29
Mar 10

Rahaa blogilla

Tähän mennessä en ole laittanut blogiini mainoksia enkä muutenkaan pyrkinyt hyötymään siitä rahallisesti. On siis jo korkea aika. Täten julkistankin juhlallisesti blogini ensimmäisen mainoksen. Se on tässä.

Linkki vie blogiin, jonka pitäjä on luvannut dollarin jokaisesta uudesta kävijästä, jonka ulkopuoliset linkittäjät tuovat hänen blogilleen. Tämä tosin olettaen, että blogin pitäjä onnistuu tienaamaan verkossa miljoonan tavoiteajassaan, eli kesäkuun loppuun mennessä. Jos rahaa ei kerry yhtään, eivät linkittäjätkään saa mitään.

Idea on hauska. Toivottavasti kukaan ilkeämielinen ei valjasta bottiverkkoa tai vastaavaa viedäkseen koko potin kotiin.

Koska olen eettinen mainostaja, en toki lisännyt linkkiä pelkästään valtavien rahasummien toivossa. Blogissa on myös muita hauskoja ajatuksia, paljastaapa se jopa elämän tarkoituksen. Eikä siinä ole kyse pelkästään rahan ansaitsemisesta, vaan maailman muuttamisesta paremmaksi, ja rahan ansaitsemisesta siinä sivussa. Kuulostaa hyvältä? Varmasti. Hieman naiivilta? Toki. Klikatkaa silti, jos ei muuta niin tukeaksenne tätä hienoa ilmaista sisältöä tarjoavaa blogia näinä kovina aikoina, joina ilmaisuus on katoava luonnonvara.


18
Dec 09

Ajatuksia HTML-sähköpostista

Olen tänään yrittänyt muodostaa mielipidettä HTML-muotoillusta sähköpostista. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että lueskelin vähän aikaa sitten uutta kotimaista kirjallisuutta, joka opastaa keskivertokaupustelijaa massasähköpostituksen jalossa taidossa. Toinen on se, että tänään tuli ilmi tapaus, jossa tärkeät sähköpostiviestit olivat jääneet spämmifiltteriin, syynä ilmeisesti ainakin osaksi se, että ne sisälsivät HTML-muotoilua.

Sähköpostimarkkinoijan käsikirjan mukaan HTML-sähköpostit ovat hyvä juttu: niiden avulle uutiskirjeestä voi tehdä yritysilmeen mukaisen, ja viesti menee paremmin perille.

Kirjassa kerrotaan myös, että lähettämällä viestien mukana kuvia saadaan tarkkaa seurantatietoa siitä, minkä sähköpostiosoitteiden omistajat todella lukevat kyseisen viestin: jos viesti edes vilahtaa sähköpostiohjelman esikatselussa, ohjelma hakee automaattisesti kuvan tiedot viestin lähettäjän palvelimelta, jolloin seurantatieto tallentuu palvelimelle.

Jälkimmäisessä kikassa on pieni ongelma: sen avulla spämmääjät saavat helposti tiedon siitä, että jokin sähköpostiosoite on olemassa ja sitä luetaan, ja voivat kohdentaa roskapostitulvaansa tehokkaammin.

Vielä kuvia haitallisempia ovat tietysti erilaiset lisäkikkareet javascriptistä flashiin. Noheva sähköpostiohjelma osaa tosin suodattaa moiset pois, mutta kiero spämmääjä saattaa keksiä tapoja kiertää suodatuksen.

Linkitkin voivat HTML-sähköpostissa olla petollisia, linkkitekstinä kun voi olla URL mutta linkin kohteena jokin aivan muu kuin URLissa mainittu sivusto. Tällaisilla systeemeillä on helppo tehdä Phishing-hyökkäyksiä. Useimmat sähköpostiohjelmat osaavat tosin nykyisin varoittaa moisista.

Myös mobiililukijan kannalta HTML-sähköpostit voivat olla ikäviä, sillä ne vievät huomattavasti plain text -tiedostoja enemmän levytilaa ja kaistaa, mutta nykyisin useimmat lähettäjät taitavat sentään käyttää multipart-metodia, josta sähköpostittajan käsikirjakin mainitsee. Sen avulla viestin mukana lähtee kevyt plain text -versio, jolloin mobiililaite voi aina ladata oletuksena sen.

Ongelmia kuitenkin selvästi on. Kannattaisiko siis kaikki HTML-muotoiltu posti ohjata suoraan spämmifiltteriin? Houkutteleva ajatus: suuri osa itselle tulevasta oikeasti tärkeästä sähköpostista ei ole HTML-muotoiltua. Uutiskirjeet ja muut turhuudet puhdistuisivat postilaatikosta. Moni sähköpostiähkyn kanssa kamppaileva tietotyöläinen arvostaisi varmasti tällaista ominaisuutta. Sähköpostimarkkinoijan käsikirjan kirjoittajat eivät ajatuksesta pitäisi, mutta heidän kirjansa onkin tarkoitettu lähinnä niille tahoille, joilta vain harva todella haluaa saada sähköpostia.

Tällä hetkellä moisen suodatuksen estää sama syy, joka sai kirjoituksen alussa mainitsemassani tapauksessa karhulaskun toisensa perään jäämään filtterin haaviin: monet sähköpostiohjelmat, kuten Microsoftin Outlook, lähettävät mieluusti oletuksena viestin HTML-muodossa, vaikka viestin kirjoittaja ei kyseistä ominaisuutta kaipaisikaan. Esimerkin tapauksessa tosin syy haaviinjäämiseen saattoi HTML:n lisäksi olla se, että viestissä mainittiin raha, minkä eräät filtterit tulkitsevat epäilyttäväksi merkiksi… :)

Toisaalta HTML-sähköposteissa on paljon hyvääkin. Niiden avulla viesteistä saa selkeämpiä ja visuaalisesti hienompia, ja olennaisinta sisältöä on helpompi korostaa. Tällaisista viesteistä on hyötyä myös lukijalle: visuaalisen ilmeen perusteella on helpompi hahmottaa nopeasti, mitä tahoa lähettäjä edustaa, olennaisen voi lukea viestistä nopeammin ja onhan kaunis asettelu tietysti ilo silmälle.

Esimerkkinä hyvästä HTML:n käytöstä mainittakoon vaikkapa LinkedIn -palvelun lähettämät viestit, jotka ovat minusta informatiivisia ja tyylikkäitä (vaikka sisältävätkin turhaan kuvia muutaman ikonin muodossa). HTML tuo selkeästi niihin lisäarvoa.

Muodostin lopulta oman mielipiteeni asiasta: HTML-sähköpostit voivat olla hyvä asia, mutta tietyin rajoituksin. Parasta olisi, jos sähköpostiohjelmat käyttäisivät Chris Newmanin kuvailemaa “white listia”, eli hyväksyisivät vain tietyt “turvalliset” tägit. Tämä lieneekin suuntaus jatkossa.

Spämmifiltteriin joutaisivat automaattisesti viestit, joissa on turhaa tauhkaa, ja tauhkaksi laskisin myös kuvat. Näin Outlookilla epähuomiossa HTML-muodossa lähetetyt viestit pääsisivät läpi, mutta turha uutiskirjespämmi jäisi suodattimeen.

Jäikö tässä kirjoituksessa huomiotta oleellinen pointti HTML-sähköpostin puolesta tai sitä vastaan? Jos jäi, kuulen siitä mielelläni esimerkiksi kommenteissa.


06
May 09

Twitter-seuraus on uusi spämmi

Yritän pikku hiljaa totutella Twitteriin. Nykyisen kasvutahdin perusteella voi vallan hyvin veikata, että palvelusta tulee hyvinkin pian iso juttu myös Suomessa.

Koska Facebook-käyttöni on jo nykyisin aika twittermäistä, ja keskusteluissa Jaikun korvaaja Qaiku tuntuu tällä hetkellä miellyttävämmältä, olen kuitenkin joutunut miettimään kovasti, mihin sellaiseen tarpeeseen Twitter vastaa, jota muut palvelut eivät jo täytä.

Tällä hetkellä olen käyttänyt Twitteriä etupäässä kahdella tavalla: hakukoneena ja “RSS-lukijana”. Reaaliaikainen haku on mainio: muutama päivä sitten löytyi esimerkiksi kuunneltavaksi biisi, jota en muuten onnistunut löytämään mistään hausta tai musiikkipalvelusta.

Twitterin käyttäminen RSS-lukijana tulee varmasti yleistymään (ehkä jopa korvaamaan RSS-lukijat kokonaan). Tällaisella käytöllä tarkoitan siis sitä, että olen yrittänyt poimia seurattavaksi mielenkiintoisia, itselleni henkilökohtaisella tasolla tuntemattomia henkilöitä, blogeja tai muita tahoja, joiden viserryksiä kannattaisi seurata.

Seurattavia lisätessäni olen huomannut, että muutama näistä on vastapalveluksena merkinnyt minut seuraajakseen. Moinen toiminta on minusta jokseenkin hassua, sillä olen tuottanut itse Twitter-sisältöä naurettavan vähän, enkä usko kovinkaan monen vielä sen perusteella tweeteistäni kiinnostuvan. Kyse on siis ilmeisesti enemmänkin “kohteliaisuudesta”. Tämä on ilmeisesti Twitterissä aika yleistä, onpa siinä jopa AutoFollow-toiminto, jolla kohteliaisuuden saa automatisoitua.

Vielä hassumpaa on kuitenkin se, että minut on merkinnyt seurattavaksi useampi taho, joita en itse seuraa, ja joita viserrykseni eivät varmasti kiinnosta. Joukossa on esimerkiksi useampia amerikkalaisia yksityishenkilöitä, vaikak jokainen postaukseni tähän mennessä on suomeksi.

Ainoa keksimäni selitys näille on mainonta. Nykyisinhän on muotia kilpailla seuraajien määrässä. Kaikki minut seurattavaksi ottaneet ovat todennäköisesti tehneet sen vain ja ainoastaan siksi, että mahdollisesti olisin niin kohtelias, että ryhtyisin puolestani seuraamaan heitä.

Ei siinä vielä mitään, jos yksityishenkilöt harrastavat tällaista. Uusin seuraajani on kuitenkin aika yllättävä taho: Edutool-maisteriohjelma!

Pelkään jo hieman sitä tulevaisuutta, jossa postilaatikkooni tippuu joka päivä 50 uutta ilmoitusta siitä, että jokin yritys on ryhtynyt Twitter-tilini seuraajaksi. Sitä ei voi enää nimittää miksikään muuksi kuin roskapostiksi.


14
Jan 09

Suljettu beta, päivän kuumin markkinointikeino

Kaveripiiri kohisee tällä hetkellä Spotify-nimisestä ohjelmistosta, joka kieltämättä vaikuttaa lyhyen testauksen perusteella musiikin suurkuluttajan märältä unelta. Softalla pystyy hakemaan mitä tahansa musiikkia ja lisäämään sitä soittolistoilleen. Näitä soittolistoja voi kuunnella milloin vain (olettaen että on nettiyhteyden päässä) ja myös jakaa kaverien kanssa. Last.fm -scrobblauskin pelittää.

Toistaiseksi Spotify on ns. suljettu beta -vaiheessa, eli siihen ei voi liittyä kuin erillisestä kutsusta. Näitä kutsuja puolestaan palvelu jakaa melko hintsusti. Moinen toiminta on saanut melko tehokkaasti hypeä aikaiseksi.

Todennäköisesti palvelusta kiinnostuneiden määrä on tällä hetkellä suurempi kuin se olisi, jos palvelua pääsisi käyttämään kuka vain. Osa porukasta saattaa olla kiinnostuneita palvelusta vain, koska muutkin ovat, ja kiinnostusta lisää se, etteivät he voi saada jotain mitä kavereilla on. Suljettu beta -vaihe toimii siis todellakin palvelun eduksi. Luonnollisesti toki kutsun saatuaan käyttäjät kaikkoaisivat, jos tuote ei olisi tarpeeksi hyvä, mutta tässä tapauksessa se taitaa olla.

Spotifyn herättämä huomio ja kutsujen pihtaaminen ovat saaneet aikaan mielenkiintoisia lieveilmiöitä. Esimerkkinä vaikkapa tämä palvelu,  jolla on hyvin yksinkertainen, hämmentävä konsepti: aina kun käyttäjä päivittää kyseisen sivun, hänellä on pieni mahdollisuus voittaa itselleen Spotify-kutsu. Kutsuja palvelu on saanut lahjaksi Spotify-käyttäjiltä siinä vaiheessa, kun palvelu jakoi vielä siihen liittyville useampia kutsuja.

Palvelun liikeidea on tietysti, että aina kun käyttäjä päivittää sivun, hän lataa samalla uudestaan sillä olevat mainokset. Jokainen mainosten näyttö puolestaan tuo pikkiriikkisen määrän lisää rahaa palvelun ylläpitäjälle. Ainakin teoriassa. Käytännössä en kyllä tuon toimivuuteen usko, sillä Googlella on luullakseni rajoitukset sille, kuinka monta kertaa saman käyttäjän päivitykset voivat vaikuttaa samalla sivulla tietyn ajan kuluessa.

Joka tapauksessa Spotify-kutsuja haluaville palvelu oli ainakin tänään lottovoitto: minäkin sain kutsuni n. viiden minuutin klikkailulla, vaikka liian innokkaan f5-painaltamisen seurauksena missasin ensimmäisen mahdollisuuteni.

Kirjoitushetkellä jaossa olevien kutsujen määrä tosin näkyy olevan jo huomattavasti pienempi (ja sen myötä todennäköisyys kutsun saamiseen pienempi), joten kyseessä taitaa olla varsin lyhytaikainen palvelu. Luonnollisesti on myösmahdollisuus siihen, että Spotify muuttaa kutsunjakopolitiikkaansa anteliaammaksi hyvinkin pian.

Oma Kassi-palvelumme starttaa piakkoin suljettu beta -vaiheessa. Näillä sanoilla käynnistän toivottavasti pian jättiläismäiseksi äityvän Kassi-hypen. Näen jo mielessäni, kuinka sähköpostilaatikossani on joka päivä satoja viestejä, joilla ruinataan pääsyä testikäyttäjäksi. Siksi minun onkin valitettavasti jo tässä vaiheessa todettava, että testaajiksi pääsevät ainoastaan harvat ja tarkkaan valitut.


29
Feb 08

Mainosmiehet kääntävät katseensa paikkatietoon

Mainosala on koko ajan liikkeessä. Se etsii uusia tapoja, joilla mainokset voidaan kohdentaa entistä tehokkaammin juuri halutulle kohderyhmälle. Näin mahdollisimman pienellä mainosten näyttömäärällä saadaan maksimaalinen tulos.

Tässä mielessä paikkatietomainonta kuulostaa mainostajien kannalta herkulliselta. Mainokset voidaan kohdentaa kuluttajan täsmällisen sijainnin mukaan: kun hän kulkee vaateliikkeen ohi, tekstiviesti ilmoittaa juuri alkaneesta alennusmyynnistä. Kahvilan liepeillä käveltäessä tiedotetaan, että pullan saa tänään puolella hinnalla.

Kuluttajan kannalta paikkatietomainonnan lisääntymisessä on sekä hyviä että huonoja puolia. Vaikka jossain tapauksessa juuri oikealla hetkellä saapuva mainostekstiviesti voi ilahduttaa (“pizzeriassa tänään kaikki pizzat 5 euroa, juuri sopivasti kun mieleni teki pizzaa!”), ovat ne silti useammin ärsyttäviä, sillä saapunut tekstiviesti pakottaa aina reagoimaan.

Toisaalta kiinnostavaa kuluttajan kannalta on, jos paikkatietomainonnan vastaanottaminen mahdollistaa hänelle ilmaisia palveluita. Esimerkiksi brittiläinen Blyk mainostaa olevansa ilmainen kännykkäoperaattori. Käyttäjä saa puhua ja lähettää tekstiviestejä ilmaiseksi, kunhan suostuu ottamaan säännöllisesti vastaan mainoksia.

Australialainen Fluc vie tätä ajatusta vielä askeleen pidemmälle. Se on mobiili sosiaalinen verkostopalvelu, joka tarjoaa käyttäjille ilmaisia tekstiviestejä. Verkosto-ominaisuuksiensa ansiosta se tuo aivan uusia mahdollisuuksia paikkatietomainosten kohdentamiseen juuri oikeille käyttäjille.

Isotkin pelurit ovat lähtökuopissa. Nokia ilmoitti vähän aikaa sitten aikeistaan julkaista mobiili mainosverkosto. Koska Nokian suunnitelmiin kuuluu myös tuoda ennen pitkää GPS kaikkiin puhelimiin, tulee mainonnan kärkenä varmasti olemaan paikkatiedon hyödyntäminen.

Mainosala ja erityisesti online-mainokset elävät tällä hetkellä murroskautta. Facebookin ilmoitukset ovat yllättävän halpoja, ja jopa mahtava Google on kriisissä: sen osake on laskussa, koska käyttäjät eivät klikkaa mainoksia yhtä ahkerasti kuin ennen.

Tässä valossa paikkatietomainonnalle voi povata hyvää tulevaisuutta. Se voi ratkaista tehokkaasti kaksi ongelmaa, jota Google ja sosiaaliset verkostopalvelut eivät yrityksistä huolimatta ole täysin pystyneet ratkaisemaan: mainosten kohdentamisen juuri oikeille käyttäjille, juuri oikealla hetkellä.