Varhaiset omaksujat Suomessa ja ulkomailla ovat keskustelleet jo jonkin aikaa siitä, kuinka Twitter tulee hyvin todennäköisesti korvaamaan RSS-lukijat. Itse en ole vielä Google Readerista luopunut tai edes sen käyttöä vähentänyt, vaikka viime vuonna sen rinnalle tulikin aktiivinen Twitter-seuranta. Olen kuitenkin pohtinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että näiden kahden työkalun parhaiden puolien yhdistäminen olisi hyödyllistä. Nykyiset käyttöliittymät eivät kuitenkaan pysty tarjoamaan ominaisuuksia, joita kaipaan. Tässä postauksessa esitän vision siitä, millainen halajamani yhdistelmätyökalu olisi.
Twitter tarjoaa sen, mitä Reader ei: sosiaalisuuden. Nykyaikana uutisten lukeminen on kaksisuuntaista toimintaa. Twitterissä uutiset on helppo jakaa seuraajilleen ja keskustella niistä.
Reader on yrittänyt tarjota samoja ominaisuuksia, mutta epäonnistuu, koska ihmisillä ei ole siinä laajaa sosiaalista verkkoa, eikä todennäköisesti tule olemaankaan. Kaksi tämän hetken de facto sosiaalista verkkoa ovat Facebookin ja Twitterin hallussa, ja niistä Twitter soveltuu avoimen luonteensa ja yksinkertaisuutensa takia paremmin uutistenlukijaksi.
Reader taas tarjoaa minusta tällä hetkellä ylivoimaisen käyttöliittymän uutisten lukemiseen. Siinä avainasemassa ovat näppäinoikotiet. Niillä on helppo selata nopeasti massiivista uutisvirtaa: j-näppäin siirtyy seuraavaan uutiseen ja v-näppäin avaa kiinnostavan uutisen taustalle myöhempää lukemista varten. Tällä menetelmällä on todella helppoa kahlata ensin nopeasti läpi massiivisen uutisvirran ja sen jälkeen lukea rauhassa kiinnostavimmat artikkelit.
Edellä kuvatun lukemistavan ongelma on sisällön “ampparoituminen”: raflaaville otsikoille tulee helposti liikaa painoarvoa. Tässä tärkeäksi avuksi voisivat nousta Twitterin ominaisuudet: Facebookin “like”-napin tapaan nykyisin toimivat retweetit sekä uutiseen lähetettyjen kommenttien/vastausten määrä antaisi lukijalle arvokasta lisätietoa uutisen laadukkuudesta.
Uutisiin liittyviin keskusteluihin Twitter tarjoaa tällä hetkellä kaikki tarvittavat ominaisuudet, mutta ei riittävän hyvää käyttöliittymää. Yksikään lukuohjelma ei panosta tarpeeksi keskustelun säikeistykseen, joten tiettyyn uutiseen tai muuhun viserrykseen liittyvää keskustelua on mahdotonta seurata. Säikeistys on täysin mahdollista tehdä Twitterin nykyisellä toiminnallisuudella, ja se olisikin visioimassani uutistenlukuohjelmassa avainasemassa.
Reader tarjoaa kätevän kansiorakenteen uutisten jaotteluun. Myös tämä toiminnallisuus on olemassa Twitterissä: käyttäjälistat. Niiden tehokas käyttö olisikin olennainen osa lukijaa.
Visioimani lukija muistuttaisi visuaalisesti hyvin paljon Google Readeria, mutta sisältö tulisi Twitteristä. Virtaa voisi Readerin tyyliin selata näppäinkomennoilla. Oletusfeedissä näytettäisiin ainoastaan viserrykset niiltä tahoilta, joita itse seuraa, olivat nämä sitten blogeja, sanomalehtiä tai omia kavereita. Sivupalkissa olisivat valittavissa käyttäjälistat, joista ohjelma näyttäisi näihin tulleiden lukemattomien viestien määrän.
Virrassa näkyisivät ainoastaan “alkuperäiset” tweetit sekä niiden retweet- ja kommenttimäärät. Kommentit saisi näkyviin painamalla tiettyä näppäintä. Toinen näppäin - esimerkiksi Readerista tuttu v - avaisi tweetissä mahdollisesti olevan linkin uuteen tabiin taustalle, jolloin sen voisi lukea rauhassa myöhemmin, kun on ensin kahlannut feedistä läpi uudet osumat.
Oletusvirran lisäksi tarvittaisiin toinen virtanäkymä, jossa näkyisivät omien kontaktien retweettaamat tai kommentoimat viserrykset, jotka olisivat peräisin tahoilta, joita ei itse seuraa. Tämän näkymän avulla olisi helppo päästä perille uusista kiinnostavista uutisista ja uutislähteistä.
Yksi kiinnostava lisäominaisuus olisia mahdollisuus jakaa lukemiaan uutisia vain tietyille henkilöille. Ainakin itse törmään uutisia lukiessani siihen, että jokin tietty uutinen tai linkki saattaisi kiinnostaa juuri yhtä tiettyä seuraamaani henkilöä. Tällaisen jakamisen voisi hoitaa Twitterin Direct Message -toiminnallisuudella.
Web-selaimessa toimiva lukija tarvitsisi luonnollisesti tuekseen mobiilisovelluksen, joka synkronoisi lukemattomien viestien määrän web-lukijan kanssa. Näin lukemista olisi helppo jatkaa toisessa laitteessa siitä, mihin toisessa jäi.
Tietääkseni kuvailemaani ohjelmaa ei vielä ole olemassa (jos on, kertokaa minulle ihmeessä, mistä moisen löytää!). Sen tekeminen olisi kuitenkin täysin mahdollista Twitterin nykyistä APIa käyttäen. Jos joku haluaa rakentaa tällaisen lukijan, ideaani saa käyttää vapaasti. Ilmoittaudun ensimmäiseksi alpha-testaajaksi. :)
Uutisia journalismin kriisistä ja siihen ehdotetuista ratkaisuista pukkaa nykyisin joka tuutista. Tällä hetkellä moni iso mediatalo suunnittelee sisältöjensä muuttamista maksullisiksi, mutta tavat ovat vielä hakusessa.
Kaikissa ehdotetuissa rahastustavoissa on ongelmansa: kuukausi- tai päiväkohtainen maksu nousee helposti niin korkeaksi, että käyttäjät eivät sitä kovin hanakasti maksa, ja artikkelikohtainen mikromaksaminen taas johtaa helposti juttujen ns. ampparoitumiseen, jossa otsikon raflaavuus korostuu entisestään. Kovin keskustelu käydään siitä, onko ainakaan uutissisältöä edes järkeä laittaa lukijoiden maksettavaksi, sillä se löytyy kuitenkin aina jostain ilmaisena.
Ongelma on hyvin samankaltainen kuin musiikkibisneksen taistelu piraatteja vastaan. Tähän ongelmaan ruotsalainen Spotify on tuonut kiinnostavan vaihtoehdon, ja samaa yrittää pian samasta maasta tuleva Voddler elokuvien osalta. Uskon itse tähän malliin vahvasti, sillä se tuntuu käyttäjän kannalta selvästi helpoimmalta. Kuinka hyvin sama malli soveltuisi uutissisältöihin?
On selvää, että yksikään mediatalo ei voi itse olla palvelun perustamisessa aktiivisena toimijana, vaan Spotifyn tyyliin tarvitaan kolmannen osapuolen perustama aggregaattori, sanottakoon sitä tässä vaikkapa Newsifyksi.
Newsify perustuu Spotifyn tavoin freemium-malliin. Ilmaiseksi palvelua käyttäville näytetään mainoksia. Koska Newsify vaatii Spotifyn tavoin kirjautumisen (sitä käytetään koneelle asennettavalla ohjelmalla), käyttäjistä saadaan enemmän informaatiota kuin tavallisilla uutissaiteilla, mikä on kiinnostavaa mainostajien kannalta: mainontaa on helpompi kohdentaa, kun käyttäjän lukutottumukset tunnetaan.
Premium-version edut voisivat olla hyvin samankaltaisia kuin Spotifyssä: ei mainoksia, mahdollisuus käyttää palvelua myös mobiilisti, mahdollisuus tallentaa valikoitu määrä artikkeleita luettavaksi offline-tilassa (esimerkiksi junassa) sekä mahdollisuus saada välillä joitakin juttuja ennakkoon ennen niiden siirtymistä ilmaisversioon.
Palvelun tuotot allokoitaisiin mediataloille sen perusteella, mitä juttuja ihmiset lukevat. Klikkausten määrän lisäksi voitaisiin hinnan määrittävänä tekijänä käyttää myös jutun parissa vietettyä aikaa. Näin laadukkaat jutut nousisivat arvoonsa, eikä räväkän otsikoinnin merkitys korostuisi yhtä voimakkaasti.
Seuraamalla käyttäjien lukutottumuksia Newsify voisi mahdollistaa aivan uudenlaisia, tehokkaita suosittelumekanismeja. Se voisi myös parantaa nykyisin paljon parjattuja sanomalehtien verkkokeskusteluita: omien postausten ollessa aina identifioitavissa omaan Newsify-profiiliin pahin anonyymitörky karsiutuisi pois.
Voisiko uutisten Spotify sinun mielestäsi toimia? Miksi / miksi ei?
Luin lehdestä kiinnostavan artikkelin 80-luvulla vaikuttaneesta kasinotalouskeinottelijasta ja päädyin sen jälkeen etsimään tyypistä lisää tietoa netistä. Aloituspaikkana toimi luonnollisesti Wikipedia. Löysinkin tietoja, mutta hetken päästä jouduin ns. Wikipedian ongelman uhriksi ja päädyin Olli Hokkasen sivulle.
Tein huomion: kyseessä on englanninkielisen Wikipedian sivu. Suomenkieliseen Wikipediaan Hokkasesta kirjoitettiin aikoinaan vastaava sivu, jonka Wikipedia-aktiivit kuitenkin melko yksissä tuumin äänestivät poistettavaksi.
Äänestyksestä on jäljellä enää keskustelusivu, jonka uusimmissa, vuosi sitten lisätyissä kommenteissa kaipaillaan sivua takaisin, koska mies ei kadonnutkaan kansan tietoisuudesta niin nopeasti kuin kuviteltiin. Kommenteissa viitataan myös englanninkieliseen sivuun, joka ainakaan toistaiseksi ei näytä olevan poistouhan alla.
Huomasin olevani sitä mieltä, että Hokkasesta kertova sivu olisi oikeasti syytä palauttaa. Hokkanen ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen internet-ilmiö, mutta kylläkin (suomalaisten) massojen kannalta oikea-aikaisin. Hän antoi kasvot, joiden avulla Helsingin sanomien kaltainen lehti saattoi kertoa lukijoilleen, miten netti-ilmiöt leviävät ja mihin niiden suosio perustuu, ja joka saattoi istua haastateltavana Ajankohtaisessa kakkosessa.
Kolanjuontivideon leviämisestä on jo yli kaksi vuotta, ja kaikki muistavat vieläkin Kola-Ollin. Minä muistan jopa, missä olin, kun näin videon ensimmäistä kertaa.
Ymmärrän toki Wikipedia-aktiivien pointin. Tietosanakirjan käytettävyys on vaarassa, jos hyödyllinen tieto hukkuu roskan sekaan. Seulonta vain on kovin vaikeaa.
Ns. ajan ilmiöt ovat Wikipedian kannalta ongelmallisia. Kattavimmat selonteot niistä pystytään tekemään juuri sillä hetkellä, kun ne tapahtuvat. Valitettavasti vain juuri sillä hetkellä harvoin vielä ymmärretään, kuinka merkittävästä ilmiöstä on kyse. Kun sivu lopulta viiden vuoden päästä pystytetään, paljon kiinnostavaa tietoa jää kirjaamatta.
Toinen hyvä esimerkki on Johanna Tukiainen. Luin vähän aikaa sitten Imagesta taitavan artikkelin, jonka avulla osoitettiin, kuinka monella tavalla Tukiainen peilaa tiettyjä ilmiöitä. Tuo tieto on arvokasta ja kannattaisi tallettaa johonkin. Mutta myöskään Tukiaisella ei ole Wikipedia-sivua.
Mikä ratkaisuksi? Ehkä sivujen poistamista voisi seurata jonkinlainen suoja-aika: ensimmäinen poisto olisi vain väliaikainen, ja se pitäisi uusia vaikkapa kolmen vuoden kuluttua uudella äänestyksellä. Jos kolmen vuoden päästä kukaan ei enää muistaisi, mistä ilmiössä oli kyse, sivun voisi huoletta poistaa. Muussa tapauksessa sivu palautettaisiin näkyviin ja lisättäisiin oman aikansa “ilmiöt” -kategoriaan.
