Sanainen arkku

Digitoday uutisoi joulun alla Suomen parhaista verkkosivuista. Ihmetykseni oli suuri, kun esimerkiksi yksityisten sarjan voittajaksi oli valittu tämä selvästi kotisivukoneella tai vastaavalla palvelulla toteutettu sivusto (kaikella kunnioituksella kyseistä kaupunginvaltuutettua kohtaan).

Pian mieleeni muistuikin, missä olin kuullut kilpailusta ennen. Sitä puitiin blogosfäärissä jo viime vuonna. Kyseessä on varsin nokkela rahastus: jokin tuntematon firma (2007 Coperdia Oy, 2008 NT-Media, en löytänyt kummaltakaan toimivaa kotisivua(!)) pistää pystyyn kilpailun ja kutsuu siihen kaikki mahdolliset nettisivut, joita vain pystyy keksimään. Osallistumismaksu on “vaivaiset” 100-200 euroa riippuen siitä, onko kyseessä yritys, yhdistys vai yksityishenkilö. Voittajiksi valitaan puolivillaisia sivustoja ja kökköjä Flash-toteutuksia, joille sitten myydään hakukonemarkkinointia.

Voisi kuvitella, että jokainen tämänkaltaisen epäilyttävän kutsun saanut taho tekisi ensimmäisenä ainakin sen perustarkistuksen: syöttäisi kilpailun nimen Googleen. Heti ensimmäisellä hakutulossivulla puolet osumista ovat blogikirjoituksia, jotka paljastavat varsin tehokkaasti, mistä huijauksessa on kyse.

Ilmeisesti maksaneita osallistujia oli tästä huolimatta 1300, joukossa niinkin suuria toimijoita kuin Atria ja Punainen Risti. Myöskään Digitoday ei anna itsestään kovin korkeaa kuvaa uutisoidessaan tällaisen kilpailun suoraan järjestäjien tiedotteen pohjalta (uskolliseen tyyliinsä Digitoday jätti myös alkuperäisestä uutisesta pois linkit voittajiin, ja ne lisättiin vasta lukijoiden kritisoitua tätä kommenteissa).

Luonnollisesti parin sadan ilmoittautumismaksu ei Atrian kaltaisella yrityksellä tunnu missään, ja kiitos Digitodayn uutisointitavan yritys todella saa halvalla kaipaamansa hyvää mainosta. Itse en silti omaa firmaani tällaiseen kilpailuun ilmoittaisi. Pisteet joka tapauksessa Coperdian ja NT-Median jannuille: ilmeisen toimivan ja laillisen tavan huijata rahaa ovat keksineet.

Jos yritykset ja yksityishenkilöt vielä nykyisin tällaiseen lankeavat, toimii se niille toivottavasti ainakin hyvänä opetuksena siitä, miten nettimaailma toimii. Huijausyrityksiä satelee kyllä oikealta ja vasemmalta, mutta kiitos Googlen ja bloggaajien ne ovat nykyisin loppujen lopuksi tunnistettavissa varsin helposti. Valitettavasti osa joutuu oppimaan tämän kantapään kautta.

USA:n presidenttitaisto on hyvä esimerkki siitä, kuinka merkitykselliseksi sosiaalinen media on kasvanut neljässä vuodessa. Ilmiöt kuten Obama-girl ja McCain-girl eivät olisi mitenkään voineet syntyä vielä tuolloin.

Myös blogirintamalla tapahtuu. Huolella työstetyt vaaliblogit ovat jo vanha juttu, mutta uutta on se, että Barack Obaman Twitter-tilillä on käsittämättömät 40 000 seuraajaa - ja yhtä monta ystävää. Obama ja McCain järjestävät myös Twitter-väittelyn, jossa väittelijöinä tosin toimivat heidän edustajansa, eivät ehdokkaat itse.

Jenkeissä uusi tekniikka on siis hallussa. Mitä tekevät samaan aikaan suomalaispoliitikot? Karu totuus paljastuu esimerkiksi Aamulehden jutusta, jossa Tampereen pormestariehdokkaiden verkkosivustot on arvioitettu web-asiantuntijoilla.

Sivustot ovat kamalaa katseltavaa. Navigaatio on pielessä, sisältöä on liikaa ja se on järjestetty sekavasti. Ylipäänsä saiteista syntyy vaikutelma siitä, että ne on laitettu pystyyn vain, koska “sellainen pitää olla”, miettimättä mitä tarkoitusta ne palvelevat.

Väittäisin, että suomalaisten web-osaaminen väkilukuun suhteutettuna on maailman huippuluokkaa. Maa on täynnä korkeatasoisia blogeja ja muita nettisaitteja, ja palvelut kuten Kotisivukone mahdollistavat kelle tahansa web-tekniikkaa tuntemattomallekin tavan tuottaa helposti tyylikästä web-presenssiä.

Täten onkin kovin kummallista, että huippupoliitikot onnistuvat vielä löytämään jostain “web-osaajia”, joiden tekeleet muistuttavat siitä, mitä web oli kymmenen vuotta sitten.

On täysin käsittämätöntä, että maassa tuntuu edelleen olevan tasan yksi tietoyhteiskuntaa ja internetin uusimpia trendejä syvällisesti ymmärtävä poliitikko. Ei ihme, että eduskunnassa runnotaan läpi Lex Karpelan tyyppisiä lakeja.

Kunnallisvaalit ovat ovella. Ehdokkailla olisi tarjolla todella hyvä sauma kerätä helposti lisää äänestäjiä etenkin nuoremman väen joukosta. Nuoret nimittäin menevät nettiin. Yksinkertaisen tyylikäs ehdokassivu on helppo tuottaa, ja osaavia tekijöitä löytyy paljon.

Silti veikkaukseni on, että suurimmalla osalla porukasta ehdokassivut tulevat edelleen olemaan uskomatonta kuraa. Se on sääli.