Archives

Muut — 4 Comments
17
Jul 12

Spotify vai Rdio – kumpi streamauspalvelu on parempi?

Olen kirjoittanut tässä blogissa useaan otteeseen fanittamastani musiikkipalvelu Spotifysta. Kyseessä on palvelu, jollaisen olemassaoloa ehdin toivoa pitkään ennen kuin kuulin siitä ensimmäisen kerran ja joka sai minut lopettamaan levyjen oston lopullisesti jo lähes kolme vuotta sitten.

Kun kuulin ensimmäistä kertaa Spotifyn kilpailijasta Rdiosta, ensimmäinen tunne oli ärtymys. Spotify oli ollut liikkeellä paljon aikaisemmin, ja Rdio kuulosti puhtaasti yritykseltä kopioida sama idea ja vallata sillä USA:n markkinat, joille Spotify ei vielä ollut onnistunut pääsemään. Siitä lähtien olen toivonut, että sreamauspalveluista Spotify on se, joka lopulta vie voiton, ja Rdio, MOG ja muut häviävät kamppailun. Syyt ovat puhtaasti henkilökohtaisia: kannatan Spotifyä, koska se on Ruotsista, koska se oli markkinoilla ensin ja koska käytän sitä itse.

Totuus kuitenkin on, että startupin menestys ei ole kiinni siitä, kuka keksii idean ensin. Hyvä toteutus on se, joka ratkaisee, ja jos Rdio onnistuu luomaan selvästi Spotifyä paremman tuotteen, ansaitsee se silloin voittonsa. Vielä vuosi sitten olin varma Spotifyn voitosta. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Nyt myös Rdio on saatavilla monessa Euroopan maassa, Suomi mukaan lukien, ja myös Rdiota pystyy kokeilemaan ilmaiseksi. Palvelut vaikuttavat monessa suhteessa varsin tasaväkisiltä.

Päätin, että minunkin on syytä antaa Rdiolle tilaisuus. Otin palvelun käyttöön ilmaisen 7 päivän testijakson ajaksi pyrkimyksenä selvittää, miten se vertautuu Spotifyyn. Olin etukäteen valmistautunut jopa unohtamaan kaunani, hylkäämään Spotifyn ja siirtymään kokonaan Rdion käyttäjäksi, jos se onnistuisi vakuuttamaan minut paremmuudestaan. Loppujen lopuksi tärkein valintaperuste on kuitenkin se, mikä tuote on paras.

Seuraavassa kattava vertailu Spotifyn ja Rdion eroista ja yhtäläisyyksistä ja yhteenveto siitä, kumpi palvelu on mielestäni parempi.

Continue reading →

Muut — 1 Comment
14
Jul 12

Spotifysta, levy-yhtiöistä ja artistien ansioista, taas

Kirjoitin aiemmin tässä blogissa siitä, miten Spotifyn artisteille tuomien tienestien pienuus on levy-yhtiöiden syytä. Ruotsin musiikkiteollisuuden tuore selvitys antaa entistä paremman kuvan siitä, missä ongelman ydin piilee.

Selvityksen mukaan Ruotsissa musiikin myynnistä saatavat tulot kasvoivat 30.1% vuoden 2012 ensimmäisellä puoliskolla. Tämä siitä huolimatta, että fyysisten levyjen myynti pieneni 2.2%. Musiikkiteollisuus saa nyt Ruotsissa 60.5% tuloistaan digitaalisesta musiikista. Digitaalisesta musiikista saatavista tuloista puolestaan 89% tulee streamauksesta, mikä Ruotsin tapauksessa tarkoittaa käytännössä lähes pelkästään Spotifya. Kasvu tuli kokonaan streamauksesta, sillä myös digitaalisista latauksista saatavan myynnin osuus pieneni. Streamauksen kasvua selittää muun muassa se, että Ruotsissa jo neljä viidestä Spotifyn käyttäjästä maksaa palvelusta. Kasvu tulee todennäköisesti jatkumaan:

Spotify vastaa siis tällä hetkellä karkeasti arvioiden noin puolesta Ruotsin musiikkimyynnin liikevaihdosta. Ja tämä liikevaihto siis nousi 30%. Tämä nousu on käytännössä kokonaan Spotifyn ansiota. Streamauspalvelut siis todistetusti vähentävät piratismia ja kasvattavat musiikkiteollisuuden liikevaihtoa.

Paljon on puhuttu myös siitä, että Spotifyltä tulevat rahat virtaavat vain suurten levy-yhtiöiden artistille. Tämäkin uskomus on myytti. Esimerkiksi itsenäinen pieni ruotsalainen levy-yhtiö Hybris saa jo 80% liikevaihdostaan Spotifyn kautta.

Näiden tilastoja valossa tuntuu kertakaikkisen uskomattomalta, että moni artisti syyttää edelleen (tappiota tekevää) Spotifyä ja muita streamauspalveluita ahneudesta ja artistien tienuiden pienenemisestä. Syy on aivan muualla. Jokaisen artistin olisi syytä kohdistaa katseensa levy-yhtiöönsä ja kysyä, millaisella diilillä Spotifyltä tulevaa rahaa jaetaan heille.

Olen jo pitkään ollut vakuuttunut siitä, että “maksa kuukausimaksu ja kuluta niin paljon sisältöä kuin haluat” -tyyppinen liiketoimintamalli on niin musiikin kuin muidenkin sisällöntuotantoalojen tulevaisuus. Niin ylivoimaiset ovat tämän “käyttöoikeus omistusoikeuden sijaan” -konseptin edut niin kuluttajille kuin sisällöntuottajillekin. Viimeisenä esteenä mallin toteutumiselle toimivat tällä hetkellä sisältöjen oikeuksia hallussaan pitävät ahneet mediayhtiöt, niin musiikki- kuin tv-viihteessäkin. Pikku hiljaa niidenkin on kuitenkin ymmärrettävä, että selvitäkseen hengissä niiden on muututtava maailman mukana.

Muut — 10 Comments
12
Dec 11

Spotify on artisteille huono diili, koska levy-yhtiöt vetävät välistä

Musiikintekijät ovat jo pitkään valittaneet, kuinka Spotify riistää niitä. Ja toden totta, artistien yritykseltä saamat summat tuntuvat käsittämättömän pieneltä siihen nähden, että palvelun liikevaihto oli noin 100 miljoonaa dollaria viime vuonna, ja tänä vuonna se tulee olemaan vielä paljon enemmän.

Itsestäni yhtälö on aina tuntunut oudolta. Spotify eliminoi valtavan määrän turhia kuluja verrattuna tavalliseen levykauppaan: artistin ei tarvitse maksaa levyn pakkaamisesta eikä kuljettamisesta kauppaan, eikä säilytysvuokrista tai myyjien palkoistakaan tarvitse huolehtia. Tuotoista siis pitäisi kulkeutua artisteille suurempi osa.

Yhtälön outoutta on lisännyt se, että Spotify tekee tappiota. Viime vuonna sitä tuli 42 miljoonaa dollaria, eli melkein puolet liikevaihdosta. Yritys syytää artisteille siis paitsi käyttäjiltä tulevia myös sijoittajilta saamiaan rahoja (joita on varsin mukavasti, onhan palvelu saanut riskirahaa yhteensä lähes 200 miljoonaa dollaria).

Hiljaa mielessäni olen ajatellut, että mahdollisia selityksiä on vain yksi: levy-yhtiöt. Tämä oletus on nyt saanut vahvistusta, kun GigaOm-teknologiablogi paljastaa ne ehdot, joihin musiikinstreamauspalvelut joutuvat suostumaan.

Tiivistän tässä olennaisimman kohdan: levy-yhtiöt eivät kerro kenellekään (eivät edes artisteille) sitä, paljonko ne saavat Spotifyltä, ja kuinka suuri osa tästä summasta lopulta menee artistien taskuun. Tämä antaa aiheen olettaa, että artistien saama osuus musiikin tuotoista levy-yhtiöille on selkeästi pienempi Spotifyn kuin levyjen tapauksessa.

Ketkä tästä kärsivät? Ainakin artistit (jotka saavat liian vähän korvausta tekemästään työstä) ja musiikinkuuntelijat (joiden mahdollisuudet käyttää Spotifyä ja vastaavia palveluita ovat vaakalaudalla liian tiukkojen ehtojen takia). Ja joissakin maissa, kuten Suomessa, kärsijäksi saattaa käsittämättömien poliittisten päätösten takia joutua koko kansa.

Hyötyjiä taas ovat ainoastaan levy-yhtiöt, eivätkä niistäkään kaikki. Sormi osoittaa neljän (tai pian kolmen) suurimman suuntaan. Ne ovat kokonsa takia onnistuneet neuvottelemaan Spotifyn kanssa itselleen pieniä yhtiöitä paremman diilin.

Levy-yhtiöt ovat tarpeellisia myös nykymaailmassa. Artistien pitää voida keskittyä musiikkiin, ja siksi on tärkeää, että on olemassa tahoja, jotka hoitavat esimerkiksi markkinointiin ja viestintään liittyviä asioita artistien puolesta. Mutta tällä hetkellä levy-yhtiöillä on aivan liikaa valtaa. Liikaa rahaa valuu ihmisille, joilla ei ole mitään tekemistä musiikin tuottamisen kanssa, ja se raha on pois musiikintekijöiltä. Jos musiikkiteollisuuden ei haluta kuihtuvan, asiaan on tultava muutos.

Valta saada aikaan muutos on yksinomaan artisteilla. Siksi vetoomus heille: menkää levy-yhtiönne edustajan pakeille ja kysykää, minkä verran Spotify yhtiölle tuottaa, ja minkä verran siitä tulee teille. Jos tämä osuus tuntuu kohtuuttomalta, tai sen suuruutta ei kerrota, on aika vaihtaa yhtiötä.

Muut — 4 Comments
22
Sep 11

Digitaalinen maailma jakautuu kolmeen leiriin

Facebookin F8-konferenssista tulvivia uutisia seuratessa tuntuu yhä selvemmin siltä, että digitaalinen pelikenttä on niin ohjelmisto- kuin laitteistopuolellakin jakautumassa kolmeen selkeään leiriin. Näiden leirien johtohahmoina ovat Kolme Suurta: Google, Apple ja Microsoft.

Vain nämä kolme peluria ovat riittävän suuria pystyäkseen kilpailemaan lähes jokaisella digiteknologian suurimmista markkina-alueista. Muiden rooliksi jää lähinnä valita puolensa: vaikka yhteistyötä kannattaa tehdä kaikkien kolmen kanssa, on selviä rajalinjoja jo hahmottumassa sen suhteen, kuka leikkii kenenkin kanssa. Toki myös kolme suurta tekevät edelleen joillakin alueilla yhteistyötä, mutta vähenevässä määrin. Ne ovat jo niin isoja, ettei yhteistyölle toisten yhtä isojen pelurien kanssa ole enää kovin suurta tarvetta, sillä pienemmät kumppanit täydentävät puutteet riittävän hyvin.

Seuraavassa analyysi siitä, mitä näillä eri alueilla on tapahtunut ja tulee tapahtumaan jatkossa.

Älypuhelimet

Älypuhelinten osalta tilanne oli pitkään se, että puhelinten käyttöjärjestelmät olivat ohjelmistoyhtiöiden, itse laitteet taas laitevalmistajien heiniä. Tilanne on muuttunut selkeästi. Apple on aina valmistanut tuotteensa itse, niin softan kuin raudankin osalta. Nokia ja Microsoft solmivat alkuvuodesta tiiviin kumppanuuden, ja sen jälkeen Google osti Motorolan. Sekä Microsoft että Nokia haluavat selvästi päästä kontrolloimaan puhelinten valmistusprosessia tarkemmin. Tähän on selkeä syy: Applen resepti menestykseen piilee nimenomaan ylivoimaisessa käyttökokemuksessa, joka on saavutettu ottamalla vahva kontrolli

Tietokoneet

Apple on joukosta ainoa, joka valmistaa omat laitteensa. Chromebookin myötä Google otti kuitenkin askeleen lähemmäksi Applen kaltaista integroitua kokemusta, vaikka käyttikin edelleen alihankkijaa. Odotettavissa saattaa hyvinkin olla Motorola-oston tapainen kaappaus lähitulevaisuudessa. Microsoft ei ole vielä osoittanut merkkejä siirtymisestä laitevalmistuspuolelle, mutta veikkaukseni on, että tämänkin asian osalta tilanne muuttuu tulevaisuudessa. Integroitu yhtenäinen käyttökokemus on tulevaisuutta.

Käyttöjärjestelmät

Microsoft hallitsee edelleen Windowsillaan. Apple on vahvassa niche-asemassa, Google musta hevonen. Tulevaisuudessa Google pyrkii yhdistämään tavalla tai toisella kaksi eriytynyttä käyttöjärjestelmäänsä, Androidin ja Chromen, yhdeksi saumattomasti toimivaksi kokonaisuudeksi, jotta käyttökokemus eri päätelaitteiden välillä olisi yhtenäisempi. Googlen asema tulee vahvistumaan etenkin tableteissa ja kannettavissa. Myös Apple pyrkii tuomaan kahta käyttöjärjestelmäänsä, Mac OS:ää ja iOS:ää, lähemmäs toisiaan, ja Microsoft tekee samaa Windowsin ja Windows Phonen suhteen.

Selaimet

Internet Explorer hallitsee edelleen, mutta sen osuus on pienenemässä. Osuutta ei kuitenkaan syö perinteinen kilpailija Firefox, vaan yhä enenevässä määrin Googlen Chrome. Heikoin asema on Firefoxilla, jonka tulot ovat riippuvaiset Googlesta. Applen Safari on niche-selain, mutta säilyttänee asemansa, koska se on niin vahvasti integroitu Mac OS:ään ja iOS:ään, ja sillä on Applen tuki takanaan. Tulevaisuudessa Firefox tulee kuolemaan pois, sillä se ei kiinnosta tarpeeksi yhtäkään kolmesta suuresta, joiden panostukset kohdistuvat etupäässä niiden omiin selaimiin.

Sosiaaliset verkostot

Kolmesta suuresta vahvimmassa asemassa on tällä hetkellä yllättäen Microsoft. Sillä on vahva kumppanuus tämän alan tärkeimmän osaajan Facebookin kanssa. Vastaavasti Facebook hylkii Googlea ja Applea. Applen vastaus oli tyytyä sosiaaliseen verkostoon numero kaksi, eli Twitteriin, jonka Apple integroi tiiviisti osaksi iOS:ää. Google pyrkii Plus-palvelullaan tuomaan mukaan kolmannen merkittävän pelurin sosiaalisten verkostojen saralle, ja on toistaiseksi onnistunut siinä kohtuullisen hyvin, mutta kirittävää on vielä paljon.

Haku

Tällä alueella ykkösnimi on luonnollisesti Google. Microsoft kirii kuitenkin Bingillään vakuuttavasti, ja kumppanuus Facebookin kanssa asettaa Googlelle uusia haasteita. Applella ei omaa hakutuotetta ole, mutta sillä on taskussaan jokerikortti: Twitterin haku voi tulevaisuudessa osoittautua yllättävän merkittäväksi.

Toimisto-ohjelmistot

Microsoft jyrää työpöydällä, Google verkossa. Jatkossa Microsoftin haasteena on valloittaa verkko, Googlen taas päästä tarjoamallaan riittävän lähelle MS Officen desktop-kokemusta. Apple on niche-asemassa iWork-paketillaan, mutta sen tuotteilla on omat vakiintuneet kannattajansa, ja uskon että niiden suosio tulee lisääntymään Mac-koneiden ja iPadien suosion kasvun myötä.

Digitaaliset sisällöt

Kuten olen aiemmin tässä blogissa kirjoittanut, kaiken digitaaliseen muotoon muutettavissa olevan sisällön tulevaisuus on ns. vesihanamalli. Minun ei tarvitse omistaa kanistereittain vettä, riittää että sitä tulee tarvittaessa hanasta. Maksan siis kuukausittaisen tilausmaksun, ja sen jälkeen minulla on oikeus kaikkiin haluamiini sisältöihin. Tämä malli on yksinkertaisesti ihmisten kannalta se kätevin ja käytännöllisin tapa, joten lopulta se väistämättä voittaa. Vahvimmin ilmiö näkyy tällä hetkellä musiikissa Spotifyn, Rdion ja kumppaneiden myötä, mutta sama malli vahvistaa pikku hiljaa asemiaan myös elokuvien, tv-sarjojen, kirjojen, pelien, ohjelmistojen ja journalististen sisältöjen maailmassa.

Applella on iTunes, joka ei kuulu tähän maailmaan. Vielä. Odotettavissa kuitenkin on, että Apple vastaa pian haasteeseen, ja julkistaa tavan streamata sisältöjä (musiikkia ja elokuvia) iTunesin kautta kuukausimaksulla. Spotify puolestaan tulee olemaan Microsoftin leirissä. Tämä väite tuntuu ehkä hieman yllättävältä, mutta tämän päivän F8-konferenssi vahvisti tätä vaikutelmaa. Facebook, Spotify ja Microsoftin tuotteet integroituvat vahvasti saumattomaksi kokonaisuudeksi. Elokuvapuolelta samaan leiriin liittyi konferenssissa Netflix. Googlen vahvuus on YouTube, josta voi jo streamata elokuvia. Musiikkipuolella Googlella ei ole vielä mitään. Se halusi Spotifyn, mutta ei sitä saanut, ja nyt on liian myöhäistä. Villi veikkaus: Google ostaa pian Rdion, tai ainakin solmii sen kanssa vahvan kumppanuuden.

Yhteenveto

Mitä tämä kaikki tarkoittaa kuluttajan kannalta?

Toisaalta hyvää: edellä kuvatut yhteenliittymät ja diilit vahvistavat yhtenäistä käyttökokemusta. Minkä tahansa kolmesta leiristä valitsenkin, käyttökokemukseni on todella saumaton, ja ulottuu läpi kaikkien edellä mainittujen kategorioiden. Asioiden tekemisestä tietokoneella tai älypuhelimella tulee entistä intuitiivisempaa.

Toisaalta huonoa: leirien välillä liikkuminen tulee jatkossa olemaan entistä vaikeampaa. Jos haluaa käyttää iPhonea, surffata Chromebookilla ja kuunnella musiikkia Spotifyn kautta, kerjää itselleen vaikeuksia.

Teknologia mahdollistaa teoriassa suuren vapauden. Silti, halusimme tai emme, maailma muuttuu ainakin käyttämämme teknologian osalta suljetumpaan suuntaan.

Muut — 1 Comment
18
Jul 11

Viisi syytä joiden takia Spotify voittaa Rdion

TechCrunch vertailee juuri Yhdysvalloissa avautuneen Spotifyn ja samassa maassa jo lähes vuoden jyllänneen Rdion plussia ja miinuksia ja päätyy yhteenlaskussa suurin piirtein tasapeliin. Näin veikkaus siitä, kuka taiston voittaa jää esittämättä. Sen sijaan todetaan vain laimea arvio siitä, että markkinoilla on “tilaa monelle samankaltaiselle pelurille”.

Väärin. Spotify ja Rdio ovat liian samankaltaisia, jotta ne voisivat jatkaa pitkään tasaveroisina pelureina. Jompi kumpi niistä tulee “voittamaan” eli olemaan se ykköspalvelu, jonka kaikki tietävät ja jota suurin osa käyttää. Jälkimmäiselle jää käyttäjiksi pieni mutta potentiaalisesti vannoutunut vähemmistö. Pitkään se ei kuitenkaan riitä palvelun pyöritykseen, vaan ennen pitkää se kuihtuu, ja paras mitä sille voi tapahtua on tulla jonkin isomman pelurin ostamaksi. Ei IPO:a näkyvissä.

Toisin kuin TechCrunchin artikkelin perusteella voisi kuvitella, voittajaa eivät tässä tapauksessa ratkaise tekniset ominaisuudet. Tietty tekninen perustaso pitää toki olla, mutta se molemmilla on kunnossa. Toinen saattaa välillä saavuttaa hetkellisen etumatkan lanseeraamalla uuden ominaisuuden, mutta toinen kuroo sen kyllä pian kiinni. Siksi kisan voittaja on se, joka pystyy hyödyntämään vahvuuksia, jotka eivät välttämättä ole ostettavissa isollakaan rahalla. Koska tulevaisuuden ennustaminen on hauskaa, luettelen tässä Rdiota ikinä näkemättä viisi syytä, joiden takia se tulee häviämään Spotifylle.

  1. Ilmaisuus. Kymmenen tuntia kuussa mainoksilla ryyditettynä kuulostaa vähältä, mutta silti se on riittävästi, jotta palveluun ehtii koukuttua. Tämä mahdollisuus ei tullut Spotifylle helposti, se vaati kahden ja puolen vuoden kiihkeän neuvottelun. Uskon silti, että se kannatti. Tämä on se tärkein asia, jolla ihmiset saadaan kokeilemaan palvelua. Rdiolla ei ole olemassa Spotifyn pitkälle kehittelemää mainostusmallia, joten sillä on pitkä neuvottelutie käytävänään levy-yhtiöiden kanssa, jos se haluaa tuoda tarjolle ilmaisen version.
  2. Suurempi musiikkivalikoima. Tämä on käyttäjän näkökulmasta ilmaisuuden ohella tärkein tekijä. Kilpailijan parempi valikoima on monelle riittävän painava syy vaihtaa palvelua, toisin kuin yksittäinen ominaisuus tai käyttöliittymän sujuvuus. Spotifyllä on katalogissaan 15 miljoonaa kappaletta, Rdiolla 9 miljoonaa, eikä mikään merkki osoita, että asia olisi muuttumassa Rdion eduksi.
  3. Vahva jalansija Euroopassa. Rdio johtaa vielä toistaiseksi Yhdysvalloissa, mutta sen jalansija horjuu jo, ja muissa maissa sillä ei tarjontaa ole. On mahdotonta edes kuvitella, että se voisi valloittaa Euroopan markkinat Spotifyltä pienemmällä musiikkivalikoimalla ja ilman ilmaista vaihtoehtoa.
  4. Ensimmäisen markkinoilletulijan etumatka. Spotify oli ensimmäinen kuukausimaksullinen musiikinstreamauspalvelu, joten sillä on pitkä kokemus siitä, miten asioita hoidetaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi valtavaa käyttäjädatan massaa, jota voidaan käyttää suosituksissa, sekä isoa pinoa sopimuksia levy-yhtiöiden kanssa (neljä isoa levy-yhtiötä jopa omistavat kukin osan Spotifystä). Vaikka Rdio oli ensimmäisenä USAssa, on sillä silti ikuinen perässähiihtäjän leima otsassaan.
  5. Brändi. Tämä on se omaisuus, jota on kaikkein vaikein hankkia rahalla. Foursquare ja Gowalla ovat ominaisuuksiltaan tasaväkiset, mutta Foursquare onnistui pääsemään median lemmikiksi, minkä jälkeen perässä seurasivat käyttäjät ja riskirha. Spotify on luonut itsestään erittäin vahvan brändin paitsi olemalla ensimmäinen alallaan, myös saamalla useita julkkiksia faneikseen. Ashton Kutcherin ja Britney Spearsin kaltaiset tähdet tarjoavat palvelulle ilmaista mainosta, jota ei voi ostaa.

Muut — 3 Comments
19
Jun 11

Turntable.fm -musiikkipalvelu tekee musiikin kuuntelijasta DJ:n

Luin reilu viikko sitten TechCrunch-blogista postauksen, jossa hehkutettiin harvinaisen voimallisesti uutta nettipalvelua. Suurin piirtein näin: “Olen vain kaksi kertaa aiemmin ollut jostain palvelusta yhtä innoissani. Ensimmäinen oli Twitter ja toinen Foursquare.” Vähemmästäkin tulee skeptiseksi, mutta pakkohan sitä oli silti kokeilla.

Kokeilua ei tosin oltu tehty aivan helpoksi, sillä Turntable.fm rajoittaa palvelun leviämistä ovelalla kikalla: palveluun pääsee ainoastaan Facebook connectilla, ja lisäksi pitää olla kaveri jonkun palvelun nykyisen käyttäjän kanssa. Rajoituksen syy ei ilmeisesti tällä kertaa ole niinkään suljettu beta -markkinoinnissa, vaan yksinkertaisesti siinä, että kehittäjillä on ongelmia skaalautuvuuden kanssa. Kaikeksi onneksi joku kavereistani oli onnistunut olemaan vielä enemmän early adopter kuin minä, ja pääsin muitta mutkitta sisään.

Palvelun idea on sosiaalinen musiikinkuuntelu. Jokainen käyttäjä majailee kerrallaan yhdessä “huoneessa”, jossa voi toimia joko passiivisena kuuntelijana tai DJ:nä. Tiskijukkien määrä on rajoitettu viiteen per huone, kuuntelijoita voi olla rajattomasti. Jokaisella tiskijukalla on soittolista, jolle voi koota mieleisensä kappaleet, ja näiltä soitetaan aina biisejä vuorotellen. Biisi pärähtää siis soimaan yhtä aikaa jokaisen huoneessa olijan stereoissa.

Palvelun musiikkivalikoima on hämmentävän hyvä jopa ikisuosikkiini Spotifyyn verrattuna. Löysin sieltä esimerkiksi suomalaisten ei-niin-mainstreambändien Cats on Firen ja Ukkosmaineen tuoreimmat levyt, joista kumpikaan ei ole saatavilla Spotifyssä. Lisäksi palveluun on mahdollista ladata biisejä omalta kiintolevyltä, joten sitä voi halutessaan käyttää vaikka oman vielä levyttämättömän autotallibändinsä mainostukseen.

Palvelu on tavallaan yhdistelmä Spotifyä ja Last.fm:ää. Sitä voi käyttää yksinkertaisesti haluamiensa biisien kuunteluun netistä ilmaiseksi, joskin tähän tarkoitukseen Spotify on selvästi parempi. Sen sijaan sosiaalinen puoli ja uuden musiikin löytäminen toimii Last.fm:n radioiden tapaan – mutta siinä missä Last.fm:ssä musiikin suosittelun hoitavat algoritmit, Turntable.fm luottaa muiden käyttäjien valintoihin. Tämä tuo palveluun mainioita ulottuvuuksia: sitä voi käyttää esimerkiksi oman työporukan kesken, jolloin jokainen pääsee vuorotellen valitsemaan huoneessa soivan biisin, tai sitten voi vaikka piipahtaa Foursquaren työntekijöiden huoneessa katsomassa, mitä sikäläiset koodarit kuuntelevat.

Koska kyseessä on nimenomaan yhteisöllinen palvelu, mukana on tietysti myös lempielementtini eli maine. Se toimii yksinkertaisesti: kun jonkun muun valitsema biisi soi, sille voi joko hurrata tai buuata. Tykkääminen lisää pelaajan mainepisteitä, useampi buu-ääni taas johtaa kappaleen vaihtumiseen.

Mainepisteillä on myös käyttöä. Turntable.fm:n huoneet on nimittäin visualisoitu, ja jokaisella huoneessa olijalla on sympaattinen piirros-avatar. Riittävästi pisteitä kerättyään avatarin ulkomuotoa pääsee päivittämään katu-uskottavampaan olomuotoon. Yli 1000 pistettä kerännyt voi valita hahmokseen jättimäisen gorillan, jonka kaulassa roikkuu kultaketju.

Avatarit notkuvat huoneessa, kuuntelijat katsomossa ja DJ:t estradilla läppäreidensä takana (hauskasti palvelu tunnistaa, onko DJ:llä käytössä mac- vai windows-kone ja rendaa oikean logon). Aina kun kuuntelija klikkaa tykkäysnappulaa, avatarin pää alkaa notkua fiilistelyn merkiksi. Nämä pienet kikat toimivat yllättävän hyvinä egobuustereina. Suomalaisen mieltä lämmittää, kun pistää Rubikin sinkun soimaan ja täynnä jenkkejä oleva huone rupeaa nyökyttelemään biisin tahtiin.

Tämä kaikki on tietysti äärimmäisen nörttiä. Mutta hauskaa. Ja kun avatareilla leikkimiseen pian kyllästyy, palvelun voi unohtaa taustalle, ja se toimii laadukkaana radiona.

Lisähuomiona mainittakoon, että palvelun kautta voi myös oikeasti tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Ranskalainen yhteisöllisen kuluttamisen aktiivi otti minuun yhteyttä Facebookin kautta ja pyysi päästä fb-kaverikseni, jotta hänkin pääsisi käyttämään palvelua. Suostuin ja mainitsin, että minun onkin tarkoitus olla häneen yhteydessä, sillä syksyllä olen matkaamassa Ranskaan markkinoimaan Kassia. Hän lupasi saman tien, että jos tarvitsen majoitusta, hänen sohvansa on vapaa! Yhteydet syntyvät yllättäviä reittejä.

Palvelun bisnesmalli epäilyttää: kassavirtaa ei tällä hetkellä ole lainkaan, ja musiikin lisensointikulut maksavat hunajaa. Suorastaan hämmästyttää, miten tämä palvelu voi olla tarjolla ilmaiseksi kaikkialla maailmassa, kun samaan aikaan Spotify on taistellut jo vuosia levy-yhtiöiden kanssa päästäkseen Yhdysvaltain markkinoille. Levy-yhtiöt saattavatkin lopettaa lennon lyhyeen, jos rahaa ei jostain kerry.

Voi siis olla, että palvelu kokee pikaisen lopun, kuten niin moni streamauspalvelu sitä ennen. Mutta sitä ennen suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Itse ainakin jaksoin koukuttua tähän Spotifyn ja Last.fm:n käytöstä huolimatta.

Edit 21.6. Näköjään palvelulla ei ole sopimusta yhdenkään levy-yhtiön kanssa. Näitä on nähty ennenkin, palvelun sulkeutumisen ajankohta riippunee siis lähinnä siitä, kuinka rivakasti levy-yhtiöiden lakimiehet toimivat, ellei sitten yrityksen DMCA-kikkailu onnistu. Näköjään joitakin myönnytyksiä tähän suuntaan on ainakin tehty palvelun puolelta, itse pystyin vielä muutama päivä sitten kuuntelemaan biisejä myös ollessani huoneessa yksin, mutta nyt se ei ilmeisesti onnistu.

Muut — 10 Comments
08
Nov 10

Omistaminen on yliarvostettua

The Economist -lehdessä oli viime viikolla kiinnostava artikkeli ongelmista, joiden kanssa painiskelevat niin sähkökirjojen myyjät Amazon ja Barnes & Noble kuin digitaalisen musiikin kauppias Apple. Ongelman ydin on, että vaikka kauppiaat puhuvat ostamisesta ja myymisestä, ei ostaja saa rahoilleen sitä vastinetta mitä yleensä. Omistusoikeuteen kun tyypillisesti kuuluu käyttöoikeuden lisäksi myös luovutusoikeus: oikeus myydä tai vuokrata hankittua tuotetta eteenpäin.

Artikkelissa ehdotetaan ratkaisuksi digitaalisten sisältöjen luovutusoikeuden laajentamista. Mielestäni kannattaisi ennemmin miettiä, miksi ylipäänsä halutaan puhua omistusoikeudesta.

Omistaminen itsessään ei ole tärkeää. Tärkein on yksi eduista, jotka omistaminen tuo mukanaan, eli käyttöoikeus. Se tarkoittaa, että silloin kun tarvitsen tiettyä tuotetta tai sisältöä, se on helposti saatavilla. Tämä pääperiaate pätee kaikkeen kuluttamiseen, liittyi se sitten asumiseen, liikkumiseen tai ruokailuun.

Erityisesti käyttöoikeuden merkitys korostuu digitaalisten sisältöjen, kuten musiikin, elokuvien, pelien, ohjelmistojen, kirjojen ja lehtiartikkelien kohdalla. Niiden siirtäminen paikasta toiseen ei vie aikaa tai maksa rahaa, joten varastointi on turhaa. Ideaalitilanteessa niiden kulutus toimii kuin veden jakelu: sen sijaan että ryntäisimme kauppaan ostamaan pullovettä meidän tarvitsee vain avata hana.

Mistä sisältöjen tuottajat sitten tässä skenaariossa saavat rahansa? Samalla tavalla kuin vesilaitos: keräämällä käyttäjiltä kuukausi- tai vuosimaksua vastineena oikeudesta tuotettuun sisältöön.

Jos ihmisille myydään omistusoikeutta, piraatit keksivät aina keinon kiertää sen ja murtaa vahvimmankin suojauksen. Pitäisi huomata, ettei piratismi lopulta johdu ihmisten pahantahtoisuudesta tai ahneudesta, vaan laittoman lataamisen helppoudesta. Liian usein piratismi on kätevin tapa saada nopeasti käsiinsä haluamansa levy tai elokuva. Spotify-musiikkipalvelun kohdalla on jo huomattu, että kun ihmisille antaa riittävän helpon ja edullisen tavan kuunnella haluamaansa musiikkia, laiton lataus vähenee.

Merkit ovat ilmassa myös sen suhteen, että fyysistenkin tuotteiden kanssa siirrytään entistä enemmän omistamisesta jakamiseen. Yhdysvalloissa puhutaan tällä hetkellä paljon käsitteestä collaborative consumption eli vapaasti suomennettuna yhteisöllinen kuluttaminen. Sen vauhdittajana ovat verkkopalvelut, jotka mahdollistavat muun muassa asuntojen, autojen ja työkalujen yhteiskäytön.

Syyt sille, että tällainen liikehdintä tapahtuu juuri nyt ovat ilmeiset: lama, ilmastonmuutos ja internet. Resurssien jakaminen säästää rahaa ja luontoa ja verkossa olevien ilmaisten työkalujen ansiosta se on helpompaa kuin koskaan aiemmin. Silti yhteisöllinen kuluttajuus ei vielä ole valtavirtaa. Miksi?

Nähdäkseni omistamista vuokraamisen sijaan voi vielä toistaiseksi perustella kahdella merkittävällä syyllä: 1) omistaminen tuo muokkausoikeuden ja 2) jotain mikä on kerran hankittu ei enää voi ottaa omistajaltaan pois. Asunnon ostaminen houkuttaa, koska silloin asunnon voi remontoida juuri sellaiseksi kuin tahtoo, eikä siitä joudu luopumaan ellei itse niin halua.

Nämä syyt pätevät myös digitaalisten sisältöjen maailmassa. Moni haluaa tehdä kirjaansa merkintöjä vastaisen varalle, ja itse olisin suuressa kriisissä, jos Spotify menisi konkurssiin ja vaivalla kokoamani soittolistat katoaisivat.

Uskon silti näidenkin tekijöiden merkityksen katoavan ajan myötä. Kyse on paljolti samasta asiasta kuin tavaroiden säilytyksessä: ihmiset hamstraavat koteihinsa monenlaista tavaraa, koska uskovat että sitä “saattaa vielä jonain päivänä tarvita”. Oikeasti tuo päivä ei koskaan koita. Tavararöykkiöt aiheuttavat ihmisille stressiä, ahdistusta ja myös rahanmenoa, kun kaappi- tai varastotilaa pitää hankkia lisää.

Me elämme niin onnellisessa maailmantilanteessa, että käyttöoikeus lähes kaikkeen mahdolliseen omaisuuteen on tarvittaessa hankittavissa melko helposti. Uskon, että ennen pitkää yhä useampi meistä ymmärtää tämän ja keventää kuormaa kaapeistaan ja kiintolevyiltään.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös kolumnina Topiikissa.

Muut — 8 Comments
17
Jan 10

Testauksessa Voddler, “elokuvien Spotify”

Sain vähän aikaa sitten testitunnukset Voddleriin, josta on kohistu uutena “elokuvien Spotifyna”. Palvelu tarjoaa mainosrahoitteisesti ilmaisia elokuvia streamattuna. Tässä postauksessa tunnelmia ensimmäisten testausten perusteella.

Aluksi on todettava, että uskon tämäntyyppiseen malliin vahvasti, ja toivon sen yleistyvän tulevina vuosina kaiken digitaalisen sisällön jakelussa. Tällaisen sisällön hankinta toimii minusta ideaalitilanteessa kuin veden saanti: minun ei tarvitse “omistaa” vettä ja varastoida sitä kotiini, vaan saan sitä hanasta juuri silloin kun haluan, ja maksan käytön perusteella. Nämä lähtökohdat huomioon ottaen voi arvata, että asetan Voddlerille suuria odotuksia.

Ensimmäisten testien jälkeen yleisvaikutelma on, että palvelu on pahasti keskeneräinen (kuten toki näin alkuvaiheessa odottaa sopii), mutta siitä huolimatta jo nyt riittävän hyvä, jotta sitä käyttää huomattavasti mieluummin kuin kahlaa sohjon halki videovuokraamoon.

Aluksi Voddler ei lähtenyt mäkillä käyntiin ollenkaan, vaan valitteli palomuuriasetuksista, vaikka kaikki asetukset olivat niin avoimella kuin mahdollista. Olen kuullut monen törmänneen samaan ongelmaan. Hetken yrittämisen jälkeen palvelu kuitenkin yllättäen suostui käynnistymään, vaikken ollut muuttanut asetuksia mitenkään.

Palvelun käyttöliittymä ei tällä hetkellä tue lainkaan hiirtä, mikä hämää ainakin aluksi. Toisaalta käyttöliittymä on kuitenkin tämän vuoksi erinomaisen yksinkertainen, joten pian hiirettömyyttä ei enää muista. Todennäköisesti myöhemmässä vaiheessa, kun ominaisuuksia alkaa tulla lisää, myös hiirtä alkaa kaipaamaan.

Joitakin satoja nimikkeitä käsittävä elokuvavalikoima on vielä melko suppea, mutta ainakin näin alkuvaiheessa kiinnostavia elokuvia on tarjolla riittävä määrä, jotta niillä pärjää siihen asti, että valikoima taas laajenee. Arviolta hieman yli puolet elokuvista ovat ilmaisia, loput voi vuokrata 24 tunniksi maksamalla noin 20-30 ruotsin kruunua (noin 2-3 euroa).

Spotifyn käyttöön tottunut kaipaa ensimmäisenä hakumahdollisuutta. Sitä ei tarjota lainkaan, vaan elokuvat pitää etsiä käsin selaamalla . Tämä on jossain määrin luonnollista, koska valikoima on vielä niin pieni, että haku tuottaisi useimmiten pettymyksen. Valikoiman kasvaessa nykyisestä hausta tulee kuitenkin hyvin nopeasti pakollinen ominaisuus, ja se varmasti lisätäänkin palveluun kuluvan vuoden aikana.

Kaikissa elokuvissa vaikuttaisi olevan tekstitys, mutta ainoa tuettu kieli on tällä hetkellä ruotsi. Elokuvien katsominen onkin siis oivaa kieliharjoittelua: yhtäaikaa englannin kuuntelua ja ruotsin lukemista. Jos suomenkieliset tekstit ovat ehdoton edellytys miellyttävälle elokuvaelämykselle, ei palvelua siis kuitenkaan kannata vielä harkita.

Jokaista elokuvaa ennen pitää katsoa hetki mainoksia. Määrä on luokkaa yksi elokuvatraileri ja kaksi tuotemainosta, eikä haittaa elämystä juuri lainkaan, varsinkaan kun kesken elokuvaa ei mainostaukoja television tapaan ole.

Palvelun vakaudessa on toivomisen varaa. Palvelu kaatui ensimmäisen elokuvan aikana viiden minuutin jälkeen. Suljin kaikki muut ongelmat, mikä tuntui auttavan, sillä tämän jälkeen saimme katsottua elokuvan miltei loppuun asti ongelmitta.

Kymmenen minuuttia ennen loppua palvelu kuitenkin kaatui jälleen. Uudelleenkäynnistyksen yhteydessä se tarjosi kyllä mahdollisuuden käynnistää elokuva siitä, mihin sen katsominen oli lopetettu, mutta tämä vaihtoehto ei jostain syystä toiminut. Lopulta jouduimme katsomaan trailerit uudestaan ja kelaamaan sen jälkeen elokuvan alusta oikeaan kohtaan, mikä oli hidasta, koska palvelun piti aina välillä bufferoida.

Myöhemmin yritimme vielä katsoa uutta elokuvaa, mutta sillä kertaa palvelu ei suostunut yhteistoimintaan ollenkaan: ensin se näytti pari kertaa trailerin ja mainokset mutta kaatui sitten juuri elokuvan alkaessa, lopulta ei suostunut enää käynnistymään ollenkaan. Meillä tuntui tosin samaan aikaan olevan muutenkin häiriöitä nettiyhteyden toiminnassa, joten kaikkea syytä ei ehkä voi vierittää Voddlerin niskoille.

Kaikista mainituista ongelmista huolimatta aion jatkaa palvelun aktiivista käyttöä. Mahdollisuus valita katsottava kohtuullisen kokoisesta valikoimasta, katsoa se juuri silloin kuin huvittaa ja olla maksamatta lystistä mitään, yhdistettynä siihen että valinna voi hoitaa kotisohvalta, on niin kertakaikkisen hyvä diili, että siitä hyvästä sietää vakausongelmat mielihyvin – kunhan ne eivät äidy liian pahoiksi, esimerkiksi yli yksi keskeytys per elokuva on jo liikaa.

Muut — 14 Comments
24
Nov 09

Spotifyn kannattavuudesta artisteille

Viime päivinä minua on ärsyttänyt yksipuolinen uutisointi, joka on keskittynyt lähinnä mouhuamaan siitä, kuinka vähän Spotify-kuunteluista kertoo rahaa artisteille. Tietokone-lehti muistaa sentään mainita, että vastaavasta radiosoitosta tulot jäisivät vielä huomattavasti pienemmäksi. Vahtikoiralla on aiheesta tarkempia lukuja.

On toki syytä muistaa, että Spotify ei ole pelkkä radion korvike, vaan se pyrkii tarjoamaan vaihtoehdon myös musiikin ostamiselle. Oikea kysymys ei kuitenkaan kuulu, saako artisti Spotifystä tällä hetkellä riittävästi tuloja korvaamaan levymyynnin (mikä tuntuu välillä olevan sensaatiohakuisten toimittajien lähestymiskulma asiaan), vaan onko artistien ylipäänsä mahdollista saada Spotifystä niin paljon tuloja.

Lyhyesti: on. Keksin kolme perustelua.

Ensinnäkin, veikkaukseni on että keskimääräinen musiikinkuuntelija (käytännössä vain harva ihminen ei kuulu tähän joukkoon) kuluttaa ääniteostoihin alle 120 euroa vuodessa. Samaan aikaan tuo 120 euroa vuodessa on kuitenkin huomattavan pieni hinta siitä, että saa pääsyn kaikkeen maailman musiikkiin, ja että tätä musiikkia voi kuunnella missä vain, juuri silloin kun haluaa. Moiseen ei edes piratismi pysty.

Toiseksi, jos kukaan ei enää osta levyjä, yhtään rahaa ei kulu kansilehtien väkertämiseen, koteloiden työstämiseen, logistiikkaan ja levykauppiaille. Nämä summat haukkaavat ison osan siitä potista, jonka musiikista maksaja haluaisi päätyvän artistille. Kun välikädet poistetaan, musiikin ei yksinkertaisesti tarvitse maksaa yhtä paljon.

Kolmanneksi, kun musiikista ei tarvitse maksaa kuuntelumäärän perusteella ja kuuntelu ja uuden musiikin löytäminen tehdään äärimmäisen helpoksi, ihmiset kuuntelevat musiikkia paljon. Seuraus tästä on, että aktiivisten musiikinkuuntelijoiden joukko kasvaa, ja sitä myötä myös keikkakävijöiden ja oheistuotteiden ostajien määrä.

Toki asioita täytyy tapahtua, ennen kuin ylläoleva skenaario toteutuu. On selvää, että Spotify ei tällä hetkellä ole kovin kannattava artisteille, koska maksavia asiakkaita ja käyttäjiä ylipäänsä on suhteellisen vähän. Molempien osuus kuitenkin kasvaa vauhdilla. Toisaalta Spotifyssä ei vielä ole kaikkea musiikkia, ja käyttöliittymä on kaukana täydellisestä. Nämäkin asiantilat etenevät jatkuvasti parempaan suuntaan.

Mainosrahoitteisuus on kieltämättä kyseenalainen malli, ja voin hyvin kuvitella, että Spotifykin joutuu siitä ennen pitkää luopumaan, tai ainakin vähentämään ilmaisen version ominaisuuksia. Tässä levy-yhtiöiden kannattaisi kuitenkin olla kaukonäköisiä, eikä yrittää pakottaa palvelua väkisin pelkkään kuukausimaksumalliin. Spotifyn leviäminen varmistetaan parhaiten tarjoamalla sitä ensin käyttäjille ilmaiseksi. Kun ihmiset tajuavat, että he voivat kuukausimaksuun siirtymällä luopua levyjen ostamisesta kokonaan, he maksavat kyllä maksun mielellään. Samalla Spotifylle annetaan aikaa kehittää palvelunsa niin hyväksi, etteivät käyttäjät kerran koukkuun jäätyään enää halua luopua siitä.

Musiikkipalveluiden osalta eletään juuri nyt erityisen mielenkiintoista aikaa, sillä Spotifyn kilpailija MOG julkaisee ensi kuussa oman maksullisen palvelunsa, joka lupaa tarjota käyttäjille kaiken musiikin viiden dollarin kuukausihintaan. Ilmaisversiota ei tarjolla ole. Palvelu tarjoaa myös kiinnostavia Spotifystä puuttuvia ominaisuuksia, kuten samankaltaisella musiikkimaulla varustettujen kanssaihmisten löytämistä soittolistoja vertailemalla.

Ensi vuonna nähdään, miten palvelu vertautuu Spotifyyn. Oma veikkaukseni on, että Spotifyn malli on lopulta kestävin. Toivottavasti myös levy-yhtiöt jaksavat uskoa siihen.

Muut — 11 Comments
17
Nov 09

Voisiko uutisten Spotify toimia?

Uutisia journalismin kriisistä ja siihen ehdotetuista ratkaisuista pukkaa nykyisin joka tuutista. Tällä hetkellä moni iso mediatalo suunnittelee sisältöjensä muuttamista maksullisiksi, mutta tavat ovat vielä hakusessa.

Kaikissa ehdotetuissa rahastustavoissa on ongelmansa: kuukausi- tai päiväkohtainen maksu nousee helposti niin korkeaksi, että käyttäjät eivät sitä kovin hanakasti maksa, ja artikkelikohtainen mikromaksaminen taas johtaa helposti juttujen ns. ampparoitumiseen, jossa otsikon raflaavuus korostuu entisestään. Kovin keskustelu käydään siitä, onko ainakaan uutissisältöä edes järkeä laittaa lukijoiden maksettavaksi, sillä se löytyy kuitenkin aina jostain ilmaisena.

Ongelma on hyvin samankaltainen kuin musiikkibisneksen taistelu piraatteja vastaan. Tähän ongelmaan ruotsalainen Spotify on tuonut kiinnostavan vaihtoehdon, ja samaa yrittää pian samasta maasta tuleva Voddler elokuvien osalta. Uskon itse tähän malliin vahvasti, sillä se tuntuu käyttäjän kannalta selvästi helpoimmalta. Kuinka hyvin sama malli soveltuisi uutissisältöihin?

On selvää, että yksikään mediatalo ei voi itse olla palvelun perustamisessa aktiivisena toimijana, vaan Spotifyn tyyliin tarvitaan kolmannen osapuolen perustama aggregaattori, sanottakoon sitä tässä vaikkapa Newsifyksi.

Newsify perustuu Spotifyn tavoin freemium-malliin. Ilmaiseksi palvelua käyttäville näytetään mainoksia. Koska Newsify vaatii Spotifyn tavoin kirjautumisen (sitä käytetään koneelle asennettavalla ohjelmalla), käyttäjistä saadaan enemmän informaatiota kuin tavallisilla uutissaiteilla, mikä on kiinnostavaa mainostajien kannalta: mainontaa on helpompi kohdentaa, kun käyttäjän lukutottumukset tunnetaan.

Premium-version edut voisivat olla hyvin samankaltaisia kuin Spotifyssä: ei mainoksia, mahdollisuus käyttää palvelua myös mobiilisti, mahdollisuus tallentaa valikoitu määrä artikkeleita luettavaksi offline-tilassa (esimerkiksi junassa) sekä mahdollisuus saada välillä joitakin juttuja ennakkoon ennen niiden siirtymistä ilmaisversioon.

Palvelun tuotot allokoitaisiin mediataloille sen perusteella, mitä juttuja ihmiset lukevat. Klikkausten määrän lisäksi voitaisiin hinnan määrittävänä tekijänä käyttää myös jutun parissa vietettyä aikaa. Näin laadukkaat jutut nousisivat arvoonsa, eikä räväkän otsikoinnin merkitys korostuisi yhtä voimakkaasti.

Seuraamalla käyttäjien lukutottumuksia Newsify voisi mahdollistaa aivan uudenlaisia, tehokkaita suosittelumekanismeja. Se voisi myös parantaa nykyisin paljon parjattuja sanomalehtien verkkokeskusteluita: omien postausten ollessa aina identifioitavissa omaan Newsify-profiiliin pahin anonyymitörky karsiutuisi pois.

Voisiko uutisten Spotify sinun mielestäsi toimia? Miksi / miksi ei?

← Older Entries