Archives

Muut — 4 Comments
22
Sep 11

Digitaalinen maailma jakautuu kolmeen leiriin

Facebookin F8-konferenssista tulvivia uutisia seuratessa tuntuu yhä selvemmin siltä, että digitaalinen pelikenttä on niin ohjelmisto- kuin laitteistopuolellakin jakautumassa kolmeen selkeään leiriin. Näiden leirien johtohahmoina ovat Kolme Suurta: Google, Apple ja Microsoft.

Vain nämä kolme peluria ovat riittävän suuria pystyäkseen kilpailemaan lähes jokaisella digiteknologian suurimmista markkina-alueista. Muiden rooliksi jää lähinnä valita puolensa: vaikka yhteistyötä kannattaa tehdä kaikkien kolmen kanssa, on selviä rajalinjoja jo hahmottumassa sen suhteen, kuka leikkii kenenkin kanssa. Toki myös kolme suurta tekevät edelleen joillakin alueilla yhteistyötä, mutta vähenevässä määrin. Ne ovat jo niin isoja, ettei yhteistyölle toisten yhtä isojen pelurien kanssa ole enää kovin suurta tarvetta, sillä pienemmät kumppanit täydentävät puutteet riittävän hyvin.

Seuraavassa analyysi siitä, mitä näillä eri alueilla on tapahtunut ja tulee tapahtumaan jatkossa.

Älypuhelimet

Älypuhelinten osalta tilanne oli pitkään se, että puhelinten käyttöjärjestelmät olivat ohjelmistoyhtiöiden, itse laitteet taas laitevalmistajien heiniä. Tilanne on muuttunut selkeästi. Apple on aina valmistanut tuotteensa itse, niin softan kuin raudankin osalta. Nokia ja Microsoft solmivat alkuvuodesta tiiviin kumppanuuden, ja sen jälkeen Google osti Motorolan. Sekä Microsoft että Nokia haluavat selvästi päästä kontrolloimaan puhelinten valmistusprosessia tarkemmin. Tähän on selkeä syy: Applen resepti menestykseen piilee nimenomaan ylivoimaisessa käyttökokemuksessa, joka on saavutettu ottamalla vahva kontrolli

Tietokoneet

Apple on joukosta ainoa, joka valmistaa omat laitteensa. Chromebookin myötä Google otti kuitenkin askeleen lähemmäksi Applen kaltaista integroitua kokemusta, vaikka käyttikin edelleen alihankkijaa. Odotettavissa saattaa hyvinkin olla Motorola-oston tapainen kaappaus lähitulevaisuudessa. Microsoft ei ole vielä osoittanut merkkejä siirtymisestä laitevalmistuspuolelle, mutta veikkaukseni on, että tämänkin asian osalta tilanne muuttuu tulevaisuudessa. Integroitu yhtenäinen käyttökokemus on tulevaisuutta.

Käyttöjärjestelmät

Microsoft hallitsee edelleen Windowsillaan. Apple on vahvassa niche-asemassa, Google musta hevonen. Tulevaisuudessa Google pyrkii yhdistämään tavalla tai toisella kaksi eriytynyttä käyttöjärjestelmäänsä, Androidin ja Chromen, yhdeksi saumattomasti toimivaksi kokonaisuudeksi, jotta käyttökokemus eri päätelaitteiden välillä olisi yhtenäisempi. Googlen asema tulee vahvistumaan etenkin tableteissa ja kannettavissa. Myös Apple pyrkii tuomaan kahta käyttöjärjestelmäänsä, Mac OS:ää ja iOS:ää, lähemmäs toisiaan, ja Microsoft tekee samaa Windowsin ja Windows Phonen suhteen.

Selaimet

Internet Explorer hallitsee edelleen, mutta sen osuus on pienenemässä. Osuutta ei kuitenkaan syö perinteinen kilpailija Firefox, vaan yhä enenevässä määrin Googlen Chrome. Heikoin asema on Firefoxilla, jonka tulot ovat riippuvaiset Googlesta. Applen Safari on niche-selain, mutta säilyttänee asemansa, koska se on niin vahvasti integroitu Mac OS:ään ja iOS:ään, ja sillä on Applen tuki takanaan. Tulevaisuudessa Firefox tulee kuolemaan pois, sillä se ei kiinnosta tarpeeksi yhtäkään kolmesta suuresta, joiden panostukset kohdistuvat etupäässä niiden omiin selaimiin.

Sosiaaliset verkostot

Kolmesta suuresta vahvimmassa asemassa on tällä hetkellä yllättäen Microsoft. Sillä on vahva kumppanuus tämän alan tärkeimmän osaajan Facebookin kanssa. Vastaavasti Facebook hylkii Googlea ja Applea. Applen vastaus oli tyytyä sosiaaliseen verkostoon numero kaksi, eli Twitteriin, jonka Apple integroi tiiviisti osaksi iOS:ää. Google pyrkii Plus-palvelullaan tuomaan mukaan kolmannen merkittävän pelurin sosiaalisten verkostojen saralle, ja on toistaiseksi onnistunut siinä kohtuullisen hyvin, mutta kirittävää on vielä paljon.

Haku

Tällä alueella ykkösnimi on luonnollisesti Google. Microsoft kirii kuitenkin Bingillään vakuuttavasti, ja kumppanuus Facebookin kanssa asettaa Googlelle uusia haasteita. Applella ei omaa hakutuotetta ole, mutta sillä on taskussaan jokerikortti: Twitterin haku voi tulevaisuudessa osoittautua yllättävän merkittäväksi.

Toimisto-ohjelmistot

Microsoft jyrää työpöydällä, Google verkossa. Jatkossa Microsoftin haasteena on valloittaa verkko, Googlen taas päästä tarjoamallaan riittävän lähelle MS Officen desktop-kokemusta. Apple on niche-asemassa iWork-paketillaan, mutta sen tuotteilla on omat vakiintuneet kannattajansa, ja uskon että niiden suosio tulee lisääntymään Mac-koneiden ja iPadien suosion kasvun myötä.

Digitaaliset sisällöt

Kuten olen aiemmin tässä blogissa kirjoittanut, kaiken digitaaliseen muotoon muutettavissa olevan sisällön tulevaisuus on ns. vesihanamalli. Minun ei tarvitse omistaa kanistereittain vettä, riittää että sitä tulee tarvittaessa hanasta. Maksan siis kuukausittaisen tilausmaksun, ja sen jälkeen minulla on oikeus kaikkiin haluamiini sisältöihin. Tämä malli on yksinkertaisesti ihmisten kannalta se kätevin ja käytännöllisin tapa, joten lopulta se väistämättä voittaa. Vahvimmin ilmiö näkyy tällä hetkellä musiikissa Spotifyn, Rdion ja kumppaneiden myötä, mutta sama malli vahvistaa pikku hiljaa asemiaan myös elokuvien, tv-sarjojen, kirjojen, pelien, ohjelmistojen ja journalististen sisältöjen maailmassa.

Applella on iTunes, joka ei kuulu tähän maailmaan. Vielä. Odotettavissa kuitenkin on, että Apple vastaa pian haasteeseen, ja julkistaa tavan streamata sisältöjä (musiikkia ja elokuvia) iTunesin kautta kuukausimaksulla. Spotify puolestaan tulee olemaan Microsoftin leirissä. Tämä väite tuntuu ehkä hieman yllättävältä, mutta tämän päivän F8-konferenssi vahvisti tätä vaikutelmaa. Facebook, Spotify ja Microsoftin tuotteet integroituvat vahvasti saumattomaksi kokonaisuudeksi. Elokuvapuolelta samaan leiriin liittyi konferenssissa Netflix. Googlen vahvuus on YouTube, josta voi jo streamata elokuvia. Musiikkipuolella Googlella ei ole vielä mitään. Se halusi Spotifyn, mutta ei sitä saanut, ja nyt on liian myöhäistä. Villi veikkaus: Google ostaa pian Rdion, tai ainakin solmii sen kanssa vahvan kumppanuuden.

Yhteenveto

Mitä tämä kaikki tarkoittaa kuluttajan kannalta?

Toisaalta hyvää: edellä kuvatut yhteenliittymät ja diilit vahvistavat yhtenäistä käyttökokemusta. Minkä tahansa kolmesta leiristä valitsenkin, käyttökokemukseni on todella saumaton, ja ulottuu läpi kaikkien edellä mainittujen kategorioiden. Asioiden tekemisestä tietokoneella tai älypuhelimella tulee entistä intuitiivisempaa.

Toisaalta huonoa: leirien välillä liikkuminen tulee jatkossa olemaan entistä vaikeampaa. Jos haluaa käyttää iPhonea, surffata Chromebookilla ja kuunnella musiikkia Spotifyn kautta, kerjää itselleen vaikeuksia.

Teknologia mahdollistaa teoriassa suuren vapauden. Silti, halusimme tai emme, maailma muuttuu ainakin käyttämämme teknologian osalta suljetumpaan suuntaan.

Muut — 2 Comments
12
Feb 11

Nokian ja Microsoftin diili haaste Suomelle, voitto käyttäjille ja kehittäjille

Eilen maa suomalaisten jalkojen alla järisi. Harva yrityksen strategianjulkistustilaisuus aiheuttaa niin suurta vavahtelua, että sen tuntee nahoissaan tavallinen kaduntallaajakin. Eilen näin tapahtui Nokian tehdessä melkoisen täyskäännöksen: se käytännössä hylkäsi omat pitkään kehittämänsä mobiilialustat ja hyppäsi Microsoftin kelkkaan, tullen näin täysin riippuvaiseksi softafirmasta. Looginen seuraava askel on MS:n ostotarjous, joka monien asiantuntijoiden mukaan tulee viimeistään ensi vuoden aikana.

Iltalehden lööpissä puhutaan kissankokoisin kirjaimin lopun alusta. Toki on ison kriisin paikka, jos Nokia lähtee Suomesta. Juuri nyt lähtö näyttää todennäköisemmältä kuin koskaan. Silti sanon saman kuin Kristo Ovaska ja monet muut uuden suomalaisen yrittäjyyskulttuurin tähtihahmot: lähtö voi olla myös hyvä asia. Ovaskan mukaan Nokian mahti on estänyt tasapainoisen yrityskulttuurin kehittymisen Suomessa. Uutta Nokiaa ei hänen mukaansa tarvita, vaan mieluummin kymmenen Skypeä. Olen samaa mieltä. Suomen startup-skene on juuri nyt kovassa nousussa, ja tämä uutinen voi antaa nousulle pontta. “Nokia-tulpan” poistuminen ja toisaalta Nokian veroeurojen katoamisen tuoma “innovaatiopakko” voivat saada suomalaiset innostumaan toden teolla yrittäjyydestä.

Paljon on pohdittu myös sitä, oliko Nokian siirto virhe liiketoiminnallisessa mielessä. Insinöörivetoisen “nokialandia”-ajattelun ehkä tunnetuin edustaja blogimaailmassa, Tomi Ahonen, pitää yhteistyösopimusta valtavana virheenä Nokian puolelta. Ahonen on väärässä. Omien Symbian- ja MeeGo -alustojensa kanssa kamppaileva Nokia oli dinosaurus, joka ei omin avuin pystynyt enää todelliseen kilpailuun parhaita mobiilivalmistajia vastaan. Windows Phone -maailmaan hyppääminen tarkoittaa, että Nokia pystyy yhtäkkiä palaamaan peliin ja valmistamaan puhelimia, jotka todella kilpailevat ykköspaikasta. Toki tilanne käytännössä tarkoittanee sitä, että fuusio lienee vain ajan kysymys, mutta jatkaminen Microsoftin allakin on lopulta liiketoiminnallisesti järkevämpää kuin kuoleminen hitaasti pois.

Käyttäjien ja sovelluskehittäjien kannalta uutinen on voitto. Windows Phone 7 on tällä hetkellä ehkä maailman paras mobiilialusta: helppokäyttöinen, sujuva ja huomattavasti modernimpi kuin jo hieman vanhahtava iOS. Sitä ovat kehuneet niin asiantuntijat kuin monet Apple-uskovaiset tuttuni, ja itsellenikin se jätti pikaisella kokeilulla miellyttävämmän tunteen kuin Android, Nokian uusimmista laitteista puhumattakoon.

WP7 ei kuitenkaan toistaiseksi ole menestynyt myynnillisesti, ja Robert Scoble tiivistää hyvin tärkeimmän syyn: applikaatiot, tai siis niiden puute. Niiden mukana mobiilialustat nousevat kukoistukseen (iOS, Android) tai vaipuvat unholaan (Palm WebOS). Sen sijaan copypasten tai muiden hyödyllisten mutta ei kriittisten ominaisuuksien puuttuminen ei ole massojen suosion kannalta ratkaisevassa asemassa, kuten ei ollut Applenkaan tapauksessa. Tätä vain on Nokian insinöörin jostain syystä edelleen kovin vaikea niellä.

Symbian-puhelimia on valtavasti, mutta “symbbarille” ei ollut mukava kehittää, koska työskentely oli vaikeaa ja hidasta. Lisäksi ihmiset eivät olleet kovin hanakoita lataamaan sovelluksia puhelimiinsa, koska se oli tehty niin vaikeaksi. WP7:llä nämä ongelmat on ratkaistu, mutta sillä taas ei ole valtavaa käyttäjämassaa. Yhteistyö ratkaisee kätevästi molempien ongelmat, minkä myötä WP7-alustalle kehittäminen muuttuu yhtäkkiä huippukiinnostavaksi. Voikin jo spekuloida, että tulevaisuuden kolme merkittävintä mobiilialustaa ovat juuri iOS, Android ja WP7.

iOS-kehittäjien on jo tällä hetkellä vaikea tehdä rahaa, koska kilpailua on niin paljon, ja melkein kaikki on jo keksitty. WP7:ssä tätä ongelmaa ei ole, joten tilanne on kuin iOS:n alkupäivinä: miellyttävä kehitysympäristö, vain vähän kilpailua ja tieto siitä, että kohta näitä puhelimia käyttää valtava määrä ihmisiä ympäri maailman (siitä Nokian valtaisa markkinaosuus ja maailman paras mobiililaitteiden logistiikkaverkosto pitävät huolen). Odotettavissa on siis kehittäjien ryntäys uudelle alustalle. Ja uusia mobiilimarkkinoita etsiviä kehittäjiä tulee muutenkin olemaan paljon, kun MeeGolle ja Symbianille kehittäminen muuttuu huomattavasti nykyistä epäkiinnostavammaksi.

Toki Yhdysvalloissa uusien puhelinten on vielä voitettava operaattorit puolelleen, mutta Nokia ja Microsoft yhdessä ovat jo kaksi niin vahvaa toimijaa, että vaikka kumpikaan niistä ei yksin olisikaan siinä täysin onnistunut, yhdessä mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat. Joka tapauksessa odotan Nokian ensimmäistä tuotejulkistusta (josta Engadget antaa jo viitteitä) huomattavasti aiempaa suuremmalla innolla.

Vuonna 2011 Nokia, maailman paras mobiiliraudan valmistaja, kehittää siis puhelimia, joissa pyörii tämän hetken paras mobiilikäyttöjärjestelmä, joka tulee lähikuukausina saamaan valtaisan sovelluskehittäjäryntäyksen. Näitä puhelimia jaetaan maailman parhaan logistiikkaverkoston kautta. Ei kuulosta minusta pahalta.

Muut — 1 Comment
04
Nov 09

Hyviä paikkatietopalveluita, vihdoinkin

Paikkatietopalveluiden räjähtämisestä on puhuttu jo vuosia, mutta vielä toistaiseksi ne eivät ole nousseet mainstreamiin. Syynä on ollut yksinkertaisesti se, että paikkatieto ei kerta kaikkiaan ole toiminut riittävän hyvin.

GPS on yleistynyt kännyköissä viime vuosina, mutta silläkin on rajoitteensa: se lähtee päälle hitaasti, ei toimi sisätiloissa ja syö päällä ollessaan mobiililaitteen akun hetkessä. Muut tekniikat (esimerkiksi wlan-tukiasemiin, bluetooth-majakoihin ja GSM-solutunnisteisiin perustuvat paikannustavat) eivät ole tarjonneet riittävän tarkkaa dataa.

Paikkatietoisten sovellusten tekeminen on lisäksi ollut vaikeaa, ja ne on pitänyt tehdä erikseen jokaiseen puhelimeen. Esimerkiksi Nokia ja Symbian ovat onnistuneet varmennustoimenpiteillään tekemään paikkatietosovellusten luomisesta varsin työlään urakan.

Vaihtoehtona tälle sekamelskalle on periaatteessa jo kymmenisen vuotta ollut operaattoreilta tuleva paikannus, jolla olisi mahdollista paikantaa joka ainoa matkapuhelin ilman tarvetta asentaa niihin ohjelmistoja. Operaattorit eivät kuitenkaan ole kyenneet tekemään paikannuksen käyttöönottoa riittävän helpoksi, tai sitten ovat hinnoitelleet itsensä ulos: esimerkiksi jossain vaiheessa sovellettu 10 senttiä per yksi paikannus on ymmärrettävästi täysin kestämätön hinnoittelumalli.

Tärkeä rajoittava tekijä on ollut myös lainsäädäntö, jolla on haluttu estää Orwellilaisten isoveli valvoo -tyyppisten skenaarioiden toteutuminen. Hyvä tarkoitus on valitettavasti ehkäissyt tehokkaasti myös paikkatiedon hyötykäyttöä. Operaattorien puolustukseksi onkin todettava, että niiden käsiä lainsäädäntö on sitonut erityisen tiukasti.

Sitten tuli iPhone. Ja kas: yhtäkkiä on mielekästä kehittää vain yhdessä puhelimessa toimiva paikkatietoinen sovellus, sillä näitä puhelimia on riittävän monella. Paikkatiedon saaminen iPhonessa on helppoa, ja se toimii tarkasti ja luotettavasti. iPhone on tehnyt mahdollisiksi kehittää sellaisia sovelluksia kuin Foursquare, palvelu johon aion koukuttua seuraavaksi. Palvelu on toiminut tähän mennessä vain USA:ssa ja muutamassa Euroopan suurkaupungissa, mutta avasi tänään ovensa myös helsinkiläisille.

Palvelun idea on itselleni kiinnostava myös tutkimusmielessä, sillä sen koukuttavuus pohjautuu pitkälti kekseliääseen mainemekanismiin. Palvelussa ihmiset voivat “kirjautua sisään” paikkoihin, joissa ovat kulloisellakin hetkellä. Koordinaateille annetaan merkitys kirjoittamalla, mistä paikasta on kyse, oli se sitten esimerkiksi ravintola, kauppahalli tai messukeskus. Kunkin paikan “pormestari” on henkilö, jolla on eniten kirjautumiskertoja tiettyyn paikkaan.

Kuhunkin paikkaan voi kirjautua vain kerran päivässä, joten esimerkiksi baarin pormestariksi päästäkseen sen täytyy todella olla oma kantakuppila. Juottolat ovatkin hyödyntäneet tätä ideaa markkinoinnissaan: USA:ssa on jo baareja, jotka tarjoavat ilmaiset drinkit Foursquare-pormestarille. Moinen toiminta on erityisen kiinnostavaa myös Foursquaren näkökulmasta, sillä se tarjoaa mahdollisia ratkaisuja yhteen paikkatietopalveluja perinteisesti vaivanneeseen ongelmaan, eli riittävän hyvän bisnesmallin puuttumiseen.

Systeemi ei toki ole aukoton – veikkaan esimerkiksi, että iPhonen paikannus ei ole kovin hyvä kerrostalon kerrosten erottelussa, joten baarin yläkerrassa asuva tekee itsestään pormestarin vähällä vaivalla – mutta paikkatieto yhtenä maineen muodostajana on yhtä kaikki kiinnostava konsepti, jota pääsemme toivottavasti tutkimaan vielä tarkemmin myös OtaSizzle-projektissa, jossa paikkatieto on nähty alusta asti yhtenä keskeisistä tutkimuskohteista.

Foursquaressa voi myös jättää paikkoihin muille vinkkejä ja ideoita siitä, mitä niissä voi tehdä. Esimerkiksi ravintolassa voi jättää suosituksen siitä, mikä annos on erityisen hyvä, ja mitä taas tulisi välttää. Tällä tavalla palvelu pyrkii muodostamaan suositusverkoston, joka avaa esimerkiksi kaupungissa liikkuvalle turistille aivan uusia mahdollisuuksia.

Jenkkilässä palvelu on jo saavuttanut kohtuullisen suosion. Moni aikaansa seuraava early adopter loggaakin jo uuteen paikkaan saapuessaan ensimmäisenä itsensä Foursquareen, kun muut vielä naputtelevat tweettiä. Ennustan, että palvelu tulee saavuttamaan myös suomalaisten iPhone-(ja Android-)käyttäjien suosion – ja vastaavia palveluita on varmasti tulossa lähiaikoina paljon lisää.

Kännykkäkohtaisten palvelujen mahdollisuuksien kehittyessä myös operaattoreille alkaa tulla kiire keksiä, kuinka he voisivat hyödyntää dataansa. Soneran IWC-kilpailu, jossa se avasi kehittäjille paikkatietorajapintansa, oli erinomainen avaus. Kilpailussa menestystä niittäneen Late No More -palvelumme kehitys jatkuu, joten tältäkin osalta pidämme peukkuja pystyssä sen suhteen, että operaattorit saavat vihdoin rajapintojaan kunnolla käyttöön.

Ruotsalainen Visibilly on myös selkeä merkki siitä, että jotain tapahtuu operaattoririntamalla: se on onnistunut neuvottelemaan ruotsalaisten operaattorien lisäksi käyttöönsä paikannuksen kaikilta kolmelta keskeiseltä suomalaisoperaattorilta, ja tarjoaa nyt tätä paikkatietoa yritysten käyttöön maksua vastaan. Palvelun hinnasta ei tosin ole tietoa, pahoin pelkään että se on vielä turhan suolainen, jotta se saavuttaisi kovin laajaa käyttöä.

Joka tapauksessa nyt tuntuu siltä, että paikkatietopalveluiden pitkään odotettu läpimurto on viimein tapahtumassa. Jos nämä palvelut vielä löytävät keinon tehdä rahaa, ensi vuodesta tulee tällä saralla todella kiinnostava.

Media / Muut / politiikka — 4 Comments
28
May 09

Offline-kuuntelu ratkaisee Spotifyn viimeisen ongelman

Aiemmassa Spotifya käsitelleessä postauksessani totesin, että ainoa kriittinen puute (valikoiman ohella, mutta sen kasvattaminen hoituu pikkuhiljaa), joka Spotifyn pitää ratkaista ennen sen muuttumista täydelliseksi musiikkipalveluksi, on mobiiliversio, jolla kuuntelu onnistuu myös katvealueilla. Jostain syystä en tuolloin tajunnut, että ongelmaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu: musiikin offline-synkronointi.

Spotify julkaisi juuri esittelyvideon Googlen Android-alustalle tehdystä mobiiliversiosta. Softa näyttää todella hienolta, mutta parasta siinä on ehdottomasti juuri tuo offline-synkronointi. Soittolistan voi tallentaa puhelimeensa, minkä jälkeen sitä voi kuunnella offline-tilassa.

Tärkein kysymys, joka jää vielä vastaamatta, on offline-tilan koko. Jos se on riittävän iso, ja jos uusia biisejä voi latailla siihen lennosta kuuntelun aikana (esim. ollessaan autossa tai junassa hitaan yhteyden päässä), ollaan aika lähellä mobiilin musiikin lopullista ratkaisua.

Huhujen mukaan uusi iPhone saapuu myyntiin 17. heinäkuuta, ja harkitsen vakavasti sen hankkimista. Nyt odotellaan enää tietoa siitä, mikä on Spotifyn iPhone-applikaation tilanne. Toistaiseksi virallista tietoa on vasta Android-versiosta, mutta täysin varmaa on, että myös iPhone-versio on tulossa pian. Sen julkaisupäivä saattaa olla myös päivä, jolloin lopetan levyjen ostamisen lopullisesti.

mobiili / musiikki — 1 Comment
16
Apr 09

Musiikkikauppavisio lähellä toteutumistaan

Kirjoitin reilu vuosi sitten ideaalista musiikkikaupasta. Spotifyn myötä tuo visio on toteutumassa nopeammin kuin uskoinkaan. Se poistaa omasta visiostani vielä turhat välivaiheet eli yksittäisten kappaleiden oston. Toki Spotify on lisännyt myös mahdollisuuden ostaa musiikkia, mutta uskon, että tulevaisuuden tie on nimenomaan kuukausimaksullinen versio.

Spotify on enää muutaman “pienen” askeleen päässä siitä, että voisin keskittää siihen kaiken musiikinkuunteluni ja lopettaa musiikista maksamisen sen kuukausimaksua lukuunottamatta:

  1. Mobiiliversio. Mieluiten käyttöliittymältään yhtä sujuva kuin iPodin vastaava. Näitä on ilmeisesti jo kehitteillä runsaasti, vaikka Spotifyn juuri avautunut API ei toistaiseksi mahdollista mobiilidevausta. Tämä yhdistettynä puhelimen sisäänrakennettuun FM-lähettimeen, ja kuuntelu on vaivatonta myös autostereoiden kautta.
  2. Valikoima. Vielä Spotifystä ei löydä ihan kaikkea musiikkia. Tämä ongelma on pienempi ja poistumassa: mitä enemmän käyttäjiä ja hypeä Spotify kerää, sen paremmat neuvotteluvaltit levy-yhtiöiden kanssa se saa.
  3. Vakaa streamaus. Tämä on ongelma etenkin mobiiliversiossa: en ainakaan vielä pysty uskomaan, että musiikki kuuluu pätkimättä, ainakaan jos mennään vähänkään kauemmas taajamaan 3g-verkon kuulumattomiin. Omassa kuuntelussani musiikki pätkii vielä välillä jo tietokoneelta kuunneltaessa, ainakin jos sitä kuuntelee langattomasti Airport Expressin ja Airfoilin avulla.

Veikkaan, että vuoden päästä nuo ongelmat on muuten ratkaistu, mutta streamaus ei vielä toimi riittävän hyvin. Jos siihen ehditään keksiä vielä jonkinlainen välimuisti-bufferointi-viritys ja se toimii siedettävästi myös muualla kuin keskustassa, maksan tuon 100 euron vuosimaksun välittömästi.

Web — No Comments
06
Nov 08

Yksi tunnus, yksi identiteetti

Web-palveluja paljon käyttävillä on tunnuksia eri palveluihin enemmän kuin jaksaa muistaa. Usein ei jaksakaan: itse havaitsin tätä postausta kirjoittamaan ryhtyessäni, etten muista WordPress-blogini käyttäjätunnus-salasana -paria.

Monet ratkaisevat ongelman käyttämällä vain yhtä tai muutamaa vakiosalasanaa ja tunnusta. Niin myös minä. Silti joskus tapahtuu unohtumisia. Yksi tyypillinen syy on, että yleisesti käyttämäni nimimerkki Kusti on monessa palvelussa jo käytössä, joten joudun valitsemaan jonkin toisen nimimerkin. Tästä aiheutuu myös toinen tyypillinen ongelm: minulla on verkossa useita identiteettejä, ja joskus voi olla vaikea päätellä, että eri nimimerkkien takana piilee sama henkilö.

Näitä ongelmia on pohdittu paljon, ja niihin on kehitetty erilaisia ratkaisumalleja, joista suosituin lienee OpenID. Se on standardi, jonka implementointi mahdollistaa yhden

Aluksi OpenID:n suurin ongelma vaikutti olevan url-muotoisten tunnusten kohtuuton pituus. Esimerkiksi käyttäjätunnus “minun.palveluntarjoajani.com/kusti” on jo aika pitkä muistettavaksi. Tällä metodilla OpenID:n tulevaisuus vaikutti synkältä.

Tänä vuonna parannusta on kuitenkin tapahtunut huimasti. Syynä siihen on, että kaikilla vähänkään aktiivisemmilla web-käyttäjillä on jo valmiina uniikki tunnus: sähköpostiosoite. Yahoo-osoitteet ovat kelvanneet OpenID:ksi jo alkuvuodesta ja tuoreimpia OpenID-tarjoajia ovat Microsoft ja Google. Näiden myötä vaikuttaa vahvasti siltä, että OpenID on todella kohoamassa de-facto -web-standardiksi.

Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että tämä kaikki alkaa näkyä tavalliselle käyttäjälle. Gmail-osoite käy siis OpenID:stä, hyvä. Mutta mihin sillä pääsee kirjautumaan? Toistaiseksi ei juuri mihinkään suureen palveluun, kuten Facebook, Last.fm tai Flickr. Vastaavasti myöskään Yahoon tai Microsoftin tunnukset eivät käy Googlen palveluihin. Päivää, jona OpenID todella käy edes johonkin näistä suurista, saadaan todennäköisesti odotella vielä pitkään.

Ennen pitkää OpenID kuitenkin raivannee tiensä myös jättien kirjautumismekaniksi. Se tietää loppua yhdelle web-instituutiolle: “nikeille” eli persoonallisille käyttäjätunnuksille. Facebook on toiminut tässä tiennäyttäjänä ja hyvänä esimerkkinä siitä, että nikit eivät välttämättä ole tarpeen.

Joissakin palveluissa nikkejä tullaan kuitenkin tarvitsemaan edelleen. Ensimmäisenä tulee mieleen IRC. Siinä on tärkeää, että keskustelijoilla on jokin lyhyt nimi, joka on kuitenkin kaikilla erilainen. Näin keskustelijoiden on helppo osoittaa, kenelle he puhuvat. Rivi “Kusti: moi” on huomattavasti lyhyempi kirjoittaa kuin “etunimi.sukunimi@gmail.com: moi”.

Sama pätee mikrobloggausalustoihin, kuten Jaikuun ja Twitteriin. OtaSizzlen Ossi-palvelua kehitettäessäkin on ainakin toistaiseksi jouduttu huomaamaan, että nikistä ei noin vain päästä eroon.

Käyttö mobiililaitteella tuo asiaan vielä oman mausteensa. Sähköpostiosoitteen kirjoittaminen aina kirjautuessa voi niissä olla jo liikaa vaadittu. Yksilöllisen identiteetin ulottaminen myös mobiilimaailmaan ja chat-palveluihin onkin haaste, jonka ratkaiseminen ei ole lainkaan helppoa.

mobiili / Web — No Comments
22
Sep 08

iPhone on ykkösjuttu myös s60:ssä

Tuttavien iPhone-ylistys on saanut myös minut miettimään iLuurin ostoa. Toistaiseksi ostohanke on kuitenkin jäissä, koska töiden puolesta käytössä olevalla n95:llä pärjäilee varsin hyvin.

Tunnustaa kuitenkin pitää, että olisin mieluummin iPhone-käyttäjä. Vaikken ole jeesuspuhelimeen juurikaan koskenut, minulla on varsin vahva tunne siitä, että sen käyttöliittymällä kaikki multimediatietokoneen oleelliset toiminnot sujuvat nokialaista kätevämmin.

Junassa paljon matkustavana n95:n modeemikäyttömahdollisuus on oikeastaan ainoa selkeä asia, jota iPhoneen kaipaisin. Video ja multimediatekstarit ovat mielestäni erinomaisia esimerkkejä siitä, kuinka iPhonesta on tajuttu jättää pois ominaisuuksia, joiden kehittämiseen olisi mennyt suhteettoman paljon vaivaa suhteessa siihen, kuinka moni niitä tarvitsee.

Yksi iPhonen hienoimpia oivalluksia käyttöliittymän ohella on selkeästi ollut app store, josta softat on helppo löytää ja ladata. Jostain käsittämättömästä syystä Nokia ei ole pystynyt samaan, vaikka varmasti s60:llekin on paljon ohjelmistoja, joista käyttäjille olisi hyötyä. Niiden etsiminen ja parhaiden suodattaminen massasta ei kuitenkaan käy läheskään yhtä kätevästi kuin iPhonessa.

Nokiallakin on omat vastineensa app storelle. Ongelma on, että kukaan ei ole kuullut niistä. Vai kuinka moni on ostanut jotain Nokia Software Marketista? Tai ladannut ilmaissoftia MOSHista? Jo noiden kahden palvelun pitäminen erillään on osoitus Nokian heikosta ohjelmistostrategiasta.

Kuvaavaa on myös se, millaiset mobiilisisällöt ovat MOSHissa suosituimpia. Palvelu jakaa tarjontansa neljään kategoriaan: ohjelmat, pelit, teemat ja soittoäänet. Näistä kategorioista kolmessa listan kärjessä komeilee jotain sanalla “iPhone” alkavaa. Jopa suosituin soittoääni on iPhone Ringtone.

mobiili / musiikki — No Comments
21
Mar 08

Kertamaksulliset musiikkikaupat avautuvat, kiinnostuvatko kuluttajat?

Visioni musiikkikaupasta ottaa edistysaskeleita, kun teknologiajätit Nokia ja Apple kehittävät “ilmaisia” eli kertamaksuun perustuvia musiikkikauppojaan.

Nokia julkisti jo joulukuussa tiedot Comes with music -kaupastaan, jossa tietyn puhelimen ostaja saa samalla oikeuden ladata laitteeseen musiikkia ilmaiseksi vuoden ajan. Nyt Apple on ilmoittanut aikeistaan avata iTunes-kauppaansa samaan tapaan ja kytkeä sen iPodien ja iPhonejen yhteyteen.

Sekä Nokian että Applen suunnitelmat ovat kuitenkin vielä kaukana siitä, mihin niiden pitäisi pyrkiä: voittamaan piraatit tarjoamalla paremman valikoiman ja helpomman musiikin hankinnan ja liikuttelun.

Nokian palvelu antaa käyttäjille toistaiseksi oikeudet vasta Universal Musicin artistien tuotantoon. Neuvotteluja muiden suurten kanssa käydään, mutta niin kauan kuin niitä ei mukaan saada, epäilen kaupan suosion jäävän vähäiseksi.

Ilmaista musiikkikauppaa halutaan käyttää nimenomaan siten, että aina kun kuullaan jostain uudesta kiinnostavasta artistista, halutaan saman tien ladata tämän musiikkia. Jos piraattiserverillä on parempi valikoima, jää laillinen musiikkikauppa kakkoseksi. Toivottavasti levy-yhtiöt ymmärtävät tämän ja neuvotteluissa saadaan tuloksia.

Toinen ongelma on musiikin siirtäminen ja kuuntelu eri laitteilla. Vaikka iPod ja iPhone ovat hienoja laitteita, on silti olemassa ihmisiä, jotka haluavat käyttää muitakin välineitä musiikkinsa kuunteluun. Niin kauan kuin kertamaksukaupoista ladattavaa musiikkia ei voi kuunnella vapaasti niin tietokoneella kuin kaikilla mahdollisilla kannettavilla soittimilla, piraatit voittavat jälleen.

mobiili / Sosiaalinen media — No Comments
29
Feb 08

Mainosmiehet kääntävät katseensa paikkatietoon

Mainosala on koko ajan liikkeessä. Se etsii uusia tapoja, joilla mainokset voidaan kohdentaa entistä tehokkaammin juuri halutulle kohderyhmälle. Näin mahdollisimman pienellä mainosten näyttömäärällä saadaan maksimaalinen tulos.

Tässä mielessä paikkatietomainonta kuulostaa mainostajien kannalta herkulliselta. Mainokset voidaan kohdentaa kuluttajan täsmällisen sijainnin mukaan: kun hän kulkee vaateliikkeen ohi, tekstiviesti ilmoittaa juuri alkaneesta alennusmyynnistä. Kahvilan liepeillä käveltäessä tiedotetaan, että pullan saa tänään puolella hinnalla.

Kuluttajan kannalta paikkatietomainonnan lisääntymisessä on sekä hyviä että huonoja puolia. Vaikka jossain tapauksessa juuri oikealla hetkellä saapuva mainostekstiviesti voi ilahduttaa (“pizzeriassa tänään kaikki pizzat 5 euroa, juuri sopivasti kun mieleni teki pizzaa!”), ovat ne silti useammin ärsyttäviä, sillä saapunut tekstiviesti pakottaa aina reagoimaan.

Toisaalta kiinnostavaa kuluttajan kannalta on, jos paikkatietomainonnan vastaanottaminen mahdollistaa hänelle ilmaisia palveluita. Esimerkiksi brittiläinen Blyk mainostaa olevansa ilmainen kännykkäoperaattori. Käyttäjä saa puhua ja lähettää tekstiviestejä ilmaiseksi, kunhan suostuu ottamaan säännöllisesti vastaan mainoksia.

Australialainen Fluc vie tätä ajatusta vielä askeleen pidemmälle. Se on mobiili sosiaalinen verkostopalvelu, joka tarjoaa käyttäjille ilmaisia tekstiviestejä. Verkosto-ominaisuuksiensa ansiosta se tuo aivan uusia mahdollisuuksia paikkatietomainosten kohdentamiseen juuri oikeille käyttäjille.

Isotkin pelurit ovat lähtökuopissa. Nokia ilmoitti vähän aikaa sitten aikeistaan julkaista mobiili mainosverkosto. Koska Nokian suunnitelmiin kuuluu myös tuoda ennen pitkää GPS kaikkiin puhelimiin, tulee mainonnan kärkenä varmasti olemaan paikkatiedon hyödyntäminen.

Mainosala ja erityisesti online-mainokset elävät tällä hetkellä murroskautta. Facebookin ilmoitukset ovat yllättävän halpoja, ja jopa mahtava Google on kriisissä: sen osake on laskussa, koska käyttäjät eivät klikkaa mainoksia yhtä ahkerasti kuin ennen.

Tässä valossa paikkatietomainonnalle voi povata hyvää tulevaisuutta. Se voi ratkaista tehokkaasti kaksi ongelmaa, jota Google ja sosiaaliset verkostopalvelut eivät yrityksistä huolimatta ole täysin pystyneet ratkaisemaan: mainosten kohdentamisen juuri oikeille käyttäjille, juuri oikealla hetkellä.

mobiili / musiikki — 9 Comments
14
Feb 08

Visio musiikkikaupasta

Kirjoitin aiemmin musiikin jakelu- ja hinnoittelumallien uudistumisesta. Siinä esitettyjen ajatusten pohjalta olen kehitellyt visiota siitä, millainen tulevaisuuden musiikkikaupan pitäisi minun mielestäni olla.

Kaupan pitäisi toimia hyvin niin desktop-ohjelmistolla, web-käyttöliittymällä, kännykällä kuin mp3-soittimellakin. Kaikkia näitä käyttämällä pitäisi olla helppoa sekä ostaa että kuunnella musiikkia.

Käytännössä homma toimisi niin, että koko musiikkikaupan musiikkikirjasto olisi tallennettuna useille palvelimille. Aina kun käyttäjä ostaisi uuden kappaleen, hänen käyttäjäprofiiliinsa tallentuisi viite siihen. Jokaista käyttäjää kohti tallennettaisiin siis vain soittolista, jonka perusteella musiikki striimattaisiin palvelusta.

Tässä piilisi tietysti tekninen ongelma: suosituimpia biisejä kuunneltaisiin niin paljon, että se vaatisi servereiltä paljon kapasiteettia. Lisäksi kännyköiltä ja mp3-soittimilta vaadittaisiin tehokasta nettiyhteyttä. Myös käyttöliittymiltä vaadittaisiin paljon. Nämä ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa.

Musiikkinsa voisi järjestää tehokkaasti. Desktop-ohjelmisto muistuttaisi iTunesia, ja sillä olisi helppo tehdä älykkäitä soittolistoja tai järjestää musiikkinsa vaikka tunnetilan mukaan.

Musiikin löytämisen ja ostamisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa. Tätä varten kauppa toimisi vuosimaksulla. Maksa 20 euroa ja saat ostaa 100 biisiä vuodessa. Maksa 100 euroa ja saat ostaa rajattoman määrän musiikkia vuodessa. Tällöin ostaminen olisi yhtä helppoa kuin musiikin lataaminen p2p-ohjelmalla.

Lisätuloja kauppa voisi hankkia mainonnalla. Käyttäjä voisi halutessaan valita, ottaako hän pienemmän vuosimaksun ja hyväksyy siitä hyvästä tietyn määrän mainoksia kännykkään tai web-käyttöliittymään.

Musiikkitarjonnan pitäisi luonnollisesti laaja. Ideaalitilanne olisi tietysti se, että kaikki maailman levy-yhtiöt näkisivät palvelun ylivertaisuuden, jolloin kaikki maailman musiikki saataisiin palveluun.

Jos artistilla ei olisi levy-yhtiötä takanaan, hänen pitäisi tehdä sopimus siitä, että hänen musiikkiaan saa myydä palvelussa. Vaihtoehtoisesti hän voisi laittaa musiikkinsa ladattavaksi palvelun kautta ilmaiseksi.

Palvelu tuottaisi käyttäjälle paljon erilaista tilastodataa sekä omasta että muiden kuuntelusta, esimerkiksi Last.fm:n tyyliin. Last.fm:n ominaisuudet olisi muutenkin integroitu palveluun: ystävien kanssa voisi verkostoitua, ja kuunnella esimerkiksi radiota, joka soittaa ystävien mielimusiikkia. Kaikkia biisejä voisi myös kuunnella ilmaiseksi 3 kertaa ennen ostopäätöksen tekoa.

Moni musiikinkuluttaja vastustaa nettikauppoja ja haluaa mieluummin hankkia käsinkosketeltavia levyjä kansivihkoineen. Tämä tilanne kuitenkin muuttuu, halusimme tai emme. 10 vuoden päästä CD-levyn rooli on huomattavasti nykyistä pienempi, eikä ole todennäköistä, että uusi fyysinen media korvaisi sen musiikkirintamalla, kun ostaminen netin välityksellä on niin helppoa (ja samalla ympäristöystävällistä).

Uskon, että ennen pitkää kaikki ostavat musiikkinsa netistä. Ja silloin edellä kuvatun tyyppinen palvelu olisi ylivertainen.

Tällainen palvelu olisi toteutettavissa nykytekniikalla. Suurin ongelma lienee levy-yhtiöiden saaminen mukaan. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että tällainen palvelu olisi tuottoisampi sekä levy-yhtiöille että artisteille ja sen olemassaolo pystyisi vähentämään huomattavasti piratismia.

Miksi käyttäjät sitten maksaisivat palvelusta? Tässä muutamia syitä:
- Helppo saatavuus. Nykyisissä nettimusiikkikaupoissa joutuu näkemään vaivaa ostamisen ja maksamisen suhteen, ja levykaupoissa kiertelyyn menee vielä enemmän aikaa. Tässä palvelussa musiikin hankkiminen olisi jopa helpompaa ja nopeampaa kuin vertaisverkossa: vuosimaksun maksamisen jälkeen biisit saisi itselleen sekunneissa. Näin piratismi päihitettäisiin sen omilla aseilla.
- Valikoima. Musiikkikaupan käytön aloittaminen ei rohkaise, jos jokaisella piraattiserverillä on parempi tarjonta omaa mielimusiikkia.
- Ominaisuudet. Nykykäyttäjä joutuu käyttämään erilaisia ohjelmia ja palveluita, kuten Last.fm:ää, saadakseen haluamiaan tilastoja ja musiikkisuosituksia. Monet ovat valmiita maksamaan pelkästään niistä.
- Hyvä omatunto. Valtaosa ihmisistä on kuitenkin loppupeleissä sitä mieltä, että musiikki on mukavampi ostaa laillisesti kuin ladata laittomasti. Myös suurin osa niistä, jotka käyttävät vertaisverkkoja päivittäin.

Voisiko tällainen palvelu toimia? Mitkä ovat mielestäsi suurimmat haasteet (tekninen puoli, tietoturva, ansaintalogiikka, muu)? Entä voisiko samanlaisen palvelun tehdä myös elokuville, e-kirjoille jne.? Kommentoi!