04
Nov 17

Sanainen arkku sulkeutuu

Blogin edellisestä päivityksestä tuli kesällä neljä vuotta, ja sekin ainoastaan kokosi kirjoituksiani muualla. Bloggaaminen tällä nimenomaisella konseptilla ei ole motivoinut enää vuosiin. On siis syytä julistaa tämä blogi virallisesti kuolleeksi.

Bloggaamista harrastan toki edelleen suhteellisen aktiivisesti, sekä työn puolesta että välillä myös vapaa-ajalla. Tässä viisi linkkiä viideltä eri saitilta, joissa kirjoituksiani tällä hetkellä ilmestyy:

  1. Sharetriben markkinapaikka-akatemiaan olen kirjoittanut tänä vuonna useammankin postauksen. Niistä onnistunein on mielestäni tämä.
  2. Sharetribella on myös yritysblogi Mediumissa. Sinne kirjoitin viimeksi firman arvojen päivittämisestä.
  3. Avoin yritys -blogi on sekin lähestulkoon kuollut. Edellinen kirjoitukseni ilmestyi viime vuoden kesällä. Saa nähdä, jääkö se blogin viimeiseksi.
  4. Kaikki jakoon -blogissa kirjoitin vähän aikaa sitten jakamistalouden tilasta vuonna 2017.
  5. Lokakuussa perustin hetken mielijohteesta yhteiskunnallisen blogin nimeltä Oranssi utopia. En ole vielä varma, jatkanko konseptia ensimmäistä postausta pidemmälle.

Sanaisen arkun taru loppuu siis tähän. En aio sulkea blogia, mutta tämä postaus jää blogin viimeiseksi.


17
Jul 12

Spotify vai Rdio – kumpi streamauspalvelu on parempi?

Olen kirjoittanut tässä blogissa useaan otteeseen fanittamastani musiikkipalvelu Spotifysta. Kyseessä on palvelu, jollaisen olemassaoloa ehdin toivoa pitkään ennen kuin kuulin siitä ensimmäisen kerran ja joka sai minut lopettamaan levyjen oston lopullisesti jo lähes kolme vuotta sitten.

Kun kuulin ensimmäistä kertaa Spotifyn kilpailijasta Rdiosta, ensimmäinen tunne oli ärtymys. Spotify oli ollut liikkeellä paljon aikaisemmin, ja Rdio kuulosti puhtaasti yritykseltä kopioida sama idea ja vallata sillä USA:n markkinat, joille Spotify ei vielä ollut onnistunut pääsemään. Siitä lähtien olen toivonut, että sreamauspalveluista Spotify on se, joka lopulta vie voiton, ja Rdio, MOG ja muut häviävät kamppailun. Syyt ovat puhtaasti henkilökohtaisia: kannatan Spotifyä, koska se on Ruotsista, koska se oli markkinoilla ensin ja koska käytän sitä itse.

Totuus kuitenkin on, että startupin menestys ei ole kiinni siitä, kuka keksii idean ensin. Hyvä toteutus on se, joka ratkaisee, ja jos Rdio onnistuu luomaan selvästi Spotifyä paremman tuotteen, ansaitsee se silloin voittonsa. Vielä vuosi sitten olin varma Spotifyn voitosta. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Nyt myös Rdio on saatavilla monessa Euroopan maassa, Suomi mukaan lukien, ja myös Rdiota pystyy kokeilemaan ilmaiseksi. Palvelut vaikuttavat monessa suhteessa varsin tasaväkisiltä.

Päätin, että minunkin on syytä antaa Rdiolle tilaisuus. Otin palvelun käyttöön ilmaisen 7 päivän testijakson ajaksi pyrkimyksenä selvittää, miten se vertautuu Spotifyyn. Olin etukäteen valmistautunut jopa unohtamaan kaunani, hylkäämään Spotifyn ja siirtymään kokonaan Rdion käyttäjäksi, jos se onnistuisi vakuuttamaan minut paremmuudestaan. Loppujen lopuksi tärkein valintaperuste on kuitenkin se, mikä tuote on paras.

Seuraavassa kattava vertailu Spotifyn ja Rdion eroista ja yhtäläisyyksistä ja yhteenveto siitä, kumpi palvelu on mielestäni parempi.

Continue reading →


14
Jul 12

Spotifysta, levy-yhtiöistä ja artistien ansioista, taas

Kirjoitin aiemmin tässä blogissa siitä, miten Spotifyn artisteille tuomien tienestien pienuus on levy-yhtiöiden syytä. Ruotsin musiikkiteollisuuden tuore selvitys antaa entistä paremman kuvan siitä, missä ongelman ydin piilee.

Selvityksen mukaan Ruotsissa musiikin myynnistä saatavat tulot kasvoivat 30.1% vuoden 2012 ensimmäisellä puoliskolla. Tämä siitä huolimatta, että fyysisten levyjen myynti pieneni 2.2%. Musiikkiteollisuus saa nyt Ruotsissa 60.5% tuloistaan digitaalisesta musiikista. Digitaalisesta musiikista saatavista tuloista puolestaan 89% tulee streamauksesta, mikä Ruotsin tapauksessa tarkoittaa käytännössä lähes pelkästään Spotifya. Kasvu tuli kokonaan streamauksesta, sillä myös digitaalisista latauksista saatavan myynnin osuus pieneni. Streamauksen kasvua selittää muun muassa se, että Ruotsissa jo neljä viidestä Spotifyn käyttäjästä maksaa palvelusta. Kasvu tulee todennäköisesti jatkumaan:

Spotify vastaa siis tällä hetkellä karkeasti arvioiden noin puolesta Ruotsin musiikkimyynnin liikevaihdosta. Ja tämä liikevaihto siis nousi 30%. Tämä nousu on käytännössä kokonaan Spotifyn ansiota. Streamauspalvelut siis todistetusti vähentävät piratismia ja kasvattavat musiikkiteollisuuden liikevaihtoa.

Paljon on puhuttu myös siitä, että Spotifyltä tulevat rahat virtaavat vain suurten levy-yhtiöiden artistille. Tämäkin uskomus on myytti. Esimerkiksi itsenäinen pieni ruotsalainen levy-yhtiö Hybris saa jo 80% liikevaihdostaan Spotifyn kautta.

Näiden tilastoja valossa tuntuu kertakaikkisen uskomattomalta, että moni artisti syyttää edelleen (tappiota tekevää) Spotifyä ja muita streamauspalveluita ahneudesta ja artistien tienuiden pienenemisestä. Syy on aivan muualla. Jokaisen artistin olisi syytä kohdistaa katseensa levy-yhtiöönsä ja kysyä, millaisella diilillä Spotifyltä tulevaa rahaa jaetaan heille.

Olen jo pitkään ollut vakuuttunut siitä, että “maksa kuukausimaksu ja kuluta niin paljon sisältöä kuin haluat” -tyyppinen liiketoimintamalli on niin musiikin kuin muidenkin sisällöntuotantoalojen tulevaisuus. Niin ylivoimaiset ovat tämän “käyttöoikeus omistusoikeuden sijaan” -konseptin edut niin kuluttajille kuin sisällöntuottajillekin. Viimeisenä esteenä mallin toteutumiselle toimivat tällä hetkellä sisältöjen oikeuksia hallussaan pitävät ahneet mediayhtiöt, niin musiikki- kuin tv-viihteessäkin. Pikku hiljaa niidenkin on kuitenkin ymmärrettävä, että selvitäkseen hengissä niiden on muututtava maailman mukana.


17
Mar 12

Taru korvavalosta ja tutkimuksesta liiketoimintaan siirtymisen muna-kana -ongelma

Katsoin MOT:n “Taru korvavalosta” -pätkän, jossa Valkeen tuotetta käytännössä väitetään huijaukseksi. Pätkä herätti ristiriitaisia tunteita.

Ohjelmassa ja sen puffissa muistetaan korostaa, kuinka Valkeen tutkimuksiin on hassattu kokonaiset 700 000 euroa veronmaksajien (Tekesin) rahoja, ja tätä selvästi pidetään arveluttavana. Itse kannatan ehdottomasti sitä, että Tekesin rahoja laitetaan nimenomaan tämäntyyppisiin lupaavalta vaikuttaviin projekteihin. Voi olla, että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä tutkimukset osoittavat lopulta, että hypoteesi ei pidä paikkaansa eikä kaupallistamispotentiaalia ole. Mutta siinä yhdessä tapauksessa syntyy menestyvä kasvuyritys joka luo paljon työpaikkoja ja parantaa ihmisten elämänlaatua. Jos halutaan menestyviä yrityksiä, on otettava riskejä ja uskallettava myös epäonnistua.

Continue reading →


21
Jan 12

Järki ja tunne

Sanainen arkku ei ole poliittinen blogi, mutta näiden presidentinvaalien alla ajattelin tehdä poikkeuksen ja pohtia hieman kahta ihmisen elämää hallitsevaa voimaa: järkeä ja tunnetta.

Suuri osa ihmiskunnan ongelmista johtuu siitä, että ihmisten välinen viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta. Oman elämänkokemukseni perusteella monet kommunikaatiokatkoksista johtuvat siitä, että osan ihmisistä ajattelua hallitsee järki ja toisten tunne. Jako ei ole mustavalkoinen, toiset vain painottuvat tällä skaalalla enemmän järjen, toiset tunteen puolelle, jotkut välimaastoon.

Continue reading →


10
Jan 12

Television ja pelikonsolien tulevaisuus

Taannoisessa postauksessani pohdin digitaalisen maailman jakautumista kolmeen leiriin. Yksi tärkeä osa-alue jäi tuossa postauksessa käsittelemättä: televisio ja pelikonsolit. Tässä maailmassa esittämäni kolmijako ei jyrää, vaikka Applella onkin Apple TV -tuote ja Microsoftilla Xbox (edit: ja Googlella Apple TV:tä vastaava Google TV). Mutta onko tilanne muuttumassa?

Kuluvan vuoden merkittävin teknologialanseeraus tulee olemaan Applen televisio, samalla tavalla kuin iPhone vuonna 2007 ja iPad vuonna 2010 (laitteen nimeksi tulee epäilemättä iTelevision tai iTV). Steve Jobs ei enää ole paikalla lanseeraamassa sitä, mutta hänen kädenjälkensä tulee näkymään tuotteessa. Kuluttajat tietävät jo ennalta mitä saavat: integroidun elämyksen jossa kaikki toimii saumattomasti – niin kauan kuin suostuu elämään Applen maailmassa, jossa sisällöt ja ohjelmistot hankitaan Applen kaupasta.

Applen televisio tulee mullistamaan tavan, jolla ihmiset kuluttavat tv-sisältöjä. Kyse on jälleen mallista, josta jauhan täällä joka toisessa postauksessa: sisältöjä tulee kuin vettä hanasta. Tämän helpommin eivät musiikki, elokuvat ja tv-sarjat voisi olla ihmisten ulottuvilla. Kuka silloin oikeasti enää haluaa katsoa juuri sitä ohjelmaa, mitä televisiosta sattuu juuri sillä hetkellä tulemaan?

Applen suurimpana heikkoutena on toistaiseksi ollut, että se ei ole tarjonnut sisältöjään streamausmallilla, vaan vaatinut käyttäjiä ostamaat tai vuokraamaan yksittäiset sisällöt. Taannoin Apple osti musiikinstreamauspalvelu Lalan ja sulki sen, mutta toistaiseksi se ei ole vielä lähtenyt Spotifyn tapaiseen malliin. Kun mahdollisuus tilata kaikki haluamansa musiikki, tv-sarjat ja elokuvat yhdellä kuukausimaksulla jonain päivänä tulee, on se ratkaiseva niitti Applen eduksi – elleivät muut ehdi ensin.

Google tekee niin kuin se on tehnyt tähänkin asti, odottaa että Apple paljastaa korttinsa ja kopioi sitten. Luonteva kumppani televisiomaailmassa tulee olemaan Samsung, joka on tällä hetkellä sekä maailman suurin televisiovalmistaja että merkittävin Googlen Android-puhelinten valmistaja. Sisällöt Google pystyy tuomaan omasta musiikkipalvelustaan sekä YouTubesta.

Microsoft tulee varmasti hyppämään mukaan myös televisiokisaan ja käyttämään myös näissä laitteissa Metro UI -käyttöjärjestelmäänsä. Xbox ja televisio tulevat yhdistymään entistä vahvemmin. Sitä ennen Microsoft tarvitsee kuitenkin jonkin televisiovalmistajan kumppanikseen, mutta kenet? Verinen konsolikilpailija Sony ei taida kelvata.

Sisältöpuolen lisäksi uudenlaisilla interaktiivisilla televisioilla on mahdollisuus mullistaa pelikonsolit. Tällä hetkellä konsoleiden suurin trendi on Wiin lanseeraama mahdollisuus ohjata pelihahmoja liikkumalla itse. Wiitä seurasivat Playstation Move ja Xbox Kinect. Kesällä Nintendo julkaisee Wiin seuraajan, Wii U:n, jonka peliohjain muistuttaa iPadia.

Applen mallin hienous on, että sen ei tarvitse myydä ihmisille enää erillistä pelikonsolia. Kaikki oleelliset välineet ovat jo tarjolla: televisio, iPhone (varustettuna kiihtyvyysantureilla ja gyroskoopilla) ja iPad. Ensimmäiset Applen television pelihitit tulevatkin epäilemättä olemaan Wiistä tuttuja urheilupelejä, joissa keilaus tai tenniksen peluu onnistuu iPhonea heiluttelemalla. Kun kallista konsolia ei tarvitse ostaa erikseen ja pelitkin ovat edullisia, markkinapotentiaali on suuri. Google ja Microsoft tulevat varmasti seuraamaan perässä.

Seuraavat vuodet tulevat olemaan haasteellisia esimerkiksi Nintendolle, joka joutuu kehittämään melkoisia innovaatioita haastaakseen kilpailijoiden valtavat ekosysteemit.


12
Dec 11

Spotify on artisteille huono diili, koska levy-yhtiöt vetävät välistä

Musiikintekijät ovat jo pitkään valittaneet, kuinka Spotify riistää niitä. Ja toden totta, artistien yritykseltä saamat summat tuntuvat käsittämättömän pieneltä siihen nähden, että palvelun liikevaihto oli noin 100 miljoonaa dollaria viime vuonna, ja tänä vuonna se tulee olemaan vielä paljon enemmän.

Itsestäni yhtälö on aina tuntunut oudolta. Spotify eliminoi valtavan määrän turhia kuluja verrattuna tavalliseen levykauppaan: artistin ei tarvitse maksaa levyn pakkaamisesta eikä kuljettamisesta kauppaan, eikä säilytysvuokrista tai myyjien palkoistakaan tarvitse huolehtia. Tuotoista siis pitäisi kulkeutua artisteille suurempi osa.

Yhtälön outoutta on lisännyt se, että Spotify tekee tappiota. Viime vuonna sitä tuli 42 miljoonaa dollaria, eli melkein puolet liikevaihdosta. Yritys syytää artisteille siis paitsi käyttäjiltä tulevia myös sijoittajilta saamiaan rahoja (joita on varsin mukavasti, onhan palvelu saanut riskirahaa yhteensä lähes 200 miljoonaa dollaria).

Hiljaa mielessäni olen ajatellut, että mahdollisia selityksiä on vain yksi: levy-yhtiöt. Tämä oletus on nyt saanut vahvistusta, kun GigaOm-teknologiablogi paljastaa ne ehdot, joihin musiikinstreamauspalvelut joutuvat suostumaan.

Tiivistän tässä olennaisimman kohdan: levy-yhtiöt eivät kerro kenellekään (eivät edes artisteille) sitä, paljonko ne saavat Spotifyltä, ja kuinka suuri osa tästä summasta lopulta menee artistien taskuun. Tämä antaa aiheen olettaa, että artistien saama osuus musiikin tuotoista levy-yhtiöille on selkeästi pienempi Spotifyn kuin levyjen tapauksessa.

Ketkä tästä kärsivät? Ainakin artistit (jotka saavat liian vähän korvausta tekemästään työstä) ja musiikinkuuntelijat (joiden mahdollisuudet käyttää Spotifyä ja vastaavia palveluita ovat vaakalaudalla liian tiukkojen ehtojen takia). Ja joissakin maissa, kuten Suomessa, kärsijäksi saattaa käsittämättömien poliittisten päätösten takia joutua koko kansa.

Hyötyjiä taas ovat ainoastaan levy-yhtiöt, eivätkä niistäkään kaikki. Sormi osoittaa neljän (tai pian kolmen) suurimman suuntaan. Ne ovat kokonsa takia onnistuneet neuvottelemaan Spotifyn kanssa itselleen pieniä yhtiöitä paremman diilin.

Levy-yhtiöt ovat tarpeellisia myös nykymaailmassa. Artistien pitää voida keskittyä musiikkiin, ja siksi on tärkeää, että on olemassa tahoja, jotka hoitavat esimerkiksi markkinointiin ja viestintään liittyviä asioita artistien puolesta. Mutta tällä hetkellä levy-yhtiöillä on aivan liikaa valtaa. Liikaa rahaa valuu ihmisille, joilla ei ole mitään tekemistä musiikin tuottamisen kanssa, ja se raha on pois musiikintekijöiltä. Jos musiikkiteollisuuden ei haluta kuihtuvan, asiaan on tultava muutos.

Valta saada aikaan muutos on yksinomaan artisteilla. Siksi vetoomus heille: menkää levy-yhtiönne edustajan pakeille ja kysykää, minkä verran Spotify yhtiölle tuottaa, ja minkä verran siitä tulee teille. Jos tämä osuus tuntuu kohtuuttomalta, tai sen suuruutta ei kerrota, on aika vaihtaa yhtiötä.


22
Sep 11

Digitaalinen maailma jakautuu kolmeen leiriin

Facebookin F8-konferenssista tulvivia uutisia seuratessa tuntuu yhä selvemmin siltä, että digitaalinen pelikenttä on niin ohjelmisto- kuin laitteistopuolellakin jakautumassa kolmeen selkeään leiriin. Näiden leirien johtohahmoina ovat Kolme Suurta: Google, Apple ja Microsoft.

Vain nämä kolme peluria ovat riittävän suuria pystyäkseen kilpailemaan lähes jokaisella digiteknologian suurimmista markkina-alueista. Muiden rooliksi jää lähinnä valita puolensa: vaikka yhteistyötä kannattaa tehdä kaikkien kolmen kanssa, on selviä rajalinjoja jo hahmottumassa sen suhteen, kuka leikkii kenenkin kanssa. Toki myös kolme suurta tekevät edelleen joillakin alueilla yhteistyötä, mutta vähenevässä määrin. Ne ovat jo niin isoja, ettei yhteistyölle toisten yhtä isojen pelurien kanssa ole enää kovin suurta tarvetta, sillä pienemmät kumppanit täydentävät puutteet riittävän hyvin.

Seuraavassa analyysi siitä, mitä näillä eri alueilla on tapahtunut ja tulee tapahtumaan jatkossa.

Älypuhelimet

Älypuhelinten osalta tilanne oli pitkään se, että puhelinten käyttöjärjestelmät olivat ohjelmistoyhtiöiden, itse laitteet taas laitevalmistajien heiniä. Tilanne on muuttunut selkeästi. Apple on aina valmistanut tuotteensa itse, niin softan kuin raudankin osalta. Nokia ja Microsoft solmivat alkuvuodesta tiiviin kumppanuuden, ja sen jälkeen Google osti Motorolan. Sekä Microsoft että Nokia haluavat selvästi päästä kontrolloimaan puhelinten valmistusprosessia tarkemmin. Tähän on selkeä syy: Applen resepti menestykseen piilee nimenomaan ylivoimaisessa käyttökokemuksessa, joka on saavutettu ottamalla vahva kontrolli

Tietokoneet

Apple on joukosta ainoa, joka valmistaa omat laitteensa. Chromebookin myötä Google otti kuitenkin askeleen lähemmäksi Applen kaltaista integroitua kokemusta, vaikka käyttikin edelleen alihankkijaa. Odotettavissa saattaa hyvinkin olla Motorola-oston tapainen kaappaus lähitulevaisuudessa. Microsoft ei ole vielä osoittanut merkkejä siirtymisestä laitevalmistuspuolelle, mutta veikkaukseni on, että tämänkin asian osalta tilanne muuttuu tulevaisuudessa. Integroitu yhtenäinen käyttökokemus on tulevaisuutta.

Käyttöjärjestelmät

Microsoft hallitsee edelleen Windowsillaan. Apple on vahvassa niche-asemassa, Google musta hevonen. Tulevaisuudessa Google pyrkii yhdistämään tavalla tai toisella kaksi eriytynyttä käyttöjärjestelmäänsä, Androidin ja Chromen, yhdeksi saumattomasti toimivaksi kokonaisuudeksi, jotta käyttökokemus eri päätelaitteiden välillä olisi yhtenäisempi. Googlen asema tulee vahvistumaan etenkin tableteissa ja kannettavissa. Myös Apple pyrkii tuomaan kahta käyttöjärjestelmäänsä, Mac OS:ää ja iOS:ää, lähemmäs toisiaan, ja Microsoft tekee samaa Windowsin ja Windows Phonen suhteen.

Selaimet

Internet Explorer hallitsee edelleen, mutta sen osuus on pienenemässä. Osuutta ei kuitenkaan syö perinteinen kilpailija Firefox, vaan yhä enenevässä määrin Googlen Chrome. Heikoin asema on Firefoxilla, jonka tulot ovat riippuvaiset Googlesta. Applen Safari on niche-selain, mutta säilyttänee asemansa, koska se on niin vahvasti integroitu Mac OS:ään ja iOS:ään, ja sillä on Applen tuki takanaan. Tulevaisuudessa Firefox tulee kuolemaan pois, sillä se ei kiinnosta tarpeeksi yhtäkään kolmesta suuresta, joiden panostukset kohdistuvat etupäässä niiden omiin selaimiin.

Sosiaaliset verkostot

Kolmesta suuresta vahvimmassa asemassa on tällä hetkellä yllättäen Microsoft. Sillä on vahva kumppanuus tämän alan tärkeimmän osaajan Facebookin kanssa. Vastaavasti Facebook hylkii Googlea ja Applea. Applen vastaus oli tyytyä sosiaaliseen verkostoon numero kaksi, eli Twitteriin, jonka Apple integroi tiiviisti osaksi iOS:ää. Google pyrkii Plus-palvelullaan tuomaan mukaan kolmannen merkittävän pelurin sosiaalisten verkostojen saralle, ja on toistaiseksi onnistunut siinä kohtuullisen hyvin, mutta kirittävää on vielä paljon.

Haku

Tällä alueella ykkösnimi on luonnollisesti Google. Microsoft kirii kuitenkin Bingillään vakuuttavasti, ja kumppanuus Facebookin kanssa asettaa Googlelle uusia haasteita. Applella ei omaa hakutuotetta ole, mutta sillä on taskussaan jokerikortti: Twitterin haku voi tulevaisuudessa osoittautua yllättävän merkittäväksi.

Toimisto-ohjelmistot

Microsoft jyrää työpöydällä, Google verkossa. Jatkossa Microsoftin haasteena on valloittaa verkko, Googlen taas päästä tarjoamallaan riittävän lähelle MS Officen desktop-kokemusta. Apple on niche-asemassa iWork-paketillaan, mutta sen tuotteilla on omat vakiintuneet kannattajansa, ja uskon että niiden suosio tulee lisääntymään Mac-koneiden ja iPadien suosion kasvun myötä.

Digitaaliset sisällöt

Kuten olen aiemmin tässä blogissa kirjoittanut, kaiken digitaaliseen muotoon muutettavissa olevan sisällön tulevaisuus on ns. vesihanamalli. Minun ei tarvitse omistaa kanistereittain vettä, riittää että sitä tulee tarvittaessa hanasta. Maksan siis kuukausittaisen tilausmaksun, ja sen jälkeen minulla on oikeus kaikkiin haluamiini sisältöihin. Tämä malli on yksinkertaisesti ihmisten kannalta se kätevin ja käytännöllisin tapa, joten lopulta se väistämättä voittaa. Vahvimmin ilmiö näkyy tällä hetkellä musiikissa Spotifyn, Rdion ja kumppaneiden myötä, mutta sama malli vahvistaa pikku hiljaa asemiaan myös elokuvien, tv-sarjojen, kirjojen, pelien, ohjelmistojen ja journalististen sisältöjen maailmassa.

Applella on iTunes, joka ei kuulu tähän maailmaan. Vielä. Odotettavissa kuitenkin on, että Apple vastaa pian haasteeseen, ja julkistaa tavan streamata sisältöjä (musiikkia ja elokuvia) iTunesin kautta kuukausimaksulla. Spotify puolestaan tulee olemaan Microsoftin leirissä. Tämä väite tuntuu ehkä hieman yllättävältä, mutta tämän päivän F8-konferenssi vahvisti tätä vaikutelmaa. Facebook, Spotify ja Microsoftin tuotteet integroituvat vahvasti saumattomaksi kokonaisuudeksi. Elokuvapuolelta samaan leiriin liittyi konferenssissa Netflix. Googlen vahvuus on YouTube, josta voi jo streamata elokuvia. Musiikkipuolella Googlella ei ole vielä mitään. Se halusi Spotifyn, mutta ei sitä saanut, ja nyt on liian myöhäistä. Villi veikkaus: Google ostaa pian Rdion, tai ainakin solmii sen kanssa vahvan kumppanuuden.

Yhteenveto

Mitä tämä kaikki tarkoittaa kuluttajan kannalta?

Toisaalta hyvää: edellä kuvatut yhteenliittymät ja diilit vahvistavat yhtenäistä käyttökokemusta. Minkä tahansa kolmesta leiristä valitsenkin, käyttökokemukseni on todella saumaton, ja ulottuu läpi kaikkien edellä mainittujen kategorioiden. Asioiden tekemisestä tietokoneella tai älypuhelimella tulee entistä intuitiivisempaa.

Toisaalta huonoa: leirien välillä liikkuminen tulee jatkossa olemaan entistä vaikeampaa. Jos haluaa käyttää iPhonea, surffata Chromebookilla ja kuunnella musiikkia Spotifyn kautta, kerjää itselleen vaikeuksia.

Teknologia mahdollistaa teoriassa suuren vapauden. Silti, halusimme tai emme, maailma muuttuu ainakin käyttämämme teknologian osalta suljetumpaan suuntaan.


02
Sep 11

Rocktähti ja Nokian insinööri

Valtteri Väkevä kolumnoi Helsingin Sanomissa startup-yrittäjistä ja rokkitähdistä ja paheksuu sitä, miten nuorten unelmat ja idolit ovat muuttuneet.

Väkevä missaa pointin. Ei nuorten ainut unelma ole ikinä ollut rocktähteys.

Unelmia on erilaisia, enemmän ja vähemmän realistisia. Unelmat asettuvat skaalalle, jonka toisessa päässä on perinteisesti ollut rocktähti ja toisessa Nokian insinööri. Ensimmäinen edustaa ideaalimaailman unelmaa: tätä tekisin, jos osaisin laulaa ja soittaa ja näyttäisin Justin Timberlakelta tai edes Michael Monroelta. Toinen unelma on maanläheisempi: tähän voin oikeasti päästä, jos teen paljon töitä, ja sen jälkeen minulla on kiinnostava työ ja hyvä palkka, ja tulevaisuuteni on turvattu.

Startup-yrittäjyys kiinnostaa nyt monia, koska siinä nähdään mahdollisuudet ottaa parhaat puolet molemmista unelmista. Startup-yrittäjä voi parhaimmillaan saavuttaa samoja asioita, jotka nähdään tavoiteltavina rocktähteydessä: kuuluisuutta, rahaa ja ihailijoita. Toisaalta taas yrittäjyys nähdään myös realistisena mahdollisuutena: siihen ei tarvita mitään tiettyä erityislahjaa, vaan ainoastaan hyvä idea ja riittävästi innostusta, kunnianhimoa ja onnea. Ja vaikka maailmanmenestystä ei tulisikaan, voi pienistä puroistakin silti kertyä jo riittävästi tienestejä, jotta pystyy maksamaan itselleen kohtuullista palkkaa, ja työ on taatusti kiinnostavaa.

Koska startup-skenen kieli on englanti, tiivistän sanomani mukaellen englanninkielistä fraasia: “You can have your cake and eat it too.”


25
Jul 11

Jakamistalous, Sharing API -hanke ja Google plus

Tämä postaus on jälleen muotoa “sillä aikaa toisaalla”.

Avoimessa yrityksessä kirjoitin viime viikolla jakamistaloudesta. Kyseessä on eräänlainen tiivistelmä ilmiöstä, joka tunnetaan tällä hetkellä myös nimellä yhteisöllinen kuluttaminen. Tavoitteena on vahvistaa yhteistyötä asiaa ajavien suomalaisten palvelunkehittäjien välillä ja myös saada ilmiölle toimiva nimi, jotta siitä voidaan puhua.

Sharing API puolestaan on hanke, jonka mainitsin täällä jo aiemmin. Ideana on siis saada jakamistalouden palvelut tekemään viestinnällisen yhteistyön lisäksi myös teknistä yhteistyötä muodostamalla yhteinen rajapintakuvaus, jota eri palvelut voivat hyödyntää. Näin esimerkiksi voidaan luoda hakukoneita, jotka hakevat tehokkaasti kymmenistä tai jopa sadoista eri palveluista, ja pienentävät näin jakamistalouden usein kohtaamaa kriittisen massan ongelmaa: jos resurssien tarjoajia ei ole tarpeeksi, homma ei lähde liikkeelle.

Kirjoitin aiheesta vielä toisen postauksen Shareableen. Yhteistyö on lähtenyt liikkeelle mukavasti: aiheesta käytävälle keskustelulle perustettuun ryhmään on liittynyt jo useita palveluiden kehittäjiä ympäri maailmaa, ja siihen on linkitetty paljon tietoa siitä, miten asiaa kannattaa viedä eteenpäin ja millaisia työkaluja on jo olemassa. Rajapinnan kokoamista varten on myös perustettu avoin wiki. Toivotan kaikki asiasta kiinnostuneet tervetulleeksi mukaan yhteistyöhön.

Lopuksi vielä aiheeseen, joka ei liity suoraan edellisiin. Kolmisen viikkoa sitten liityin uuteen Google Plus -palveluun. Palvelu vaikuttaa varsin hauskalta Facebookin ja Twitterin välimuodolta varustettuna miellyttävällä käyttöliittymällä. Olenkin käyttänyt sitä toistaiseksi varsin aktiivisesti. Profiilini on täällä.

Palvelun aktiivikäyttäjiksi on siirtynyt etenkin tietty joukko sosiaalisessa mediassa aktiivisesti toimivia tuttuja, jotka aikoinaan siirtyivät vauhdilla Jaikuun, Qaikuun, Twitteriin, Google Waveen, Google Buzziin, Diasporaan ja niin edelleen. Myös moni vähemmän nettiaktiivinen tuttavani on palveluun liittynyt, mutta he eivät ole siellä vielä juuri mitään tehneet. Aika näyttää, voittaako plus myös tämän porukan puolelleen. Varhaisten omaksujien varassa voidaan elää ensimmäinen vuosi, mutta sen jälkeen mukaan on saatava myös muut, sillä varhaisten omaksujien kiinnostus siirtyy nopeasti muualle.

Plussan käyttöni myötä päädyin myös telkkariin. Palvelusta juttua tehnyt kesätoimittaja sattui olemaan Antin kaveri, ja kyseli tältä, josko tämä haluaisi päästä haastatteluun palvelun peruskäyttäjänä. Antilla ei kuitenkaan ollut juuri käyttökokemusta vielä ehtinyt syntyä, joten hän vinkkasi kaverilleen minut, ja niinpä päädyin höpöttelemään maikkarin uutisiin. Klippi on nähtävillä vielä hetken Katsomo-palvelussa.