Web

Facebook syö FriendFeedin (ja jatkoa seuraa…)

Olen käytellyt nyt muutaman kuukauden harvakseltaan FriendFeediä. Sen idea on aggregoida kaikki sosiaalisesta mediasta tuleva sisältö yhteen feediin. Samassa syötteessä näen siis, kun kaverini ovat lisänneet kuviaan Flickriin, viestineet Jaikussa tai tykänneet biiseistä Last.fm:ssä. Näitä toimintoja voi sitten kommentoida.

FriendFeediin itseensä voi myös lähettää viestejä, eli sitä voi käyttää suoraan Twitterin/Jaikun korvikkeena. Näin ainakin monet Twitter-käyttäjät ovat palvelun kaatuilun takia alkaneet tehdä.

Palvelulla on vielä aika vähän suomalaisia käyttäjiä, mutta määrä voi olla kasvamaan päin, siinä määrin siitä tällä hetkellä ameriikoissa kohkataan. Palvelulle on eittämättä tilausta, päätellen ilmaantuneiden kopioijien määrästä. Olen myös tietoinen ainakin yhdestä kotimaisesta projektista, joka tekee hyvinkin saman tyyppistä asiaa, tosin etupäässä mobiililaitteille.

Facebookin uudistuneen designin myötä minusta tuntuu kuitenkin yhtäkkiä siltä, että FriendFeed on täysin turha. Kaikki muista palveluista tulevat päivitykset voi nimittäin nyt lisätä näkymään omaan minifeediinsä, ja näitä päivityksiä voi myös kommentoida suoraan Facebookissa. Myös statusviestejä voi nyt kommentoida, jolloin Facebook jo käytännössä tarjoaa kaiken sen mitä FriendFeed tai Twitterkin.

Pikku hiljaa Facebook pyrkii lisäämään itseensä ominaisuuksia ja näin tekemään turhiksi monia uusia sosiaalisen median palveluja. Näin sen on helppo tehdä, koska Facebook on se palvelu, jossa käyttäjät ovat jo valmiiksi.

Mielenkiintoista onkin seurata, mitkä ovat palveluja, joita oikeasti tarvitaan ja joita Facebook ei voi korvata. Esim. Flickrin ja vastaavat kuvapalvelut se saattaa syödä ajan myötä, jos vain muuttaa käyttöehtojaan inhimillisemmiksi. Uuden designin “ammattimaisuuden” yksi tavoite puolestaan on varmasti tehdä palvelusta vakavammin otettava myös ammattikäytössä ja tunkea näin LinkedInin reviirille. Sen sijaan esimerkiksi Last.fm edustaa jo niin eri maailmaa, että on vaikea kuvitella Facebookin lähtevän kilpasille sen kanssa.

Kaikkea Facebook ei kuitenkaan tehdä. Itse olen tällä hetkellä kehittämässä töiden puolesta pienessä yhteisössä toimivaa sosiaalista verkostopalvelua ja uskon, että niiden määrä tulee lisääntymään räjähdysmäisesti, samoin kuin yrityskäytössä olevien verkostopalvelujen. Pienen porukan palveluilla voi tehdä asioita, joita Facebookin tapainen massapalvelu ei voi koskaan mahdollistaa, eikä niiden tarvitsema kriittinen massa ole lähelläkään samaa luokkaa.

Sen sijaan massapalvelujen suhteen minua ei periaatteessa haittaisi, vaikka kaikki tarvittava onnistuisi tulevaisuudessa yhdessä paikassa. Siksi paikaksi Facebook on tällä hetkellä vahvin ehdokas.

Miksi suomalaispoliitikot eivät ole web 2.0?

USA:n presidenttitaisto on hyvä esimerkki siitä, kuinka merkitykselliseksi sosiaalinen media on kasvanut neljässä vuodessa. Ilmiöt kuten Obama-girl ja McCain-girl eivät olisi mitenkään voineet syntyä vielä tuolloin.

Myös blogirintamalla tapahtuu. Huolella työstetyt vaaliblogit ovat jo vanha juttu, mutta uutta on se, että Barack Obaman Twitter-tilillä on käsittämättömät 40 000 seuraajaa – ja yhtä monta ystävää. Obama ja McCain järjestävät myös Twitter-väittelyn, jossa väittelijöinä tosin toimivat heidän edustajansa, eivät ehdokkaat itse.

Jenkeissä uusi tekniikka on siis hallussa. Mitä tekevät samaan aikaan suomalaispoliitikot? Karu totuus paljastuu esimerkiksi Aamulehden jutusta, jossa Tampereen pormestariehdokkaiden verkkosivustot on arvioitettu web-asiantuntijoilla.

Sivustot ovat kamalaa katseltavaa. Navigaatio on pielessä, sisältöä on liikaa ja se on järjestetty sekavasti. Ylipäänsä saiteista syntyy vaikutelma siitä, että ne on laitettu pystyyn vain, koska “sellainen pitää olla”, miettimättä mitä tarkoitusta ne palvelevat.

Väittäisin, että suomalaisten web-osaaminen väkilukuun suhteutettuna on maailman huippuluokkaa. Maa on täynnä korkeatasoisia blogeja ja muita nettisaitteja, ja palvelut kuten Kotisivukone mahdollistavat kelle tahansa web-tekniikkaa tuntemattomallekin tavan tuottaa helposti tyylikästä web-presenssiä.

Täten onkin kovin kummallista, että huippupoliitikot onnistuvat vielä löytämään jostain “web-osaajia”, joiden tekeleet muistuttavat siitä, mitä web oli kymmenen vuotta sitten.

On täysin käsittämätöntä, että maassa tuntuu edelleen olevan tasan yksi tietoyhteiskuntaa ja internetin uusimpia trendejä syvällisesti ymmärtävä poliitikko. Ei ihme, että eduskunnassa runnotaan läpi Lex Karpelan tyyppisiä lakeja.

Kunnallisvaalit ovat ovella. Ehdokkailla olisi tarjolla todella hyvä sauma kerätä helposti lisää äänestäjiä etenkin nuoremman väen joukosta. Nuoret nimittäin menevät nettiin. Yksinkertaisen tyylikäs ehdokassivu on helppo tuottaa, ja osaavia tekijöitä löytyy paljon.

Silti veikkaukseni on, että suurimmalla osalla porukasta ehdokassivut tulevat edelleen olemaan uskomatonta kuraa. Se on sääli.

Sosiaalinen media / Web — 7 Comments
18
May 08

Nettiyhteisöt: kuka on Suomen suurin?

Suomessa on kaksi maan suurinta verkkoyhteisöä: Suomi24 ja IRC-Galleria. Näin ainakin, jos uskoo yhteisöjen omia mainoslauseita. IRC-galleria tosin käyttää sanamuotoa “Internet-yhteisö”, mutta näiden termien välille en ainakaan minä keksi merkityseroja.

Kiinnostavaa olisi tietää, millä yhteisöt väitteitään perustelevat. Suuruutta kun voi mitata monella mittarilla. Kaksi selkeintä ovat rekisteröityneiden käyttäjien määrä ja päivittäisten/viikottaisten/kuukausittaisten kävijöiden määrä. Näistä jälkimmäinen antaa mielestäni paremmin todellisuutta vastaavan kuvan. Miljoonasta rekisteröityneestä käyttäjästä ei ole paljon iloa, jos kukaan heistä ei palvelua (enää) käytä.

Muita mahdollisia mittareita ovat esimerkiksi käyttäjien palvelussa viettämä aika sekä palvelun kasvuvauhti.

Olisi kiinnostavaa saada näistä jotain lukuja. IRC-galleria käyttää mainonnassaan mielellään puolta miljoonaa hipovaa rekisteröityneiden käyttäjien määrää. Suomi24:stä en heti saanut vastaavaa tietoa irti. Luotettavaa dataa päivittäisten käyttäjien määrästä ei taida kertoa kumpikaan. Jos joku tietää, mistä moisen tiedon saisi selville, vinkatkaa ihmeessä.

On myös syytä pohtia, mitä tarkoittaa “Suomen suurin”. Jos se tarkoittaa suomalaisten perustamaa/omistamaa niin hyvä. Mutta jos sillä tarkoitetaan palvelua, jota suomalaiset käyttävät eniten, ei voittajaksi taida yltää kumpikaan kilpakumppaneista.

Tällä hetkellä suurin osa suomalaisista viettää aikaansa ennen muuta Facebookissa. Palvelussa on tällä hetkellä rekisteröityneenä hieman yli 400 000 suomalaista. Se ei siis vielä aivan yllä IRC-gallerian tasolle, mutta lähestyy uhkaavasti.

Lukujen puutteessa valistunut arvaukseni on, että kaikilla muilla mittareilla Facebook vie voiton. Sillä on eniten päivittäisiä kävijöitä, sen parissa vietetään eniten aikaa, ja kasvuvauhti on viimeaikaisesta hidastumisesta huolimatta edelleen huomattavasti kovempi kuin IRC-gallerialla.

Sekä Facebookin että IRC-gallerian käyttäjänä ennustan, että “Galtsu” tulee kuolemaan kolmen seuraavan vuoden kuluessa. Facebook on kerta kaikkiaan ominaisuuksiltaan niin paljon parempi, etten näe Galtsun olemassaololle enää tarkoitusta. Viimeisetkin palvelua käyttävät teinit siirtyvät Facebookiin viimeistään aloittaessaan opiskelun.

Suomi24 selvinnee paremmin. Aktiivisine keskustelupalstoineen ja uutispalveluineen se ei ole Facebookin suora kilpailija, vaan palvelut täyttävät hieman erilaisia tarpeita. Silti sekin alkaa olla palveluna vanhentunut.

Kolme vuotta on pitkä aika. Voi olla, ettei kukaan enää silloin käytä Facebookiakaan. Joka tapauksessa varmaa on, että “Suomen suurimmat” Suomi24 ja IRC-galleria joutuvat tekemään todella radikaaleja uudistuksia hyvinkin pian, jos haluavat pysyä kelkassa mukana.

EDIT 15.7.2008 TNS Gallupin sivuilla on listaus suomalaisten web-sivustojen viikkoluvusta. Niiden mukaan Suomi24 päihittää Galtsun. Facebookia listalta ei valitettavasti löydy, sen luvut olisi hauska saada vertailukohdaksi. Kiitos linkistä Karille.

Web — No Comments
09
Apr 08

M.O.T.

Perin yllättävää: uutinen 1 ja uutinen 2. Nopeaa toimintaa FiksuHuudon jampoilta. Saapa nähdä, kuinka monta päivää kestää, ennen kuin kopioijat seuraavat perässä.

Web — 2 Comments
31
Mar 08

Kuin kaksi marjaa

Huijaritkaan eivät ole turvassa kopioijilta. Aiemmin kommentoimani FiksuHuuto.fi -huijarihuutokauppa joutunee kohta ottamaan “Maailman ainoa senttihuutokauppa” -mainoslauseen pois etusivultaan.

Biddog.fi mainostaa niin ikään olevansa “uudenlainen huutokauppa” ja jatkaa kertomalla konseptistaan, joka on täsmälleen sama senttihuutokauppa kuin FiksuHuudolla. Myös ulkoasut ovat kovasti lähellä toisiaan värimaailmoita myöten, BidDogilla yleisvaikutelma ehkä vielä rahtusen viilatumpi.

Kumpi on pahempi roisto, se joka huijaa ihmisiä ja valtiota lain rajamailla häälyvällä arpapelihuutokauppakonseptilla, vai se joka kopioi idean sellaisenaan? FiksuHuuto tuntuu siinä mielessä suoraselkäisemmältä, että tekijät esiintyvät saitilla omalla nimellään. BidDog ei sentään ole kehdannut laittaa tekijöiden nimiä esiin.

FiksuHuudon porukat joutuvat nyt kärsimään samasta asiasta, jota alun perin hyödynsivät: suomalaisen nettilainsäädännön haavoittuvuudesta. Koko saitin ja liiketoimintakonseptin kopiointi sellaisenaan ei taida tässä tapauksessa täyttää minkään rikoksen tunnusmerkkejä, vaikka jokaisen oikeustaju sanoo, että niin pitäisi olla.

Toisaalta, juuri tässä tapauksessa ei voi välttyä ajattelemasta, että FiksuHuuto saa juuri sitä mitä ansaitseekin.

Edit 1.4.: Näitähän on näköjään enemmänkin. Eikä tietysti ihme, kovasti tuottoisahan tuo FiksuHuuto on tainnut olla. Kohta kyllä varmasti joku puuttuu näihin rankalla kädellä.

Edit 2.4.: Ja vielä yksi. Lisäilenpä nyt näitä tänne sitä mukaa kun bongailen. En varmasti ole vieläkään törmännyt kaikkiin. Kopioijista ainakin BidDog ja HuutoHeikki mainostavat Fadebookissa samalla mainospaikalla, sieltä minäkin ne bongasin.

Edit2 2.4. Aiemman artikkelini kommenteista puolestaan tuli mielenkiintoinen tieto: FiksuHuudon “senttihuutokauppa on suomalainen keksintö” ei sekään pidä paikkaansa. FiksuHuudon tyypit ovat nimittäin itsekin kopioijia! Idea on pöllitty brittiläiseltä yhtiöltä nimeltä TeleBid (huomaa sama SanaToinen -notaatio kuin FiksuHuudon ja sen kopioijien nimessä), joka on ollut pystyssä jo pidempään. Kiitoksia Ollille kommentista.

Edit3 2.4. Ja vielä: bidd.fi. Bidd erottuu kilpailijoistaan kahdella asialla: 1) sivusto on huomattavasti amatöörimäisemmin toteutettu ja 2) se on jo suljettu ja “odottaa viranomaisten selvitystä jatkosta”. Mielenkiintoista olisi tietää, miksi juuri Bidd on suljettu, vaikka muut porskuttavat.

Web — No Comments
29
Feb 08

Huijarihuutokaupat vihdoin kuriin?

Sisäasiainministeriö on viimein älähtänyt netin epäilyttävistä “huutokaupoista”. Mitta täyttyi, kun 180 000 euron asunto meni Bidsterissä kaupaksi 22,85 eurolla.

Aivan kuten edellisessä kirjoituksessa epäilin, myös FiksuHuuto.fi:tä tutkitaan nyt mahdollisista laittomuuksista. Saapa nähdä, kuinka kauan palvelu vielä mainostaa itseään suomalaisena.

Ulkomaisomisteiden sivustojen toiminnan rajoittaminen on edelleen vaikeaa. Saksassa on kuitenkin tullut nyt voimaan asetus, jolla ilmeisesti voidaan estää tämäntyyppisten palveluiden rahaliikenne.

Suomi-byrokratia on kuitenkin valitettavan jähmeää: vastaavan asetuksen voimaantulo on mahdollista aikaisintaan vuoden 2009 aikana. Jostain syystä tällaisissa asioissa ei voida olla yhtä ripeitä kuin silloin kun pitää suodattaa olematonta lapsipornoa.

Web — 5 Comments
15
Feb 08

Taulutelevisio sentillä, asunto eurolla

Kaikki tietävät eBayn ja Huuto.netin, joista saa hankittua käytettyä tavaraa huomattavasti alkuperäishintaa halvemmalla. Nyt perinteisten huutokauppojen rinnalle on ilmestynyt netin mahdollisuuksia uudella tavalla hyödyntäviä tulokkaita.

Noin vuosi sitten Suomessa toimintansa aloittanut brittiyhtiö Bidster mainostaa itseään “käänteisenä huutokauppana”. Ideana on, että huutokaupan voittaa alimman yksittäisen tarjouksen tekijä. Arvokkaankin esineen voi siis saada omakseen muutamilla senteillä.

Toisaalta jokaisen tarjouksen tekeminen maksaa pienen summan (n. 2 euroa kohteesta riippuen), eikä onnistumista pysty takaamaan, vaikka tarjouksia tekisi kuinka monta. Koska tarjouksia tehdään paljon, firma kerää sievoiset voitot jokaisesta myydystä kohteesta.

Käytännössä kyse ei siis ole huutokaupasta, vaan arpapelistä, joka on Suomen arpajaislain vastaista. Toistaiseksi lainsäädännöllä ei kuitenkaan ole pystytty estämään brittiyhtiön toimintaa. Firmalla menee ilmeisen hyvin: tällä hetkellä saitilla on kaupan muun muassa 180 000 euron arvoinen asunto.

Nyt Bidsterin jalanjäljissä pyrkii seuraamaan suomalainen palvelu nimeltä FiksuHuuto.fi. Sen liikeidea on “senttihuutokauppa”, ja mainostaapa palvelu vielä, että kyseessä on maailman ainoa vastaavanlainen palvelu, joten “senttihuutokauppa on suomalainen keksintö”. Avainlippu vain puuttuu. Palvelun layout tosin muistuttaa erehdyttävästi Bidsteriä.

Fiksuhuudon idea on, että tarjousta voi korottaa vain sentin kerrallaan. Jokaisen tarjouksen tekeminen kuitenkin maksaa jälleen 1-2 euroa. Tällä hetkellä palvelussa on myynnissä esimerkiksi 1000 euron taulutelevisio, jonka saisi omakseen maksamalla reilut 100 euroa.

Nopeasti voi laskea, että jos nollasta on päästy sataan euroon, on korotuksia tapahtunut 10000, eli FiksuHuudon tyypit ovat ansainneet tonnin telkkarilla ainakin kymppitonnin. Tietysti mahdollista on, että ylläpitäjät käyvät välillä itse korottelemassa tarjousta, jos muuten ei tarjoajia kuulu.

Arpajaislaki saa jälleen kyytiä, ja todennäköisesti viranomaiset puuttuvatkin aika pian myös FiksuHuudon toimintaan. Siihen luulisi olevan helpompi päästä käsiksi, kun kyseessä on puhtaasti suomalainen pulju. Tosin nettipalvelun vieminen ulkomaille ei näinä aikoina ole temppu eikä mikään.

Vaikka lain rajamailla mennäänkin, pätee silti jälleen vanha totuus siitä, ettei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Ja maksajia tuntuu riittävän.

Sanainen arkku avautuu mediasta, tekniikasta, viestinnästä ja sen epäonnistumisesta.