Sanainen arkku

Blogit / työ — 1 comment
07
May 08

Ilmaisuus yllätti ilmaisuusaktivistit

Ilmaisuus on seuraava iso juttu. Näin väittää ainakin The Long Tail -kirjasta tuttu Chris Anderson tulevassa opuksessaan Free. Andersonin perusväittämä on, että perinteiset ansaintalogiikat muuttuvat, kun yhä useammat palvelut ovat ilmaiseksi käyttäjien saatavilla.

Ja toden totta: ilmaiseksi tarjotaan nykyisin muun muassa pelejä, ohjelmistoja, musiikkia ja kännykkäliittymiä ja autojakin saa aika halvalla. Vaikka tekijänoikeusjärjestöt haraavatkin musiikin ja elokuvien suhteen vastaan, joutuvat ne kuitenkin perääntymään askel askeleelta.

Siirtymä uuteen ajattelutapaan ei kuitenkaan ole helppo. Ilmaisuuden suurimpia puolestapuhujia ovat tyypillisesti bloggaajat. Nyt heidätkin on kuitenkin yllättänyt se, mitä ilmaisuusajattelu todella tarkoittaa.

Uudehkon sosiaalisen verkostopalvelun Shyftrin keskeinen ajatus on, että käyttäjät pystyvät sen kautta jakamaan toisilleen mitä tahansa RSS-feedejä. Kuka tahansa voi siis tarjota omassa profiilissaan muille mitä tahansa sisältöä, jonka ovat kirjoittaneet aivan muut tahot.

Blogiversumi älähti. Bloggaajien mukaan heiltä ei saa noin vain riistää oikeutta tekstiinsä, vaikka monien mielestä esimerkiksi musiikintekijät eivät tätä oikeutta tarvitse.

Suurin piirtein samasta asiasta on kyse saksalaisen yhtiön hankkeessa julkaista Wikipedian parhaita artikkeleita kirjamuodossa. Monet Wikipedia-aktivistit ovat suuttuneet, koska eivät saa osaansa kirjojen tuotoista. Ainoastaan Wikipedia-säätiö saa euron jokaisesta myydystä julkaisusta.

Voi kysyä, onko aktivistien suuttumuksella perusteita. Kaikki tieto on edelleen saatavissa ilmaiseksi Wikipediasta. Kirjat ainoastaan tuovat tiedon uusien ihmisten ulottuville. Samaa voi sanoa Shyftristä ja sen feedeistä. Molemmissa tapauksissa tiedon etsijät voittavat: tietoa on tarjolla enemmän ja monipuolisemmin kuin aiemmin.

On toki myönnettävä, että vaikeita kysymyksiä on vielä ratkaisematta. Sisällöntuottajien on jatkossakin syötävä. Vielä ei ole täysin selvää, millä tavoin työn tuloksilla ansaitseminen onnistuu jatkossa. Ehdotuksia uudenlaisiksi ansaintamalleiksi on kuitenkin olemassa. Tätä aihetta pohdin laajemmin tulevassa postauksessa.

Facebook parantaa työtehoani

Wiredin tuoreessa uutisessa kerrotaan, että aivojen suoritustehoa voi nostaa keskeyttämällä varsinaisen tekemisen hetkeksi jollakin häiriötekijällä. Innostavan otsikon jälkeen tosin ensimmäinen lause masentaa: häiriötekijän pitäisi liittyä jollakin tavoin opiskeltavaan aiheeseen. Juuri kun olin innostumassa siitä, että tenttiinlukemiseni paranee, kun katson aina jokaisen sivun välillä hetken televisiota.

Hetken miettimisen jälkeen on kuitenkin helppo keksiä myös erilaisia ammattiin liittyviä miellyttäviä häiriötekijöitä. Toimittajan tehokkuus paranee tietysti iltapäivälehtiä lueksimalla. IT-ylläpitäjä tehostaa toimintaansa Slashdotin RSS-feediä seuraamalla. Peliohjelmoija luonnollisesti pelaa.

Itse olen tällä hetkellä tutkijana TKK:lla ja tutkimukseni kohteet liittyvät vahvasti sosiaaliseen mediaan. Miten siis parannan suorituskykyäni? Tietysti surffaamalla Facebookissa. Saisikohan tämän perusteltua pomolle?

Web — Leave a comment
09
Apr 08

M.O.T.

Perin yllättävää: uutinen 1 ja uutinen 2. Nopeaa toimintaa FiksuHuudon jampoilta. Saapa nähdä, kuinka monta päivää kestää, ennen kuin kopioijat seuraavat perässä.

Blogit / työ — Leave a comment
08
Apr 08

Bloggaus koituu kuolemaksi

Digitoday uutisoi tänään bloggauksen terveysvaikutuksista. Jutun mukaan (ammatti)bloggaajat stressaavat, lihovat tai laihtuvat, nukkuvat ja elävät muutenkin huonosti ja saattavat kaiken tämän seurauksena jopa kuolla bloggaukseen.
Vaikka Suomessa ei taida olla kovin montaa bloggaajaa, joilla tilanne olisi näin paha, on kotimaisilla kirjoittajillakin varmasti paineita. Blogeja on yhä enemmän, ja jostain pitäisi keksiä jatkuvasti uutta ja omaperäistä sanottavaa tasaiseen tahtiin, etteivät lukijat karkaa.

Suuri tekijä ammattibloggaajien stressin taustalla on sama kuin muillakin kotona töitä tekevillä. Kun työajat ovat liian liukuvat, työt ovat mielessä koko ajan.

Itse olen huomannut, että puhdas etätyö ei minulle sovi. Nykyisessä työssä tulen tekemään töitä sekä etänä että toimistolla, ja sen uskon toimivan hyvin. Sekin vaatii kuitenkin itseltäni tiukkaa aikatauluttamista: etätyöpäivänkin on syytä kestää suunnilleen yhdeksästä viiteen.

En myöskään ikinä haluaisi kirjoittaa uutisblogia. Siinä vaiheessa, kun rupeaa huolestumaan siitä, että joku muu ehti kirjoittaa saman asian ensin, stressitaso nousee kohisten, bloggasi sitten ammatikseen tai ei.

Pyrin tässä blogissa korostamaan pohdintanäkökulmaa ja omia mielipiteitäni. Niitä ei kukaan muu voi julkaista ensin.

Siitäkin huolimatta täytyy todeta, että ärsyttää, jos kirjoittaa postauksen jostain asiasta ja sen jälkeen huomaa, että joku toinen on julkaissut hyvin samansisältöisen postauksen samasta asiasta jo paljon aiemmin. Blogien maailmassa paitsi uutiset myös kaikki mahdolliset mielipiteet niistä on usein esitetty hyvinkin nopeasti.

Silloin pitää taas muistaa se tosiasia, että ei kirjoita blogia ammatikseen. Silloin voi huoletta julkaista silloin kun haluaa, ja kirjoittaa muiden jo käsittelemistä aiheista tuntematta tunnontuskia.

Web — 2 comments
31
Mar 08

Kuin kaksi marjaa

Huijaritkaan eivät ole turvassa kopioijilta. Aiemmin kommentoimani FiksuHuuto.fi -huijarihuutokauppa joutunee kohta ottamaan “Maailman ainoa senttihuutokauppa” -mainoslauseen pois etusivultaan.

Biddog.fi mainostaa niin ikään olevansa “uudenlainen huutokauppa” ja jatkaa kertomalla konseptistaan, joka on täsmälleen sama senttihuutokauppa kuin FiksuHuudolla. Myös ulkoasut ovat kovasti lähellä toisiaan värimaailmoita myöten, BidDogilla yleisvaikutelma ehkä vielä rahtusen viilatumpi.

Kumpi on pahempi roisto, se joka huijaa ihmisiä ja valtiota lain rajamailla häälyvällä arpapelihuutokauppakonseptilla, vai se joka kopioi idean sellaisenaan? FiksuHuuto tuntuu siinä mielessä suoraselkäisemmältä, että tekijät esiintyvät saitilla omalla nimellään. BidDog ei sentään ole kehdannut laittaa tekijöiden nimiä esiin.

FiksuHuudon porukat joutuvat nyt kärsimään samasta asiasta, jota alun perin hyödynsivät: suomalaisen nettilainsäädännön haavoittuvuudesta. Koko saitin ja liiketoimintakonseptin kopiointi sellaisenaan ei taida tässä tapauksessa täyttää minkään rikoksen tunnusmerkkejä, vaikka jokaisen oikeustaju sanoo, että niin pitäisi olla.

Toisaalta, juuri tässä tapauksessa ei voi välttyä ajattelemasta, että FiksuHuuto saa juuri sitä mitä ansaitseekin.

Edit 1.4.: Näitähän on näköjään enemmänkin. Eikä tietysti ihme, kovasti tuottoisahan tuo FiksuHuuto on tainnut olla. Kohta kyllä varmasti joku puuttuu näihin rankalla kädellä.

Edit 2.4.: Ja vielä yksi. Lisäilenpä nyt näitä tänne sitä mukaa kun bongailen. En varmasti ole vieläkään törmännyt kaikkiin. Kopioijista ainakin BidDog ja HuutoHeikki mainostavat Fadebookissa samalla mainospaikalla, sieltä minäkin ne bongasin.

Edit2 2.4. Aiemman artikkelini kommenteista puolestaan tuli mielenkiintoinen tieto: FiksuHuudon “senttihuutokauppa on suomalainen keksintö” ei sekään pidä paikkaansa. FiksuHuudon tyypit ovat nimittäin itsekin kopioijia! Idea on pöllitty brittiläiseltä yhtiöltä nimeltä TeleBid (huomaa sama SanaToinen -notaatio kuin FiksuHuudon ja sen kopioijien nimessä), joka on ollut pystyssä jo pidempään. Kiitoksia Ollille kommentista.

Edit3 2.4. Ja vielä: bidd.fi. Bidd erottuu kilpailijoistaan kahdella asialla: 1) sivusto on huomattavasti amatöörimäisemmin toteutettu ja 2) se on jo suljettu ja “odottaa viranomaisten selvitystä jatkosta”. Mielenkiintoista olisi tietää, miksi juuri Bidd on suljettu, vaikka muut porskuttavat.

mobiili / musiikki — Leave a comment
21
Mar 08

Kertamaksulliset musiikkikaupat avautuvat, kiinnostuvatko kuluttajat?

Visioni musiikkikaupasta ottaa edistysaskeleita, kun teknologiajätit Nokia ja Apple kehittävät “ilmaisia” eli kertamaksuun perustuvia musiikkikauppojaan.

Nokia julkisti jo joulukuussa tiedot Comes with music -kaupastaan, jossa tietyn puhelimen ostaja saa samalla oikeuden ladata laitteeseen musiikkia ilmaiseksi vuoden ajan. Nyt Apple on ilmoittanut aikeistaan avata iTunes-kauppaansa samaan tapaan ja kytkeä sen iPodien ja iPhonejen yhteyteen.

Sekä Nokian että Applen suunnitelmat ovat kuitenkin vielä kaukana siitä, mihin niiden pitäisi pyrkiä: voittamaan piraatit tarjoamalla paremman valikoiman ja helpomman musiikin hankinnan ja liikuttelun.

Nokian palvelu antaa käyttäjille toistaiseksi oikeudet vasta Universal Musicin artistien tuotantoon. Neuvotteluja muiden suurten kanssa käydään, mutta niin kauan kuin niitä ei mukaan saada, epäilen kaupan suosion jäävän vähäiseksi.

Ilmaista musiikkikauppaa halutaan käyttää nimenomaan siten, että aina kun kuullaan jostain uudesta kiinnostavasta artistista, halutaan saman tien ladata tämän musiikkia. Jos piraattiserverillä on parempi valikoima, jää laillinen musiikkikauppa kakkoseksi. Toivottavasti levy-yhtiöt ymmärtävät tämän ja neuvotteluissa saadaan tuloksia.

Toinen ongelma on musiikin siirtäminen ja kuuntelu eri laitteilla. Vaikka iPod ja iPhone ovat hienoja laitteita, on silti olemassa ihmisiä, jotka haluavat käyttää muitakin välineitä musiikkinsa kuunteluun. Niin kauan kuin kertamaksukaupoista ladattavaa musiikkia ei voi kuunnella vapaasti niin tietokoneella kuin kaikilla mahdollisilla kannettavilla soittimilla, piraatit voittavat jälleen.

mobiili / Sosiaalinen media — Leave a comment
29
Feb 08

Mainosmiehet kääntävät katseensa paikkatietoon

Mainosala on koko ajan liikkeessä. Se etsii uusia tapoja, joilla mainokset voidaan kohdentaa entistä tehokkaammin juuri halutulle kohderyhmälle. Näin mahdollisimman pienellä mainosten näyttömäärällä saadaan maksimaalinen tulos.

Tässä mielessä paikkatietomainonta kuulostaa mainostajien kannalta herkulliselta. Mainokset voidaan kohdentaa kuluttajan täsmällisen sijainnin mukaan: kun hän kulkee vaateliikkeen ohi, tekstiviesti ilmoittaa juuri alkaneesta alennusmyynnistä. Kahvilan liepeillä käveltäessä tiedotetaan, että pullan saa tänään puolella hinnalla.

Kuluttajan kannalta paikkatietomainonnan lisääntymisessä on sekä hyviä että huonoja puolia. Vaikka jossain tapauksessa juuri oikealla hetkellä saapuva mainostekstiviesti voi ilahduttaa (“pizzeriassa tänään kaikki pizzat 5 euroa, juuri sopivasti kun mieleni teki pizzaa!”), ovat ne silti useammin ärsyttäviä, sillä saapunut tekstiviesti pakottaa aina reagoimaan.

Toisaalta kiinnostavaa kuluttajan kannalta on, jos paikkatietomainonnan vastaanottaminen mahdollistaa hänelle ilmaisia palveluita. Esimerkiksi brittiläinen Blyk mainostaa olevansa ilmainen kännykkäoperaattori. Käyttäjä saa puhua ja lähettää tekstiviestejä ilmaiseksi, kunhan suostuu ottamaan säännöllisesti vastaan mainoksia.

Australialainen Fluc vie tätä ajatusta vielä askeleen pidemmälle. Se on mobiili sosiaalinen verkostopalvelu, joka tarjoaa käyttäjille ilmaisia tekstiviestejä. Verkosto-ominaisuuksiensa ansiosta se tuo aivan uusia mahdollisuuksia paikkatietomainosten kohdentamiseen juuri oikeille käyttäjille.

Isotkin pelurit ovat lähtökuopissa. Nokia ilmoitti vähän aikaa sitten aikeistaan julkaista mobiili mainosverkosto. Koska Nokian suunnitelmiin kuuluu myös tuoda ennen pitkää GPS kaikkiin puhelimiin, tulee mainonnan kärkenä varmasti olemaan paikkatiedon hyödyntäminen.

Mainosala ja erityisesti online-mainokset elävät tällä hetkellä murroskautta. Facebookin ilmoitukset ovat yllättävän halpoja, ja jopa mahtava Google on kriisissä: sen osake on laskussa, koska käyttäjät eivät klikkaa mainoksia yhtä ahkerasti kuin ennen.

Tässä valossa paikkatietomainonnalle voi povata hyvää tulevaisuutta. Se voi ratkaista tehokkaasti kaksi ongelmaa, jota Google ja sosiaaliset verkostopalvelut eivät yrityksistä huolimatta ole täysin pystyneet ratkaisemaan: mainosten kohdentamisen juuri oikeille käyttäjille, juuri oikealla hetkellä.

Web — Leave a comment
29
Feb 08

Huijarihuutokaupat vihdoin kuriin?

Sisäasiainministeriö on viimein älähtänyt netin epäilyttävistä “huutokaupoista”. Mitta täyttyi, kun 180 000 euron asunto meni Bidsterissä kaupaksi 22,85 eurolla.

Aivan kuten edellisessä kirjoituksessa epäilin, myös FiksuHuuto.fi:tä tutkitaan nyt mahdollisista laittomuuksista. Saapa nähdä, kuinka kauan palvelu vielä mainostaa itseään suomalaisena.

Ulkomaisomisteiden sivustojen toiminnan rajoittaminen on edelleen vaikeaa. Saksassa on kuitenkin tullut nyt voimaan asetus, jolla ilmeisesti voidaan estää tämäntyyppisten palveluiden rahaliikenne.

Suomi-byrokratia on kuitenkin valitettavan jähmeää: vastaavan asetuksen voimaantulo on mahdollista aikaisintaan vuoden 2009 aikana. Jostain syystä tällaisissa asioissa ei voida olla yhtä ripeitä kuin silloin kun pitää suodattaa olematonta lapsipornoa.

Web — 5 comments
15
Feb 08

Taulutelevisio sentillä, asunto eurolla

Kaikki tietävät eBayn ja Huuto.netin, joista saa hankittua käytettyä tavaraa huomattavasti alkuperäishintaa halvemmalla. Nyt perinteisten huutokauppojen rinnalle on ilmestynyt netin mahdollisuuksia uudella tavalla hyödyntäviä tulokkaita.

Noin vuosi sitten Suomessa toimintansa aloittanut brittiyhtiö Bidster mainostaa itseään “käänteisenä huutokauppana”. Ideana on, että huutokaupan voittaa alimman yksittäisen tarjouksen tekijä. Arvokkaankin esineen voi siis saada omakseen muutamilla senteillä.

Toisaalta jokaisen tarjouksen tekeminen maksaa pienen summan (n. 2 euroa kohteesta riippuen), eikä onnistumista pysty takaamaan, vaikka tarjouksia tekisi kuinka monta. Koska tarjouksia tehdään paljon, firma kerää sievoiset voitot jokaisesta myydystä kohteesta.

Käytännössä kyse ei siis ole huutokaupasta, vaan arpapelistä, joka on Suomen arpajaislain vastaista. Toistaiseksi lainsäädännöllä ei kuitenkaan ole pystytty estämään brittiyhtiön toimintaa. Firmalla menee ilmeisen hyvin: tällä hetkellä saitilla on kaupan muun muassa 180 000 euron arvoinen asunto.

Nyt Bidsterin jalanjäljissä pyrkii seuraamaan suomalainen palvelu nimeltä FiksuHuuto.fi. Sen liikeidea on “senttihuutokauppa”, ja mainostaapa palvelu vielä, että kyseessä on maailman ainoa vastaavanlainen palvelu, joten “senttihuutokauppa on suomalainen keksintö”. Avainlippu vain puuttuu. Palvelun layout tosin muistuttaa erehdyttävästi Bidsteriä.

Fiksuhuudon idea on, että tarjousta voi korottaa vain sentin kerrallaan. Jokaisen tarjouksen tekeminen kuitenkin maksaa jälleen 1-2 euroa. Tällä hetkellä palvelussa on myynnissä esimerkiksi 1000 euron taulutelevisio, jonka saisi omakseen maksamalla reilut 100 euroa.

Nopeasti voi laskea, että jos nollasta on päästy sataan euroon, on korotuksia tapahtunut 10000, eli FiksuHuudon tyypit ovat ansainneet tonnin telkkarilla ainakin kymppitonnin. Tietysti mahdollista on, että ylläpitäjät käyvät välillä itse korottelemassa tarjousta, jos muuten ei tarjoajia kuulu.

Arpajaislaki saa jälleen kyytiä, ja todennäköisesti viranomaiset puuttuvatkin aika pian myös FiksuHuudon toimintaan. Siihen luulisi olevan helpompi päästä käsiksi, kun kyseessä on puhtaasti suomalainen pulju. Tosin nettipalvelun vieminen ulkomaille ei näinä aikoina ole temppu eikä mikään.

Vaikka lain rajamailla mennäänkin, pätee silti jälleen vanha totuus siitä, ettei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Ja maksajia tuntuu riittävän.

mobiili / musiikki — 9 comments
14
Feb 08

Visio musiikkikaupasta

Kirjoitin aiemmin musiikin jakelu- ja hinnoittelumallien uudistumisesta. Siinä esitettyjen ajatusten pohjalta olen kehitellyt visiota siitä, millainen tulevaisuuden musiikkikaupan pitäisi minun mielestäni olla.

Kaupan pitäisi toimia hyvin niin desktop-ohjelmistolla, web-käyttöliittymällä, kännykällä kuin mp3-soittimellakin. Kaikkia näitä käyttämällä pitäisi olla helppoa sekä ostaa että kuunnella musiikkia.

Käytännössä homma toimisi niin, että koko musiikkikaupan musiikkikirjasto olisi tallennettuna useille palvelimille. Aina kun käyttäjä ostaisi uuden kappaleen, hänen käyttäjäprofiiliinsa tallentuisi viite siihen. Jokaista käyttäjää kohti tallennettaisiin siis vain soittolista, jonka perusteella musiikki striimattaisiin palvelusta.

Tässä piilisi tietysti tekninen ongelma: suosituimpia biisejä kuunneltaisiin niin paljon, että se vaatisi servereiltä paljon kapasiteettia. Lisäksi kännyköiltä ja mp3-soittimilta vaadittaisiin tehokasta nettiyhteyttä. Myös käyttöliittymiltä vaadittaisiin paljon. Nämä ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa.

Musiikkinsa voisi järjestää tehokkaasti. Desktop-ohjelmisto muistuttaisi iTunesia, ja sillä olisi helppo tehdä älykkäitä soittolistoja tai järjestää musiikkinsa vaikka tunnetilan mukaan.

Musiikin löytämisen ja ostamisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa. Tätä varten kauppa toimisi vuosimaksulla. Maksa 20 euroa ja saat ostaa 100 biisiä vuodessa. Maksa 100 euroa ja saat ostaa rajattoman määrän musiikkia vuodessa. Tällöin ostaminen olisi yhtä helppoa kuin musiikin lataaminen p2p-ohjelmalla.

Lisätuloja kauppa voisi hankkia mainonnalla. Käyttäjä voisi halutessaan valita, ottaako hän pienemmän vuosimaksun ja hyväksyy siitä hyvästä tietyn määrän mainoksia kännykkään tai web-käyttöliittymään.

Musiikkitarjonnan pitäisi luonnollisesti laaja. Ideaalitilanne olisi tietysti se, että kaikki maailman levy-yhtiöt näkisivät palvelun ylivertaisuuden, jolloin kaikki maailman musiikki saataisiin palveluun.

Jos artistilla ei olisi levy-yhtiötä takanaan, hänen pitäisi tehdä sopimus siitä, että hänen musiikkiaan saa myydä palvelussa. Vaihtoehtoisesti hän voisi laittaa musiikkinsa ladattavaksi palvelun kautta ilmaiseksi.

Palvelu tuottaisi käyttäjälle paljon erilaista tilastodataa sekä omasta että muiden kuuntelusta, esimerkiksi Last.fm:n tyyliin. Last.fm:n ominaisuudet olisi muutenkin integroitu palveluun: ystävien kanssa voisi verkostoitua, ja kuunnella esimerkiksi radiota, joka soittaa ystävien mielimusiikkia. Kaikkia biisejä voisi myös kuunnella ilmaiseksi 3 kertaa ennen ostopäätöksen tekoa.

Moni musiikinkuluttaja vastustaa nettikauppoja ja haluaa mieluummin hankkia käsinkosketeltavia levyjä kansivihkoineen. Tämä tilanne kuitenkin muuttuu, halusimme tai emme. 10 vuoden päästä CD-levyn rooli on huomattavasti nykyistä pienempi, eikä ole todennäköistä, että uusi fyysinen media korvaisi sen musiikkirintamalla, kun ostaminen netin välityksellä on niin helppoa (ja samalla ympäristöystävällistä).

Uskon, että ennen pitkää kaikki ostavat musiikkinsa netistä. Ja silloin edellä kuvatun tyyppinen palvelu olisi ylivertainen.

Tällainen palvelu olisi toteutettavissa nykytekniikalla. Suurin ongelma lienee levy-yhtiöiden saaminen mukaan. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että tällainen palvelu olisi tuottoisampi sekä levy-yhtiöille että artisteille ja sen olemassaolo pystyisi vähentämään huomattavasti piratismia.

Miksi käyttäjät sitten maksaisivat palvelusta? Tässä muutamia syitä:
- Helppo saatavuus. Nykyisissä nettimusiikkikaupoissa joutuu näkemään vaivaa ostamisen ja maksamisen suhteen, ja levykaupoissa kiertelyyn menee vielä enemmän aikaa. Tässä palvelussa musiikin hankkiminen olisi jopa helpompaa ja nopeampaa kuin vertaisverkossa: vuosimaksun maksamisen jälkeen biisit saisi itselleen sekunneissa. Näin piratismi päihitettäisiin sen omilla aseilla.
- Valikoima. Musiikkikaupan käytön aloittaminen ei rohkaise, jos jokaisella piraattiserverillä on parempi tarjonta omaa mielimusiikkia.
- Ominaisuudet. Nykykäyttäjä joutuu käyttämään erilaisia ohjelmia ja palveluita, kuten Last.fm:ää, saadakseen haluamiaan tilastoja ja musiikkisuosituksia. Monet ovat valmiita maksamaan pelkästään niistä.
- Hyvä omatunto. Valtaosa ihmisistä on kuitenkin loppupeleissä sitä mieltä, että musiikki on mukavampi ostaa laillisesti kuin ladata laittomasti. Myös suurin osa niistä, jotka käyttävät vertaisverkkoja päivittäin.

Voisiko tällainen palvelu toimia? Mitkä ovat mielestäsi suurimmat haasteet (tekninen puoli, tietoturva, ansaintalogiikka, muu)? Entä voisiko samanlaisen palvelun tehdä myös elokuville, e-kirjoille jne.? Kommentoi!

Sanainen arkku avautuu mediasta, tekniikasta, viestinnästä ja sen epäonnistumisesta.