18
Dec 07

Kuinka blogi aloitetaan

Monelle blogin aloittajalle tulee ensi-innostuksen jälkeen vastaan sama ongelma: muutaman alussa valmiina olleen aiheen jälkeen sanottavaa ei enää tunnukaan olevan niin paljon. Päivitystahti harvenee, keskustelua ei synny, ja pikku hiljaa blogi kuolee pois. Mikä neuvoksi?

ProBloggerin Darren Rowse neuvoo, että ennen uuden blogin aloittamista kannattaa tehdä hieman suunnittelutyötä ja muodostaa mind map uuden blogin kategorioista ja ensimmäisistä postauksista. Näin blogia aloittaessa merkintöjen aiheita on mukavasti valmiina jo esimerkiksi parisenkymmentä. Jatkossa aiheita on sitten kätevä keksiä esimerkiksi laajentamalla aiempien merkintöjen aiheista.

Moinen lähestymistapa on tietysti omiaan ennen kaikkea tienaamiseen pyrkivälle bloggaukselle, joka pyrkii tavoittamaan jonkin tietyn markkinaraon keskittymällä kapeaan aihealueeseen. Se muistuttaa tietyllä tapaa aika paljon tietokirjan kirjoittamista. Päiväkirjamaiselle vuodatukselle, uutissaitille tai Sanaisen arkun kaltaiselle, uusien ilmiöiden ja ideoiden haistelemiseen pyrkivälle blogille ainakaan merkintöjen miellekartoitus pitkälle etukäteen ei tunnu toimivalta ratkaisulta.

Sen sijaan kategorioiden pohtiminen ennalta voisi olla bloggaajalle kuin bloggaajalle hyvä keino auttaa hahmottamaan sitä, mitä haluaa sanoa. Itse en halua lyödä tämän blogin aihetta täysin lukkoon: jos törmään johonkin kiinnostavaan ilmiöön, haluan varata mahdollisuuden kirjoittaa siitä tänne, oli se sitten miltä elämän alueelta hyvänsä.

Blogin pääpaino tulee kuitenkin ehdottomasti olemaan (uus)medialla, erityisesti “web 2.0″ -käsitteen alle menevillä aiheilla, kuten blogeilla ja (web-)yhteisöllisyydellä. Muita todennäköisiä aiheita ovat esimerkiksi mobiilimaailma, journalismi, kirjoittaminen ja ajanhallinta. Tästä listasta muodostuu se kokonaisuus, joka minua tällä eniten ammatillisesti kiinnostaa, ja jonka parissa vietän myös suuren osan vapaa-ajastani. Sanottavaa siis (toivottavasti) riittää


09
Dec 07

Luo itsellesi työpaikka

Antti kirjoitti (itse asiassa kaksikin kertaa) halustaan vapautua yhdeksästä viiteen -työajan kahleista. Oma suhtautumiseni ajatukseen on ristiriitaista. Toisaalta olisi niin helppoa tehdä 40-tuntista viikkoa ja sen ulkopuolella unohtaa työnteko täysin. Toisaalta jos onnistuisi muuttamaan jonkin itselleen mieluisan tekemisen tuottavaksi työksi, ja saisi kaupan päälle joustavat työajat, kuulostaisi se ihanteelliselta.

Tässä kirjoituksessa joka tapauksessa kolme esimerkkiä ihmisistä, jotka ovat luoneet työpaikan itselleen, sekä asianomaisten ohjeita siitä, miten moinen onnistuu.

1. Kuusinumeroisia summia blogeilla

Moni tekee tällä hetkellä rahaa blogeilla. Itse asiassa niin moni, että tuntuu siltä, että nyt alkavat olla käsillä viimeiset hetket, jos tähän kelkkaan haluaa päästä mukaan. Rajattomasti ilmaista rahaa blogosfääri ei tarjoa. Tällä hetkellä eniten tienaavat ne, jotka tajusivat aloittaa homman jo 2000-luvun alkupuolella. Yksi alan asiantuntijoista on Darren Rowse, jolla on jopa blogi, jonka aiheena on bloggauksella tienaaminen.

Rowse ohjeistaa, että jos haluaa todella tienata leipänsä blogeilla, niitä pitää olla useita, ja kunkin pitää keskittyä johonkin kapeaan erikoisalaan. Hänellä itsellään on tuottoisa blogi kullekin kiinnostukseen kohteelleen, kuten vaikkapa digivalokuvaukselle. Yhteenlaskettujen ansioidensa mies ilmoittaa olevan kuusinumeroiset.

Jos haluat tienata rahaa bloggauksella, mutta liika vapaus ja huoli omasta toimeentulosta pelottaa, on Rowsella ratkaisu myös tähän ongelmaan. ProBloggerin Job boardilla on tarjolla työpaikkoja – kyllä vain – bloggaajille. Siellä etsitään esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat halukkaita bloggaamaan Applen tekosista, e-bisneksestä tai elokuvista. Oudommasta päästä on ilmoitus, jossa etsitään syömishäiriöbloggaajaa.

2. Freelancer nukkuu pitkään

Samuel Ryan ryhtyi web-freelanceriksi, koska ei halunnut herätä arkiaamuina aikaisin. Aluksi polku oli kivikkoinen, mutta lopulta menestystä alkoi tulla. Nykyisin Samuel pitää blogia, jonka tarkoituksena on auttaa freelancereita ja muita web-yrittäjiä tienaamaan leipänsä. Siinä hän muun muassa muistuttaa siitä, että freelancer on freelancer siksi, että saa pitää vapautensa. Siksi on erityisen tärkeätä aina tarvittaessa osata sanoa ei.

3. Maailmalle verkkokauppaa perustamaan

Törmäsin puolisen vuotta sitten halpaa MP3-soitinta etsiessäni Huuto.netissä erikoiseen ilmoitukseen. Muuan Ville Majanen kauppasi todella halvan kuuloisia soittimia, jotka olivat vieläpä uusia. Majasen toimipaikka oli Hongkong. Tuolloin soitin jäi hankkimatta.

Viime torstain itsenäisyyspäiväbileissä tapasin sitten vaihtarikaverini Eeron lukioaikaisen tutun nimeltä Jussi Jokinen, joka kertoi olevansa samaisen Majasen liikekumppani. Huuto.net -bisnes on hylätty, ja nykyisin miehet pyörittävät yhdessä Hongkongissa verkkokauppaa, jonka ideana on halvan elektroniikan kauppaaminen Pohjoismaihin ja Saksaan. Eikä siinä kaikki: firma pystyy luomiensa kontaktien ansiosta tarjoamaan myös hankintapalveluja vastaaville yrityksille, jotka haluavat mukaan Aasian bisnekseen.

Tämän tarinan opetus on, että globalisaatiosta eivät hyödy pelkästään suuryritykset. Sitä voi käyttää hyväkseen kuka tahansa, joka haluaa työllistää itse itsensä ja päästä siinä sivussa näkemään maailmaa.


02
Dec 07

Intranet Facebookissa

Aika alkaa pikku hiljaa kirjoittamaan tännekin, kun kaikki sanottava ei tunnu sopivan vaihtoblogiin. Siinä kirjoitin aiemmin omasta Facebookin käytöstäni ja pohdin muun muassa, josko Facebook soveltuisi myös työelämän tarpeisiin. Soveltuupa hyvinkin, väittävät ainakin Serena Networksin tyypit. Kyseinen n. 800 työntekijän 18 maassa toimiva yritys on nimittäin korvannut intranettinsä Facebookilla. Jo aiemmin sama firma oli ottanut käyttöön “Facebook-perjantait”, joina jokaisella työntekijällä oli käytettävissään tunti työajasta Facebook-surffaukseen.

Lafkan pomon René Bonvanien mukaan perinteiset intranet-työkalut ovat huonoja tiedostojen jakoon ja ihmisten välisteen kommunikaatioon. Nämä ohjelmat Facebook voi Bonvanien mielestä ratkaista. Kommunikointi työntekijöiden välillä hoituu yksityisten Facebook-ryhmien kautta, asiakkaisiin taas pidetään yhteyttä julkisten ryhmien välityksellä. Tärkeät tiedostot piileskelevät palomuurisuojatun yhteyden takana, ja niihin on Facebookista vain linkkejä.

Serenan tempausta on jatkokommentoitu täällä. Artikkelissa esitetään muun muassa, että jotta Facebook vastaisi paremmin myös työelämän tarpeita, siihen pitäisi pystyä luomaan erikseen profiilit ystäviä, työnantajia, asiakkaita, liikekumppaneita ym. varten. Tätä puutetta pyrkii hyödyntämään Yahoon Kickstart, joka koittaa yhdistää Facebookin ja LinkedInin parhaat puolet.

Oma arvioini on, että Facebookin ja LinkedInin markkina-asemien ollessa vahvoja Kickstart ei tuo mitään niin uutta ja mullistavaa, että se saisi haalittua tarpeeksi aktiivikäyttäjiä noustakseen edellä mainitun kaksikon varteenotettavaksi kilpailijaksi. Jos Facebook lisäisi mahdollisuuden useampaan profiiliin (uudistus joka ei toki sinänsä ole lainkaan yksinkertainen ja vaatisi Facebookin kehittäjiltä valtavasti työtä, jos on ollenkaan järkevästi toteutettavissa), Kickstart menettäisi saman tien ainoan koukkunsa. Samalla Facebookista kasvaisi heti huomattavasti merkittävämpi uhkaaja LinkedInille. Yhtäkkiä samalla palvelulla voisi hallita sekä työtä että vapaa-aikaa, kuitenkaan sekoittamatta niitä täysin keskenään.