Sanainen arkku avautuu mediasta, tekniikasta, viestinnästä ja sen epäonnistumisesta.

Digitoday uutisoi tänään bloggauksen terveysvaikutuksista. Jutun mukaan (ammatti)bloggaajat stressaavat, lihovat tai laihtuvat, nukkuvat ja elävät muutenkin huonosti ja saattavat kaiken tämän seurauksena jopa kuolla bloggaukseen.
Vaikka Suomessa ei taida olla kovin montaa bloggaajaa, joilla tilanne olisi näin paha, on kotimaisilla kirjoittajillakin varmasti paineita. Blogeja on yhä enemmän, ja jostain pitäisi keksiä jatkuvasti uutta ja omaperäistä sanottavaa tasaiseen tahtiin, etteivät lukijat karkaa.

Suuri tekijä ammattibloggaajien stressin taustalla on sama kuin muillakin kotona töitä tekevillä. Kun työajat ovat liian liukuvat, työt ovat mielessä koko ajan.

Itse olen huomannut, että puhdas etätyö ei minulle sovi. Nykyisessä työssä tulen tekemään töitä sekä etänä että toimistolla, ja sen uskon toimivan hyvin. Sekin vaatii kuitenkin itseltäni tiukkaa aikatauluttamista: etätyöpäivänkin on syytä kestää suunnilleen yhdeksästä viiteen.

En myöskään ikinä haluaisi kirjoittaa uutisblogia. Siinä vaiheessa, kun rupeaa huolestumaan siitä, että joku muu ehti kirjoittaa saman asian ensin, stressitaso nousee kohisten, bloggasi sitten ammatikseen tai ei.

Pyrin tässä blogissa korostamaan pohdintanäkökulmaa ja omia mielipiteitäni. Niitä ei kukaan muu voi julkaista ensin.

Siitäkin huolimatta täytyy todeta, että ärsyttää, jos kirjoittaa postauksen jostain asiasta ja sen jälkeen huomaa, että joku toinen on julkaissut hyvin samansisältöisen postauksen samasta asiasta jo paljon aiemmin. Blogien maailmassa paitsi uutiset myös kaikki mahdolliset mielipiteet niistä on usein esitetty hyvinkin nopeasti.

Silloin pitää taas muistaa se tosiasia, että ei kirjoita blogia ammatikseen. Silloin voi huoletta julkaista silloin kun haluaa, ja kirjoittaa muiden jo käsittelemistä aiheista tuntematta tunnontuskia.