Ilmaisuus on seuraava iso juttu. Näin väittää ainakin The Long Tail -kirjasta tuttu Chris Anderson tulevassa opuksessaan Free. Andersonin perusväittämä on, että perinteiset ansaintalogiikat muuttuvat, kun yhä useammat palvelut ovat ilmaiseksi käyttäjien saatavilla.
Ja toden totta: ilmaiseksi tarjotaan nykyisin muun muassa pelejä, ohjelmistoja, musiikkia ja kännykkäliittymiä ja autojakin saa aika halvalla. Vaikka tekijänoikeusjärjestöt haraavatkin musiikin ja elokuvien suhteen vastaan, joutuvat ne kuitenkin perääntymään askel askeleelta.
Siirtymä uuteen ajattelutapaan ei kuitenkaan ole helppo. Ilmaisuuden suurimpia puolestapuhujia ovat tyypillisesti bloggaajat. Nyt heidätkin on kuitenkin yllättänyt se, mitä ilmaisuusajattelu todella tarkoittaa.
Uudehkon sosiaalisen verkostopalvelun Shyftrin keskeinen ajatus on, että käyttäjät pystyvät sen kautta jakamaan toisilleen mitä tahansa RSS-feedejä. Kuka tahansa voi siis tarjota omassa profiilissaan muille mitä tahansa sisältöä, jonka ovat kirjoittaneet aivan muut tahot.
Blogiversumi älähti. Bloggaajien mukaan heiltä ei saa noin vain riistää oikeutta tekstiinsä, vaikka monien mielestä esimerkiksi musiikintekijät eivät tätä oikeutta tarvitse.
Suurin piirtein samasta asiasta on kyse saksalaisen yhtiön hankkeessa julkaista Wikipedian parhaita artikkeleita kirjamuodossa. Monet Wikipedia-aktivistit ovat suuttuneet, koska eivät saa osaansa kirjojen tuotoista. Ainoastaan Wikipedia-säätiö saa euron jokaisesta myydystä julkaisusta.
Voi kysyä, onko aktivistien suuttumuksella perusteita. Kaikki tieto on edelleen saatavissa ilmaiseksi Wikipediasta. Kirjat ainoastaan tuovat tiedon uusien ihmisten ulottuville. Samaa voi sanoa Shyftristä ja sen feedeistä. Molemmissa tapauksissa tiedon etsijät voittavat: tietoa on tarjolla enemmän ja monipuolisemmin kuin aiemmin.
On toki myönnettävä, että vaikeita kysymyksiä on vielä ratkaisematta. Sisällöntuottajien on jatkossakin syötävä. Vielä ei ole täysin selvää, millä tavoin työn tuloksilla ansaitseminen onnistuu jatkossa. Ehdotuksia uudenlaisiksi ansaintamalleiksi on kuitenkin olemassa. Tätä aihetta pohdin laajemmin tulevassa postauksessa.
Aiheen ympärille perustettu blogi konkretisoitui kirjaksi tuossa keväällä:
http://www.strategyofgiving.com/
Kannattaa tutustua Leinosen Miikkan tuotokseen. Sisältää paljon samaa ajattelua kuin Andersonillakin, mutta myös eri kulmista katsottuna ja eri tavalla hahmoteltuna. Antamisen voimaa on kirjassa ryhmitelty eri näkökulmista. Esim. antamisen hyödyntäminen lanseerausstrategiana on eri asia kuin sen käyttäminen kokonaisen liiketoimintamallin pohjana (esim. tämä freemium-ajattelu).