16
Apr 09

Musiikkikauppavisio lähellä toteutumistaan

Kirjoitin reilu vuosi sitten ideaalista musiikkikaupasta. Spotifyn myötä tuo visio on toteutumassa nopeammin kuin uskoinkaan. Se poistaa omasta visiostani vielä turhat välivaiheet eli yksittäisten kappaleiden oston. Toki Spotify on lisännyt myös mahdollisuuden ostaa musiikkia, mutta uskon, että tulevaisuuden tie on nimenomaan kuukausimaksullinen versio.

Spotify on enää muutaman “pienen” askeleen päässä siitä, että voisin keskittää siihen kaiken musiikinkuunteluni ja lopettaa musiikista maksamisen sen kuukausimaksua lukuunottamatta:

  1. Mobiiliversio. Mieluiten käyttöliittymältään yhtä sujuva kuin iPodin vastaava. Näitä on ilmeisesti jo kehitteillä runsaasti, vaikka Spotifyn juuri avautunut API ei toistaiseksi mahdollista mobiilidevausta. Tämä yhdistettynä puhelimen sisäänrakennettuun FM-lähettimeen, ja kuuntelu on vaivatonta myös autostereoiden kautta.
  2. Valikoima. Vielä Spotifystä ei löydä ihan kaikkea musiikkia. Tämä ongelma on pienempi ja poistumassa: mitä enemmän käyttäjiä ja hypeä Spotify kerää, sen paremmat neuvotteluvaltit levy-yhtiöiden kanssa se saa.
  3. Vakaa streamaus. Tämä on ongelma etenkin mobiiliversiossa: en ainakaan vielä pysty uskomaan, että musiikki kuuluu pätkimättä, ainakaan jos mennään vähänkään kauemmas taajamaan 3g-verkon kuulumattomiin. Omassa kuuntelussani musiikki pätkii vielä välillä jo tietokoneelta kuunneltaessa, ainakin jos sitä kuuntelee langattomasti Airport Expressin ja Airfoilin avulla.

Veikkaan, että vuoden päästä nuo ongelmat on muuten ratkaistu, mutta streamaus ei vielä toimi riittävän hyvin. Jos siihen ehditään keksiä vielä jonkinlainen välimuisti-bufferointi-viritys ja se toimii siedettävästi myös muualla kuin keskustassa, maksan tuon 100 euron vuosimaksun välittömästi.


22
Sep 08

iPhone on ykkösjuttu myös s60:ssä

Tuttavien iPhone-ylistys on saanut myös minut miettimään iLuurin ostoa. Toistaiseksi ostohanke on kuitenkin jäissä, koska töiden puolesta käytössä olevalla n95:llä pärjäilee varsin hyvin.

Tunnustaa kuitenkin pitää, että olisin mieluummin iPhone-käyttäjä. Vaikken ole jeesuspuhelimeen juurikaan koskenut, minulla on varsin vahva tunne siitä, että sen käyttöliittymällä kaikki multimediatietokoneen oleelliset toiminnot sujuvat nokialaista kätevämmin.

Junassa paljon matkustavana n95:n modeemikäyttömahdollisuus on oikeastaan ainoa selkeä asia, jota iPhoneen kaipaisin. Video ja multimediatekstarit ovat mielestäni erinomaisia esimerkkejä siitä, kuinka iPhonesta on tajuttu jättää pois ominaisuuksia, joiden kehittämiseen olisi mennyt suhteettoman paljon vaivaa suhteessa siihen, kuinka moni niitä tarvitsee.

Yksi iPhonen hienoimpia oivalluksia käyttöliittymän ohella on selkeästi ollut app store, josta softat on helppo löytää ja ladata. Jostain käsittämättömästä syystä Nokia ei ole pystynyt samaan, vaikka varmasti s60:llekin on paljon ohjelmistoja, joista käyttäjille olisi hyötyä. Niiden etsiminen ja parhaiden suodattaminen massasta ei kuitenkaan käy läheskään yhtä kätevästi kuin iPhonessa.

Nokiallakin on omat vastineensa app storelle. Ongelma on, että kukaan ei ole kuullut niistä. Vai kuinka moni on ostanut jotain Nokia Software Marketista? Tai ladannut ilmaissoftia MOSHista? Jo noiden kahden palvelun pitäminen erillään on osoitus Nokian heikosta ohjelmistostrategiasta.

Kuvaavaa on myös se, millaiset mobiilisisällöt ovat MOSHissa suosituimpia. Palvelu jakaa tarjontansa neljään kategoriaan: ohjelmat, pelit, teemat ja soittoäänet. Näistä kategorioista kolmessa listan kärjessä komeilee jotain sanalla “iPhone” alkavaa. Jopa suosituin soittoääni on iPhone Ringtone.


09
Sep 08

Otaniemessä sihisee

Digitoday kirjoitti projektista, jossa minäkin olen ollut mukana viimeiset puoli vuotta. Kyseessä on palveluympäristö nimeltä OtaSizzle, jonka päälle rakennetaan teekkareille suunnattuja sosiaaliseen mediaan painottuneita mobiili- ja web-palveluja.

Digitodayn uutisen (ja alkuperäisen HIITin tiedotteen) mukaan kyse on testiympäristöstä, mutta kyllä tarkoituksena on ihan oikeasti myös tehdä palveluita, jotka helpottavat teekkarien elämää ja tulevat (toivottavasti) laajaan käyttöön kampusalueella.

Ensimmäisenä julkaistiin Ossi-palvelu, jota on tehty kesän kuluessa varsin kunnianhimoisella aikataululla. Palvelu on tällä hetkellä vielä varhaisessa kehitysvaiheessa, mutta syksyn kuluessa siitä on tarkoitus muodostua teekkarien viestintää merkittävästi helpottava väline. Itse olen mukana tekemässä toista tällä hetkellä kehitteillä olevasta OtaSizzlen palvelua, joka julkaistaan alkuvuodesta.

Kun OtaSizzlestä puhutaan, toteaa moni: “Mihin sitä tarvitaan, onhan meillä Facebook.” Minun mielestäni OtaSizzle kuitenkin palvelee tarkoituksia, joihin kaikkiin mahdollisiin suuntiin kurottava ja kaikkia miellyttämään pyrkivä naamakirja ei yllä.

Uskon, että sosiaalisen median tulevaisuus on nimenomaan paikallisissa palveluissa, jotka on suunniteltu tietyn yhteisön tarpeita silmällä pitäen. OtaSizzlessä käyttäjät ovat teekkareita ja suurin osa heistä asuu Otaniemessä, jolloin palvelu voidaan kohdistaa tehokkaasti palvelemaan juuri heidän tarpeitaan. Kun tähän lisätään vielä paikkatieto, on sovelluskohteita helppo keksiä.

Palaan varmasti vielä OtaSizzleen tämän blogin puitteissa, kun uutta kiinnostavaa kerrottavaa ilmenee.


21
Mar 08

Kertamaksulliset musiikkikaupat avautuvat, kiinnostuvatko kuluttajat?

Visioni musiikkikaupasta ottaa edistysaskeleita, kun teknologiajätit Nokia ja Apple kehittävät “ilmaisia” eli kertamaksuun perustuvia musiikkikauppojaan.

Nokia julkisti jo joulukuussa tiedot Comes with music -kaupastaan, jossa tietyn puhelimen ostaja saa samalla oikeuden ladata laitteeseen musiikkia ilmaiseksi vuoden ajan. Nyt Apple on ilmoittanut aikeistaan avata iTunes-kauppaansa samaan tapaan ja kytkeä sen iPodien ja iPhonejen yhteyteen.

Sekä Nokian että Applen suunnitelmat ovat kuitenkin vielä kaukana siitä, mihin niiden pitäisi pyrkiä: voittamaan piraatit tarjoamalla paremman valikoiman ja helpomman musiikin hankinnan ja liikuttelun.

Nokian palvelu antaa käyttäjille toistaiseksi oikeudet vasta Universal Musicin artistien tuotantoon. Neuvotteluja muiden suurten kanssa käydään, mutta niin kauan kuin niitä ei mukaan saada, epäilen kaupan suosion jäävän vähäiseksi.

Ilmaista musiikkikauppaa halutaan käyttää nimenomaan siten, että aina kun kuullaan jostain uudesta kiinnostavasta artistista, halutaan saman tien ladata tämän musiikkia. Jos piraattiserverillä on parempi valikoima, jää laillinen musiikkikauppa kakkoseksi. Toivottavasti levy-yhtiöt ymmärtävät tämän ja neuvotteluissa saadaan tuloksia.

Toinen ongelma on musiikin siirtäminen ja kuuntelu eri laitteilla. Vaikka iPod ja iPhone ovat hienoja laitteita, on silti olemassa ihmisiä, jotka haluavat käyttää muitakin välineitä musiikkinsa kuunteluun. Niin kauan kuin kertamaksukaupoista ladattavaa musiikkia ei voi kuunnella vapaasti niin tietokoneella kuin kaikilla mahdollisilla kannettavilla soittimilla, piraatit voittavat jälleen.


29
Feb 08

Mainosmiehet kääntävät katseensa paikkatietoon

Mainosala on koko ajan liikkeessä. Se etsii uusia tapoja, joilla mainokset voidaan kohdentaa entistä tehokkaammin juuri halutulle kohderyhmälle. Näin mahdollisimman pienellä mainosten näyttömäärällä saadaan maksimaalinen tulos.

Tässä mielessä paikkatietomainonta kuulostaa mainostajien kannalta herkulliselta. Mainokset voidaan kohdentaa kuluttajan täsmällisen sijainnin mukaan: kun hän kulkee vaateliikkeen ohi, tekstiviesti ilmoittaa juuri alkaneesta alennusmyynnistä. Kahvilan liepeillä käveltäessä tiedotetaan, että pullan saa tänään puolella hinnalla.

Kuluttajan kannalta paikkatietomainonnan lisääntymisessä on sekä hyviä että huonoja puolia. Vaikka jossain tapauksessa juuri oikealla hetkellä saapuva mainostekstiviesti voi ilahduttaa (“pizzeriassa tänään kaikki pizzat 5 euroa, juuri sopivasti kun mieleni teki pizzaa!”), ovat ne silti useammin ärsyttäviä, sillä saapunut tekstiviesti pakottaa aina reagoimaan.

Toisaalta kiinnostavaa kuluttajan kannalta on, jos paikkatietomainonnan vastaanottaminen mahdollistaa hänelle ilmaisia palveluita. Esimerkiksi brittiläinen Blyk mainostaa olevansa ilmainen kännykkäoperaattori. Käyttäjä saa puhua ja lähettää tekstiviestejä ilmaiseksi, kunhan suostuu ottamaan säännöllisesti vastaan mainoksia.

Australialainen Fluc vie tätä ajatusta vielä askeleen pidemmälle. Se on mobiili sosiaalinen verkostopalvelu, joka tarjoaa käyttäjille ilmaisia tekstiviestejä. Verkosto-ominaisuuksiensa ansiosta se tuo aivan uusia mahdollisuuksia paikkatietomainosten kohdentamiseen juuri oikeille käyttäjille.

Isotkin pelurit ovat lähtökuopissa. Nokia ilmoitti vähän aikaa sitten aikeistaan julkaista mobiili mainosverkosto. Koska Nokian suunnitelmiin kuuluu myös tuoda ennen pitkää GPS kaikkiin puhelimiin, tulee mainonnan kärkenä varmasti olemaan paikkatiedon hyödyntäminen.

Mainosala ja erityisesti online-mainokset elävät tällä hetkellä murroskautta. Facebookin ilmoitukset ovat yllättävän halpoja, ja jopa mahtava Google on kriisissä: sen osake on laskussa, koska käyttäjät eivät klikkaa mainoksia yhtä ahkerasti kuin ennen.

Tässä valossa paikkatietomainonnalle voi povata hyvää tulevaisuutta. Se voi ratkaista tehokkaasti kaksi ongelmaa, jota Google ja sosiaaliset verkostopalvelut eivät yrityksistä huolimatta ole täysin pystyneet ratkaisemaan: mainosten kohdentamisen juuri oikeille käyttäjille, juuri oikealla hetkellä.


14
Feb 08

Visio musiikkikaupasta

Kirjoitin aiemmin musiikin jakelu- ja hinnoittelumallien uudistumisesta. Siinä esitettyjen ajatusten pohjalta olen kehitellyt visiota siitä, millainen tulevaisuuden musiikkikaupan pitäisi minun mielestäni olla.

Kaupan pitäisi toimia hyvin niin desktop-ohjelmistolla, web-käyttöliittymällä, kännykällä kuin mp3-soittimellakin. Kaikkia näitä käyttämällä pitäisi olla helppoa sekä ostaa että kuunnella musiikkia.

Käytännössä homma toimisi niin, että koko musiikkikaupan musiikkikirjasto olisi tallennettuna useille palvelimille. Aina kun käyttäjä ostaisi uuden kappaleen, hänen käyttäjäprofiiliinsa tallentuisi viite siihen. Jokaista käyttäjää kohti tallennettaisiin siis vain soittolista, jonka perusteella musiikki striimattaisiin palvelusta.

Tässä piilisi tietysti tekninen ongelma: suosituimpia biisejä kuunneltaisiin niin paljon, että se vaatisi servereiltä paljon kapasiteettia. Lisäksi kännyköiltä ja mp3-soittimilta vaadittaisiin tehokasta nettiyhteyttä. Myös käyttöliittymiltä vaadittaisiin paljon. Nämä ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa.

Musiikkinsa voisi järjestää tehokkaasti. Desktop-ohjelmisto muistuttaisi iTunesia, ja sillä olisi helppo tehdä älykkäitä soittolistoja tai järjestää musiikkinsa vaikka tunnetilan mukaan.

Musiikin löytämisen ja ostamisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa. Tätä varten kauppa toimisi vuosimaksulla. Maksa 20 euroa ja saat ostaa 100 biisiä vuodessa. Maksa 100 euroa ja saat ostaa rajattoman määrän musiikkia vuodessa. Tällöin ostaminen olisi yhtä helppoa kuin musiikin lataaminen p2p-ohjelmalla.

Lisätuloja kauppa voisi hankkia mainonnalla. Käyttäjä voisi halutessaan valita, ottaako hän pienemmän vuosimaksun ja hyväksyy siitä hyvästä tietyn määrän mainoksia kännykkään tai web-käyttöliittymään.

Musiikkitarjonnan pitäisi luonnollisesti laaja. Ideaalitilanne olisi tietysti se, että kaikki maailman levy-yhtiöt näkisivät palvelun ylivertaisuuden, jolloin kaikki maailman musiikki saataisiin palveluun.

Jos artistilla ei olisi levy-yhtiötä takanaan, hänen pitäisi tehdä sopimus siitä, että hänen musiikkiaan saa myydä palvelussa. Vaihtoehtoisesti hän voisi laittaa musiikkinsa ladattavaksi palvelun kautta ilmaiseksi.

Palvelu tuottaisi käyttäjälle paljon erilaista tilastodataa sekä omasta että muiden kuuntelusta, esimerkiksi Last.fm:n tyyliin. Last.fm:n ominaisuudet olisi muutenkin integroitu palveluun: ystävien kanssa voisi verkostoitua, ja kuunnella esimerkiksi radiota, joka soittaa ystävien mielimusiikkia. Kaikkia biisejä voisi myös kuunnella ilmaiseksi 3 kertaa ennen ostopäätöksen tekoa.

Moni musiikinkuluttaja vastustaa nettikauppoja ja haluaa mieluummin hankkia käsinkosketeltavia levyjä kansivihkoineen. Tämä tilanne kuitenkin muuttuu, halusimme tai emme. 10 vuoden päästä CD-levyn rooli on huomattavasti nykyistä pienempi, eikä ole todennäköistä, että uusi fyysinen media korvaisi sen musiikkirintamalla, kun ostaminen netin välityksellä on niin helppoa (ja samalla ympäristöystävällistä).

Uskon, että ennen pitkää kaikki ostavat musiikkinsa netistä. Ja silloin edellä kuvatun tyyppinen palvelu olisi ylivertainen.

Tällainen palvelu olisi toteutettavissa nykytekniikalla. Suurin ongelma lienee levy-yhtiöiden saaminen mukaan. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että tällainen palvelu olisi tuottoisampi sekä levy-yhtiöille että artisteille ja sen olemassaolo pystyisi vähentämään huomattavasti piratismia.

Miksi käyttäjät sitten maksaisivat palvelusta? Tässä muutamia syitä:
- Helppo saatavuus. Nykyisissä nettimusiikkikaupoissa joutuu näkemään vaivaa ostamisen ja maksamisen suhteen, ja levykaupoissa kiertelyyn menee vielä enemmän aikaa. Tässä palvelussa musiikin hankkiminen olisi jopa helpompaa ja nopeampaa kuin vertaisverkossa: vuosimaksun maksamisen jälkeen biisit saisi itselleen sekunneissa. Näin piratismi päihitettäisiin sen omilla aseilla.
- Valikoima. Musiikkikaupan käytön aloittaminen ei rohkaise, jos jokaisella piraattiserverillä on parempi tarjonta omaa mielimusiikkia.
- Ominaisuudet. Nykykäyttäjä joutuu käyttämään erilaisia ohjelmia ja palveluita, kuten Last.fm:ää, saadakseen haluamiaan tilastoja ja musiikkisuosituksia. Monet ovat valmiita maksamaan pelkästään niistä.
- Hyvä omatunto. Valtaosa ihmisistä on kuitenkin loppupeleissä sitä mieltä, että musiikki on mukavampi ostaa laillisesti kuin ladata laittomasti. Myös suurin osa niistä, jotka käyttävät vertaisverkkoja päivittäin.

Voisiko tällainen palvelu toimia? Mitkä ovat mielestäsi suurimmat haasteet (tekninen puoli, tietoturva, ansaintalogiikka, muu)? Entä voisiko samanlaisen palvelun tehdä myös elokuville, e-kirjoille jne.? Kommentoi!


13
Jan 08

Töpinää töppösiin, Jaiku

Pitkä ja laiska joululoma takana, aika siirtyä takaisin arkeen. Pukki ei valitettavasti tuonut uutta hienoa mobiililaajakaistalla varustettua nokialaista. Se harmittaa muun muassa siksi, että nykyisellä parin vuoden ikäisellä Ericssonin vehkeellä ei pääse Jaikuamaan. Se harmittaa kovin. Mikrobloggaus tuntuu varsin passelilta tavalta kirjoitella muistiin yksittäisiä “neronleimauksia”, jotka tulevat mieleen yleensä juuri silloin, kun ei ole läppäriä lähettyvillä.

Vai pitäisikö sittenkin twitteröidä? Jenkkiblogit tuntuvat mainitsevan mikrobloggauksen yhteydessä huomattavasti Jaikua useammin sen uudemman kilpailijan. Myös Wikipedia tietää kertoa, että Twitter on suomalaista kollegaansa suositumpi. Huolestuttavaa suomalaisten kannalta. Vaikka kaksikon lähtökohdat ovat erilaiset (Jaiku on mobiilisovelluksen hyppäys yhteisöweb-maailmaan, Twitter taas web2-softaan pultattu kännykkäominaisuus), ja niiden ominaisuudet eroavat jonkin verran toisistaan, kilpailevat ne silti samoista käyttäjistä.

Huolta lisäävät tiedot, joiden mukaan monet Jaikun viimeaikaisiin yhteysongelmiin kyllästyneet käyttäjät ovat siirtymässä Twitteriin. Jaikuun odotellaan edelleen Google-fuusion myötä lupailtuja uudistuksia. Jaikido-blogin mukaan niitä on luvassa pian. Toivottavasti. Mikrobloggaus on yksi tämän hetken lupaavimmista Seuraavista Jutuista, mikä tarkoittaa että klooneja ilmestyy markkinoille nopeammin kuin ehtii sanoa “mobiilikupla”. Aiemmin mainitun Wikipedia-sivuston mukaan maailmalla oli jo toukokuussa 2007 111 Twitterin tyyppistä sivustoa. Tämä lista on vasta alkua. Kannattaa myös huomata, että kyseiset saitit pyrkivät kloonaamaan nimenomaan Twitteriä. Lievätkö Jaikusta kuulleetkaan.