22
Sep 11

Digitaalinen maailma jakautuu kolmeen leiriin

Facebookin F8-konferenssista tulvivia uutisia seuratessa tuntuu yhä selvemmin siltä, että digitaalinen pelikenttä on niin ohjelmisto- kuin laitteistopuolellakin jakautumassa kolmeen selkeään leiriin. Näiden leirien johtohahmoina ovat Kolme Suurta: Google, Apple ja Microsoft.

Vain nämä kolme peluria ovat riittävän suuria pystyäkseen kilpailemaan lähes jokaisella digiteknologian suurimmista markkina-alueista. Muiden rooliksi jää lähinnä valita puolensa: vaikka yhteistyötä kannattaa tehdä kaikkien kolmen kanssa, on selviä rajalinjoja jo hahmottumassa sen suhteen, kuka leikkii kenenkin kanssa. Toki myös kolme suurta tekevät edelleen joillakin alueilla yhteistyötä, mutta vähenevässä määrin. Ne ovat jo niin isoja, ettei yhteistyölle toisten yhtä isojen pelurien kanssa ole enää kovin suurta tarvetta, sillä pienemmät kumppanit täydentävät puutteet riittävän hyvin.

Seuraavassa analyysi siitä, mitä näillä eri alueilla on tapahtunut ja tulee tapahtumaan jatkossa.

Älypuhelimet

Älypuhelinten osalta tilanne oli pitkään se, että puhelinten käyttöjärjestelmät olivat ohjelmistoyhtiöiden, itse laitteet taas laitevalmistajien heiniä. Tilanne on muuttunut selkeästi. Apple on aina valmistanut tuotteensa itse, niin softan kuin raudankin osalta. Nokia ja Microsoft solmivat alkuvuodesta tiiviin kumppanuuden, ja sen jälkeen Google osti Motorolan. Sekä Microsoft että Nokia haluavat selvästi päästä kontrolloimaan puhelinten valmistusprosessia tarkemmin. Tähän on selkeä syy: Applen resepti menestykseen piilee nimenomaan ylivoimaisessa käyttökokemuksessa, joka on saavutettu ottamalla vahva kontrolli

Tietokoneet

Apple on joukosta ainoa, joka valmistaa omat laitteensa. Chromebookin myötä Google otti kuitenkin askeleen lähemmäksi Applen kaltaista integroitua kokemusta, vaikka käyttikin edelleen alihankkijaa. Odotettavissa saattaa hyvinkin olla Motorola-oston tapainen kaappaus lähitulevaisuudessa. Microsoft ei ole vielä osoittanut merkkejä siirtymisestä laitevalmistuspuolelle, mutta veikkaukseni on, että tämänkin asian osalta tilanne muuttuu tulevaisuudessa. Integroitu yhtenäinen käyttökokemus on tulevaisuutta.

Käyttöjärjestelmät

Microsoft hallitsee edelleen Windowsillaan. Apple on vahvassa niche-asemassa, Google musta hevonen. Tulevaisuudessa Google pyrkii yhdistämään tavalla tai toisella kaksi eriytynyttä käyttöjärjestelmäänsä, Androidin ja Chromen, yhdeksi saumattomasti toimivaksi kokonaisuudeksi, jotta käyttökokemus eri päätelaitteiden välillä olisi yhtenäisempi. Googlen asema tulee vahvistumaan etenkin tableteissa ja kannettavissa. Myös Apple pyrkii tuomaan kahta käyttöjärjestelmäänsä, Mac OS:ää ja iOS:ää, lähemmäs toisiaan, ja Microsoft tekee samaa Windowsin ja Windows Phonen suhteen.

Selaimet

Internet Explorer hallitsee edelleen, mutta sen osuus on pienenemässä. Osuutta ei kuitenkaan syö perinteinen kilpailija Firefox, vaan yhä enenevässä määrin Googlen Chrome. Heikoin asema on Firefoxilla, jonka tulot ovat riippuvaiset Googlesta. Applen Safari on niche-selain, mutta säilyttänee asemansa, koska se on niin vahvasti integroitu Mac OS:ään ja iOS:ään, ja sillä on Applen tuki takanaan. Tulevaisuudessa Firefox tulee kuolemaan pois, sillä se ei kiinnosta tarpeeksi yhtäkään kolmesta suuresta, joiden panostukset kohdistuvat etupäässä niiden omiin selaimiin.

Sosiaaliset verkostot

Kolmesta suuresta vahvimmassa asemassa on tällä hetkellä yllättäen Microsoft. Sillä on vahva kumppanuus tämän alan tärkeimmän osaajan Facebookin kanssa. Vastaavasti Facebook hylkii Googlea ja Applea. Applen vastaus oli tyytyä sosiaaliseen verkostoon numero kaksi, eli Twitteriin, jonka Apple integroi tiiviisti osaksi iOS:ää. Google pyrkii Plus-palvelullaan tuomaan mukaan kolmannen merkittävän pelurin sosiaalisten verkostojen saralle, ja on toistaiseksi onnistunut siinä kohtuullisen hyvin, mutta kirittävää on vielä paljon.

Haku

Tällä alueella ykkösnimi on luonnollisesti Google. Microsoft kirii kuitenkin Bingillään vakuuttavasti, ja kumppanuus Facebookin kanssa asettaa Googlelle uusia haasteita. Applella ei omaa hakutuotetta ole, mutta sillä on taskussaan jokerikortti: Twitterin haku voi tulevaisuudessa osoittautua yllättävän merkittäväksi.

Toimisto-ohjelmistot

Microsoft jyrää työpöydällä, Google verkossa. Jatkossa Microsoftin haasteena on valloittaa verkko, Googlen taas päästä tarjoamallaan riittävän lähelle MS Officen desktop-kokemusta. Apple on niche-asemassa iWork-paketillaan, mutta sen tuotteilla on omat vakiintuneet kannattajansa, ja uskon että niiden suosio tulee lisääntymään Mac-koneiden ja iPadien suosion kasvun myötä.

Digitaaliset sisällöt

Kuten olen aiemmin tässä blogissa kirjoittanut, kaiken digitaaliseen muotoon muutettavissa olevan sisällön tulevaisuus on ns. vesihanamalli. Minun ei tarvitse omistaa kanistereittain vettä, riittää että sitä tulee tarvittaessa hanasta. Maksan siis kuukausittaisen tilausmaksun, ja sen jälkeen minulla on oikeus kaikkiin haluamiini sisältöihin. Tämä malli on yksinkertaisesti ihmisten kannalta se kätevin ja käytännöllisin tapa, joten lopulta se väistämättä voittaa. Vahvimmin ilmiö näkyy tällä hetkellä musiikissa Spotifyn, Rdion ja kumppaneiden myötä, mutta sama malli vahvistaa pikku hiljaa asemiaan myös elokuvien, tv-sarjojen, kirjojen, pelien, ohjelmistojen ja journalististen sisältöjen maailmassa.

Applella on iTunes, joka ei kuulu tähän maailmaan. Vielä. Odotettavissa kuitenkin on, että Apple vastaa pian haasteeseen, ja julkistaa tavan streamata sisältöjä (musiikkia ja elokuvia) iTunesin kautta kuukausimaksulla. Spotify puolestaan tulee olemaan Microsoftin leirissä. Tämä väite tuntuu ehkä hieman yllättävältä, mutta tämän päivän F8-konferenssi vahvisti tätä vaikutelmaa. Facebook, Spotify ja Microsoftin tuotteet integroituvat vahvasti saumattomaksi kokonaisuudeksi. Elokuvapuolelta samaan leiriin liittyi konferenssissa Netflix. Googlen vahvuus on YouTube, josta voi jo streamata elokuvia. Musiikkipuolella Googlella ei ole vielä mitään. Se halusi Spotifyn, mutta ei sitä saanut, ja nyt on liian myöhäistä. Villi veikkaus: Google ostaa pian Rdion, tai ainakin solmii sen kanssa vahvan kumppanuuden.

Yhteenveto

Mitä tämä kaikki tarkoittaa kuluttajan kannalta?

Toisaalta hyvää: edellä kuvatut yhteenliittymät ja diilit vahvistavat yhtenäistä käyttökokemusta. Minkä tahansa kolmesta leiristä valitsenkin, käyttökokemukseni on todella saumaton, ja ulottuu läpi kaikkien edellä mainittujen kategorioiden. Asioiden tekemisestä tietokoneella tai älypuhelimella tulee entistä intuitiivisempaa.

Toisaalta huonoa: leirien välillä liikkuminen tulee jatkossa olemaan entistä vaikeampaa. Jos haluaa käyttää iPhonea, surffata Chromebookilla ja kuunnella musiikkia Spotifyn kautta, kerjää itselleen vaikeuksia.

Teknologia mahdollistaa teoriassa suuren vapauden. Silti, halusimme tai emme, maailma muuttuu ainakin käyttämämme teknologian osalta suljetumpaan suuntaan.


30
May 08

SELECT * FROM Web

Tähän päivään asti minulle on ollut jossain määrin epäselvää se, mitä hyötyä semanttisesta hakukoneesta oikeasti olisi.

Hyvä on, tiedän, semanttisuus mahdollistaa sen, että kone oikeasti ymmärtää tekstien sisällön ja tuottaa sen perusteella relevantteja hakutuloksia. Mutta millä tavalla hakutulokset sitten paranevat? Tosiasia kuitenkin on, että Google toimii aika hyvin. Sanahaun lisäksi se osaa jopa jossain määrin vastata kysymyksiin. Jos tiedustelen, milloin Suomi itsenäistyi, saan välittömästi oikean vastauksen.

Toisaalta monet semanttiseen hakuun liitetyt odotukset ovat ylimitoitettuja. Kone on kuitenkin aina kone, eikä opi täysin ymmärtämään ihmistä. Paraskaan semanttinen hakupalvelu ei osaa vastata, jos siltä kysytään vaikkapa “Millainen olisi minulle parhaiten soveltuva lomamatka?”

Juuri äsken lukemani artikkeli kuitenkin valaisi minulle, mihin semanttista webiä tarvitaan. Sitä tarvitaan, jotta voidaan esittää relaatiokyselyjä webiin. SQL-tietokantakielellä ilmaistuna: SELECT * FROM Web.

Tai oikeastaan juuri nimenomaan tuota kyselyä ei esitetä. Relaatiokyselyjen idea on, että koska kaikki relaatiotietokannassa olevien asioiden väliset suhteet tiedetään, voidaan hakea hyvin eksaktisti juuri halutut asiat, eikä mitään ylimääräistä.

Käytännön esimerkki voisi olla vaikkapa seuraava: “Ketkä kaikki Keskustan kansanedustajat jättivät ilmoittamatta tai ilmoittivat vain osittain eduskuntavaaleihin 2007 saamansa vaalituen määrän.” Tällaiseen kysymykseen ei Google pysty vastaamaan, mutta relaatiotietokannasta tieto löytyy vaivatta.

Tällainen hakukone voisi todella olla Googlen tappaja. Miksei sellaista ole vielä olemassa? Syy ei ole siinä, että hakualgoritmi olisi niin vaikea toteuttaa. Tarvittava hakuteknologia on ollut olemassa jo pitkään.

Ongelma on nimeämisessä. Web on massiivinen tietovarasto, jota ei ole järjestetty millään tavalla. Sen organisoiminen edes etäisesti relaatiotietokantaa muistuttavaan muotoon tuntuu lähes mahdottomalta urakalta, varsinkaan kun nimeämispolitiikasta on vaikea päästä yksimielisyyteen. Tavaraa ja toimijoita on yksinkertaisesti niin paljon.

Silti pikku hiljaa juuri tuota tavoitetta kohti ollaan menossa. Ehkä jo muutaman vuoden päästä pystyn esittämään esimerkkikysymykseni hakukoneelle ja saan tuloksena oikean vastauksen.


06
Feb 08

Tietävätkö kaverit paremmin kuin Google?

Yksi Internetin tulevaisuutta keskeisimmin määrittävistä tekijöistä on kysymys siitä, miten tieto järjestetään ja organisoidaan tehokkaimmin – ja miten tietoa haetaan.

Aiemmassa postauksessa käsittelin yhtä mahdollista tulevaisuudennäkymää, semanttista webiä. Samaan aikaan etenee vahvasti myös toinen vallitseva suuntaus, ns. sosiaalinen haku.

Sosiaalisen haun idea on, että perinteisten hakukoneiden tuloksia painotetaan tiedoilla siitä, mitä hakijan omat sosiaaliset verkostot pitävät tärkeinä tuloksina. Tämän tiedon saamiseen on erilaisia tapoja.

Uusi israelilainen(!) yritys nimeltä Delver uskoo sosiaalisen haun voimaan. Delverin kaksi vuotta kehitteillä ollut teknologia pyrkii kartoittamaan hakijan online-lähipiirin: kaverit sosiaalisissa verkostopalveluissa, blogit jne.

Kun haussa voi ottaa mukaan vielä kavereiden kaveritkin, löytyy todennäköisesti aina joku, joka tietää jotain haetusta asiasta. Koska hakijalla on näin jokin yhteys tietolähteeseen, tuntuu informaatio luotettavammalta. Näin Delverin porukka ainakin arvelee.

Toistaiseksi Delverin haku ei ole vielä toiminnassa. Sen verran mielenkiintoiselta se kuitenkin vaikutti, että ilmoittauduin vapaaehtoiseksi betatestaajaksi. Lisää aiheesta seuraa, jos ja kun haku piakkoin avautuu testaajille.

Googlekin on herännyt. Kun vielä aiemmin firman hakujohtaja Marissa Meyer suhtautui epäilevästi sosiaaliseen hakuun ja Facebookiin sen mahdollisena toteuttajana, on hän nyt kääntänyt kelkkansa ja uskoo, että sosiaalisessa haussa on tulevaisuus. Googlen tapauksessa luonteva lähestymistapa olisi lähteä Gmailin kontaktilistasta ja laajentaa sitten kolmansien osapuolien palveluihin, kuten MySpaceen, joka jo nyt käyttää Googlen hakua.

Toisenlainen, hyvin tehokas sosiaalinen hakupalvelu on ollut toiminnassa jo pitkään. Vanhan tutun sosiaalisia kirjanmerkkejä ylläpitävän del.icio.usin tietokantaan voi suorittaa tehokkaita hakuja käyttäjien kirjanmerkkeihin liittämien tägien perusteella. Tulosten priorisoinnissa voidaan käyttää hyväksi tietoa siitä, kuinka moni on lisännyt kyseisen linkin listalleen.

Del.icio.usissa on myös mahdollista verkostoitua muiden käyttäjien kanssa, mutta toistaiseksi verkostoa ei juuri hyödynnetä hakuominaisuudessa. Tämä toisi hakuun vielä uuden sosiaalisen ulottuvuuden: sen voisi ulottaa koskemaan pelkästään ystävien tai näiden ystävien linkkejä.

Myös semanttista webiä kehitettäessä aletaan ottaa huomioon sosiaalisen haun mahdollisuuksia. FinnONTO-hankkeen juuri julkistettu jatkoprojekti on nimeltään Semantic Web 2.0. Sen tavoitteena on pyrkiä yhdistämään semanttisen webin tekniikat sosiaaliseen mediaan.

Kuulostaa juuri sellaiselta pelinavaukselta, jota semanttinen web tarvitsee päästäkseen tunkkaisista tutkijankammioista kaiken kansan työkaluksi. Toivottavasti kaunis ajatus pystytään myös konkretisoimaan käytännön palveluiksi.


23
Jan 08

Semanttiset hakukoneet tulevat

Puhuttaessa internetin tulevaisuudesta tai “web 3.0″:sta mainitaan usein yhtenä mahdollisena kehityssuuntana siirtyminen kohti semanttista webiä. Tavoitteena on saada hakukoneet todella ymmärtämään, mistä sisällöissä on kysymys, ja saada näin parempia hakutuloksia.

Jo 2004 kehitettiin Swoogle, joka yhdistää Googlen haku- ja pagerank-algoritmien piirteitä semanttisen webin dokumenttien hakuun. Tavalliselle tiedonhakijalle siitä ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole paljon iloa, sillä semanttisesti järjestetyn tiedon määrä on vielä melko vähäinen. RDF-muotoisten dokumenttien lukeminen ei myöskään onnistu suoraan selaimella, vaan siihen tarvitsee erillisen ohjelmiston.

Mielenkiintoinen uusi tulokas on israelilainen SemantiNet, joka pyrkii tekemään täysin uudenlaisen, semanttisiin tekniikoihin perustuvan hakupalvelun. Toistaiseksi palvelua ei kuitenkaan ole vielä olemassa, eikä tekniikastakaan kerrota tarkemmin. Yritys sai kuitenkin hiljattain 1,7 miljoonaa dollaria riskirahaa, joten ehkä firma on todella tehnyt jonkin suuren innovaation.

Toisenlaisen lähestymistavan on valinnut Mahalo, joka mainostaa itseään sanoilla “human-powered search engine”. Se ei hyödynnä semanttisen webin teknologiaa lainkaan, vaan sen ytimessä ovat linkit, jotka yrityksen työntekijät ovat merkinneet “hyviksi”. Ideana on suodattaa vähemmän relevantit hakutulokset pois. Esimerkiksi hakiessa tietoja jostakin tuotetyypistä suodattuisivat turhat mainokset pois, ja jäljelle jäisi vain oleellinen. Jos arkistossa ei ole “hyviä” linkkejä haetusta aiheesta, näytetään Googlen ensimmäiset osumat.

Mahalon idea kuulostaa kovin tutulta. Suurin piirtein samalla ideallahan toimii esimerkiksi Yahoo! Directory, joka eli kukoistuskauttaan 2000-luvun taitteessa. Siitä on kuitenkin aika jättänyt. Web laajenee valtavaa vauhtia, joten tarvittaisiin valtava määrä ihmisiä tiedon manuaaliseen organisointiin. Samaan aikaan monet linkit vanhenevat nopeasti, joten tuloksia täytyisi jatkuvasti tarkistaa. Tähän kaatui Yahoo! Directory ja hieman epäilen, että sama kohtalo saattaa odottaa myös Mahaloa.

Jos semanttinen web kiinnostaa, on nyt oiva aika ottaa selvää, missä suomalainen tutkimus on menossa. Viisivuotisen FinnONTO – Suomalaiset semanttisen webin ontologiat -hanke on päättynyt ja sen tulokset julkistetaan perjantaina Semanttinen web kansalliseksi voimavaraksi -tapahtumassa Otaniemessä.

Itse en valitettavasti ole paikkakunnalla enkä siis pääse paikalle. Se harmittaa, sillä olin jo viittä vaille lähdössä mukaan hankkeen toteuttamiseen viime keväänä, kunnes Hongkongin reissu tuli väliin. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, millaisia tuloksia projektissa on saatu ja käynnistääkö hanke mahdollisesti jatkotutkimusta. Toivottavasti. Jos semanttinen web todella on “web 3.0:n” keskeinen elementti, siihen kannattaa panostaa nyt.