Olin keskiviikkona innovaatiojunan kyydissä. Joukko innostuneita ja intohimoisia ihmisiä matkasi junalla Helsingistä Ouluun ja takaisin ja pohti matkalla, miten maailmasta voitaisiin tehdä parempi paikka sosiaalisen median keinoin.
Reissu oli mainio. Tapasin paljon loistavia tyyppejä, joista osan kanssa olin keskustellut erinäisissä verkkoyhteisöissä, toiset olivat täysin uusia tuttavuuksia. Monta uutta ideaa, konseptia ja käytäntöä syntyi, ja lisäksi itse kullakin oli mahdollisuus testata vanhoja ideoitaan innostuneen porukan kanssa.
Tulipa myös vierailtua tulevaisuuden koulussa. Erityisen hienoa oli kuulla, että uutta kehitettäessä ei ole menty tekniikan ehdoilla, vaan mietitty mistä asioista on oikeasti hyötyä. Opettajat totesivat, että “uudet laitteet eivät ole enää ongelma, sillä nykyisiä laitteita on helpompi oppia käyttämään”. Oppilailta kysyttäessä kaikki olivat sitä mieltä, että muutokset ovat suuri askel parempaan suuntaan. Miksi? “Koulussa ei enää ahdista.” Tämä on oikea suunta.
Mitä tulevaisuuden koulussa sitten opitaan? Mieleeni jäi esitys, jossa opetettavat asiat oli jaettu (jos oikein muistan) neljään luokkaan: perustaidot (matematiikka, kielitaito jne.), oppimaan oppiminen (oppimistekniikat ym.), mediataidot (uuden tekniikan ja median käyttö, medialukutaito, jne.) ja elämänkatsomustaito. Olisipa tällainen jako ollut olemassa jo silloin, kun minä olin koulussa.
Junamatkan nimi herätti keskustelua. Yllätyin muutaman tuttavan kiihkeistä reaktioista. Monelle termi “innovaatio” tuntuu olevan punainen vaate. Osin tämä johtunee sanan nykyisestä ylikäytöstä ja sen esiintymisestä monessa hienossa ohjelmassa, joissa tuntuu välillä olevan enemmän puhetta kuin konkreettisia tekoja. Osaa taas ärsytti sanaan usein liitettävä kaupallisuus.
Paradoksaalisimman kommentin esitti reissun mahtipontisesta lehdistötiedotteesta tuohtunut arvostelija, jonka mukaan “innovaatiojunalaiset matkaavat rahan kiilto silmissä” mutta samaan aikaan kuitenkin he “puhuvat vain ideoista, mutta eivät mieti tarpeeksi niiden kaupallistamista ja bisnesmalleja”. Mitä tällaiseen arvosteluun voi vastata?
Piti oikein katsoa, mitä Wikipedia sanoo innovaatioista. Löysin Tekesin määritelmän: “”Innovaatio tarkoittaa kaupallisesti tai yhteiskunnallisesti uudella tavalla hyödynnettyä tietoa ja osaamista.” Määritelmä on minusta aika hyvä. Innovaatioissa voi olla kyse muustakin kuin rahasta: paremmasta yhteiskunnasta, paremmasta maailmasta.
Vastasin arvostelijalle innovaatiojunan tarkoituksesta samalla lauseella, jolla kuvailin matkaa kirjoituksen alussa: “Joukko innostuneita ja intohimoisia ihmisiä matkasi junalla Helsingistä Ouluun ja takaisin ja pohti matkalla, miten maailmasta voitaisiin tehdä parempi paikka sosiaalisen median keinoin.” Siihen arvostelija totesi, että siinä tapauksessahan hänen itsensäkin olisi kannattanut olla mukana.
Tags: innovaatio, innovaatiojuna, kaupallisuus, sosiaalinen media
Innovaatiossa on kyse on siitä että asia viedään loppuun eikä jää vain idea-asteelle. Siinä mielessä innovaatiojuna oli vasta prosessin alkulähteillä. Nyt meidän täytyy vain vähän vielä työskennellä eteenpäin että meitä ei voisi syyttää innovaatio sanan (lisä)dilutoinnista ja väärinkäytöstä. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä eikö näin kävisi. Tämä porukka jos joku siihen pystyy.
Hyvä, tuli se luvattu kirjoitus tänne, terveisin mainittu arvostelija :)
Myönnän ärsyyntyneeni innovaatiojunan lehdistötiedotteen perusteella “olkinukesta” eli omasta kuvitelmastani, taustalla varmasti innovaatio-sanan ylikäyttö ja sosiaalisten medioiden viimeaikainen yletön hehkutus Suomessa (esim Twitter-käyttäjien määrä versus mediahuomio).
Väitän edelleen, että sosiaalinen media ja innovaatiohypetys keräävät ympärilleen ihmisiä, joilla on halu äkkirikastumiseen (“rahan kiilto silmissä”) ilman ymmärrystä toimivan bisnesmallin tärkeydestä ja vaikeudesta (toinen lainaus). Kyseessä ei mielestäni ole paradoksi, mutta muuten väite meni kyllä maalista ohi tämän tapahtuman suhteen.
Junamatkan osallistujakunta ja tarkoitus ei kuvauksesi perusteella sisältänyt tosiaankaan tuollaista porukkaa, vaan akateemistaustaisia ihmisiä jotka haluavat kehittää uusia ideoita aivan muista syistä.
Innovaatiojunan suhteen myönnän siis olleeni väärässä, ja kiitos kun raportoit asioiden todellisen tilan :)
Silti väitän innovaatiotermin ainakin taloustieteessä perinteisesti liittyneen nimenomaan keksintöjen kaupallistamiseen, sen takiahan suomessa on Tekesit, tukijärjestelmät ja Pekkarisen jutut. Ja niin kauan kuin yhteiskunnan varoja pumpataan “innovaatioteollisuuden” käyttöön, kriittisyys on kaikkien edun mukaista.
Mutta ei minullakaan ole mitään sitä vastaan, että käsitettä laajennataan rahaa tuottavien keksintöjen sijaan ihmisiä ja yhteiskuntaa hyödyttäviin uudistuksiin. Nimenomaan, se tuo uuden, terveemmän näkökulman asiaan.