17
Sep 09

Maine on valuuttaa

En ole vielä juurikaan kirjoitellut tähän blogiin omasta tutkimuksestani, joka käsittelee virtuaalista mainetta. Nyt ajattelin aloittaa, siinä toivossa että asioiden tiivistäminen tänne selventää ajatuksia myös diplomityön suhteen. Ensimmäisen tällaisen postauksen aiheena on maineen ja virtuaalivaluuttojen suhde.

Suhdetta on mietitty paljon Kassia kehitettäessä. Miten käyttäjät voisivat palkita toisiaan palveluksista, joita näiltä saavat? Pitäisikö käytössä olla jonkinlainen virtuaaliraha, jollaisia esimerkiksi vaihtopiiritoiminta usein käyttää?

Virtuaalirahan käyttö tuntuu äkkiseltään intuitiiviselta, mutta käytännössä aiheuttaa monenlaisia ongelmia: Mistä rahaa tulee? Miten sen arvo määräytyy? Miten estetään erilaiset huijaustavat, kuten lukuisten käyttäjätilien luonti ja rahojen siirto näiden välillä? Miten saadaan käyttäjät vakuutettua valuutan arvosta? Mikä estää arvon romahtamisen?

Virtuaalitaloustutkija Tero Heiskanen uskoo, että paikallisraha voi ratkaista nämä ongelmat. Meistä kokonaisuus on kuitenkin ainakin toistaiseksi vaikuttanut niin monimutkaiselta, että olemme päätyneet toisenlaiseen vaihtoehtoon.

Kassi pyritään suunnittelemaan siten, että sen virtuaalivaluuttana toimii maine: kun käyttäjät tekevät palveluksia, he saavat tästä hyvää mainetta. Muut käyttäjät tiedostavat tämän, ja pyrkivät tekemään vastaavasti palveluksia tälle käyttäjälle. Tämän mekanismin suunnittelu on oman diplomityöni aihe.

Ajatus maineesta valuuttana ei tietenkään ole uusi. Jo vuonna 1947 syntynyttä käsitettä Egoboo on käytetty kuvaamaan ihmisen hyvästä työstä saamaa tunnustusta, ja käsite on rinnastettu eräänlaiseen hetkelliseen valuuttaan.

Viimeksi aiheesta kirjoitti (linkki vie maksulliseen artikkeliin) Mikrobitin tuoreessa numerossa Kari A. Hintikka, joka puhuu mm. J.D.Lasican tutkimuksista, joissa identiteettiä tarkastellaan valuuttana. Hintikka mainitsee myös Heiskasen pohdinnat ns. sosiaalisesta vastineesta.

Hintikan artikkelissa mainitaan myös Cory Doctorowin teos Down and Out in the Magic Kingdom, jossa raha on korvattu maineeseen perustuvalla whuffie-valuutalla. Whuffien toiminnan perustana olevaa aivoimplanttia ei nykytekniikka vielä mahdollista, mutta maineeseen perustuvan valuutan toteutuminen saattaa silti olla yllättävän lähellä: sitä ajaa uusi voittoa tavoittelematon organisaatio nimeltä Whuffie Bank.

Palvelun ideana on seurata ihmisten toimintaa webissä. Kaikesta hyödylliseksi luokitellusta toiminnasta käyttäjä saa lisää whuffieita, haitallisesta toiminnasta taas niiden määrä vähenee. Whuffieita voi sitten käyttää maksuvälineenä: voin esimerkiksi pyytää joltakulta palvelusta, ja tarjota siitä hyvästä tälle sataa whuffieta. Toistaiseksi palvelu osaa tulkita tätä “hyödyllistä toimintaa” ainoastaan Twitteristä, Facebook-liitäntä on tulossa.

Vastaavanlaisia palveluita on muitakin, ja erityisen moni niistä on keskittynyt juuri Twitteriin. Twollars pyrkii luomaan valuutan, jota voi lahjoittaa esimerkiksi hyvien linkkien tai muutoin kiinnostavien ajatusten postaajalle. Twollareita voi lahjoittaa myös hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka voivat lopulta vaihtaa valuuttaa oikeaksi rahaksi. Topsy puolestaan tietää, että retweetit eli kontaktien linkkien lähettäminen edelleen ovat niin merkittäviä arvonannon osoituksia, että niiden yhteydessä voidaan puhua jopa uudesta web-valuutasta.

Osa edellämainituista pyrkii kytkemään virtuaalivaluutan – eli maineen – nykyiseen rahatalouteen. Heiskasen visiot ovat astetta korkealentoisempia. Hänen mukaansa nykyisen rahajärjestelmän perusta on uudistettava, ja yksi raha korvattava useilla erilaisilla, ns. open money -tyyppisillä valuutoilla.

Vaikka moinen ajatus voi kuulostaa ensi alkuun hämmentävältä, on kuitenkin myönnettävä, että nykyisessä yhden rahan järjestelmässä on omat puutteensa. Itse uskon, että Kassin järjestelmää ei tulla ainakaan lähiaikoina kytkemään millään tavoin nykyiseen rahajärjestelmään, sillä mainemekanismi on sen tapauksessa paljon tehokkaampi. Mainetta kun ei voi ostaa eikä varastaa, se on ansaittava.


27
Aug 09

Domain omalla nimellä – onko järkeä?

Käytin hiljattain 69,95 euroa varatakseni itselleni juhomakkonen.fi -domainin kolmeksi vuodeksi. En kuitenkaan käytä kyseistä osoitetta missään, ja sielläkin onkin vain hyvin yksinkertainen käyntikorttityylinen sivu, joka osoittaa tähän blogiin. Miksi käytin rahat? Tässä muutamia syitä.

1) Löydettävyys. Eräs ystävistäni sanoi kerran, että on tyytyväinen silloin, jos hänen nimellään ei löydy yhtään osumaa Googlesta. Omalla kohdallani on päinvastoin. Kun työni ja kiinnostuksen kohteeni liittyvät digimediaan, tuntuisi erikoiselta, jos minusta olisi vaikea löytää tietoa netistä. Erityisesti haluan, että tämä blogi löydetään, ja siinä auttaa, että hakukoneystävällinen juhomakkonen.fi -domaini linkkaa blogiini. Yhteystietojenikaan suhteen en ole tippaakaan vainoharhainen: kuten jo aiemmassa postauksessani kirjoitin, minusta on vain hyvä, että ihmisistä on kätevästi saatavilla kaikki mahdollinen tieto, eikä sitä joudu kaivamaan työllä ja tuskalla netin uumenista.

2) Kukaan muu ei vie kyseistä domainia. Juho Makkosia on esimerkiksi Facebookissa neljä muutakin, joten joku heistä voisi hyvin viedä saman sivun, ja sen jälkeen haut osoittaisivatkin häneen eivätkä minuun. Haluan olla netin Juho Makkonen numero 1. :) Vielä ikävämpi case olisi tietysti, että joku pahantahtoinen henkilö varaisi domainin ja käyttäisi sitä levittääkseen väärää informaatiota minusta. Koska en ole julkisuuden henkilö, on moinen skenaario varsin epätodennäköinen, mutta myös digityöläisten on kuitenkin hyvä varautua, ettei käy näin. Digitaaliseen maineeseen liittyvää diplomityötäni tehdessäni olen huomannut, kuinka monenlaisia sudenkuoppia maineeseen digimaailmassa liittyy.

3) Domain on looginen paikka verkkopresenssilleni. Vaikka sekä luotan arkku.netin palveluihin että uskon tämän blogin elävän vielä pitkään, on silti hyvä pitää varalla mahdollisuus vaihtaa verkkopresenssi toiseen paikkaan kätevästi. Jos joutuisin syystä tai toisesta luopumaan nykyisestä domainista tai lopettaisin blogini, juhomakkonen.fi olisi looginen paikka uudelle saitilleni.

4) Domainiin voi laittaa käyntikortin. Nykyinen “käyntikorttini” on aika karu, mutta aika paljon tyylikkäämpiä ratkaisuja on saatavilla. Hiljattain perustettu Card.ly tarjoaa juuri tällaista palvelua: simppeliä sivustoa, joka näyttää lähinnä yhteystiedot ja linkittää käyttäjän profiileihin eri sosiaalisen median palveluissa. Palvelu on saanut inspiraationsa Tim Van Dammen laajalti kopioidusta, kieltämättä varsin tyylikkäästä designista. Palvelun käyttöönotto on ilmeisen vaivatonta, ja voisinkin hyvin kuvitella vaihtavani nykyisen läpyskäni Card.lyn kiillotettuun tuotteeseen.