02
Sep 11

Rocktähti ja Nokian insinööri

Valtteri Väkevä kolumnoi Helsingin Sanomissa startup-yrittäjistä ja rokkitähdistä ja paheksuu sitä, miten nuorten unelmat ja idolit ovat muuttuneet.

Väkevä missaa pointin. Ei nuorten ainut unelma ole ikinä ollut rocktähteys.

Unelmia on erilaisia, enemmän ja vähemmän realistisia. Unelmat asettuvat skaalalle, jonka toisessa päässä on perinteisesti ollut rocktähti ja toisessa Nokian insinööri. Ensimmäinen edustaa ideaalimaailman unelmaa: tätä tekisin, jos osaisin laulaa ja soittaa ja näyttäisin Justin Timberlakelta tai edes Michael Monroelta. Toinen unelma on maanläheisempi: tähän voin oikeasti päästä, jos teen paljon töitä, ja sen jälkeen minulla on kiinnostava työ ja hyvä palkka, ja tulevaisuuteni on turvattu.

Startup-yrittäjyys kiinnostaa nyt monia, koska siinä nähdään mahdollisuudet ottaa parhaat puolet molemmista unelmista. Startup-yrittäjä voi parhaimmillaan saavuttaa samoja asioita, jotka nähdään tavoiteltavina rocktähteydessä: kuuluisuutta, rahaa ja ihailijoita. Toisaalta taas yrittäjyys nähdään myös realistisena mahdollisuutena: siihen ei tarvita mitään tiettyä erityislahjaa, vaan ainoastaan hyvä idea ja riittävästi innostusta, kunnianhimoa ja onnea. Ja vaikka maailmanmenestystä ei tulisikaan, voi pienistä puroistakin silti kertyä jo riittävästi tienestejä, jotta pystyy maksamaan itselleen kohtuullista palkkaa, ja työ on taatusti kiinnostavaa.

Koska startup-skenen kieli on englanti, tiivistän sanomani mukaellen englanninkielistä fraasia: “You can have your cake and eat it too.”


09
Jun 10

Julkiset ja salaiset asiakirjat

“Vanhasen RAY-selvitys julistettiin salaiseksi”, revittelee Helsingin Sanomat otsikossaan. Ei ole yllätys, että salaiseksi julistaminen on kirvoittanut katkeruutta kommenttiosastolla.

Työkaveri kritisoi juttua siitä, että se kertoi vain puolet totuudesta: itse asiassahan asiakirjat julistettiin salaiseksi julkisuuslain perusteella, mitä jutussa ei ensin mainittu lainkaan. Laki sanoo mm. seuraavaa:  24§: Salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat: 6) kanteluasiakirjat ennen asian ratkaisua, jos tiedon antaminen niistä vaikeuttaisi asian selvittämistä tai ilman painavaa syytä olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä asiaan. Pian alkuperäistä juttua muutettiinkin, ja nyt julkisuuslaki mainitaan. Raflaava otsikko kuitenkin pysyi.

Laki jättää tilaa harkinnalle. Se ei velvoita suoraan pitämään mitään asiakirjaa salaisena, vaan oikeuskansleri tekee päätöksen salaamisesta sen perusteella, täyttyvätkö edellämainitut kriteerit. On varsin ymmärrettävää, että jos kriteerit täyttyvät, ei voida kertoa edes sitä miksi ne täyttyivät, vaan salaiseksi julistaminen perustellaan ainoastaan lakiin vetoamalla. Kun päätös asiasta syntyy, asiakirjat julkistetaan.

Julkisuuslaki on varsin positiivissävyinen: se lähtee siitä, että kaikki on julkista, ellei löydy erityisiä perusteita, joilla jotain pitää salata. Silti epäilyttää, josko esimerkiksi tällaisen lausunnon ollessa kyseessä salauspäätös tehdään nykyisin automaattisesti, asiaa sen kummemmin miettimättä, koska laki antaa siihen mahdollisuuden. Minun on vaikea nähdä, mitkä voisivat olla ne perusteet, joilla lausunto täyttää yllämainitut kriteerit. Mitä vahinkoa lausunnon julkistaminen tässä vaiheessa voi aiheuttaa Vanhaselle, jos se julkistetaan joka tapauksessa päätöksen yhteydessä? Entä millaista haittaa siitä voi aiheutua päätöksen tekijöille, että jokin lehti tarttuu asiaan ja vaikkapa julkaisee otteita Vanhasen lausunnosta?

Kuulostaa jotenkin vanhan liiton toimintatavalta: oikeuskansleri haluaa pitää kaikki langat omissa käsissään, eikä halua liian monen tahon sekaantuvan asiaan ja esittävän mielipiteitään julkisuudessa, ennen kuin päätös saadaan aikaan. Minusta tällainen toimintamalli ei kuulu nykymaailmaan, ja herättää ainoastaan turhaa pahaa verta ja epäluuloja. Loppujen lopuksi salailu on useimmissa tapauksissa paljon vahingollisempaa kuin julkisuus.