27
Aug 09

Domain omalla nimellä – onko järkeä?

Käytin hiljattain 69,95 euroa varatakseni itselleni juhomakkonen.fi -domainin kolmeksi vuodeksi. En kuitenkaan käytä kyseistä osoitetta missään, ja sielläkin onkin vain hyvin yksinkertainen käyntikorttityylinen sivu, joka osoittaa tähän blogiin. Miksi käytin rahat? Tässä muutamia syitä.

1) Löydettävyys. Eräs ystävistäni sanoi kerran, että on tyytyväinen silloin, jos hänen nimellään ei löydy yhtään osumaa Googlesta. Omalla kohdallani on päinvastoin. Kun työni ja kiinnostuksen kohteeni liittyvät digimediaan, tuntuisi erikoiselta, jos minusta olisi vaikea löytää tietoa netistä. Erityisesti haluan, että tämä blogi löydetään, ja siinä auttaa, että hakukoneystävällinen juhomakkonen.fi -domaini linkkaa blogiini. Yhteystietojenikaan suhteen en ole tippaakaan vainoharhainen: kuten jo aiemmassa postauksessani kirjoitin, minusta on vain hyvä, että ihmisistä on kätevästi saatavilla kaikki mahdollinen tieto, eikä sitä joudu kaivamaan työllä ja tuskalla netin uumenista.

2) Kukaan muu ei vie kyseistä domainia. Juho Makkosia on esimerkiksi Facebookissa neljä muutakin, joten joku heistä voisi hyvin viedä saman sivun, ja sen jälkeen haut osoittaisivatkin häneen eivätkä minuun. Haluan olla netin Juho Makkonen numero 1. :) Vielä ikävämpi case olisi tietysti, että joku pahantahtoinen henkilö varaisi domainin ja käyttäisi sitä levittääkseen väärää informaatiota minusta. Koska en ole julkisuuden henkilö, on moinen skenaario varsin epätodennäköinen, mutta myös digityöläisten on kuitenkin hyvä varautua, ettei käy näin. Digitaaliseen maineeseen liittyvää diplomityötäni tehdessäni olen huomannut, kuinka monenlaisia sudenkuoppia maineeseen digimaailmassa liittyy.

3) Domain on looginen paikka verkkopresenssilleni. Vaikka sekä luotan arkku.netin palveluihin että uskon tämän blogin elävän vielä pitkään, on silti hyvä pitää varalla mahdollisuus vaihtaa verkkopresenssi toiseen paikkaan kätevästi. Jos joutuisin syystä tai toisesta luopumaan nykyisestä domainista tai lopettaisin blogini, juhomakkonen.fi olisi looginen paikka uudelle saitilleni.

4) Domainiin voi laittaa käyntikortin. Nykyinen “käyntikorttini” on aika karu, mutta aika paljon tyylikkäämpiä ratkaisuja on saatavilla. Hiljattain perustettu Card.ly tarjoaa juuri tällaista palvelua: simppeliä sivustoa, joka näyttää lähinnä yhteystiedot ja linkittää käyttäjän profiileihin eri sosiaalisen median palveluissa. Palvelu on saanut inspiraationsa Tim Van Dammen laajalti kopioidusta, kieltämättä varsin tyylikkäästä designista. Palvelun käyttöönotto on ilmeisen vaivatonta, ja voisinkin hyvin kuvitella vaihtavani nykyisen läpyskäni Card.lyn kiillotettuun tuotteeseen.


07
Aug 09

Suomen Parhaat Verkkosivut 2009 – huijaus vol. 3

Suomen parhaat verkkosivut -kilpailu tulee taas. NettiPoliisi raportoi useista nettisivujen omistajista, jotka ovat saaneet kaikki samanlaisen kirjeen, jossa kerrotaan Suomen Parhaat Verkkosivut 2009 -kilpailusta.

Tutut merkit ovat jälleen ilmassa. Sivustot on kaikki kutsuttu mukaan “yhtenä harvoista ja valituista”, ja kaikki samoilla sanoilla: sivusto on kuulemma järjestelykomitean mielestä “nopeasti latautuva, informatiivinen, selkeä ja kattava sekä laadukas”.

Kaikille viestin saaneille tarjotaan myös “alennusta”: hinta on muka tänä vuonna 170 euroa, mutta kutsun saaneet saavat osallistua viime vuoden hinnalla, eli 120 eurolla. Hauskasti tuo 120 euroa ei ole mikään viime vuoden hinta (silloinkin hinta oli suurempi), vaan tuolloin kutsutulle tarjottu “alennushinta”.

Varmasti jälleen moni taho tulee lähtemään iloisesti mukaan kisaan ja maksamaan, vaikka nopea googlaus paljastaisi viidessä sekunnissa, mistä kilpailussa todella on kyse.

Sinänsä on mielestäni varsin harmitonta, että jokin taho järjestää kilpailun parhaista verkkosivusta. Toki nykyaikana verkkosivujen “parhauden” vertailu on mielestäni turhaa ja typerää. Mutta se, että oikeasti arvovaltaisetkin tahot (tämän vuoden mainoskirjeessä lukee, että “Kilpailussa on jo mukana mm. Finlayson” ja kilpailun sponsoreina on ilmeisesti tahoja radio NRJ:tä myöten) lähtevät kisaan mukaan ja antavat rahastaa itseään, on minusta surullista. Tuntuu, että kuka tahansa voisi perustaa yhden miehen viestintätoimiston ja järjestää moisen kilpailun vasemmalla kädellä ja silti yritykset lähtisivät innolla mukaan maksamaan ja mediakin julkaisisi kiltisti lehdistötiedotteet sellaisenaan.

Törkeää puolestaan on, että kilpailua markkinoidaan valheellisella mainonnalla, että sillä rahastetaan käsittämättömiä summia ja että palkintojen saavat ovat tyypillisesti kaikkea muuta kuin laadukkaita verkkosivuja, joille sitten voidaan myydä hakukonemainontaa. Mutta mitään laitonta hommassa ei toki ole, ja jälleen kerran on todettava, ettei se tyhmä ole, joka pyytää.

Kiitos vinkistä nimimerkki “Sampo surffaajalle”.