaksu ei Atrian kaltaisella yrityksellä tunnu missään, ja kiitos Digitodayn uutisointitavan yritys todella saa halvalla kaipaamansa hyvää mainosta. Itse en silti omaa firmaani tällaiseen kilpailuun ilmoittaisi. Pisteet joka tapauksessa Coperdian ja NT-Median jannuille: ilmeisen toimivan ja laillisen tavan huijata rahaa ovat keksineet.

Jos yritykset ja yksityishenkilöt vielä nykyisin tällaiseen lankeavat, toimii se niille toivottavasti ainakin hyvänä opetuksena siitä, miten nettimaailma toimii. Huijausyrityksiä satelee kyllä oikealta ja vasemmalta, mutta kiitos Googlen ja bloggaajien ne ovat nykyisin loppujen lopuksi tunnistettavissa varsin helposti. Valitettavasti osa joutuu oppimaan tämän kantapään kautta.