Sanainen arkku

Salaperäinen kaveriapplikaatio kummastuttaa

Facebookin applikaatioskene on viime aikojen vähäisen kutsumäärän perusteella tuntunut kuolleelta. Uusi layout on tehnyt tehtävänsä: applikaatiot eivät saa enää samaa näkyvyyttä kuin ennen. Nyt on kuitenkin ilmaantunut yksi poikkeus.

Sain eilen 10 uutta Facebook-tiedotetta. Tänään niitä oli 7. Kaikki olivat saman applikaation lähettämiä. Niissä kerrottiin, että joku ystävistäni on vastannut henkilökohtaiseen minua koskevaan kysymykseen, ja kehotettiin lisäämään applikaatio jotta saisin tietää vastauksen.

Kyseessä on applikaatio nimeltä… öh, itse asiassa edes tämä ei ole oikein selvää. Eilen kutsut tulivat applikaatiolta nimeltä, “my buddies”, tänään nimi on “fun friend game”. Kun avaan applikaation, url johon sen bookmark-linkki viittaa on puolestaan “apps.facebook.com/myhomies”. Ja alun perin nimi oli yksinkertaisesti “my friends”.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan Facebookilta menee tilanteen havaitsemiseen ja applikaation sulkemiseen. Sillä selvältä tuntuu, että niin käy. Lista tavoista, joilla applikaatio yrittää huijata itselleen käyttäjiä ja toimii muutoin epäilyttävästi on pitkä: 1) se yritti esiintyä Facebookin varsinaisena kaverinäkymänä 2) se käytti (todennäköisesti ilman lupaa) logonaan AOL:sta/messengeristä tuttua hahmokuvaa (nyt se on luopunut tästä ja vaihtaa logoaan jatkuvasti 3) se pyrkii massaleviämään näyttämällä vastauksia ainoastaan sen jälkeen kun käyttäjät ovat ensin kutsuneet kavereitaan siihen 4) se lähettää kavereilleni tiedotteita aina kun vastaan näitä koskevaan kysymykseen, riippumatta siitä käyttävätkö kaverini kyseistä applikaatiota vaiko eivät, mikä johtaa massaspämmäykseen; tätä ominaisuutta ei myöskään saa pois päältä 5) itse kysymykset eivät ole kovin asiallisia (applikaation ideana on siis, että siinä voi vastata kysymyksiin, jossa tiedustellaan esimerkiksi kaverien seksuaalista suuntautumista ja 6) se vaihtaa hämmentävästi nimeään jatkuvasti, ilmeisesti siksi ettei jäisi Facebookin valvonnan nalkkiin niin nopeasti (todennäköisesti nimittäin monet raportoivat kyseisen applikaation toiminnasta ylläpidolle).

Kaikki nämä toimet ja applikaation kehittäjien sinänsä todella taitavasti suunnittelema levitysmekanismi saavat jopa epäilemään, että applikaation takana olisi jokin suurempi salaliitto. Ehkä sillä halutaankin levittää jotakin vielä tuntematonta Facebook-virusta? Tai kenties romuttamaan ihmisten luottamusta Facebookiin? Todennäköisesti sen tarkoitus on kuitenkin vain kylmästi levitä nopeasti mahdollisimman laajalle ja tehdä spämmillään sievoiset mainostulot, ennen kuin banni rapsahtaa.

Lopulta applikaatio saattaa saada aikaan myös hyvää. Aiemmat applikaatioiden väärinkäytökset ovat saaneet aikaan Facebookin puolelta tehokkaita korjaustoimenpiteitä, joilla tällaiset tilanteet on saatu lähes kokonaan ehkäistyä. My buddies on kuitenkin näyttänyt, että järjestelmästä löytyy edelleen porsaanreikiä. Näyttämällä ne se kuitenkin varmistaa, että nämäkin reiät tullaan tukkimaan, ja se on kaikkien käyttäjien kannalta pelkästään hyvä.

Web — Leave a comment
06
Nov 08

Yksi tunnus, yksi identiteetti

Web-palveluja paljon käyttävillä on tunnuksia eri palveluihin enemmän kuin jaksaa muistaa. Usein ei jaksakaan: itse havaitsin tätä postausta kirjoittamaan ryhtyessäni, etten muista WordPress-blogini käyttäjätunnus-salasana -paria.

Monet ratkaisevat ongelman käyttämällä vain yhtä tai muutamaa vakiosalasanaa ja tunnusta. Niin myös minä. Silti joskus tapahtuu unohtumisia. Yksi tyypillinen syy on, että yleisesti käyttämäni nimimerkki Kusti on monessa palvelussa jo käytössä, joten joudun valitsemaan jonkin toisen nimimerkin. Tästä aiheutuu myös toinen tyypillinen ongelm: minulla on verkossa useita identiteettejä, ja joskus voi olla vaikea päätellä, että eri nimimerkkien takana piilee sama henkilö.

Näitä ongelmia on pohdittu paljon, ja niihin on kehitetty erilaisia ratkaisumalleja, joista suosituin lienee OpenID. Se on standardi, jonka implementointi mahdollistaa yhden

Aluksi OpenID:n suurin ongelma vaikutti olevan url-muotoisten tunnusten kohtuuton pituus. Esimerkiksi käyttäjätunnus “minun.palveluntarjoajani.com/kusti” on jo aika pitkä muistettavaksi. Tällä metodilla OpenID:n tulevaisuus vaikutti synkältä.

Tänä vuonna parannusta on kuitenkin tapahtunut huimasti. Syynä siihen on, että kaikilla vähänkään aktiivisemmilla web-käyttäjillä on jo valmiina uniikki tunnus: sähköpostiosoite. Yahoo-osoitteet ovat kelvanneet OpenID:ksi jo alkuvuodesta ja tuoreimpia OpenID-tarjoajia ovat Microsoft ja Google. Näiden myötä vaikuttaa vahvasti siltä, että OpenID on todella kohoamassa de-facto -web-standardiksi.

Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että tämä kaikki alkaa näkyä tavalliselle käyttäjälle. Gmail-osoite käy siis OpenID:stä, hyvä. Mutta mihin sillä pääsee kirjautumaan? Toistaiseksi ei juuri mihinkään suureen palveluun, kuten Facebook, Last.fm tai Flickr. Vastaavasti myöskään Yahoon tai Microsoftin tunnukset eivät käy Googlen palveluihin. Päivää, jona OpenID todella käy edes johonkin näistä suurista, saadaan todennäköisesti odotella vielä pitkään.

Ennen pitkää OpenID kuitenkin raivannee tiensä myös jättien kirjautumismekaniksi. Se tietää loppua yhdelle web-instituutiolle: “nikeille” eli persoonallisille käyttäjätunnuksille. Facebook on toiminut tässä tiennäyttäjänä ja hyvänä esimerkkinä siitä, että nikit eivät välttämättä ole tarpeen.

Joissakin palveluissa nikkejä tullaan kuitenkin tarvitsemaan edelleen. Ensimmäisenä tulee mieleen IRC. Siinä on tärkeää, että keskustelijoilla on jokin lyhyt nimi, joka on kuitenkin kaikilla erilainen. Näin keskustelijoiden on helppo osoittaa, kenelle he puhuvat. Rivi “Kusti: moi” on huomattavasti lyhyempi kirjoittaa kuin “etunimi.sukunimi@gmail.com: moi”.

Sama pätee mikrobloggausalustoihin, kuten Jaikuun ja Twitteriin. OtaSizzlen Ossi-palvelua kehitettäessäkin on ainakin toistaiseksi jouduttu huomaamaan, että nikistä ei noin vain päästä eroon.

Käyttö mobiililaitteella tuo asiaan vielä oman mausteensa. Sähköpostiosoitteen kirjoittaminen aina kirjautuessa voi niissä olla jo liikaa vaadittu. Yksilöllisen identiteetin ulottaminen myös mobiilimaailmaan ja chat-palveluihin onkin haaste, jonka ratkaiseminen ei ole lainkaan helppoa.

mobiili / Web — Leave a comment
22
Sep 08

iPhone on ykkösjuttu myös s60:ssä

Tuttavien iPhone-ylistys on saanut myös minut miettimään iLuurin ostoa. Toistaiseksi ostohanke on kuitenkin jäissä, koska töiden puolesta käytössä olevalla n95:llä pärjäilee varsin hyvin.

Tunnustaa kuitenkin pitää, että olisin mieluummin iPhone-käyttäjä. Vaikken ole jeesuspuhelimeen juurikaan koskenut, minulla on varsin vahva tunne siitä, että sen käyttöliittymällä kaikki multimediatietokoneen oleelliset toiminnot sujuvat nokialaista kätevämmin.

Junassa paljon matkustavana n95:n modeemikäyttömahdollisuus on oikeastaan ainoa selkeä asia, jota iPhoneen kaipaisin. Video ja multimediatekstarit ovat mielestäni erinomaisia esimerkkejä siitä, kuinka iPhonesta on tajuttu jättää pois ominaisuuksia, joiden kehittämiseen olisi mennyt suhteettoman paljon vaivaa suhteessa siihen, kuinka moni niitä tarvitsee.

Yksi iPhonen hienoimpia oivalluksia käyttöliittymän ohella on selkeästi ollut app store, josta softat on helppo löytää ja ladata. Jostain käsittämättömästä syystä Nokia ei ole pystynyt samaan, vaikka varmasti s60:llekin on paljon ohjelmistoja, joista käyttäjille olisi hyötyä. Niiden etsiminen ja parhaiden suodattaminen massasta ei kuitenkaan käy läheskään yhtä kätevästi kuin iPhonessa.

Nokiallakin on omat vastineensa app storelle. Ongelma on, että kukaan ei ole kuullut niistä. Vai kuinka moni on ostanut jotain Nokia Software Marketista? Tai ladannut ilmaissoftia MOSHista? Jo noiden kahden palvelun pitäminen erillään on osoitus Nokian heikosta ohjelmistostrategiasta.

Kuvaavaa on myös se, millaiset mobiilisisällöt ovat MOSHissa suosituimpia. Palvelu jakaa tarjontansa neljään kategoriaan: ohjelmat, pelit, teemat ja soittoäänet. Näistä kategorioista kolmessa listan kärjessä komeilee jotain sanalla “iPhone” alkavaa. Jopa suosituin soittoääni on iPhone Ringtone.

mobiili / Sosiaalinen media / Web — 2 comments
09
Sep 08

Otaniemessä sihisee

Digitoday kirjoitti projektista, jossa minäkin olen ollut mukana viimeiset puoli vuotta. Kyseessä on palveluympäristö nimeltä OtaSizzle, jonka päälle rakennetaan teekkareille suunnattuja sosiaaliseen mediaan painottuneita mobiili- ja web-palveluja.

Digitodayn uutisen (ja alkuperäisen HIITin tiedotteen) mukaan kyse on testiympäristöstä, mutta kyllä tarkoituksena on ihan oikeasti myös tehdä palveluita, jotka helpottavat teekkarien elämää ja tulevat (toivottavasti) laajaan käyttöön kampusalueella.

Ensimmäisenä julkaistiin Ossi-palvelu, jota on tehty kesän kuluessa varsin kunnianhimoisella aikataululla. Palvelu on tällä hetkellä vielä varhaisessa kehitysvaiheessa, mutta syksyn kuluessa siitä on tarkoitus muodostua teekkarien viestintää merkittävästi helpottava väline. Itse olen mukana tekemässä toista tällä hetkellä kehitteillä olevasta OtaSizzlen palvelua, joka julkaistaan alkuvuodesta.

Kun OtaSizzlestä puhutaan, toteaa moni: “Mihin sitä tarvitaan, onhan meillä Facebook.” Minun mielestäni OtaSizzle kuitenkin palvelee tarkoituksia, joihin kaikkiin mahdollisiin suuntiin kurottava ja kaikkia miellyttämään pyrkivä naamakirja ei yllä.

Uskon, että sosiaalisen median tulevaisuus on nimenomaan paikallisissa palveluissa, jotka on suunniteltu tietyn yhteisön tarpeita silmällä pitäen. OtaSizzlessä käyttäjät ovat teekkareita ja suurin osa heistä asuu Otaniemessä, jolloin palvelu voidaan kohdistaa tehokkaasti palvelemaan juuri heidän tarpeitaan. Kun tähän lisätään vielä paikkatieto, on sovelluskohteita helppo keksiä.

Palaan varmasti vielä OtaSizzleen tämän blogin puitteissa, kun uutta kiinnostavaa kerrottavaa ilmenee.

politiikka / Web — 1 comment
16
Aug 08

Kotisivukone pyörittämään kunnallisvaalisivuja

Kirjoitin taannoin poliitikkojen huonoista vaalisivuista. Tuolloin ehdotin, että poliitikot työstäisivät suosiolla sivunsa esimerkiksi Kotisivukoneella. Joku muukin on selvästi huomannut, että nykyisissä sivuissa on mätää, sillä Vierityspalkki uutisoi Kotisivukoneen yhteistyösopimuksesta Kristillisdemokraattien, SDP:n ja Keskustan kanssa.

Kotisivukoneen avustuksellakin on toki silti vielä helppo sössiä sivuston sisältö. Vierityspalkki tarjoaa lääkkeitä myös tähän kirjoituksessa, jossa pohdiskellaan, millainen on hyvä vaaliehdokassivusto.

Pitääpä ihan mielenkiinnoista seurailla vaalien aikana eri puolueiden ehdokassaitteja. Kuten Matti mainitsi edellisen postaukseni kommenteissa, ainakin Vihreillä oli jo viime vaalien aikana varsin päteviä saitteja. On kiinnostavaa nähdä, kurovatko Keskusta ja SDP Vihreiden nettietumatkaa umpeen Kotisivukoneen avustuksella.

Varmaa on, että ehdokassivustoista tulee tasalaatuisempia kuin ennen. Mutta tuleeko niistä kiinnostavia, se on toinen juttu.

Sosiaalinen media / Web — Leave a comment
03
Aug 08

Facebook syö FriendFeedin (ja jatkoa seuraa…)

Olen käytellyt nyt muutaman kuukauden harvakseltaan FriendFeediä. Sen idea on aggregoida kaikki sosiaalisesta mediasta tuleva sisältö yhteen feediin. Samassa syötteessä näen siis, kun kaverini ovat lisänneet kuviaan Flickriin, viestineet Jaikussa tai tykänneet biiseistä Last.fm:ssä. Näitä toimintoja voi sitten kommentoida.

FriendFeediin itseensä voi myös lähettää viestejä, eli sitä voi käyttää suoraan Twitterin/Jaikun korvikkeena. Näin ainakin monet Twitter-käyttäjät ovat palvelun kaatuilun takia alkaneet tehdä.

Palvelulla on vielä aika vähän suomalaisia käyttäjiä, mutta määrä voi olla kasvamaan päin, siinä määrin siitä tällä hetkellä ameriikoissa kohkataan. Palvelulle on eittämättä tilausta, päätellen ilmaantuneiden kopioijien määrästä. Olen myös tietoinen ainakin yhdestä kotimaisesta projektista, joka tekee hyvinkin saman tyyppistä asiaa, tosin etupäässä mobiililaitteille.

Facebookin uudistuneen designin myötä minusta tuntuu kuitenkin yhtäkkiä siltä, että FriendFeed on täysin turha. Kaikki muista palveluista tulevat päivitykset voi nimittäin nyt lisätä näkymään omaan minifeediinsä, ja näitä päivityksiä voi myös kommentoida suoraan Facebookissa. Myös statusviestejä voi nyt kommentoida, jolloin Facebook jo käytännössä tarjoaa kaiken sen mitä FriendFeed tai Twitterkin.

Pikku hiljaa Facebook pyrkii lisäämään itseensä ominaisuuksia ja näin tekemään turhiksi monia uusia sosiaalisen median palveluja. Näin sen on helppo tehdä, koska Facebook on se palvelu, jossa käyttäjät ovat jo valmiiksi.

Mielenkiintoista onkin seurata, mitkä ovat palveluja, joita oikeasti tarvitaan ja joita Facebook ei voi korvata. Esim. Flickrin ja vastaavat kuvapalvelut se saattaa syödä ajan myötä, jos vain muuttaa käyttöehtojaan inhimillisemmiksi. Uuden designin “ammattimaisuuden” yksi tavoite puolestaan on varmasti tehdä palvelusta vakavammin otettava myös ammattikäytössä ja tunkea näin LinkedInin reviirille. Sen sijaan esimerkiksi Last.fm edustaa jo niin eri maailmaa, että on vaikea kuvitella Facebookin lähtevän kilpasille sen kanssa.

Kaikkea Facebook ei kuitenkaan tehdä. Itse olen tällä hetkellä kehittämässä töiden puolesta pienessä yhteisössä toimivaa sosiaalista verkostopalvelua ja uskon, että niiden määrä tulee lisääntymään räjähdysmäisesti, samoin kuin yrityskäytössä olevien verkostopalvelujen. Pienen porukan palveluilla voi tehdä asioita, joita Facebookin tapainen massapalvelu ei voi koskaan mahdollistaa, eikä niiden tarvitsema kriittinen massa ole lähelläkään samaa luokkaa.

Sen sijaan massapalvelujen suhteen minua ei periaatteessa haittaisi, vaikka kaikki tarvittava onnistuisi tulevaisuudessa yhdessä paikassa. Siksi paikaksi Facebook on tällä hetkellä vahvin ehdokas.

Blogit — Leave a comment
21
Jul 08

Kolme vuotta blogimaassa

Hetki sitten tuli kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä, kun kirjoitin elämäni ensimmäisen blogimerkinnän. Moni asia on muuttunut tuossa – sinänsä lyhyessä – ajassa. Vanhoilla merkinnöillä tuntuu jo nyt olevan jonkinlaista nostalgia-arvoa. Ne näyttävät oudoilta, kuin eri ihmisen kirjoittamilta.

Tämä on neljäs blogini. Kirjoitustahti ei taaskaan ole ollut yhtä tiivis kuin sitä perustaessani oli tarkoitus, mutta silti uskon, että bloggaamiseni jatkuu yhtä säännöllisen epäsäännöllisenä kuin aiemminkin. Tämän blogin myötä tuntuu ainakin tällä hetkellä siltä, että olen löytänyt oman ääneni ja oman tapani kirjoittaa.

politiikka / Sosiaalinen media / Web — 6 comments
24
Jun 08

Miksi suomalaispoliitikot eivät ole web 2.0?

USA:n presidenttitaisto on hyvä esimerkki siitä, kuinka merkitykselliseksi sosiaalinen media on kasvanut neljässä vuodessa. Ilmiöt kuten Obama-girl ja McCain-girl eivät olisi mitenkään voineet syntyä vielä tuolloin.

Myös blogirintamalla tapahtuu. Huolella työstetyt vaaliblogit ovat jo vanha juttu, mutta uutta on se, että Barack Obaman Twitter-tilillä on käsittämättömät 40 000 seuraajaa – ja yhtä monta ystävää. Obama ja McCain järjestävät myös Twitter-väittelyn, jossa väittelijöinä tosin toimivat heidän edustajansa, eivät ehdokkaat itse.

Jenkeissä uusi tekniikka on siis hallussa. Mitä tekevät samaan aikaan suomalaispoliitikot? Karu totuus paljastuu esimerkiksi Aamulehden jutusta, jossa Tampereen pormestariehdokkaiden verkkosivustot on arvioitettu web-asiantuntijoilla.

Sivustot ovat kamalaa katseltavaa. Navigaatio on pielessä, sisältöä on liikaa ja se on järjestetty sekavasti. Ylipäänsä saiteista syntyy vaikutelma siitä, että ne on laitettu pystyyn vain, koska “sellainen pitää olla”, miettimättä mitä tarkoitusta ne palvelevat.

Väittäisin, että suomalaisten web-osaaminen väkilukuun suhteutettuna on maailman huippuluokkaa. Maa on täynnä korkeatasoisia blogeja ja muita nettisaitteja, ja palvelut kuten Kotisivukone mahdollistavat kelle tahansa web-tekniikkaa tuntemattomallekin tavan tuottaa helposti tyylikästä web-presenssiä.

Täten onkin kovin kummallista, että huippupoliitikot onnistuvat vielä löytämään jostain “web-osaajia”, joiden tekeleet muistuttavat siitä, mitä web oli kymmenen vuotta sitten.

On täysin käsittämätöntä, että maassa tuntuu edelleen olevan tasan yksi tietoyhteiskuntaa ja internetin uusimpia trendejä syvällisesti ymmärtävä poliitikko. Ei ihme, että eduskunnassa runnotaan läpi Lex Karpelan tyyppisiä lakeja.

Kunnallisvaalit ovat ovella. Ehdokkailla olisi tarjolla todella hyvä sauma kerätä helposti lisää äänestäjiä etenkin nuoremman väen joukosta. Nuoret nimittäin menevät nettiin. Yksinkertaisen tyylikäs ehdokassivu on helppo tuottaa, ja osaavia tekijöitä löytyy paljon.

Silti veikkaukseni on, että suurimmalla osalla porukasta ehdokassivut tulevat edelleen olemaan uskomatonta kuraa. Se on sääli.

semanttinen web — Leave a comment
30
May 08

SELECT * FROM Web

Tähän päivään asti minulle on ollut jossain määrin epäselvää se, mitä hyötyä semanttisesta hakukoneesta oikeasti olisi.

Hyvä on, tiedän, semanttisuus mahdollistaa sen, että kone oikeasti ymmärtää tekstien sisällön ja tuottaa sen perusteella relevantteja hakutuloksia. Mutta millä tavalla hakutulokset sitten paranevat? Tosiasia kuitenkin on, että Google toimii aika hyvin. Sanahaun lisäksi se osaa jopa jossain määrin vastata kysymyksiin. Jos tiedustelen, milloin Suomi itsenäistyi, saan välittömästi oikean vastauksen.

Toisaalta monet semanttiseen hakuun liitetyt odotukset ovat ylimitoitettuja. Kone on kuitenkin aina kone, eikä opi täysin ymmärtämään ihmistä. Paraskaan semanttinen hakupalvelu ei osaa vastata, jos siltä kysytään vaikkapa “Millainen olisi minulle parhaiten soveltuva lomamatka?”

Juuri äsken lukemani artikkeli kuitenkin valaisi minulle, mihin semanttista webiä tarvitaan. Sitä tarvitaan, jotta voidaan esittää relaatiokyselyjä webiin. SQL-tietokantakielellä ilmaistuna: SELECT * FROM Web.

Tai oikeastaan juuri nimenomaan tuota kyselyä ei esitetä. Relaatiokyselyjen idea on, että koska kaikki relaatiotietokannassa olevien asioiden väliset suhteet tiedetään, voidaan hakea hyvin eksaktisti juuri halutut asiat, eikä mitään ylimääräistä.

Käytännön esimerkki voisi olla vaikkapa seuraava: “Ketkä kaikki Keskustan kansanedustajat jättivät ilmoittamatta tai ilmoittivat vain osittain eduskuntavaaleihin 2007 saamansa vaalituen määrän.” Tällaiseen kysymykseen ei Google pysty vastaamaan, mutta relaatiotietokannasta tieto löytyy vaivatta.

Tällainen hakukone voisi todella olla Googlen tappaja. Miksei sellaista ole vielä olemassa? Syy ei ole siinä, että hakualgoritmi olisi niin vaikea toteuttaa. Tarvittava hakuteknologia on ollut olemassa jo pitkään.

Ongelma on nimeämisessä. Web on massiivinen tietovarasto, jota ei ole järjestetty millään tavalla. Sen organisoiminen edes etäisesti relaatiotietokantaa muistuttavaan muotoon tuntuu lähes mahdottomalta urakalta, varsinkaan kun nimeämispolitiikasta on vaikea päästä yksimielisyyteen. Tavaraa ja toimijoita on yksinkertaisesti niin paljon.

Silti pikku hiljaa juuri tuota tavoitetta kohti ollaan menossa. Ehkä jo muutaman vuoden päästä pystyn esittämään esimerkkikysymykseni hakukoneelle ja saan tuloksena oikean vastauksen.

Sosiaalinen media / Web — 7 comments
18
May 08

Nettiyhteisöt: kuka on Suomen suurin?

Suomessa on kaksi maan suurinta verkkoyhteisöä: Suomi24 ja IRC-Galleria. Näin ainakin, jos uskoo yhteisöjen omia mainoslauseita. IRC-galleria tosin käyttää sanamuotoa “Internet-yhteisö”, mutta näiden termien välille en ainakaan minä keksi merkityseroja.

Kiinnostavaa olisi tietää, millä yhteisöt väitteitään perustelevat. Suuruutta kun voi mitata monella mittarilla. Kaksi selkeintä ovat rekisteröityneiden käyttäjien määrä ja päivittäisten/viikottaisten/kuukausittaisten kävijöiden määrä. Näistä jälkimmäinen antaa mielestäni paremmin todellisuutta vastaavan kuvan. Miljoonasta rekisteröityneestä käyttäjästä ei ole paljon iloa, jos kukaan heistä ei palvelua (enää) käytä.

Muita mahdollisia mittareita ovat esimerkiksi käyttäjien palvelussa viettämä aika sekä palvelun kasvuvauhti.

Olisi kiinnostavaa saada näistä jotain lukuja. IRC-galleria käyttää mainonnassaan mielellään puolta miljoonaa hipovaa rekisteröityneiden käyttäjien määrää. Suomi24:stä en heti saanut vastaavaa tietoa irti. Luotettavaa dataa päivittäisten käyttäjien määrästä ei taida kertoa kumpikaan. Jos joku tietää, mistä moisen tiedon saisi selville, vinkatkaa ihmeessä.

On myös syytä pohtia, mitä tarkoittaa “Suomen suurin”. Jos se tarkoittaa suomalaisten perustamaa/omistamaa niin hyvä. Mutta jos sillä tarkoitetaan palvelua, jota suomalaiset käyttävät eniten, ei voittajaksi taida yltää kumpikaan kilpakumppaneista.

Tällä hetkellä suurin osa suomalaisista viettää aikaansa ennen muuta Facebookissa. Palvelussa on tällä hetkellä rekisteröityneenä hieman yli 400 000 suomalaista. Se ei siis vielä aivan yllä IRC-gallerian tasolle, mutta lähestyy uhkaavasti.

Lukujen puutteessa valistunut arvaukseni on, että kaikilla muilla mittareilla Facebook vie voiton. Sillä on eniten päivittäisiä kävijöitä, sen parissa vietetään eniten aikaa, ja kasvuvauhti on viimeaikaisesta hidastumisesta huolimatta edelleen huomattavasti kovempi kuin IRC-gallerialla.

Sekä Facebookin että IRC-gallerian käyttäjänä ennustan, että “Galtsu” tulee kuolemaan kolmen seuraavan vuoden kuluessa. Facebook on kerta kaikkiaan ominaisuuksiltaan niin paljon parempi, etten näe Galtsun olemassaololle enää tarkoitusta. Viimeisetkin palvelua käyttävät teinit siirtyvät Facebookiin viimeistään aloittaessaan opiskelun.

Suomi24 selvinnee paremmin. Aktiivisine keskustelupalstoineen ja uutispalveluineen se ei ole Facebookin suora kilpailija, vaan palvelut täyttävät hieman erilaisia tarpeita. Silti sekin alkaa olla palveluna vanhentunut.

Kolme vuotta on pitkä aika. Voi olla, ettei kukaan enää silloin käytä Facebookiakaan. Joka tapauksessa varmaa on, että “Suomen suurimmat” Suomi24 ja IRC-galleria joutuvat tekemään todella radikaaleja uudistuksia hyvinkin pian, jos haluavat pysyä kelkassa mukana.

EDIT 15.7.2008 TNS Gallupin sivuilla on listaus suomalaisten web-sivustojen viikkoluvusta. Niiden mukaan Suomi24 päihittää Galtsun. Facebookia listalta ei valitettavasti löydy, sen luvut olisi hauska saada vertailukohdaksi. Kiitos linkistä Karille.

Sanainen arkku avautuu mediasta, tekniikasta, viestinnästä ja sen epäonnistumisesta.