Archives

Muut — 1 Comment
17
Mar 12

Taru korvavalosta ja tutkimuksesta liiketoimintaan siirtymisen muna-kana -ongelma

Katsoin MOT:n “Taru korvavalosta” -pätkän, jossa Valkeen tuotetta käytännössä väitetään huijaukseksi. Pätkä herätti ristiriitaisia tunteita.

Ohjelmassa ja sen puffissa muistetaan korostaa, kuinka Valkeen tutkimuksiin on hassattu kokonaiset 700 000 euroa veronmaksajien (Tekesin) rahoja, ja tätä selvästi pidetään arveluttavana. Itse kannatan ehdottomasti sitä, että Tekesin rahoja laitetaan nimenomaan tämäntyyppisiin lupaavalta vaikuttaviin projekteihin. Voi olla, että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä tutkimukset osoittavat lopulta, että hypoteesi ei pidä paikkaansa eikä kaupallistamispotentiaalia ole. Mutta siinä yhdessä tapauksessa syntyy menestyvä kasvuyritys joka luo paljon työpaikkoja ja parantaa ihmisten elämänlaatua. Jos halutaan menestyviä yrityksiä, on otettava riskejä ja uskallettava myös epäonnistua.

Continue reading →

Muut — 17 Comments
22
Feb 11

“Suomen parhaat verkkosivut” uhkaa minua ja muita bloggaajia oikeustoimilla

Suomen parhaat verkkosivut -kilpailu, josta kirjoitin aiemmin pariin otteeseen, on jälleen voimissaan. Tällä kertaa konstit ovat astetta järeämmät: sain juuri firman lakimieheltä sähköpostin, jossa todetaan seuraavaa:

“Nova Trotters Oy on tehnyt rikosilmoituksen ja tutkintapyynnön Nova Trotters Oy:tä, Websiterace Oy:tä  ja Suomen Parhaat Verkkosivut -kilpailua koskevista, valheellisista ja herjaavista nettikirjoitteluista. Lisäksi harkitsemme joidenkin kirjoitusten kohdalla haastetta ja korvausvaateita käräjäoikeuteen. Pyydämme, että poistatte foorumiltanne/blogistanne kaikki asiaa koskevat kannanotot välittömästi, niin emme vie asiaa eteenpäin kohdallanne.”

Samanlainen viesti on lähtenyt ilmeisesti tänään myös monelle muulle. Ja näin saamme jälleen kerran oppitunnin siitä, miten maineenhallintaa ei hoideta. Ensinnäkin on syytä todeta, että uhkaus on perätön: yrityksellä ei ole kunniaa, jota voisi loukata, eli yritysten toimintaa saa kritisoida netissä vapaasti. Näin ollen kukaan sähköpostiuhkauksen saaneista ei ole syyllistynyt laittomaan toimintaan.

Kyse on siis pelottelusta. Valitettavasti moinen ei vain tällä sosiaalisen median aikakaudella toimi. En usko että kukaan kilpailua aiemmin kritisoineista on viestin saatuaan poistanut kirjoituksiaan. Sen sijaan he ovat kirjoittaneet uusia, sellaisia kuin tämä. Jos kilpailu siis toivoi lisäjulkisuutta, sitä se tulee varmasti saamaan. Epäilen, että tämä case kiertää jo nyt ympäri Facebookia, Twitteriä ja foorumeita sellaisella vauhdilla, että viestin luulisi pian tavoittavan ne viimeisetkin tahot, jotka eivät vielä ole kilpailun todellisesta luonteesta kuulleet.

Muut — 5 Comments
18
Jan 10

Senttihuutoporukka iskee jälleen

Fiksuhuuto, senttihuutokaupan pioneerien Jussi Mäntylän ja Tuomo Siuruan sivusto, josta on tullut kirjoitettua muutaman kerran aiemmin, voi hyvin ja porskuttaa nykyisin jopa kuudella eri kielellä. Kansainvälisen yrityksen toiminta on siirretty Kyprokselle, eittämättä siksi että paikka on varsinainen bisneksen kehto, eikä lainkaan toiminnan aloitusta seuranneen poliisitutkinnan vuoksi.

Bisnes on kuitenkin pysynyt ennallaan, ja palvelussa myydään todellista arvotavaraa. Esimerkiksi tämä iPhone 3GS on harvinaisuus: missään muualla ei kyseisen tuotteen 16 GB:n version arvoksi ole varmasti määritetty yhtä korkeaa hintaa kuin Fiksuhuudon 750 euroa.

Tarina ei kuitenkaan lopu tähän. Siurua on nyt pystyttänyt sivuston, joka korjaa todennäköisesti koko potin: kimppuun hyökkäävät yhtä aikaa sekä yksityinen että julkinen sektori.

Ensinnäkin senttihuutokauppatoiminta on viety aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tällä kertaa saitin ei tarvitse edes käyttää vaivaa myytävien tuotteiden hankintaan, sillä ihmiset voivat asettaa niitä suoraan esille. Bisnesmalli on tyylikäs: jokainen sentillä hintaa korottava huuto maksaa euron, josta tuotteen myyjä saa 40 senttiä. Palvelun ylläpitäjät vetävät siis välistä yli puolet siinä liikkuvasta rahasta, vaikka kyse on palvelusta, jossa kuluttajat myyvät tavaraa toisilleen.

Tämäkään ei kuitenkaan ole vielä riittänyt, vaan lisäksi saitin nimi ja graafinen ilme pöllitty suoraan YouTubelta. Saapa nähdä, pystyykö Google lakimiesarmeijansa kanssa viimein siihen, missä poliisi epäonnistui, eli laittamaan senttihuutoporukan kuriin ja nuhteeseen.

Edit: yhdistin aluksi myös Fiksuhuudon toisen vetäjän, Jussi Mäntylän, Youtupes-hankkeeseen, mutta hän otti minuun yhteyttä ja ilmoitti, ettei ole siinä mukana. Palvelun yhteystiedoissa mainitaan ainoastaan Tuomo Siuruan nimi. Muutin merkintää tämän tiedon mukaisesti.

musiikki / Muut / Sosiaalinen media — 4 Comments
07
Aug 09

Suomen Parhaat Verkkosivut 2009 – huijaus vol. 3

Suomen parhaat verkkosivut -kilpailu tulee taas. NettiPoliisi raportoi useista nettisivujen omistajista, jotka ovat saaneet kaikki samanlaisen kirjeen, jossa kerrotaan Suomen Parhaat Verkkosivut 2009 -kilpailusta.

Tutut merkit ovat jälleen ilmassa. Sivustot on kaikki kutsuttu mukaan “yhtenä harvoista ja valituista”, ja kaikki samoilla sanoilla: sivusto on kuulemma järjestelykomitean mielestä “nopeasti latautuva, informatiivinen, selkeä ja kattava sekä laadukas”.

Kaikille viestin saaneille tarjotaan myös “alennusta”: hinta on muka tänä vuonna 170 euroa, mutta kutsun saaneet saavat osallistua viime vuoden hinnalla, eli 120 eurolla. Hauskasti tuo 120 euroa ei ole mikään viime vuoden hinta (silloinkin hinta oli suurempi), vaan tuolloin kutsutulle tarjottu “alennushinta”.

Varmasti jälleen moni taho tulee lähtemään iloisesti mukaan kisaan ja maksamaan, vaikka nopea googlaus paljastaisi viidessä sekunnissa, mistä kilpailussa todella on kyse.

Sinänsä on mielestäni varsin harmitonta, että jokin taho järjestää kilpailun parhaista verkkosivusta. Toki nykyaikana verkkosivujen “parhauden” vertailu on mielestäni turhaa ja typerää. Mutta se, että oikeasti arvovaltaisetkin tahot (tämän vuoden mainoskirjeessä lukee, että “Kilpailussa on jo mukana mm. Finlayson” ja kilpailun sponsoreina on ilmeisesti tahoja radio NRJ:tä myöten) lähtevät kisaan mukaan ja antavat rahastaa itseään, on minusta surullista. Tuntuu, että kuka tahansa voisi perustaa yhden miehen viestintätoimiston ja järjestää moisen kilpailun vasemmalla kädellä ja silti yritykset lähtisivät innolla mukaan maksamaan ja mediakin julkaisisi kiltisti lehdistötiedotteet sellaisenaan.

Törkeää puolestaan on, että kilpailua markkinoidaan valheellisella mainonnalla, että sillä rahastetaan käsittämättömiä summia ja että palkintojen saavat ovat tyypillisesti kaikkea muuta kuin laadukkaita verkkosivuja, joille sitten voidaan myydä hakukonemainontaa. Mutta mitään laitonta hommassa ei toki ole, ja jälleen kerran on todettava, ettei se tyhmä ole, joka pyytää.

Kiitos vinkistä nimimerkki “Sampo surffaajalle”.

Media / Web — 11 Comments
02
Jan 09

Suomen parhaat verkkosivut: näin helppoa on huijaaminen netissä

Digitoday uutisoi joulun alla Suomen parhaista verkkosivuista. Ihmetykseni oli suuri, kun esimerkiksi yksityisten sarjan voittajaksi oli valittu tämä selvästi kotisivukoneella tai vastaavalla palvelulla toteutettu sivusto (kaikella kunnioituksella kyseistä kaupunginvaltuutettua kohtaan).

Pian mieleeni muistuikin, missä olin kuullut kilpailusta ennen. Sitä puitiin blogosfäärissä jo viime vuonna. Kyseessä on varsin nokkela rahastus: jokin tuntematon firma (2007 Coperdia Oy, 2008 NT-Media, en löytänyt kummaltakaan toimivaa kotisivua(!)) pistää pystyyn kilpailun ja kutsuu siihen kaikki mahdolliset nettisivut, joita vain pystyy keksimään. Osallistumismaksu on “vaivaiset” 100-200 euroa riippuen siitä, onko kyseessä yritys, yhdistys vai yksityishenkilö. Voittajiksi valitaan puolivillaisia sivustoja ja kökköjä Flash-toteutuksia, joille sitten myydään hakukonemarkkinointia.

Voisi kuvitella, että jokainen tämänkaltaisen epäilyttävän kutsun saanut taho tekisi ensimmäisenä ainakin sen perustarkistuksen: syöttäisi kilpailun nimen Googleen. Heti ensimmäisellä hakutulossivulla puolet osumista ovat blogikirjoituksia, jotka paljastavat varsin tehokkaasti, mistä huijauksessa on kyse.

Ilmeisesti maksaneita osallistujia oli tästä huolimatta 1300, joukossa niinkin suuria toimijoita kuin Atria ja Punainen Risti. Myöskään Digitoday ei anna itsestään kovin korkeaa kuvaa uutisoidessaan tällaisen kilpailun suoraan järjestäjien tiedotteen pohjalta (uskolliseen tyyliinsä Digitoday jätti myös alkuperäisestä uutisesta pois linkit voittajiin, ja ne lisättiin vasta lukijoiden kritisoitua tätä kommenteissa).

Luonnollisesti parin sadan ilmoittautumismaksu ei Atrian kaltaisella yrityksellä tunnu missään, ja kiitos Digitodayn uutisointitavan yritys todella saa halvalla kaipaamansa hyvää mainosta. Itse en silti omaa firmaani tällaiseen kilpailuun ilmoittaisi. Pisteet joka tapauksessa Coperdian ja NT-Median jannuille: ilmeisen toimivan ja laillisen tavan huijata rahaa ovat keksineet.

Jos yritykset ja yksityishenkilöt vielä nykyisin tällaiseen lankeavat, toimii se niille toivottavasti ainakin hyvänä opetuksena siitä, miten nettimaailma toimii. Huijausyrityksiä satelee kyllä oikealta ja vasemmalta, mutta kiitos Googlen ja bloggaajien ne ovat nykyisin loppujen lopuksi tunnistettavissa varsin helposti. Valitettavasti osa joutuu oppimaan tämän kantapään kautta.

Sosiaalinen media / Web — 1 Comment
14
Dec 08

Salaperäinen kaveriapplikaatio kummastuttaa

Facebookin applikaatioskene on viime aikojen vähäisen kutsumäärän perusteella tuntunut kuolleelta. Uusi layout on tehnyt tehtävänsä: applikaatiot eivät saa enää samaa näkyvyyttä kuin ennen. Nyt on kuitenkin ilmaantunut yksi poikkeus.

Sain eilen 10 uutta Facebook-tiedotetta. Tänään niitä oli 7. Kaikki olivat saman applikaation lähettämiä. Niissä kerrottiin, että joku ystävistäni on vastannut henkilökohtaiseen minua koskevaan kysymykseen, ja kehotettiin lisäämään applikaatio jotta saisin tietää vastauksen.

Kyseessä on applikaatio nimeltä… öh, itse asiassa edes tämä ei ole oikein selvää. Eilen kutsut tulivat applikaatiolta nimeltä, “my buddies”, tänään nimi on “fun friend game”. Kun avaan applikaation, url johon sen bookmark-linkki viittaa on puolestaan “apps.facebook.com/myhomies”. Ja alun perin nimi oli yksinkertaisesti “my friends”.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan Facebookilta menee tilanteen havaitsemiseen ja applikaation sulkemiseen. Sillä selvältä tuntuu, että niin käy. Lista tavoista, joilla applikaatio yrittää huijata itselleen käyttäjiä ja toimii muutoin epäilyttävästi on pitkä: 1) se yritti esiintyä Facebookin varsinaisena kaverinäkymänä 2) se käytti (todennäköisesti ilman lupaa) logonaan AOL:sta/messengeristä tuttua hahmokuvaa (nyt se on luopunut tästä ja vaihtaa logoaan jatkuvasti 3) se pyrkii massaleviämään näyttämällä vastauksia ainoastaan sen jälkeen kun käyttäjät ovat ensin kutsuneet kavereitaan siihen 4) se lähettää kavereilleni tiedotteita aina kun vastaan näitä koskevaan kysymykseen, riippumatta siitä käyttävätkö kaverini kyseistä applikaatiota vaiko eivät, mikä johtaa massaspämmäykseen; tätä ominaisuutta ei myöskään saa pois päältä 5) itse kysymykset eivät ole kovin asiallisia (applikaation ideana on siis, että siinä voi vastata kysymyksiin, jossa tiedustellaan esimerkiksi kaverien seksuaalista suuntautumista ja 6) se vaihtaa hämmentävästi nimeään jatkuvasti, ilmeisesti siksi ettei jäisi Facebookin valvonnan nalkkiin niin nopeasti (todennäköisesti nimittäin monet raportoivat kyseisen applikaation toiminnasta ylläpidolle).

Kaikki nämä toimet ja applikaation kehittäjien sinänsä todella taitavasti suunnittelema levitysmekanismi saavat jopa epäilemään, että applikaation takana olisi jokin suurempi salaliitto. Ehkä sillä halutaankin levittää jotakin vielä tuntematonta Facebook-virusta? Tai kenties romuttamaan ihmisten luottamusta Facebookiin? Todennäköisesti sen tarkoitus on kuitenkin vain kylmästi levitä nopeasti mahdollisimman laajalle ja tehdä spämmillään sievoiset mainostulot, ennen kuin banni rapsahtaa.

Lopulta applikaatio saattaa saada aikaan myös hyvää. Aiemmat applikaatioiden väärinkäytökset ovat saaneet aikaan Facebookin puolelta tehokkaita korjaustoimenpiteitä, joilla tällaiset tilanteet on saatu lähes kokonaan ehkäistyä. My buddies on kuitenkin näyttänyt, että järjestelmästä löytyy edelleen porsaanreikiä. Näyttämällä ne se kuitenkin varmistaa, että nämäkin reiät tullaan tukkimaan, ja se on kaikkien käyttäjien kannalta pelkästään hyvä.

Web — No Comments
09
Apr 08

M.O.T.

Perin yllättävää: uutinen 1 ja uutinen 2. Nopeaa toimintaa FiksuHuudon jampoilta. Saapa nähdä, kuinka monta päivää kestää, ennen kuin kopioijat seuraavat perässä.

Web — 2 Comments
31
Mar 08

Kuin kaksi marjaa

Huijaritkaan eivät ole turvassa kopioijilta. Aiemmin kommentoimani FiksuHuuto.fi -huijarihuutokauppa joutunee kohta ottamaan “Maailman ainoa senttihuutokauppa” -mainoslauseen pois etusivultaan.

Biddog.fi mainostaa niin ikään olevansa “uudenlainen huutokauppa” ja jatkaa kertomalla konseptistaan, joka on täsmälleen sama senttihuutokauppa kuin FiksuHuudolla. Myös ulkoasut ovat kovasti lähellä toisiaan värimaailmoita myöten, BidDogilla yleisvaikutelma ehkä vielä rahtusen viilatumpi.

Kumpi on pahempi roisto, se joka huijaa ihmisiä ja valtiota lain rajamailla häälyvällä arpapelihuutokauppakonseptilla, vai se joka kopioi idean sellaisenaan? FiksuHuuto tuntuu siinä mielessä suoraselkäisemmältä, että tekijät esiintyvät saitilla omalla nimellään. BidDog ei sentään ole kehdannut laittaa tekijöiden nimiä esiin.

FiksuHuudon porukat joutuvat nyt kärsimään samasta asiasta, jota alun perin hyödynsivät: suomalaisen nettilainsäädännön haavoittuvuudesta. Koko saitin ja liiketoimintakonseptin kopiointi sellaisenaan ei taida tässä tapauksessa täyttää minkään rikoksen tunnusmerkkejä, vaikka jokaisen oikeustaju sanoo, että niin pitäisi olla.

Toisaalta, juuri tässä tapauksessa ei voi välttyä ajattelemasta, että FiksuHuuto saa juuri sitä mitä ansaitseekin.

Edit 1.4.: Näitähän on näköjään enemmänkin. Eikä tietysti ihme, kovasti tuottoisahan tuo FiksuHuuto on tainnut olla. Kohta kyllä varmasti joku puuttuu näihin rankalla kädellä.

Edit 2.4.: Ja vielä yksi. Lisäilenpä nyt näitä tänne sitä mukaa kun bongailen. En varmasti ole vieläkään törmännyt kaikkiin. Kopioijista ainakin BidDog ja HuutoHeikki mainostavat Fadebookissa samalla mainospaikalla, sieltä minäkin ne bongasin.

Edit2 2.4. Aiemman artikkelini kommenteista puolestaan tuli mielenkiintoinen tieto: FiksuHuudon “senttihuutokauppa on suomalainen keksintö” ei sekään pidä paikkaansa. FiksuHuudon tyypit ovat nimittäin itsekin kopioijia! Idea on pöllitty brittiläiseltä yhtiöltä nimeltä TeleBid (huomaa sama SanaToinen -notaatio kuin FiksuHuudon ja sen kopioijien nimessä), joka on ollut pystyssä jo pidempään. Kiitoksia Ollille kommentista.

Edit3 2.4. Ja vielä: bidd.fi. Bidd erottuu kilpailijoistaan kahdella asialla: 1) sivusto on huomattavasti amatöörimäisemmin toteutettu ja 2) se on jo suljettu ja “odottaa viranomaisten selvitystä jatkosta”. Mielenkiintoista olisi tietää, miksi juuri Bidd on suljettu, vaikka muut porskuttavat. 

Web — No Comments
29
Feb 08

Huijarihuutokaupat vihdoin kuriin?

Sisäasiainministeriö on viimein älähtänyt netin epäilyttävistä “huutokaupoista”. Mitta täyttyi, kun 180 000 euron asunto meni Bidsterissä kaupaksi 22,85 eurolla.

Aivan kuten edellisessä kirjoituksessa epäilin, myös FiksuHuuto.fi:tä tutkitaan nyt mahdollisista laittomuuksista. Saapa nähdä, kuinka kauan palvelu vielä mainostaa itseään suomalaisena.

Ulkomaisomisteiden sivustojen toiminnan rajoittaminen on edelleen vaikeaa. Saksassa on kuitenkin tullut nyt voimaan asetus, jolla ilmeisesti voidaan estää tämäntyyppisten palveluiden rahaliikenne.

Suomi-byrokratia on kuitenkin valitettavan jähmeää: vastaavan asetuksen voimaantulo on mahdollista aikaisintaan vuoden 2009 aikana. Jostain syystä tällaisissa asioissa ei voida olla yhtä ripeitä kuin silloin kun pitää suodattaa olematonta lapsipornoa.

Web — 5 Comments
15
Feb 08

Taulutelevisio sentillä, asunto eurolla

Kaikki tietävät eBayn ja Huuto.netin, joista saa hankittua käytettyä tavaraa huomattavasti alkuperäishintaa halvemmalla. Nyt perinteisten huutokauppojen rinnalle on ilmestynyt netin mahdollisuuksia uudella tavalla hyödyntäviä tulokkaita.

Noin vuosi sitten Suomessa toimintansa aloittanut brittiyhtiö Bidster mainostaa itseään “käänteisenä huutokauppana”. Ideana on, että huutokaupan voittaa alimman yksittäisen tarjouksen tekijä. Arvokkaankin esineen voi siis saada omakseen muutamilla senteillä.

Toisaalta jokaisen tarjouksen tekeminen maksaa pienen summan (n. 2 euroa kohteesta riippuen), eikä onnistumista pysty takaamaan, vaikka tarjouksia tekisi kuinka monta. Koska tarjouksia tehdään paljon, firma kerää sievoiset voitot jokaisesta myydystä kohteesta.

Käytännössä kyse ei siis ole huutokaupasta, vaan arpapelistä, joka on Suomen arpajaislain vastaista. Toistaiseksi lainsäädännöllä ei kuitenkaan ole pystytty estämään brittiyhtiön toimintaa. Firmalla menee ilmeisen hyvin: tällä hetkellä saitilla on kaupan muun muassa 180 000 euron arvoinen asunto.

Nyt Bidsterin jalanjäljissä pyrkii seuraamaan suomalainen palvelu nimeltä FiksuHuuto.fi. Sen liikeidea on “senttihuutokauppa”, ja mainostaapa palvelu vielä, että kyseessä on maailman ainoa vastaavanlainen palvelu, joten “senttihuutokauppa on suomalainen keksintö”. Avainlippu vain puuttuu. Palvelun layout tosin muistuttaa erehdyttävästi Bidsteriä.

Fiksuhuudon idea on, että tarjousta voi korottaa vain sentin kerrallaan. Jokaisen tarjouksen tekeminen kuitenkin maksaa jälleen 1-2 euroa. Tällä hetkellä palvelussa on myynnissä esimerkiksi 1000 euron taulutelevisio, jonka saisi omakseen maksamalla reilut 100 euroa.

Nopeasti voi laskea, että jos nollasta on päästy sataan euroon, on korotuksia tapahtunut 10000, eli FiksuHuudon tyypit ovat ansainneet tonnin telkkarilla ainakin kymppitonnin. Tietysti mahdollista on, että ylläpitäjät käyvät välillä itse korottelemassa tarjousta, jos muuten ei tarjoajia kuulu.

Arpajaislaki saa jälleen kyytiä, ja todennäköisesti viranomaiset puuttuvatkin aika pian myös FiksuHuudon toimintaan. Siihen luulisi olevan helpompi päästä käsiksi, kun kyseessä on puhtaasti suomalainen pulju. Tosin nettipalvelun vieminen ulkomaille ei näinä aikoina ole temppu eikä mikään.

Vaikka lain rajamailla mennäänkin, pätee silti jälleen vanha totuus siitä, ettei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Ja maksajia tuntuu riittävän.