Monthly Archives: February 2008

mobiili / Sosiaalinen media — No Comments
29
Feb 08

Mainosmiehet kääntävät katseensa paikkatietoon

Mainosala on koko ajan liikkeessä. Se etsii uusia tapoja, joilla mainokset voidaan kohdentaa entistä tehokkaammin juuri halutulle kohderyhmälle. Näin mahdollisimman pienellä mainosten näyttömäärällä saadaan maksimaalinen tulos.

Tässä mielessä paikkatietomainonta kuulostaa mainostajien kannalta herkulliselta. Mainokset voidaan kohdentaa kuluttajan täsmällisen sijainnin mukaan: kun hän kulkee vaateliikkeen ohi, tekstiviesti ilmoittaa juuri alkaneesta alennusmyynnistä. Kahvilan liepeillä käveltäessä tiedotetaan, että pullan saa tänään puolella hinnalla.

Kuluttajan kannalta paikkatietomainonnan lisääntymisessä on sekä hyviä että huonoja puolia. Vaikka jossain tapauksessa juuri oikealla hetkellä saapuva mainostekstiviesti voi ilahduttaa (“pizzeriassa tänään kaikki pizzat 5 euroa, juuri sopivasti kun mieleni teki pizzaa!”), ovat ne silti useammin ärsyttäviä, sillä saapunut tekstiviesti pakottaa aina reagoimaan.

Toisaalta kiinnostavaa kuluttajan kannalta on, jos paikkatietomainonnan vastaanottaminen mahdollistaa hänelle ilmaisia palveluita. Esimerkiksi brittiläinen Blyk mainostaa olevansa ilmainen kännykkäoperaattori. Käyttäjä saa puhua ja lähettää tekstiviestejä ilmaiseksi, kunhan suostuu ottamaan säännöllisesti vastaan mainoksia.

Australialainen Fluc vie tätä ajatusta vielä askeleen pidemmälle. Se on mobiili sosiaalinen verkostopalvelu, joka tarjoaa käyttäjille ilmaisia tekstiviestejä. Verkosto-ominaisuuksiensa ansiosta se tuo aivan uusia mahdollisuuksia paikkatietomainosten kohdentamiseen juuri oikeille käyttäjille.

Isotkin pelurit ovat lähtökuopissa. Nokia ilmoitti vähän aikaa sitten aikeistaan julkaista mobiili mainosverkosto. Koska Nokian suunnitelmiin kuuluu myös tuoda ennen pitkää GPS kaikkiin puhelimiin, tulee mainonnan kärkenä varmasti olemaan paikkatiedon hyödyntäminen.

Mainosala ja erityisesti online-mainokset elävät tällä hetkellä murroskautta. Facebookin ilmoitukset ovat yllättävän halpoja, ja jopa mahtava Google on kriisissä: sen osake on laskussa, koska käyttäjät eivät klikkaa mainoksia yhtä ahkerasti kuin ennen.

Tässä valossa paikkatietomainonnalle voi povata hyvää tulevaisuutta. Se voi ratkaista tehokkaasti kaksi ongelmaa, jota Google ja sosiaaliset verkostopalvelut eivät yrityksistä huolimatta ole täysin pystyneet ratkaisemaan: mainosten kohdentamisen juuri oikeille käyttäjille, juuri oikealla hetkellä.

Web — No Comments
29
Feb 08

Huijarihuutokaupat vihdoin kuriin?

Sisäasiainministeriö on viimein älähtänyt netin epäilyttävistä “huutokaupoista”. Mitta täyttyi, kun 180 000 euron asunto meni Bidsterissä kaupaksi 22,85 eurolla.

Aivan kuten edellisessä kirjoituksessa epäilin, myös FiksuHuuto.fi:tä tutkitaan nyt mahdollisista laittomuuksista. Saapa nähdä, kuinka kauan palvelu vielä mainostaa itseään suomalaisena.

Ulkomaisomisteiden sivustojen toiminnan rajoittaminen on edelleen vaikeaa. Saksassa on kuitenkin tullut nyt voimaan asetus, jolla ilmeisesti voidaan estää tämäntyyppisten palveluiden rahaliikenne.

Suomi-byrokratia on kuitenkin valitettavan jähmeää: vastaavan asetuksen voimaantulo on mahdollista aikaisintaan vuoden 2009 aikana. Jostain syystä tällaisissa asioissa ei voida olla yhtä ripeitä kuin silloin kun pitää suodattaa olematonta lapsipornoa.

Web — 5 Comments
15
Feb 08

Taulutelevisio sentillä, asunto eurolla

Kaikki tietävät eBayn ja Huuto.netin, joista saa hankittua käytettyä tavaraa huomattavasti alkuperäishintaa halvemmalla. Nyt perinteisten huutokauppojen rinnalle on ilmestynyt netin mahdollisuuksia uudella tavalla hyödyntäviä tulokkaita.

Noin vuosi sitten Suomessa toimintansa aloittanut brittiyhtiö Bidster mainostaa itseään “käänteisenä huutokauppana”. Ideana on, että huutokaupan voittaa alimman yksittäisen tarjouksen tekijä. Arvokkaankin esineen voi siis saada omakseen muutamilla senteillä.

Toisaalta jokaisen tarjouksen tekeminen maksaa pienen summan (n. 2 euroa kohteesta riippuen), eikä onnistumista pysty takaamaan, vaikka tarjouksia tekisi kuinka monta. Koska tarjouksia tehdään paljon, firma kerää sievoiset voitot jokaisesta myydystä kohteesta.

Käytännössä kyse ei siis ole huutokaupasta, vaan arpapelistä, joka on Suomen arpajaislain vastaista. Toistaiseksi lainsäädännöllä ei kuitenkaan ole pystytty estämään brittiyhtiön toimintaa. Firmalla menee ilmeisen hyvin: tällä hetkellä saitilla on kaupan muun muassa 180 000 euron arvoinen asunto.

Nyt Bidsterin jalanjäljissä pyrkii seuraamaan suomalainen palvelu nimeltä FiksuHuuto.fi. Sen liikeidea on “senttihuutokauppa”, ja mainostaapa palvelu vielä, että kyseessä on maailman ainoa vastaavanlainen palvelu, joten “senttihuutokauppa on suomalainen keksintö”. Avainlippu vain puuttuu. Palvelun layout tosin muistuttaa erehdyttävästi Bidsteriä.

Fiksuhuudon idea on, että tarjousta voi korottaa vain sentin kerrallaan. Jokaisen tarjouksen tekeminen kuitenkin maksaa jälleen 1-2 euroa. Tällä hetkellä palvelussa on myynnissä esimerkiksi 1000 euron taulutelevisio, jonka saisi omakseen maksamalla reilut 100 euroa.

Nopeasti voi laskea, että jos nollasta on päästy sataan euroon, on korotuksia tapahtunut 10000, eli FiksuHuudon tyypit ovat ansainneet tonnin telkkarilla ainakin kymppitonnin. Tietysti mahdollista on, että ylläpitäjät käyvät välillä itse korottelemassa tarjousta, jos muuten ei tarjoajia kuulu.

Arpajaislaki saa jälleen kyytiä, ja todennäköisesti viranomaiset puuttuvatkin aika pian myös FiksuHuudon toimintaan. Siihen luulisi olevan helpompi päästä käsiksi, kun kyseessä on puhtaasti suomalainen pulju. Tosin nettipalvelun vieminen ulkomaille ei näinä aikoina ole temppu eikä mikään.

Vaikka lain rajamailla mennäänkin, pätee silti jälleen vanha totuus siitä, ettei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Ja maksajia tuntuu riittävän.

mobiili / musiikki — 9 Comments
14
Feb 08

Visio musiikkikaupasta

Kirjoitin aiemmin musiikin jakelu- ja hinnoittelumallien uudistumisesta. Siinä esitettyjen ajatusten pohjalta olen kehitellyt visiota siitä, millainen tulevaisuuden musiikkikaupan pitäisi minun mielestäni olla.

Kaupan pitäisi toimia hyvin niin desktop-ohjelmistolla, web-käyttöliittymällä, kännykällä kuin mp3-soittimellakin. Kaikkia näitä käyttämällä pitäisi olla helppoa sekä ostaa että kuunnella musiikkia.

Käytännössä homma toimisi niin, että koko musiikkikaupan musiikkikirjasto olisi tallennettuna useille palvelimille. Aina kun käyttäjä ostaisi uuden kappaleen, hänen käyttäjäprofiiliinsa tallentuisi viite siihen. Jokaista käyttäjää kohti tallennettaisiin siis vain soittolista, jonka perusteella musiikki striimattaisiin palvelusta.

Tässä piilisi tietysti tekninen ongelma: suosituimpia biisejä kuunneltaisiin niin paljon, että se vaatisi servereiltä paljon kapasiteettia. Lisäksi kännyköiltä ja mp3-soittimilta vaadittaisiin tehokasta nettiyhteyttä. Myös käyttöliittymiltä vaadittaisiin paljon. Nämä ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa.

Musiikkinsa voisi järjestää tehokkaasti. Desktop-ohjelmisto muistuttaisi iTunesia, ja sillä olisi helppo tehdä älykkäitä soittolistoja tai järjestää musiikkinsa vaikka tunnetilan mukaan.

Musiikin löytämisen ja ostamisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa. Tätä varten kauppa toimisi vuosimaksulla. Maksa 20 euroa ja saat ostaa 100 biisiä vuodessa. Maksa 100 euroa ja saat ostaa rajattoman määrän musiikkia vuodessa. Tällöin ostaminen olisi yhtä helppoa kuin musiikin lataaminen p2p-ohjelmalla.

Lisätuloja kauppa voisi hankkia mainonnalla. Käyttäjä voisi halutessaan valita, ottaako hän pienemmän vuosimaksun ja hyväksyy siitä hyvästä tietyn määrän mainoksia kännykkään tai web-käyttöliittymään.

Musiikkitarjonnan pitäisi luonnollisesti laaja. Ideaalitilanne olisi tietysti se, että kaikki maailman levy-yhtiöt näkisivät palvelun ylivertaisuuden, jolloin kaikki maailman musiikki saataisiin palveluun.

Jos artistilla ei olisi levy-yhtiötä takanaan, hänen pitäisi tehdä sopimus siitä, että hänen musiikkiaan saa myydä palvelussa. Vaihtoehtoisesti hän voisi laittaa musiikkinsa ladattavaksi palvelun kautta ilmaiseksi.

Palvelu tuottaisi käyttäjälle paljon erilaista tilastodataa sekä omasta että muiden kuuntelusta, esimerkiksi Last.fm:n tyyliin. Last.fm:n ominaisuudet olisi muutenkin integroitu palveluun: ystävien kanssa voisi verkostoitua, ja kuunnella esimerkiksi radiota, joka soittaa ystävien mielimusiikkia. Kaikkia biisejä voisi myös kuunnella ilmaiseksi 3 kertaa ennen ostopäätöksen tekoa.

Moni musiikinkuluttaja vastustaa nettikauppoja ja haluaa mieluummin hankkia käsinkosketeltavia levyjä kansivihkoineen. Tämä tilanne kuitenkin muuttuu, halusimme tai emme. 10 vuoden päästä CD-levyn rooli on huomattavasti nykyistä pienempi, eikä ole todennäköistä, että uusi fyysinen media korvaisi sen musiikkirintamalla, kun ostaminen netin välityksellä on niin helppoa (ja samalla ympäristöystävällistä).

Uskon, että ennen pitkää kaikki ostavat musiikkinsa netistä. Ja silloin edellä kuvatun tyyppinen palvelu olisi ylivertainen.

Tällainen palvelu olisi toteutettavissa nykytekniikalla. Suurin ongelma lienee levy-yhtiöiden saaminen mukaan. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että tällainen palvelu olisi tuottoisampi sekä levy-yhtiöille että artisteille ja sen olemassaolo pystyisi vähentämään huomattavasti piratismia.

Miksi käyttäjät sitten maksaisivat palvelusta? Tässä muutamia syitä:
- Helppo saatavuus. Nykyisissä nettimusiikkikaupoissa joutuu näkemään vaivaa ostamisen ja maksamisen suhteen, ja levykaupoissa kiertelyyn menee vielä enemmän aikaa. Tässä palvelussa musiikin hankkiminen olisi jopa helpompaa ja nopeampaa kuin vertaisverkossa: vuosimaksun maksamisen jälkeen biisit saisi itselleen sekunneissa. Näin piratismi päihitettäisiin sen omilla aseilla.
- Valikoima. Musiikkikaupan käytön aloittaminen ei rohkaise, jos jokaisella piraattiserverillä on parempi tarjonta omaa mielimusiikkia.
- Ominaisuudet. Nykykäyttäjä joutuu käyttämään erilaisia ohjelmia ja palveluita, kuten Last.fm:ää, saadakseen haluamiaan tilastoja ja musiikkisuosituksia. Monet ovat valmiita maksamaan pelkästään niistä.
- Hyvä omatunto. Valtaosa ihmisistä on kuitenkin loppupeleissä sitä mieltä, että musiikki on mukavampi ostaa laillisesti kuin ladata laittomasti. Myös suurin osa niistä, jotka käyttävät vertaisverkkoja päivittäin.

Voisiko tällainen palvelu toimia? Mitkä ovat mielestäsi suurimmat haasteet (tekninen puoli, tietoturva, ansaintalogiikka, muu)? Entä voisiko samanlaisen palvelun tehdä myös elokuville, e-kirjoille jne.? Kommentoi!

semanttinen web / Sosiaalinen media — 1 Comment
06
Feb 08

Tietävätkö kaverit paremmin kuin Google?

Yksi Internetin tulevaisuutta keskeisimmin määrittävistä tekijöistä on kysymys siitä, miten tieto järjestetään ja organisoidaan tehokkaimmin – ja miten tietoa haetaan.

Aiemmassa postauksessa käsittelin yhtä mahdollista tulevaisuudennäkymää, semanttista webiä. Samaan aikaan etenee vahvasti myös toinen vallitseva suuntaus, ns. sosiaalinen haku.

Sosiaalisen haun idea on, että perinteisten hakukoneiden tuloksia painotetaan tiedoilla siitä, mitä hakijan omat sosiaaliset verkostot pitävät tärkeinä tuloksina. Tämän tiedon saamiseen on erilaisia tapoja.

Uusi israelilainen(!) yritys nimeltä Delver uskoo sosiaalisen haun voimaan. Delverin kaksi vuotta kehitteillä ollut teknologia pyrkii kartoittamaan hakijan online-lähipiirin: kaverit sosiaalisissa verkostopalveluissa, blogit jne.

Kun haussa voi ottaa mukaan vielä kavereiden kaveritkin, löytyy todennäköisesti aina joku, joka tietää jotain haetusta asiasta. Koska hakijalla on näin jokin yhteys tietolähteeseen, tuntuu informaatio luotettavammalta. Näin Delverin porukka ainakin arvelee.

Toistaiseksi Delverin haku ei ole vielä toiminnassa. Sen verran mielenkiintoiselta se kuitenkin vaikutti, että ilmoittauduin vapaaehtoiseksi betatestaajaksi. Lisää aiheesta seuraa, jos ja kun haku piakkoin avautuu testaajille.

Googlekin on herännyt. Kun vielä aiemmin firman hakujohtaja Marissa Meyer suhtautui epäilevästi sosiaaliseen hakuun ja Facebookiin sen mahdollisena toteuttajana, on hän nyt kääntänyt kelkkansa ja uskoo, että sosiaalisessa haussa on tulevaisuus. Googlen tapauksessa luonteva lähestymistapa olisi lähteä Gmailin kontaktilistasta ja laajentaa sitten kolmansien osapuolien palveluihin, kuten MySpaceen, joka jo nyt käyttää Googlen hakua.

Toisenlainen, hyvin tehokas sosiaalinen hakupalvelu on ollut toiminnassa jo pitkään. Vanhan tutun sosiaalisia kirjanmerkkejä ylläpitävän del.icio.usin tietokantaan voi suorittaa tehokkaita hakuja käyttäjien kirjanmerkkeihin liittämien tägien perusteella. Tulosten priorisoinnissa voidaan käyttää hyväksi tietoa siitä, kuinka moni on lisännyt kyseisen linkin listalleen.

Del.icio.usissa on myös mahdollista verkostoitua muiden käyttäjien kanssa, mutta toistaiseksi verkostoa ei juuri hyödynnetä hakuominaisuudessa. Tämä toisi hakuun vielä uuden sosiaalisen ulottuvuuden: sen voisi ulottaa koskemaan pelkästään ystävien tai näiden ystävien linkkejä.

Myös semanttista webiä kehitettäessä aletaan ottaa huomioon sosiaalisen haun mahdollisuuksia. FinnONTO-hankkeen juuri julkistettu jatkoprojekti on nimeltään Semantic Web 2.0. Sen tavoitteena on pyrkiä yhdistämään semanttisen webin tekniikat sosiaaliseen mediaan.

Kuulostaa juuri sellaiselta pelinavaukselta, jota semanttinen web tarvitsee päästäkseen tunkkaisista tutkijankammioista kaiken kansan työkaluksi. Toivottavasti kaunis ajatus pystytään myös konkretisoimaan käytännön palveluiksi.