Archives

Muut — 4 Comments
17
Jul 12

Spotify vai Rdio – kumpi streamauspalvelu on parempi?

Olen kirjoittanut tässä blogissa useaan otteeseen fanittamastani musiikkipalvelu Spotifysta. Kyseessä on palvelu, jollaisen olemassaoloa ehdin toivoa pitkään ennen kuin kuulin siitä ensimmäisen kerran ja joka sai minut lopettamaan levyjen oston lopullisesti jo lähes kolme vuotta sitten.

Kun kuulin ensimmäistä kertaa Spotifyn kilpailijasta Rdiosta, ensimmäinen tunne oli ärtymys. Spotify oli ollut liikkeellä paljon aikaisemmin, ja Rdio kuulosti puhtaasti yritykseltä kopioida sama idea ja vallata sillä USA:n markkinat, joille Spotify ei vielä ollut onnistunut pääsemään. Siitä lähtien olen toivonut, että sreamauspalveluista Spotify on se, joka lopulta vie voiton, ja Rdio, MOG ja muut häviävät kamppailun. Syyt ovat puhtaasti henkilökohtaisia: kannatan Spotifyä, koska se on Ruotsista, koska se oli markkinoilla ensin ja koska käytän sitä itse.

Totuus kuitenkin on, että startupin menestys ei ole kiinni siitä, kuka keksii idean ensin. Hyvä toteutus on se, joka ratkaisee, ja jos Rdio onnistuu luomaan selvästi Spotifyä paremman tuotteen, ansaitsee se silloin voittonsa. Vielä vuosi sitten olin varma Spotifyn voitosta. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Nyt myös Rdio on saatavilla monessa Euroopan maassa, Suomi mukaan lukien, ja myös Rdiota pystyy kokeilemaan ilmaiseksi. Palvelut vaikuttavat monessa suhteessa varsin tasaväkisiltä.

Päätin, että minunkin on syytä antaa Rdiolle tilaisuus. Otin palvelun käyttöön ilmaisen 7 päivän testijakson ajaksi pyrkimyksenä selvittää, miten se vertautuu Spotifyyn. Olin etukäteen valmistautunut jopa unohtamaan kaunani, hylkäämään Spotifyn ja siirtymään kokonaan Rdion käyttäjäksi, jos se onnistuisi vakuuttamaan minut paremmuudestaan. Loppujen lopuksi tärkein valintaperuste on kuitenkin se, mikä tuote on paras.

Seuraavassa kattava vertailu Spotifyn ja Rdion eroista ja yhtäläisyyksistä ja yhteenveto siitä, kumpi palvelu on mielestäni parempi.

Continue reading →

Muut — 1 Comment
14
Jul 12

Spotifysta, levy-yhtiöistä ja artistien ansioista, taas

Kirjoitin aiemmin tässä blogissa siitä, miten Spotifyn artisteille tuomien tienestien pienuus on levy-yhtiöiden syytä. Ruotsin musiikkiteollisuuden tuore selvitys antaa entistä paremman kuvan siitä, missä ongelman ydin piilee.

Selvityksen mukaan Ruotsissa musiikin myynnistä saatavat tulot kasvoivat 30.1% vuoden 2012 ensimmäisellä puoliskolla. Tämä siitä huolimatta, että fyysisten levyjen myynti pieneni 2.2%. Musiikkiteollisuus saa nyt Ruotsissa 60.5% tuloistaan digitaalisesta musiikista. Digitaalisesta musiikista saatavista tuloista puolestaan 89% tulee streamauksesta, mikä Ruotsin tapauksessa tarkoittaa käytännössä lähes pelkästään Spotifya. Kasvu tuli kokonaan streamauksesta, sillä myös digitaalisista latauksista saatavan myynnin osuus pieneni. Streamauksen kasvua selittää muun muassa se, että Ruotsissa jo neljä viidestä Spotifyn käyttäjästä maksaa palvelusta. Kasvu tulee todennäköisesti jatkumaan:

Spotify vastaa siis tällä hetkellä karkeasti arvioiden noin puolesta Ruotsin musiikkimyynnin liikevaihdosta. Ja tämä liikevaihto siis nousi 30%. Tämä nousu on käytännössä kokonaan Spotifyn ansiota. Streamauspalvelut siis todistetusti vähentävät piratismia ja kasvattavat musiikkiteollisuuden liikevaihtoa.

Paljon on puhuttu myös siitä, että Spotifyltä tulevat rahat virtaavat vain suurten levy-yhtiöiden artistille. Tämäkin uskomus on myytti. Esimerkiksi itsenäinen pieni ruotsalainen levy-yhtiö Hybris saa jo 80% liikevaihdostaan Spotifyn kautta.

Näiden tilastoja valossa tuntuu kertakaikkisen uskomattomalta, että moni artisti syyttää edelleen (tappiota tekevää) Spotifyä ja muita streamauspalveluita ahneudesta ja artistien tienuiden pienenemisestä. Syy on aivan muualla. Jokaisen artistin olisi syytä kohdistaa katseensa levy-yhtiöönsä ja kysyä, millaisella diilillä Spotifyltä tulevaa rahaa jaetaan heille.

Olen jo pitkään ollut vakuuttunut siitä, että “maksa kuukausimaksu ja kuluta niin paljon sisältöä kuin haluat” -tyyppinen liiketoimintamalli on niin musiikin kuin muidenkin sisällöntuotantoalojen tulevaisuus. Niin ylivoimaiset ovat tämän “käyttöoikeus omistusoikeuden sijaan” -konseptin edut niin kuluttajille kuin sisällöntuottajillekin. Viimeisenä esteenä mallin toteutumiselle toimivat tällä hetkellä sisältöjen oikeuksia hallussaan pitävät ahneet mediayhtiöt, niin musiikki- kuin tv-viihteessäkin. Pikku hiljaa niidenkin on kuitenkin ymmärrettävä, että selvitäkseen hengissä niiden on muututtava maailman mukana.

Muut — 3 Comments
10
Jan 12

Television ja pelikonsolien tulevaisuus

Taannoisessa postauksessani pohdin digitaalisen maailman jakautumista kolmeen leiriin. Yksi tärkeä osa-alue jäi tuossa postauksessa käsittelemättä: televisio ja pelikonsolit. Tässä maailmassa esittämäni kolmijako ei jyrää, vaikka Applella onkin Apple TV -tuote ja Microsoftilla Xbox (edit: ja Googlella Apple TV:tä vastaava Google TV). Mutta onko tilanne muuttumassa?

Kuluvan vuoden merkittävin teknologialanseeraus tulee olemaan Applen televisio, samalla tavalla kuin iPhone vuonna 2007 ja iPad vuonna 2010 (laitteen nimeksi tulee epäilemättä iTelevision tai iTV). Steve Jobs ei enää ole paikalla lanseeraamassa sitä, mutta hänen kädenjälkensä tulee näkymään tuotteessa. Kuluttajat tietävät jo ennalta mitä saavat: integroidun elämyksen jossa kaikki toimii saumattomasti – niin kauan kuin suostuu elämään Applen maailmassa, jossa sisällöt ja ohjelmistot hankitaan Applen kaupasta.

Applen televisio tulee mullistamaan tavan, jolla ihmiset kuluttavat tv-sisältöjä. Kyse on jälleen mallista, josta jauhan täällä joka toisessa postauksessa: sisältöjä tulee kuin vettä hanasta. Tämän helpommin eivät musiikki, elokuvat ja tv-sarjat voisi olla ihmisten ulottuvilla. Kuka silloin oikeasti enää haluaa katsoa juuri sitä ohjelmaa, mitä televisiosta sattuu juuri sillä hetkellä tulemaan?

Applen suurimpana heikkoutena on toistaiseksi ollut, että se ei ole tarjonnut sisältöjään streamausmallilla, vaan vaatinut käyttäjiä ostamaat tai vuokraamaan yksittäiset sisällöt. Taannoin Apple osti musiikinstreamauspalvelu Lalan ja sulki sen, mutta toistaiseksi se ei ole vielä lähtenyt Spotifyn tapaiseen malliin. Kun mahdollisuus tilata kaikki haluamansa musiikki, tv-sarjat ja elokuvat yhdellä kuukausimaksulla jonain päivänä tulee, on se ratkaiseva niitti Applen eduksi – elleivät muut ehdi ensin.

Google tekee niin kuin se on tehnyt tähänkin asti, odottaa että Apple paljastaa korttinsa ja kopioi sitten. Luonteva kumppani televisiomaailmassa tulee olemaan Samsung, joka on tällä hetkellä sekä maailman suurin televisiovalmistaja että merkittävin Googlen Android-puhelinten valmistaja. Sisällöt Google pystyy tuomaan omasta musiikkipalvelustaan sekä YouTubesta.

Microsoft tulee varmasti hyppämään mukaan myös televisiokisaan ja käyttämään myös näissä laitteissa Metro UI -käyttöjärjestelmäänsä. Xbox ja televisio tulevat yhdistymään entistä vahvemmin. Sitä ennen Microsoft tarvitsee kuitenkin jonkin televisiovalmistajan kumppanikseen, mutta kenet? Verinen konsolikilpailija Sony ei taida kelvata.

Sisältöpuolen lisäksi uudenlaisilla interaktiivisilla televisioilla on mahdollisuus mullistaa pelikonsolit. Tällä hetkellä konsoleiden suurin trendi on Wiin lanseeraama mahdollisuus ohjata pelihahmoja liikkumalla itse. Wiitä seurasivat Playstation Move ja Xbox Kinect. Kesällä Nintendo julkaisee Wiin seuraajan, Wii U:n, jonka peliohjain muistuttaa iPadia.

Applen mallin hienous on, että sen ei tarvitse myydä ihmisille enää erillistä pelikonsolia. Kaikki oleelliset välineet ovat jo tarjolla: televisio, iPhone (varustettuna kiihtyvyysantureilla ja gyroskoopilla) ja iPad. Ensimmäiset Applen television pelihitit tulevatkin epäilemättä olemaan Wiistä tuttuja urheilupelejä, joissa keilaus tai tenniksen peluu onnistuu iPhonea heiluttelemalla. Kun kallista konsolia ei tarvitse ostaa erikseen ja pelitkin ovat edullisia, markkinapotentiaali on suuri. Google ja Microsoft tulevat varmasti seuraamaan perässä.

Seuraavat vuodet tulevat olemaan haasteellisia esimerkiksi Nintendolle, joka joutuu kehittämään melkoisia innovaatioita haastaakseen kilpailijoiden valtavat ekosysteemit.

Muut — 10 Comments
12
Dec 11

Spotify on artisteille huono diili, koska levy-yhtiöt vetävät välistä

Musiikintekijät ovat jo pitkään valittaneet, kuinka Spotify riistää niitä. Ja toden totta, artistien yritykseltä saamat summat tuntuvat käsittämättömän pieneltä siihen nähden, että palvelun liikevaihto oli noin 100 miljoonaa dollaria viime vuonna, ja tänä vuonna se tulee olemaan vielä paljon enemmän.

Itsestäni yhtälö on aina tuntunut oudolta. Spotify eliminoi valtavan määrän turhia kuluja verrattuna tavalliseen levykauppaan: artistin ei tarvitse maksaa levyn pakkaamisesta eikä kuljettamisesta kauppaan, eikä säilytysvuokrista tai myyjien palkoistakaan tarvitse huolehtia. Tuotoista siis pitäisi kulkeutua artisteille suurempi osa.

Yhtälön outoutta on lisännyt se, että Spotify tekee tappiota. Viime vuonna sitä tuli 42 miljoonaa dollaria, eli melkein puolet liikevaihdosta. Yritys syytää artisteille siis paitsi käyttäjiltä tulevia myös sijoittajilta saamiaan rahoja (joita on varsin mukavasti, onhan palvelu saanut riskirahaa yhteensä lähes 200 miljoonaa dollaria).

Hiljaa mielessäni olen ajatellut, että mahdollisia selityksiä on vain yksi: levy-yhtiöt. Tämä oletus on nyt saanut vahvistusta, kun GigaOm-teknologiablogi paljastaa ne ehdot, joihin musiikinstreamauspalvelut joutuvat suostumaan.

Tiivistän tässä olennaisimman kohdan: levy-yhtiöt eivät kerro kenellekään (eivät edes artisteille) sitä, paljonko ne saavat Spotifyltä, ja kuinka suuri osa tästä summasta lopulta menee artistien taskuun. Tämä antaa aiheen olettaa, että artistien saama osuus musiikin tuotoista levy-yhtiöille on selkeästi pienempi Spotifyn kuin levyjen tapauksessa.

Ketkä tästä kärsivät? Ainakin artistit (jotka saavat liian vähän korvausta tekemästään työstä) ja musiikinkuuntelijat (joiden mahdollisuudet käyttää Spotifyä ja vastaavia palveluita ovat vaakalaudalla liian tiukkojen ehtojen takia). Ja joissakin maissa, kuten Suomessa, kärsijäksi saattaa käsittämättömien poliittisten päätösten takia joutua koko kansa.

Hyötyjiä taas ovat ainoastaan levy-yhtiöt, eivätkä niistäkään kaikki. Sormi osoittaa neljän (tai pian kolmen) suurimman suuntaan. Ne ovat kokonsa takia onnistuneet neuvottelemaan Spotifyn kanssa itselleen pieniä yhtiöitä paremman diilin.

Levy-yhtiöt ovat tarpeellisia myös nykymaailmassa. Artistien pitää voida keskittyä musiikkiin, ja siksi on tärkeää, että on olemassa tahoja, jotka hoitavat esimerkiksi markkinointiin ja viestintään liittyviä asioita artistien puolesta. Mutta tällä hetkellä levy-yhtiöillä on aivan liikaa valtaa. Liikaa rahaa valuu ihmisille, joilla ei ole mitään tekemistä musiikin tuottamisen kanssa, ja se raha on pois musiikintekijöiltä. Jos musiikkiteollisuuden ei haluta kuihtuvan, asiaan on tultava muutos.

Valta saada aikaan muutos on yksinomaan artisteilla. Siksi vetoomus heille: menkää levy-yhtiönne edustajan pakeille ja kysykää, minkä verran Spotify yhtiölle tuottaa, ja minkä verran siitä tulee teille. Jos tämä osuus tuntuu kohtuuttomalta, tai sen suuruutta ei kerrota, on aika vaihtaa yhtiötä.

Muut — 1 Comment
18
Jul 11

Viisi syytä joiden takia Spotify voittaa Rdion

TechCrunch vertailee juuri Yhdysvalloissa avautuneen Spotifyn ja samassa maassa jo lähes vuoden jyllänneen Rdion plussia ja miinuksia ja päätyy yhteenlaskussa suurin piirtein tasapeliin. Näin veikkaus siitä, kuka taiston voittaa jää esittämättä. Sen sijaan todetaan vain laimea arvio siitä, että markkinoilla on “tilaa monelle samankaltaiselle pelurille”.

Väärin. Spotify ja Rdio ovat liian samankaltaisia, jotta ne voisivat jatkaa pitkään tasaveroisina pelureina. Jompi kumpi niistä tulee “voittamaan” eli olemaan se ykköspalvelu, jonka kaikki tietävät ja jota suurin osa käyttää. Jälkimmäiselle jää käyttäjiksi pieni mutta potentiaalisesti vannoutunut vähemmistö. Pitkään se ei kuitenkaan riitä palvelun pyöritykseen, vaan ennen pitkää se kuihtuu, ja paras mitä sille voi tapahtua on tulla jonkin isomman pelurin ostamaksi. Ei IPO:a näkyvissä.

Toisin kuin TechCrunchin artikkelin perusteella voisi kuvitella, voittajaa eivät tässä tapauksessa ratkaise tekniset ominaisuudet. Tietty tekninen perustaso pitää toki olla, mutta se molemmilla on kunnossa. Toinen saattaa välillä saavuttaa hetkellisen etumatkan lanseeraamalla uuden ominaisuuden, mutta toinen kuroo sen kyllä pian kiinni. Siksi kisan voittaja on se, joka pystyy hyödyntämään vahvuuksia, jotka eivät välttämättä ole ostettavissa isollakaan rahalla. Koska tulevaisuuden ennustaminen on hauskaa, luettelen tässä Rdiota ikinä näkemättä viisi syytä, joiden takia se tulee häviämään Spotifylle.

  1. Ilmaisuus. Kymmenen tuntia kuussa mainoksilla ryyditettynä kuulostaa vähältä, mutta silti se on riittävästi, jotta palveluun ehtii koukuttua. Tämä mahdollisuus ei tullut Spotifylle helposti, se vaati kahden ja puolen vuoden kiihkeän neuvottelun. Uskon silti, että se kannatti. Tämä on se tärkein asia, jolla ihmiset saadaan kokeilemaan palvelua. Rdiolla ei ole olemassa Spotifyn pitkälle kehittelemää mainostusmallia, joten sillä on pitkä neuvottelutie käytävänään levy-yhtiöiden kanssa, jos se haluaa tuoda tarjolle ilmaisen version.
  2. Suurempi musiikkivalikoima. Tämä on käyttäjän näkökulmasta ilmaisuuden ohella tärkein tekijä. Kilpailijan parempi valikoima on monelle riittävän painava syy vaihtaa palvelua, toisin kuin yksittäinen ominaisuus tai käyttöliittymän sujuvuus. Spotifyllä on katalogissaan 15 miljoonaa kappaletta, Rdiolla 9 miljoonaa, eikä mikään merkki osoita, että asia olisi muuttumassa Rdion eduksi.
  3. Vahva jalansija Euroopassa. Rdio johtaa vielä toistaiseksi Yhdysvalloissa, mutta sen jalansija horjuu jo, ja muissa maissa sillä ei tarjontaa ole. On mahdotonta edes kuvitella, että se voisi valloittaa Euroopan markkinat Spotifyltä pienemmällä musiikkivalikoimalla ja ilman ilmaista vaihtoehtoa.
  4. Ensimmäisen markkinoilletulijan etumatka. Spotify oli ensimmäinen kuukausimaksullinen musiikinstreamauspalvelu, joten sillä on pitkä kokemus siitä, miten asioita hoidetaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi valtavaa käyttäjädatan massaa, jota voidaan käyttää suosituksissa, sekä isoa pinoa sopimuksia levy-yhtiöiden kanssa (neljä isoa levy-yhtiötä jopa omistavat kukin osan Spotifystä). Vaikka Rdio oli ensimmäisenä USAssa, on sillä silti ikuinen perässähiihtäjän leima otsassaan.
  5. Brändi. Tämä on se omaisuus, jota on kaikkein vaikein hankkia rahalla. Foursquare ja Gowalla ovat ominaisuuksiltaan tasaväkiset, mutta Foursquare onnistui pääsemään median lemmikiksi, minkä jälkeen perässä seurasivat käyttäjät ja riskirha. Spotify on luonut itsestään erittäin vahvan brändin paitsi olemalla ensimmäinen alallaan, myös saamalla useita julkkiksia faneikseen. Ashton Kutcherin ja Britney Spearsin kaltaiset tähdet tarjoavat palvelulle ilmaista mainosta, jota ei voi ostaa.

Muut — 3 Comments
19
Jun 11

Turntable.fm -musiikkipalvelu tekee musiikin kuuntelijasta DJ:n

Luin reilu viikko sitten TechCrunch-blogista postauksen, jossa hehkutettiin harvinaisen voimallisesti uutta nettipalvelua. Suurin piirtein näin: “Olen vain kaksi kertaa aiemmin ollut jostain palvelusta yhtä innoissani. Ensimmäinen oli Twitter ja toinen Foursquare.” Vähemmästäkin tulee skeptiseksi, mutta pakkohan sitä oli silti kokeilla.

Kokeilua ei tosin oltu tehty aivan helpoksi, sillä Turntable.fm rajoittaa palvelun leviämistä ovelalla kikalla: palveluun pääsee ainoastaan Facebook connectilla, ja lisäksi pitää olla kaveri jonkun palvelun nykyisen käyttäjän kanssa. Rajoituksen syy ei ilmeisesti tällä kertaa ole niinkään suljettu beta -markkinoinnissa, vaan yksinkertaisesti siinä, että kehittäjillä on ongelmia skaalautuvuuden kanssa. Kaikeksi onneksi joku kavereistani oli onnistunut olemaan vielä enemmän early adopter kuin minä, ja pääsin muitta mutkitta sisään.

Palvelun idea on sosiaalinen musiikinkuuntelu. Jokainen käyttäjä majailee kerrallaan yhdessä “huoneessa”, jossa voi toimia joko passiivisena kuuntelijana tai DJ:nä. Tiskijukkien määrä on rajoitettu viiteen per huone, kuuntelijoita voi olla rajattomasti. Jokaisella tiskijukalla on soittolista, jolle voi koota mieleisensä kappaleet, ja näiltä soitetaan aina biisejä vuorotellen. Biisi pärähtää siis soimaan yhtä aikaa jokaisen huoneessa olijan stereoissa.

Palvelun musiikkivalikoima on hämmentävän hyvä jopa ikisuosikkiini Spotifyyn verrattuna. Löysin sieltä esimerkiksi suomalaisten ei-niin-mainstreambändien Cats on Firen ja Ukkosmaineen tuoreimmat levyt, joista kumpikaan ei ole saatavilla Spotifyssä. Lisäksi palveluun on mahdollista ladata biisejä omalta kiintolevyltä, joten sitä voi halutessaan käyttää vaikka oman vielä levyttämättömän autotallibändinsä mainostukseen.

Palvelu on tavallaan yhdistelmä Spotifyä ja Last.fm:ää. Sitä voi käyttää yksinkertaisesti haluamiensa biisien kuunteluun netistä ilmaiseksi, joskin tähän tarkoitukseen Spotify on selvästi parempi. Sen sijaan sosiaalinen puoli ja uuden musiikin löytäminen toimii Last.fm:n radioiden tapaan – mutta siinä missä Last.fm:ssä musiikin suosittelun hoitavat algoritmit, Turntable.fm luottaa muiden käyttäjien valintoihin. Tämä tuo palveluun mainioita ulottuvuuksia: sitä voi käyttää esimerkiksi oman työporukan kesken, jolloin jokainen pääsee vuorotellen valitsemaan huoneessa soivan biisin, tai sitten voi vaikka piipahtaa Foursquaren työntekijöiden huoneessa katsomassa, mitä sikäläiset koodarit kuuntelevat.

Koska kyseessä on nimenomaan yhteisöllinen palvelu, mukana on tietysti myös lempielementtini eli maine. Se toimii yksinkertaisesti: kun jonkun muun valitsema biisi soi, sille voi joko hurrata tai buuata. Tykkääminen lisää pelaajan mainepisteitä, useampi buu-ääni taas johtaa kappaleen vaihtumiseen.

Mainepisteillä on myös käyttöä. Turntable.fm:n huoneet on nimittäin visualisoitu, ja jokaisella huoneessa olijalla on sympaattinen piirros-avatar. Riittävästi pisteitä kerättyään avatarin ulkomuotoa pääsee päivittämään katu-uskottavampaan olomuotoon. Yli 1000 pistettä kerännyt voi valita hahmokseen jättimäisen gorillan, jonka kaulassa roikkuu kultaketju.

Avatarit notkuvat huoneessa, kuuntelijat katsomossa ja DJ:t estradilla läppäreidensä takana (hauskasti palvelu tunnistaa, onko DJ:llä käytössä mac- vai windows-kone ja rendaa oikean logon). Aina kun kuuntelija klikkaa tykkäysnappulaa, avatarin pää alkaa notkua fiilistelyn merkiksi. Nämä pienet kikat toimivat yllättävän hyvinä egobuustereina. Suomalaisen mieltä lämmittää, kun pistää Rubikin sinkun soimaan ja täynnä jenkkejä oleva huone rupeaa nyökyttelemään biisin tahtiin.

Tämä kaikki on tietysti äärimmäisen nörttiä. Mutta hauskaa. Ja kun avatareilla leikkimiseen pian kyllästyy, palvelun voi unohtaa taustalle, ja se toimii laadukkaana radiona.

Lisähuomiona mainittakoon, että palvelun kautta voi myös oikeasti tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Ranskalainen yhteisöllisen kuluttamisen aktiivi otti minuun yhteyttä Facebookin kautta ja pyysi päästä fb-kaverikseni, jotta hänkin pääsisi käyttämään palvelua. Suostuin ja mainitsin, että minun onkin tarkoitus olla häneen yhteydessä, sillä syksyllä olen matkaamassa Ranskaan markkinoimaan Kassia. Hän lupasi saman tien, että jos tarvitsen majoitusta, hänen sohvansa on vapaa! Yhteydet syntyvät yllättäviä reittejä.

Palvelun bisnesmalli epäilyttää: kassavirtaa ei tällä hetkellä ole lainkaan, ja musiikin lisensointikulut maksavat hunajaa. Suorastaan hämmästyttää, miten tämä palvelu voi olla tarjolla ilmaiseksi kaikkialla maailmassa, kun samaan aikaan Spotify on taistellut jo vuosia levy-yhtiöiden kanssa päästäkseen Yhdysvaltain markkinoille. Levy-yhtiöt saattavatkin lopettaa lennon lyhyeen, jos rahaa ei jostain kerry.

Voi siis olla, että palvelu kokee pikaisen lopun, kuten niin moni streamauspalvelu sitä ennen. Mutta sitä ennen suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Itse ainakin jaksoin koukuttua tähän Spotifyn ja Last.fm:n käytöstä huolimatta.

Edit 21.6. Näköjään palvelulla ei ole sopimusta yhdenkään levy-yhtiön kanssa. Näitä on nähty ennenkin, palvelun sulkeutumisen ajankohta riippunee siis lähinnä siitä, kuinka rivakasti levy-yhtiöiden lakimiehet toimivat, ellei sitten yrityksen DMCA-kikkailu onnistu. Näköjään joitakin myönnytyksiä tähän suuntaan on ainakin tehty palvelun puolelta, itse pystyin vielä muutama päivä sitten kuuntelemaan biisejä myös ollessani huoneessa yksin, mutta nyt se ei ilmeisesti onnistu.

Muut — 8 Comments
17
Jan 10

Testauksessa Voddler, “elokuvien Spotify”

Sain vähän aikaa sitten testitunnukset Voddleriin, josta on kohistu uutena “elokuvien Spotifyna”. Palvelu tarjoaa mainosrahoitteisesti ilmaisia elokuvia streamattuna. Tässä postauksessa tunnelmia ensimmäisten testausten perusteella.

Aluksi on todettava, että uskon tämäntyyppiseen malliin vahvasti, ja toivon sen yleistyvän tulevina vuosina kaiken digitaalisen sisällön jakelussa. Tällaisen sisällön hankinta toimii minusta ideaalitilanteessa kuin veden saanti: minun ei tarvitse “omistaa” vettä ja varastoida sitä kotiini, vaan saan sitä hanasta juuri silloin kun haluan, ja maksan käytön perusteella. Nämä lähtökohdat huomioon ottaen voi arvata, että asetan Voddlerille suuria odotuksia.

Ensimmäisten testien jälkeen yleisvaikutelma on, että palvelu on pahasti keskeneräinen (kuten toki näin alkuvaiheessa odottaa sopii), mutta siitä huolimatta jo nyt riittävän hyvä, jotta sitä käyttää huomattavasti mieluummin kuin kahlaa sohjon halki videovuokraamoon.

Aluksi Voddler ei lähtenyt mäkillä käyntiin ollenkaan, vaan valitteli palomuuriasetuksista, vaikka kaikki asetukset olivat niin avoimella kuin mahdollista. Olen kuullut monen törmänneen samaan ongelmaan. Hetken yrittämisen jälkeen palvelu kuitenkin yllättäen suostui käynnistymään, vaikken ollut muuttanut asetuksia mitenkään.

Palvelun käyttöliittymä ei tällä hetkellä tue lainkaan hiirtä, mikä hämää ainakin aluksi. Toisaalta käyttöliittymä on kuitenkin tämän vuoksi erinomaisen yksinkertainen, joten pian hiirettömyyttä ei enää muista. Todennäköisesti myöhemmässä vaiheessa, kun ominaisuuksia alkaa tulla lisää, myös hiirtä alkaa kaipaamaan.

Joitakin satoja nimikkeitä käsittävä elokuvavalikoima on vielä melko suppea, mutta ainakin näin alkuvaiheessa kiinnostavia elokuvia on tarjolla riittävä määrä, jotta niillä pärjää siihen asti, että valikoima taas laajenee. Arviolta hieman yli puolet elokuvista ovat ilmaisia, loput voi vuokrata 24 tunniksi maksamalla noin 20-30 ruotsin kruunua (noin 2-3 euroa).

Spotifyn käyttöön tottunut kaipaa ensimmäisenä hakumahdollisuutta. Sitä ei tarjota lainkaan, vaan elokuvat pitää etsiä käsin selaamalla . Tämä on jossain määrin luonnollista, koska valikoima on vielä niin pieni, että haku tuottaisi useimmiten pettymyksen. Valikoiman kasvaessa nykyisestä hausta tulee kuitenkin hyvin nopeasti pakollinen ominaisuus, ja se varmasti lisätäänkin palveluun kuluvan vuoden aikana.

Kaikissa elokuvissa vaikuttaisi olevan tekstitys, mutta ainoa tuettu kieli on tällä hetkellä ruotsi. Elokuvien katsominen onkin siis oivaa kieliharjoittelua: yhtäaikaa englannin kuuntelua ja ruotsin lukemista. Jos suomenkieliset tekstit ovat ehdoton edellytys miellyttävälle elokuvaelämykselle, ei palvelua siis kuitenkaan kannata vielä harkita.

Jokaista elokuvaa ennen pitää katsoa hetki mainoksia. Määrä on luokkaa yksi elokuvatraileri ja kaksi tuotemainosta, eikä haittaa elämystä juuri lainkaan, varsinkaan kun kesken elokuvaa ei mainostaukoja television tapaan ole.

Palvelun vakaudessa on toivomisen varaa. Palvelu kaatui ensimmäisen elokuvan aikana viiden minuutin jälkeen. Suljin kaikki muut ongelmat, mikä tuntui auttavan, sillä tämän jälkeen saimme katsottua elokuvan miltei loppuun asti ongelmitta.

Kymmenen minuuttia ennen loppua palvelu kuitenkin kaatui jälleen. Uudelleenkäynnistyksen yhteydessä se tarjosi kyllä mahdollisuuden käynnistää elokuva siitä, mihin sen katsominen oli lopetettu, mutta tämä vaihtoehto ei jostain syystä toiminut. Lopulta jouduimme katsomaan trailerit uudestaan ja kelaamaan sen jälkeen elokuvan alusta oikeaan kohtaan, mikä oli hidasta, koska palvelun piti aina välillä bufferoida.

Myöhemmin yritimme vielä katsoa uutta elokuvaa, mutta sillä kertaa palvelu ei suostunut yhteistoimintaan ollenkaan: ensin se näytti pari kertaa trailerin ja mainokset mutta kaatui sitten juuri elokuvan alkaessa, lopulta ei suostunut enää käynnistymään ollenkaan. Meillä tuntui tosin samaan aikaan olevan muutenkin häiriöitä nettiyhteyden toiminnassa, joten kaikkea syytä ei ehkä voi vierittää Voddlerin niskoille.

Kaikista mainituista ongelmista huolimatta aion jatkaa palvelun aktiivista käyttöä. Mahdollisuus valita katsottava kohtuullisen kokoisesta valikoimasta, katsoa se juuri silloin kuin huvittaa ja olla maksamatta lystistä mitään, yhdistettynä siihen että valinna voi hoitaa kotisohvalta, on niin kertakaikkisen hyvä diili, että siitä hyvästä sietää vakausongelmat mielihyvin – kunhan ne eivät äidy liian pahoiksi, esimerkiksi yli yksi keskeytys per elokuva on jo liikaa.

Muut — 14 Comments
24
Nov 09

Spotifyn kannattavuudesta artisteille

Viime päivinä minua on ärsyttänyt yksipuolinen uutisointi, joka on keskittynyt lähinnä mouhuamaan siitä, kuinka vähän Spotify-kuunteluista kertoo rahaa artisteille. Tietokone-lehti muistaa sentään mainita, että vastaavasta radiosoitosta tulot jäisivät vielä huomattavasti pienemmäksi. Vahtikoiralla on aiheesta tarkempia lukuja.

On toki syytä muistaa, että Spotify ei ole pelkkä radion korvike, vaan se pyrkii tarjoamaan vaihtoehdon myös musiikin ostamiselle. Oikea kysymys ei kuitenkaan kuulu, saako artisti Spotifystä tällä hetkellä riittävästi tuloja korvaamaan levymyynnin (mikä tuntuu välillä olevan sensaatiohakuisten toimittajien lähestymiskulma asiaan), vaan onko artistien ylipäänsä mahdollista saada Spotifystä niin paljon tuloja.

Lyhyesti: on. Keksin kolme perustelua.

Ensinnäkin, veikkaukseni on että keskimääräinen musiikinkuuntelija (käytännössä vain harva ihminen ei kuulu tähän joukkoon) kuluttaa ääniteostoihin alle 120 euroa vuodessa. Samaan aikaan tuo 120 euroa vuodessa on kuitenkin huomattavan pieni hinta siitä, että saa pääsyn kaikkeen maailman musiikkiin, ja että tätä musiikkia voi kuunnella missä vain, juuri silloin kun haluaa. Moiseen ei edes piratismi pysty.

Toiseksi, jos kukaan ei enää osta levyjä, yhtään rahaa ei kulu kansilehtien väkertämiseen, koteloiden työstämiseen, logistiikkaan ja levykauppiaille. Nämä summat haukkaavat ison osan siitä potista, jonka musiikista maksaja haluaisi päätyvän artistille. Kun välikädet poistetaan, musiikin ei yksinkertaisesti tarvitse maksaa yhtä paljon.

Kolmanneksi, kun musiikista ei tarvitse maksaa kuuntelumäärän perusteella ja kuuntelu ja uuden musiikin löytäminen tehdään äärimmäisen helpoksi, ihmiset kuuntelevat musiikkia paljon. Seuraus tästä on, että aktiivisten musiikinkuuntelijoiden joukko kasvaa, ja sitä myötä myös keikkakävijöiden ja oheistuotteiden ostajien määrä.

Toki asioita täytyy tapahtua, ennen kuin ylläoleva skenaario toteutuu. On selvää, että Spotify ei tällä hetkellä ole kovin kannattava artisteille, koska maksavia asiakkaita ja käyttäjiä ylipäänsä on suhteellisen vähän. Molempien osuus kuitenkin kasvaa vauhdilla. Toisaalta Spotifyssä ei vielä ole kaikkea musiikkia, ja käyttöliittymä on kaukana täydellisestä. Nämäkin asiantilat etenevät jatkuvasti parempaan suuntaan.

Mainosrahoitteisuus on kieltämättä kyseenalainen malli, ja voin hyvin kuvitella, että Spotifykin joutuu siitä ennen pitkää luopumaan, tai ainakin vähentämään ilmaisen version ominaisuuksia. Tässä levy-yhtiöiden kannattaisi kuitenkin olla kaukonäköisiä, eikä yrittää pakottaa palvelua väkisin pelkkään kuukausimaksumalliin. Spotifyn leviäminen varmistetaan parhaiten tarjoamalla sitä ensin käyttäjille ilmaiseksi. Kun ihmiset tajuavat, että he voivat kuukausimaksuun siirtymällä luopua levyjen ostamisesta kokonaan, he maksavat kyllä maksun mielellään. Samalla Spotifylle annetaan aikaa kehittää palvelunsa niin hyväksi, etteivät käyttäjät kerran koukkuun jäätyään enää halua luopua siitä.

Musiikkipalveluiden osalta eletään juuri nyt erityisen mielenkiintoista aikaa, sillä Spotifyn kilpailija MOG julkaisee ensi kuussa oman maksullisen palvelunsa, joka lupaa tarjota käyttäjille kaiken musiikin viiden dollarin kuukausihintaan. Ilmaisversiota ei tarjolla ole. Palvelu tarjoaa myös kiinnostavia Spotifystä puuttuvia ominaisuuksia, kuten samankaltaisella musiikkimaulla varustettujen kanssaihmisten löytämistä soittolistoja vertailemalla.

Ensi vuonna nähdään, miten palvelu vertautuu Spotifyyn. Oma veikkaukseni on, että Spotifyn malli on lopulta kestävin. Toivottavasti myös levy-yhtiöt jaksavat uskoa siihen.

Media / Muut / politiikka — 4 Comments
28
May 09

Offline-kuuntelu ratkaisee Spotifyn viimeisen ongelman

Aiemmassa Spotifya käsitelleessä postauksessani totesin, että ainoa kriittinen puute (valikoiman ohella, mutta sen kasvattaminen hoituu pikkuhiljaa), joka Spotifyn pitää ratkaista ennen sen muuttumista täydelliseksi musiikkipalveluksi, on mobiiliversio, jolla kuuntelu onnistuu myös katvealueilla. Jostain syystä en tuolloin tajunnut, että ongelmaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu: musiikin offline-synkronointi.

Spotify julkaisi juuri esittelyvideon Googlen Android-alustalle tehdystä mobiiliversiosta. Softa näyttää todella hienolta, mutta parasta siinä on ehdottomasti juuri tuo offline-synkronointi. Soittolistan voi tallentaa puhelimeensa, minkä jälkeen sitä voi kuunnella offline-tilassa.

Tärkein kysymys, joka jää vielä vastaamatta, on offline-tilan koko. Jos se on riittävän iso, ja jos uusia biisejä voi latailla siihen lennosta kuuntelun aikana (esim. ollessaan autossa tai junassa hitaan yhteyden päässä), ollaan aika lähellä mobiilin musiikin lopullista ratkaisua.

Huhujen mukaan uusi iPhone saapuu myyntiin 17. heinäkuuta, ja harkitsen vakavasti sen hankkimista. Nyt odotellaan enää tietoa siitä, mikä on Spotifyn iPhone-applikaation tilanne. Toistaiseksi virallista tietoa on vasta Android-versiosta, mutta täysin varmaa on, että myös iPhone-versio on tulossa pian. Sen julkaisupäivä saattaa olla myös päivä, jolloin lopetan levyjen ostamisen lopullisesti.

mobiili / musiikki — 1 Comment
16
Apr 09

Musiikkikauppavisio lähellä toteutumistaan

Kirjoitin reilu vuosi sitten ideaalista musiikkikaupasta. Spotifyn myötä tuo visio on toteutumassa nopeammin kuin uskoinkaan. Se poistaa omasta visiostani vielä turhat välivaiheet eli yksittäisten kappaleiden oston. Toki Spotify on lisännyt myös mahdollisuuden ostaa musiikkia, mutta uskon, että tulevaisuuden tie on nimenomaan kuukausimaksullinen versio.

Spotify on enää muutaman “pienen” askeleen päässä siitä, että voisin keskittää siihen kaiken musiikinkuunteluni ja lopettaa musiikista maksamisen sen kuukausimaksua lukuunottamatta:

  1. Mobiiliversio. Mieluiten käyttöliittymältään yhtä sujuva kuin iPodin vastaava. Näitä on ilmeisesti jo kehitteillä runsaasti, vaikka Spotifyn juuri avautunut API ei toistaiseksi mahdollista mobiilidevausta. Tämä yhdistettynä puhelimen sisäänrakennettuun FM-lähettimeen, ja kuuntelu on vaivatonta myös autostereoiden kautta.
  2. Valikoima. Vielä Spotifystä ei löydä ihan kaikkea musiikkia. Tämä ongelma on pienempi ja poistumassa: mitä enemmän käyttäjiä ja hypeä Spotify kerää, sen paremmat neuvotteluvaltit levy-yhtiöiden kanssa se saa.
  3. Vakaa streamaus. Tämä on ongelma etenkin mobiiliversiossa: en ainakaan vielä pysty uskomaan, että musiikki kuuluu pätkimättä, ainakaan jos mennään vähänkään kauemmas taajamaan 3g-verkon kuulumattomiin. Omassa kuuntelussani musiikki pätkii vielä välillä jo tietokoneelta kuunneltaessa, ainakin jos sitä kuuntelee langattomasti Airport Expressin ja Airfoilin avulla.

Veikkaan, että vuoden päästä nuo ongelmat on muuten ratkaistu, mutta streamaus ei vielä toimi riittävän hyvin. Jos siihen ehditään keksiä vielä jonkinlainen välimuisti-bufferointi-viritys ja se toimii siedettävästi myös muualla kuin keskustassa, maksan tuon 100 euron vuosimaksun välittömästi.

← Older Entries