07
Aug 09

Suomen Parhaat Verkkosivut 2009 – huijaus vol. 3

Suomen parhaat verkkosivut -kilpailu tulee taas. NettiPoliisi raportoi useista nettisivujen omistajista, jotka ovat saaneet kaikki samanlaisen kirjeen, jossa kerrotaan Suomen Parhaat Verkkosivut 2009 -kilpailusta.

Tutut merkit ovat jälleen ilmassa. Sivustot on kaikki kutsuttu mukaan “yhtenä harvoista ja valituista”, ja kaikki samoilla sanoilla: sivusto on kuulemma järjestelykomitean mielestä “nopeasti latautuva, informatiivinen, selkeä ja kattava sekä laadukas”.

Kaikille viestin saaneille tarjotaan myös “alennusta”: hinta on muka tänä vuonna 170 euroa, mutta kutsun saaneet saavat osallistua viime vuoden hinnalla, eli 120 eurolla. Hauskasti tuo 120 euroa ei ole mikään viime vuoden hinta (silloinkin hinta oli suurempi), vaan tuolloin kutsutulle tarjottu “alennushinta”.

Varmasti jälleen moni taho tulee lähtemään iloisesti mukaan kisaan ja maksamaan, vaikka nopea googlaus paljastaisi viidessä sekunnissa, mistä kilpailussa todella on kyse.

Sinänsä on mielestäni varsin harmitonta, että jokin taho järjestää kilpailun parhaista verkkosivusta. Toki nykyaikana verkkosivujen “parhauden” vertailu on mielestäni turhaa ja typerää. Mutta se, että oikeasti arvovaltaisetkin tahot (tämän vuoden mainoskirjeessä lukee, että “Kilpailussa on jo mukana mm. Finlayson” ja kilpailun sponsoreina on ilmeisesti tahoja radio NRJ:tä myöten) lähtevät kisaan mukaan ja antavat rahastaa itseään, on minusta surullista. Tuntuu, että kuka tahansa voisi perustaa yhden miehen viestintätoimiston ja järjestää moisen kilpailun vasemmalla kädellä ja silti yritykset lähtisivät innolla mukaan maksamaan ja mediakin julkaisisi kiltisti lehdistötiedotteet sellaisenaan.

Törkeää puolestaan on, että kilpailua markkinoidaan valheellisella mainonnalla, että sillä rahastetaan käsittämättömiä summia ja että palkintojen saavat ovat tyypillisesti kaikkea muuta kuin laadukkaita verkkosivuja, joille sitten voidaan myydä hakukonemainontaa. Mutta mitään laitonta hommassa ei toki ole, ja jälleen kerran on todettava, ettei se tyhmä ole, joka pyytää.

Kiitos vinkistä nimimerkki “Sampo surffaajalle”.


08
May 09

Kassi avoinna

Pitkään kehittämämme Kassi-palvelu on nyt avautunut julkiseen betaan osoitteessa http://kassi.sizl.org. Innokkaita käyttäjiä kaivataan, siispä nyt kaikki luomaan tunnuksia palveluun!

Mistä Kassissa sitten oikein on kyse? Seuraavassa lyhyesti minun visioni.

Ihmisillä on käytössään kolmentyyppisiä resursseja: taitoja, aikaa ja omaisuutta. Usein nämä ovat jakautuneet epätasaisesti. Toisilla on paljon omaisuutta mutta vähän aikaa, toisilla päin vastoin, kolmansilla ei kumpaakaan mutta sen sijaan hyödyllisiä taitoja, joita he eivät kovin usein pääse hyödyntämään.

Kassin tavoite on, että ihmiset pystyisivät jakamaan näitä resursseja keskenään tavalla, joka hyödyttäisi kaikkia. Kassi-profiilissaan käyttäjät voivat kertoa resursseista, joista heillä on ylitarjontaa: tavaroista, joita he voivat lainata ja palveluksista, joita he voivat tehdä muille. Kun käyttäjä tarvitsee jotakin resurssia, hän voi suorittaa haun Kassiin. Jos kyseistä resurssia ei löydy, hän voi jättää ilmoituksen, jossa hakee kyseistä asiaa, oli kyse sitten muuttoavusta, porakoneen lainasta, kimppakyydin organisoinnista tai sulkapalloseurasta.

Koska kyse on usein resursseista, joiden vaihto vaatii fyysistä kanssakäymistä, Kassi toimii parhaiten yhteisöille, joilla on jonkinlainen maantieteellinen yhteys. Yhteisö voi olla mikä vain pienestä kaveriporukasta opiskelijayhdistykseen, naapurustoon tai kokonaisen kaupungin väestöön. Kuka tahansa voi perustaa yhteisön (tai Kassi-termein “ryhmän”).

Jokainen käyttäjä voi kuulua niin moneen ryhmään kuin haluaa, ja kaiken sisällön voi kustomoida näytettäväksi ryhmäkohtaisesti. Lumilaudan voi näyttää pelkästään laskettelukavereille, grillin taas ainejärjestön jäsenille.

Pääkaupunkiseudulla asuvat ihmiset eivät tunne naapureitaan. Minun visioni on se, että Kassi palauttaa myös kaupungeissa asuville mahdollisuuden sellaiseen “vanhan ajan yhteisöllisyyteen”, josta monet haikaillen puhuvat. Siihen, että naapureiden kesken on joustavaa lainailla toisille tavaroita ja saada vastapalvelukseksi remonttiapua. Siihen että ihmiset auttavat toisiaan. Kaikki hyötyisivät sellaisesta. Ei se oikeasti ole niin vaikeata.

Luonnollisesti matkaa on vielä siihen, että Kassi todella toimii tehokkaasti tällaisena ihmiset yhdistävänä palveluna. Siksi tarvitsemmekin juuri sinun apuasi: kokeile Kassia ja anna meille tekijöille palautetta siitä, miten palvelua kannattaisi kehittää edelleen.


13
Feb 09

Sosiaalisesta webistä ja narsismista

Viime aikoina olen lukenut ja keskustellut paljon narsismista ja web2.0 -ilmiöistä.

Tuorein keskustelunherättäjä ovat “25 asiaa minusta” -tyyppiset, blogosfäärissä jo vuosia kulkeneet meemit, jotka ovat nyt rantautuneet Facebookiin. Osa ystävistäni on innostunut näistä todella kovasti, toisia taas ne ärsyttävät. Jälkimmäinen ryhmä arvostelee ensimmäistä narsistisesta toiminnasta: jos käyttää jopa useita tunteja aikaa keksiäkseen 25 mahdollisimman kiinnostavaa faktaa itsestään ja jakaakseen ne muiden kanssa, mistä muusta voi olla kyse kuin pätemisestä?

Ylen bloggaaja Paula N puolestaan pohtii ihmisten motiiveja päivittää Facebook-statuksiaan. Hän keksii kolme, jotka kaikki kuulostavat negatiivisilta: joko aivoton kaiken toiminnan kertominen, tunteiden purkaminen tai egotrippailu. Viimeinen ryhmä on hänen mielestään kaikkein pahin.

Facebook-statusten ja meemien raja mikroblogeihin ja sitä kautta “oikeisiin” blogeihin on häilyvä. Etenkin bloggauksessa monella on intressinä myös hyöty. Aika harva kuitenkaan tienaa blogillaan juurikaan rahaa. Viimeaikaiset keskustelut tuntuvatkin tutuilta siksi, että samankaltaisia käytiin ahkerasti muutama vuosi sitten, kun bloggaaminen rantautui ystäväpiiriini. Haluaako myös bloggaaja aina etupäässä päteä?

Oman bloggaukseni syitä ovat ainakin seuraavat:

  1. Ajatusten kirjaaminen ylös. Päivän aikana pyörittelee päässään monia asioita, mutta useimmat unohtuvat pian, vaikkei aina haluaisi että niin käy. Tähän blogiin voin kirjata ylös ajatuksista kiinnostavimman ja hyödyllisimmän tuntuiset. Koska blogia lukevat myös muut, pakottaa se minut hiomaan ajatuksia hieman ja pohtimaan, ovatko ne todella kirjaamisen arvoisia. Kaikkea kun ei mitenkään voi kirjoittaa ylös.
  2. Blogi on uusi CV.  Vaikkei ihan olisikaan, kuulostaa minusta hyödylliseltä ajatus siitä, että pitää netissä kotipaikkaa, josta käyvät helposti ilmi omat osaamisalueet ja kiinnostuksen kohteet. Ollakseen hyvä CV tämä blogi tosin kaipaisi pitkään suunnitteilla olleen ulkoasupäivityksen.
  3. Kärryillä pysyminen. Seuraan “oman alani” uutisia, sekä siksi että minua kiinnostaa että siksi että koen kärryillä pysymisestä olevan minulle hyötyä. Kun pidän tällaista blogia, aiheiden ammentaminen ulkopuolisista lähteistä on tärkeää, jolloin bloggaaminen ja uutisvirran seuraaminen motivoivat toisiaan.
  4. Kirjoittamisen harjoittelu. Kirjoitustaito on siitä ikävä, että se ruostuu jos sitä ei pidä yllä. Yksi tavoitteistani tässä blogissa on kirjoittaa mahdollisimman hyvää, ekonomista ja iskevää tekstiä, sellaista jota itse haluaisin lukea.
  5. Keskustelun herättäminen. Minusta on kiinnostavaa keskustella ihmisten kanssa asioista, varsinkin sellaisista, jotka herättävät voimakkaita mielipiteitä. Sitä paitsi sen lisäksi että keskustelu itsessään on kiinnostavaa, voi blogin kommenttiosastoa seuraamalla saada hyödyllisiä vinkkejä, jotka täydentävät omaa tietämystä asiasta. Vaikka tämän blogin tekstit ovat saaneet parhaimmillaankin vain muutaman kommentin, olen silti oppinut niistä uutta.
  6. Päteminen. Tässä blogissa keskityn asioihin jotka kiinnostavat minua ja joista mielestäni tiedän jotain, ja se että haluan kertoa sellaisia asioita muille ja käytän tällaiseen toimintaan kallisarvoista aikaani kertoo vastaansanomattomasti siitä, että haluan osoittaa muille tietäväni jostain jotain, eli päteä. Tämä vertautunee Paula N:n mainitsemaan egotrippailuun.

Minusta on hienoa, että ihmiset, erityisesti tuntemani, tuottavat sisältöä nettiin, ja käytän paljon aikaa tämän sisällön seuraamiseen. Tämän perusteella päättelen, että jos pystyn itse tuottamaan nettiin vastaavaa sisältöä, se saattaa kiinnostaa jotakuta muuta. Jos sitten tällaista sisältöä tuotan, ja muut kiinnostuvat siitä, onko se huono asia, oli motiivini sitten mikä hyvänsä?

Narsismi on voimakas sana, joka viittaa persoonallisuushäiriöön, eikä sitä ehkä olisi syytä käyttää tällaisissa yhteyksissä. Sen sijaan itsestä pitäminen ja omiin kykyihin uskominen ovat minusta pääsääntöisesti hyvä juttu, kunhan ne eivät mene niin pitkälle, että niiden vuoksi tehdään asioita, jotka ovat jollain tavoin muille haitallisia. Minusta egotrippailu ei ole ollenkaan pahasta, jos se saa ihmisiä tekemään asioita, joista on hyötyä tai iloa sekä heille itselleen että muille, kuten vaikkapa kiintoisan blogiartikkelin kirjoittaminen tai hauskasti laaditun “25 asiaa” -listan tekeminen.

Joku viisas on sanonut, että täytyy rakastaa itseään ennen kuin voi rakastaa muita. Minusta siinä on totuuden siemen. Siispä nyt kaikki egotrippailemaan, että minulla on jatkossakin kiinnostavaa luettavaa.


26
Jan 09

Pala nettiä järjestyksessä

Vietin juuri leijonanosan sunnuntai-illastani järjestäen del.icio.us-tagikirjastoani. Aika nörttiä. Mutta pidän listoista ja asioiden luokittelusta, ja oli myös hauskaa käydä läpi puolentoista vuoden käytön aikana kertyneitä linkkejä. Kipinä järkkäilyyn syntyi, kun selailin Aukian Jannen vastaavaa kirjastoa, ja bongasin sieltä hyödyllisiä linkkejä dippaani liittyen.

Nyt minulla on siis oma pieni pala WWW:tä hienosti järjestettynä, ja samaa järjestettyä arkistoa voivat hyödyntää myös muut! Hienoa. Paitsi että järjestäminen oli aika vaikeaa, ja nyt saattaisin jo tehdä kaiken toisin. Jälleen kerran havaitsin, kuinka kertakaikkisen vaikeaa on pyrkiä järjestämään vähänkään suurempaa joukkoa käsitteitä (minun tapauksessani 356 tägia) minkäänlaiseen hierarkiaan (sain kasaan yhteensä 34 “täginippua”).

Monelle sanalle ei kerta kaikkiaan löytynyt sopivaa luokkaa, vaan ne päätyivät yksinkertaisesti “käsitteet”-nippuun. Näitä olivat esimerkiksi “crowdsourcing”, “identity” ja “happiness”. Muihinkaan en ole täysin tyytyväinen, ja ne ovat osin päällekkäisiä.

Huomasin myös konkreettisesti, miksi semanttiset teknologiat olisivat tarpeen. Jouduin tarkastamaan, mihin linkkeihin viittasivat tägit “vr” (rautatieyhtiön sijasta virtuaalitodellisuuteen) ja “smalltalk” (ohjelmointikieleen; tämä kertoo ehkä jotain minusta…).

Prosessin aikana kävivät varsin hyvin selväksi sekä del.icio.usin tyylisen lajittelusysteemin mahdollisuudet että se, missä se epäonnistuu pahoin ja miksi kehitystä tarvitaan edelleen. Periaatteessahan del.icio.us tekee juuri sitä, mitä aiemmin arvelin haun tulevaisuudeksi: se yhdistää sosiaalisuuden (kaverin kokoelman penkominen) semanttisuuteen (käyttäjien linkeille antamat merkitykset).

Mutta ihmiset ovat erilaisia, ja niin ovat myös heidän tapansa jäsentää maailmaa. Ja siksi semanttisuus on lopulta aika ohutta. Kenelle on hyötyä siitä, että minä luokittelen “crowdsourcingin” nippuun “käsitteet”, “plasticin” luokkaan “technology” ja “historyn” luokkaan “research”? Näihin melko eriskummalliselta kuulostaviin ratkaisuihin päädyin, enkä jaksa enää miettiä vaihtoehtoja. Linkkien tägäämiseen del.icio.us antaa sentään vihjeitä muilta käyttäjiltä saadun informaation perusteella, mutta täginippujen kanssa käyttäjä on omillaan. Tägit ovat helppoja, mutta hierarkia ja sen myötä asioiden todelliset merkitykset paljon vaikeampia.

Tämän blogin tämänhetkiset kategoriat ovat toinen hyvä esimerkki lajittelun vaikeudesta. Yksi kategorioista on web, mikä tuntuu varsin tyhmältä, koska melkein kaikki kirjoitukset liittyvät siihen. Toisaalta jos sitä ei olisi mukana, joillekin kirjoituksille olisi todella vaikea keksiä järkevää kategoriaa. Alahierarkiat, tägipilvet ja muut hienoudet puuttuvat kokonaan, mutten oikein osaa sanoa, toisivatko ne blogiin järjestystä vai kaaosta.

Lajitellessani 400 linkin kokoelmaani tajusin myös, miten utopistiselta ajatukselta semanttinen web tuntuu. Olen varma, että kukaan toinen ei päätyisi samanlaiseen järjestelytapaan lajittelemissani linkeissä, vaikka ne ovat vielä suhteellisen suppealta aihealueelta eikä niitä ole kovin paljon. Miten ikinä voi olla mahdollista järjestää koko internet siten, että kaikki pystyisivät löytämään haluamansa tiedon siitä paikasta, mistä olettavat sen löytyvän?

Metsään mennään juuri siinä vaiheessa, kun käsitteitä pyritään laittamaan hierarkioihin. Kaiken järjestäminen koneellisesti ei vain toimi, ja jos ihminen on mukana järjestämisprosessissa, on järjestys aina jonkun toisen, todennäköisesti useimpien, mielestä väärä.


14
Dec 08

Salaperäinen kaveriapplikaatio kummastuttaa

Facebookin applikaatioskene on viime aikojen vähäisen kutsumäärän perusteella tuntunut kuolleelta. Uusi layout on tehnyt tehtävänsä: applikaatiot eivät saa enää samaa näkyvyyttä kuin ennen. Nyt on kuitenkin ilmaantunut yksi poikkeus.

Sain eilen 10 uutta Facebook-tiedotetta. Tänään niitä oli 7. Kaikki olivat saman applikaation lähettämiä. Niissä kerrottiin, että joku ystävistäni on vastannut henkilökohtaiseen minua koskevaan kysymykseen, ja kehotettiin lisäämään applikaatio jotta saisin tietää vastauksen.

Kyseessä on applikaatio nimeltä… öh, itse asiassa edes tämä ei ole oikein selvää. Eilen kutsut tulivat applikaatiolta nimeltä, “my buddies”, tänään nimi on “fun friend game”. Kun avaan applikaation, url johon sen bookmark-linkki viittaa on puolestaan “apps.facebook.com/myhomies”. Ja alun perin nimi oli yksinkertaisesti “my friends”.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan Facebookilta menee tilanteen havaitsemiseen ja applikaation sulkemiseen. Sillä selvältä tuntuu, että niin käy. Lista tavoista, joilla applikaatio yrittää huijata itselleen käyttäjiä ja toimii muutoin epäilyttävästi on pitkä: 1) se yritti esiintyä Facebookin varsinaisena kaverinäkymänä 2) se käytti (todennäköisesti ilman lupaa) logonaan AOL:sta/messengeristä tuttua hahmokuvaa (nyt se on luopunut tästä ja vaihtaa logoaan jatkuvasti 3) se pyrkii massaleviämään näyttämällä vastauksia ainoastaan sen jälkeen kun käyttäjät ovat ensin kutsuneet kavereitaan siihen 4) se lähettää kavereilleni tiedotteita aina kun vastaan näitä koskevaan kysymykseen, riippumatta siitä käyttävätkö kaverini kyseistä applikaatiota vaiko eivät, mikä johtaa massaspämmäykseen; tätä ominaisuutta ei myöskään saa pois päältä 5) itse kysymykset eivät ole kovin asiallisia (applikaation ideana on siis, että siinä voi vastata kysymyksiin, jossa tiedustellaan esimerkiksi kaverien seksuaalista suuntautumista ja 6) se vaihtaa hämmentävästi nimeään jatkuvasti, ilmeisesti siksi ettei jäisi Facebookin valvonnan nalkkiin niin nopeasti (todennäköisesti nimittäin monet raportoivat kyseisen applikaation toiminnasta ylläpidolle).

Kaikki nämä toimet ja applikaation kehittäjien sinänsä todella taitavasti suunnittelema levitysmekanismi saavat jopa epäilemään, että applikaation takana olisi jokin suurempi salaliitto. Ehkä sillä halutaankin levittää jotakin vielä tuntematonta Facebook-virusta? Tai kenties romuttamaan ihmisten luottamusta Facebookiin? Todennäköisesti sen tarkoitus on kuitenkin vain kylmästi levitä nopeasti mahdollisimman laajalle ja tehdä spämmillään sievoiset mainostulot, ennen kuin banni rapsahtaa.

Lopulta applikaatio saattaa saada aikaan myös hyvää. Aiemmat applikaatioiden väärinkäytökset ovat saaneet aikaan Facebookin puolelta tehokkaita korjaustoimenpiteitä, joilla tällaiset tilanteet on saatu lähes kokonaan ehkäistyä. My buddies on kuitenkin näyttänyt, että järjestelmästä löytyy edelleen porsaanreikiä. Näyttämällä ne se kuitenkin varmistaa, että nämäkin reiät tullaan tukkimaan, ja se on kaikkien käyttäjien kannalta pelkästään hyvä.


09
Sep 08

Otaniemessä sihisee

Digitoday kirjoitti projektista, jossa minäkin olen ollut mukana viimeiset puoli vuotta. Kyseessä on palveluympäristö nimeltä OtaSizzle, jonka päälle rakennetaan teekkareille suunnattuja sosiaaliseen mediaan painottuneita mobiili- ja web-palveluja.

Digitodayn uutisen (ja alkuperäisen HIITin tiedotteen) mukaan kyse on testiympäristöstä, mutta kyllä tarkoituksena on ihan oikeasti myös tehdä palveluita, jotka helpottavat teekkarien elämää ja tulevat (toivottavasti) laajaan käyttöön kampusalueella.

Ensimmäisenä julkaistiin Ossi-palvelu, jota on tehty kesän kuluessa varsin kunnianhimoisella aikataululla. Palvelu on tällä hetkellä vielä varhaisessa kehitysvaiheessa, mutta syksyn kuluessa siitä on tarkoitus muodostua teekkarien viestintää merkittävästi helpottava väline. Itse olen mukana tekemässä toista tällä hetkellä kehitteillä olevasta OtaSizzlen palvelua, joka julkaistaan alkuvuodesta.

Kun OtaSizzlestä puhutaan, toteaa moni: “Mihin sitä tarvitaan, onhan meillä Facebook.” Minun mielestäni OtaSizzle kuitenkin palvelee tarkoituksia, joihin kaikkiin mahdollisiin suuntiin kurottava ja kaikkia miellyttämään pyrkivä naamakirja ei yllä.

Uskon, että sosiaalisen median tulevaisuus on nimenomaan paikallisissa palveluissa, jotka on suunniteltu tietyn yhteisön tarpeita silmällä pitäen. OtaSizzlessä käyttäjät ovat teekkareita ja suurin osa heistä asuu Otaniemessä, jolloin palvelu voidaan kohdistaa tehokkaasti palvelemaan juuri heidän tarpeitaan. Kun tähän lisätään vielä paikkatieto, on sovelluskohteita helppo keksiä.

Palaan varmasti vielä OtaSizzleen tämän blogin puitteissa, kun uutta kiinnostavaa kerrottavaa ilmenee.


03
Aug 08

Facebook syö FriendFeedin (ja jatkoa seuraa…)

Olen käytellyt nyt muutaman kuukauden harvakseltaan FriendFeediä. Sen idea on aggregoida kaikki sosiaalisesta mediasta tuleva sisältö yhteen feediin. Samassa syötteessä näen siis, kun kaverini ovat lisänneet kuviaan Flickriin, viestineet Jaikussa tai tykänneet biiseistä Last.fm:ssä. Näitä toimintoja voi sitten kommentoida.

FriendFeediin itseensä voi myös lähettää viestejä, eli sitä voi käyttää suoraan Twitterin/Jaikun korvikkeena. Näin ainakin monet Twitter-käyttäjät ovat palvelun kaatuilun takia alkaneet tehdä.

Palvelulla on vielä aika vähän suomalaisia käyttäjiä, mutta määrä voi olla kasvamaan päin, siinä määrin siitä tällä hetkellä ameriikoissa kohkataan. Palvelulle on eittämättä tilausta, päätellen ilmaantuneiden kopioijien määrästä. Olen myös tietoinen ainakin yhdestä kotimaisesta projektista, joka tekee hyvinkin saman tyyppistä asiaa, tosin etupäässä mobiililaitteille.

Facebookin uudistuneen designin myötä minusta tuntuu kuitenkin yhtäkkiä siltä, että FriendFeed on täysin turha. Kaikki muista palveluista tulevat päivitykset voi nimittäin nyt lisätä näkymään omaan minifeediinsä, ja näitä päivityksiä voi myös kommentoida suoraan Facebookissa. Myös statusviestejä voi nyt kommentoida, jolloin Facebook jo käytännössä tarjoaa kaiken sen mitä FriendFeed tai Twitterkin.

Pikku hiljaa Facebook pyrkii lisäämään itseensä ominaisuuksia ja näin tekemään turhiksi monia uusia sosiaalisen median palveluja. Näin sen on helppo tehdä, koska Facebook on se palvelu, jossa käyttäjät ovat jo valmiiksi.

Mielenkiintoista onkin seurata, mitkä ovat palveluja, joita oikeasti tarvitaan ja joita Facebook ei voi korvata. Esim. Flickrin ja vastaavat kuvapalvelut se saattaa syödä ajan myötä, jos vain muuttaa käyttöehtojaan inhimillisemmiksi. Uuden designin “ammattimaisuuden” yksi tavoite puolestaan on varmasti tehdä palvelusta vakavammin otettava myös ammattikäytössä ja tunkea näin LinkedInin reviirille. Sen sijaan esimerkiksi Last.fm edustaa jo niin eri maailmaa, että on vaikea kuvitella Facebookin lähtevän kilpasille sen kanssa.

Kaikkea Facebook ei kuitenkaan tehdä. Itse olen tällä hetkellä kehittämässä töiden puolesta pienessä yhteisössä toimivaa sosiaalista verkostopalvelua ja uskon, että niiden määrä tulee lisääntymään räjähdysmäisesti, samoin kuin yrityskäytössä olevien verkostopalvelujen. Pienen porukan palveluilla voi tehdä asioita, joita Facebookin tapainen massapalvelu ei voi koskaan mahdollistaa, eikä niiden tarvitsema kriittinen massa ole lähelläkään samaa luokkaa.

Sen sijaan massapalvelujen suhteen minua ei periaatteessa haittaisi, vaikka kaikki tarvittava onnistuisi tulevaisuudessa yhdessä paikassa. Siksi paikaksi Facebook on tällä hetkellä vahvin ehdokas.


24
Jun 08

Miksi suomalaispoliitikot eivät ole web 2.0?

USA:n presidenttitaisto on hyvä esimerkki siitä, kuinka merkitykselliseksi sosiaalinen media on kasvanut neljässä vuodessa. Ilmiöt kuten Obama-girl ja McCain-girl eivät olisi mitenkään voineet syntyä vielä tuolloin.

Myös blogirintamalla tapahtuu. Huolella työstetyt vaaliblogit ovat jo vanha juttu, mutta uutta on se, että Barack Obaman Twitter-tilillä on käsittämättömät 40 000 seuraajaa – ja yhtä monta ystävää. Obama ja McCain järjestävät myös Twitter-väittelyn, jossa väittelijöinä tosin toimivat heidän edustajansa, eivät ehdokkaat itse.

Jenkeissä uusi tekniikka on siis hallussa. Mitä tekevät samaan aikaan suomalaispoliitikot? Karu totuus paljastuu esimerkiksi Aamulehden jutusta, jossa Tampereen pormestariehdokkaiden verkkosivustot on arvioitettu web-asiantuntijoilla.

Sivustot ovat kamalaa katseltavaa. Navigaatio on pielessä, sisältöä on liikaa ja se on järjestetty sekavasti. Ylipäänsä saiteista syntyy vaikutelma siitä, että ne on laitettu pystyyn vain, koska “sellainen pitää olla”, miettimättä mitä tarkoitusta ne palvelevat.

Väittäisin, että suomalaisten web-osaaminen väkilukuun suhteutettuna on maailman huippuluokkaa. Maa on täynnä korkeatasoisia blogeja ja muita nettisaitteja, ja palvelut kuten Kotisivukone mahdollistavat kelle tahansa web-tekniikkaa tuntemattomallekin tavan tuottaa helposti tyylikästä web-presenssiä.

Täten onkin kovin kummallista, että huippupoliitikot onnistuvat vielä löytämään jostain “web-osaajia”, joiden tekeleet muistuttavat siitä, mitä web oli kymmenen vuotta sitten.

On täysin käsittämätöntä, että maassa tuntuu edelleen olevan tasan yksi tietoyhteiskuntaa ja internetin uusimpia trendejä syvällisesti ymmärtävä poliitikko. Ei ihme, että eduskunnassa runnotaan läpi Lex Karpelan tyyppisiä lakeja.

Kunnallisvaalit ovat ovella. Ehdokkailla olisi tarjolla todella hyvä sauma kerätä helposti lisää äänestäjiä etenkin nuoremman väen joukosta. Nuoret nimittäin menevät nettiin. Yksinkertaisen tyylikäs ehdokassivu on helppo tuottaa, ja osaavia tekijöitä löytyy paljon.

Silti veikkaukseni on, että suurimmalla osalla porukasta ehdokassivut tulevat edelleen olemaan uskomatonta kuraa. Se on sääli.


18
May 08

Nettiyhteisöt: kuka on Suomen suurin?

Suomessa on kaksi maan suurinta verkkoyhteisöä: Suomi24 ja IRC-Galleria. Näin ainakin, jos uskoo yhteisöjen omia mainoslauseita. IRC-galleria tosin käyttää sanamuotoa “Internet-yhteisö”, mutta näiden termien välille en ainakaan minä keksi merkityseroja.

Kiinnostavaa olisi tietää, millä yhteisöt väitteitään perustelevat. Suuruutta kun voi mitata monella mittarilla. Kaksi selkeintä ovat rekisteröityneiden käyttäjien määrä ja päivittäisten/viikottaisten/kuukausittaisten kävijöiden määrä. Näistä jälkimmäinen antaa mielestäni paremmin todellisuutta vastaavan kuvan. Miljoonasta rekisteröityneestä käyttäjästä ei ole paljon iloa, jos kukaan heistä ei palvelua (enää) käytä.

Muita mahdollisia mittareita ovat esimerkiksi käyttäjien palvelussa viettämä aika sekä palvelun kasvuvauhti.

Olisi kiinnostavaa saada näistä jotain lukuja. IRC-galleria käyttää mainonnassaan mielellään puolta miljoonaa hipovaa rekisteröityneiden käyttäjien määrää. Suomi24:stä en heti saanut vastaavaa tietoa irti. Luotettavaa dataa päivittäisten käyttäjien määrästä ei taida kertoa kumpikaan. Jos joku tietää, mistä moisen tiedon saisi selville, vinkatkaa ihmeessä.

On myös syytä pohtia, mitä tarkoittaa “Suomen suurin”. Jos se tarkoittaa suomalaisten perustamaa/omistamaa niin hyvä. Mutta jos sillä tarkoitetaan palvelua, jota suomalaiset käyttävät eniten, ei voittajaksi taida yltää kumpikaan kilpakumppaneista.

Tällä hetkellä suurin osa suomalaisista viettää aikaansa ennen muuta Facebookissa. Palvelussa on tällä hetkellä rekisteröityneenä hieman yli 400 000 suomalaista. Se ei siis vielä aivan yllä IRC-gallerian tasolle, mutta lähestyy uhkaavasti.

Lukujen puutteessa valistunut arvaukseni on, että kaikilla muilla mittareilla Facebook vie voiton. Sillä on eniten päivittäisiä kävijöitä, sen parissa vietetään eniten aikaa, ja kasvuvauhti on viimeaikaisesta hidastumisesta huolimatta edelleen huomattavasti kovempi kuin IRC-gallerialla.

Sekä Facebookin että IRC-gallerian käyttäjänä ennustan, että “Galtsu” tulee kuolemaan kolmen seuraavan vuoden kuluessa. Facebook on kerta kaikkiaan ominaisuuksiltaan niin paljon parempi, etten näe Galtsun olemassaololle enää tarkoitusta. Viimeisetkin palvelua käyttävät teinit siirtyvät Facebookiin viimeistään aloittaessaan opiskelun.

Suomi24 selvinnee paremmin. Aktiivisine keskustelupalstoineen ja uutispalveluineen se ei ole Facebookin suora kilpailija, vaan palvelut täyttävät hieman erilaisia tarpeita. Silti sekin alkaa olla palveluna vanhentunut.

Kolme vuotta on pitkä aika. Voi olla, ettei kukaan enää silloin käytä Facebookiakaan. Joka tapauksessa varmaa on, että “Suomen suurimmat” Suomi24 ja IRC-galleria joutuvat tekemään todella radikaaleja uudistuksia hyvinkin pian, jos haluavat pysyä kelkassa mukana.

EDIT 15.7.2008 TNS Gallupin sivuilla on listaus suomalaisten web-sivustojen viikkoluvusta. Niiden mukaan Suomi24 päihittää Galtsun. Facebookia listalta ei valitettavasti löydy, sen luvut olisi hauska saada vertailukohdaksi. Kiitos linkistä Karille.


24
Apr 08

Facebook parantaa työtehoani

Wiredin tuoreessa uutisessa kerrotaan, että aivojen suoritustehoa voi nostaa keskeyttämällä varsinaisen tekemisen hetkeksi jollakin häiriötekijällä. Innostavan otsikon jälkeen tosin ensimmäinen lause masentaa: häiriötekijän pitäisi liittyä jollakin tavoin opiskeltavaan aiheeseen. Juuri kun olin innostumassa siitä, että tenttiinlukemiseni paranee, kun katson aina jokaisen sivun välillä hetken televisiota.

Hetken miettimisen jälkeen on kuitenkin helppo keksiä myös erilaisia ammattiin liittyviä miellyttäviä häiriötekijöitä. Toimittajan tehokkuus paranee tietysti iltapäivälehtiä lueksimalla. IT-ylläpitäjä tehostaa toimintaansa Slashdotin RSS-feediä seuraamalla. Peliohjelmoija luonnollisesti pelaa.

Itse olen tällä hetkellä tutkijana TKK:lla ja tutkimukseni kohteet liittyvät vahvasti sosiaaliseen mediaan. Miten siis parannan suorituskykyäni? Tietysti surffaamalla Facebookissa. Saisikohan tämän perusteltua pomolle?