Sanainen arkku

Tietävätkö kaverit paremmin kuin Google?

Yksi Internetin tulevaisuutta keskeisimmin määrittävistä tekijöistä on kysymys siitä, miten tieto järjestetään ja organisoidaan tehokkaimmin – ja miten tietoa haetaan.

Aiemmassa postauksessa käsittelin yhtä mahdollista tulevaisuudennäkymää, semanttista webiä. Samaan aikaan etenee vahvasti myös toinen vallitseva suuntaus, ns. sosiaalinen haku.

Sosiaalisen haun idea on, että perinteisten hakukoneiden tuloksia painotetaan tiedoilla siitä, mitä hakijan omat sosiaaliset verkostot pitävät tärkeinä tuloksina. Tämän tiedon saamiseen on erilaisia tapoja.

Uusi israelilainen(!) yritys nimeltä Delver uskoo sosiaalisen haun voimaan. Delverin kaksi vuotta kehitteillä ollut teknologia pyrkii kartoittamaan hakijan online-lähipiirin: kaverit sosiaalisissa verkostopalveluissa, blogit jne.

Kun haussa voi ottaa mukaan vielä kavereiden kaveritkin, löytyy todennäköisesti aina joku, joka tietää jotain haetusta asiasta. Koska hakijalla on näin jokin yhteys tietolähteeseen, tuntuu informaatio luotettavammalta. Näin Delverin porukka ainakin arvelee.

Toistaiseksi Delverin haku ei ole vielä toiminnassa. Sen verran mielenkiintoiselta se kuitenkin vaikutti, että ilmoittauduin vapaaehtoiseksi betatestaajaksi. Lisää aiheesta seuraa, jos ja kun haku piakkoin avautuu testaajille.

Googlekin on herännyt. Kun vielä aiemmin firman hakujohtaja Marissa Meyer suhtautui epäilevästi sosiaaliseen hakuun ja Facebookiin sen mahdollisena toteuttajana, on hän nyt kääntänyt kelkkansa ja uskoo, että sosiaalisessa haussa on tulevaisuus. Googlen tapauksessa luonteva lähestymistapa olisi lähteä Gmailin kontaktilistasta ja laajentaa sitten kolmansien osapuolien palveluihin, kuten MySpaceen, joka jo nyt käyttää Googlen hakua.

Toisenlainen, hyvin tehokas sosiaalinen hakupalvelu on ollut toiminnassa jo pitkään. Vanhan tutun sosiaalisia kirjanmerkkejä ylläpitävän del.icio.usin tietokantaan voi suorittaa tehokkaita hakuja käyttäjien kirjanmerkkeihin liittämien tägien perusteella. Tulosten priorisoinnissa voidaan käyttää hyväksi tietoa siitä, kuinka moni on lisännyt kyseisen linkin listalleen.

Del.icio.usissa on myös mahdollista verkostoitua muiden käyttäjien kanssa, mutta toistaiseksi verkostoa ei juuri hyödynnetä hakuominaisuudessa. Tämä toisi hakuun vielä uuden sosiaalisen ulottuvuuden: sen voisi ulottaa koskemaan pelkästään ystävien tai näiden ystävien linkkejä.

Myös semanttista webiä kehitettäessä aletaan ottaa huomioon sosiaalisen haun mahdollisuuksia. FinnONTO-hankkeen juuri julkistettu jatkoprojekti on nimeltään Semantic Web 2.0. Sen tavoitteena on pyrkiä yhdistämään semanttisen webin tekniikat sosiaaliseen mediaan.

Kuulostaa juuri sellaiselta pelinavaukselta, jota semanttinen web tarvitsee päästäkseen tunkkaisista tutkijankammioista kaiken kansan työkaluksi. Toivottavasti kaunis ajatus pystytään myös konkretisoimaan käytännön palveluiksi.

Ilmaista musiikkia

Levy-yhtiöt ovat häviämässä taistelun. Kaikki merkit ovat ilmassa sen suhteen, että musiikin jakelutavat mullistuvat. Pian käyttäjiä ei enää voida pakottaa maksamaan yksittäisistä äänitteistä, vaan on luotava uudenlaisia ansaintamalleja.

Netissä toimii tällä hetkellä useita palveluita, joissa voi kuunnella musiikkia ilmaiseksi. Nettiradiot ovat olleet olemassa jo pitkään, mutta nyt niiden rinnalle on tullut palveluita, joissa käyttäjä saa kuunnella juuri sellaista musiikkia kuin haluaa ja jopa tehdä omat soittolistansa. Esimerkkejä ilmaiseksi musiikkia tarjovista palveluista ovat muun muassa Seeqpod, Skreemr ja Songza. Lisätietoa niistä ja muista vastaavista täällä.

Nyt myös “musiikkimaailman Facebook” Last.fm on lähtenyt leikkiin. Siinä missä palvelussa saattoi aiemmin kuunnella vain otteita valitsemistaan biiseistä, on nyt mahdollista kuunnella koko kappale. Kuuntelukerrat rajoitetaan kuitenkin kolmeen, mutta Last.fm -tilaajille kertoja on rajattomasti.

Ansaintamalleja on kaksi: mainostulot ja käyttäjiltä saatavat kuukausimaksut. Koska saitilla on aiemmin ilmaisilla palveluilla kerätty valtaisa käyttäjäpohja, sen tulevaisuus vaikuttaa varsin hyvältä. Mukaan ovat lisäksi lähteneet kaikki suurimmat levy-yhtiöt, mikä tekee Last.fm:stä maailman suurimman ilmaisen musiikin varaston. Valitettavasti vain palvelu ei toistaiseksi toimi Euroopassa Saksaa lukuunottamatta, mutta tilanne on tarkoitus korjata kuluvan vuoden aikana.

Toisen uudenlaisen ansaintamallin loi Radiohead kokeilullaan, jossa kuulijat saivat itse päättää paljonko maksoivat uudesta In Rainbows -levystä. Vaikka suuri osa ihmisistä otti levyn ilmaiseksi, oli levyn hankkijoita sen verran paljon, että bändi korjasi silti sievoiset tulot. Nyt samaa mallia soveltavat muutkin tunnetut artistit, kuten Nine Inch Nailsista tuttu Trent Reznor sekä Charlatans.

Jo pitkään musiikkimaailmassa on vallinnut negatiivinen kierre. Piraatit syövät tuloja artisteilta ja levy-yhtiöiltä, ja siksi musiikin hinta nousee, jolloin yhä useammat hankkivat laitonta musiikkia. Ehkä näiden uusien kokeilujen myötä kierre saadaan vihdoin käännettyä. Musiikki tulee digitaalisen levityksen ja edullisuuden myötä yhä uusien ihmisten ulottuville. Sen myötä musiikkia kulutetaan enemmän, joten artistit tienaavat, vaikka kappaleen kuuntelukerroista maksetaankin keskimäärin vähemmän.

Nykyaikana kaikenlainen huijaaminen ja rajoitteiden kiertäminen on helppoa. Jos jokin asia yritetään kieltää tai estää, keksitään kyllä keinot esteen ohittamiseksi. Voisiko se yllättäen tarkoittaakin sitä, että juuri nyt kannattaa luottaa ihmisiin ja poistaa rajoitukset? Jos ihmisten annetaan toimia vapaasti, he kuitenkin lopulta luovat kirjoittamattomat säännöt ja toimivat niiden mukaan.

Kuulostaa anarkialta. Mutta ehkä juuri sitä musiikkibisnes tällä hetkellä kaipaa.

semanttinen web — 5 comments
23
Jan 08

Semanttiset hakukoneet tulevat

Puhuttaessa internetin tulevaisuudesta tai “web 3.0″:sta mainitaan usein yhtenä mahdollisena kehityssuuntana siirtyminen kohti semanttista webiä. Tavoitteena on saada hakukoneet todella ymmärtämään, mistä sisällöissä on kysymys, ja saada näin parempia hakutuloksia.

Jo 2004 kehitettiin Swoogle, joka yhdistää Googlen haku- ja pagerank-algoritmien piirteitä semanttisen webin dokumenttien hakuun. Tavalliselle tiedonhakijalle siitä ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole paljon iloa, sillä semanttisesti järjestetyn tiedon määrä on vielä melko vähäinen. RDF-muotoisten dokumenttien lukeminen ei myöskään onnistu suoraan selaimella, vaan siihen tarvitsee erillisen ohjelmiston.

Mielenkiintoinen uusi tulokas on israelilainen SemantiNet, joka pyrkii tekemään täysin uudenlaisen, semanttisiin tekniikoihin perustuvan hakupalvelun. Toistaiseksi palvelua ei kuitenkaan ole vielä olemassa, eikä tekniikastakaan kerrota tarkemmin. Yritys sai kuitenkin hiljattain 1,7 miljoonaa dollaria riskirahaa, joten ehkä firma on todella tehnyt jonkin suuren innovaation.

Toisenlaisen lähestymistavan on valinnut Mahalo, joka mainostaa itseään sanoilla “human-powered search engine”. Se ei hyödynnä semanttisen webin teknologiaa lainkaan, vaan sen ytimessä ovat linkit, jotka yrityksen työntekijät ovat merkinneet “hyviksi”. Ideana on suodattaa vähemmän relevantit hakutulokset pois. Esimerkiksi hakiessa tietoja jostakin tuotetyypistä suodattuisivat turhat mainokset pois, ja jäljelle jäisi vain oleellinen. Jos arkistossa ei ole “hyviä” linkkejä haetusta aiheesta, näytetään Googlen ensimmäiset osumat.

Mahalon idea kuulostaa kovin tutulta. Suurin piirtein samalla ideallahan toimii esimerkiksi Yahoo! Directory, joka eli kukoistuskauttaan 2000-luvun taitteessa. Siitä on kuitenkin aika jättänyt. Web laajenee valtavaa vauhtia, joten tarvittaisiin valtava määrä ihmisiä tiedon manuaaliseen organisointiin. Samaan aikaan monet linkit vanhenevat nopeasti, joten tuloksia täytyisi jatkuvasti tarkistaa. Tähän kaatui Yahoo! Directory ja hieman epäilen, että sama kohtalo saattaa odottaa myös Mahaloa.

Jos semanttinen web kiinnostaa, on nyt oiva aika ottaa selvää, missä suomalainen tutkimus on menossa. Viisivuotisen FinnONTO – Suomalaiset semanttisen webin ontologiat -hanke on päättynyt ja sen tulokset julkistetaan perjantaina Semanttinen web kansalliseksi voimavaraksi -tapahtumassa Otaniemessä.

Itse en valitettavasti ole paikkakunnalla enkä siis pääse paikalle. Se harmittaa, sillä olin jo viittä vaille lähdössä mukaan hankkeen toteuttamiseen viime keväänä, kunnes Hongkongin reissu tuli väliin. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla, millaisia tuloksia projektissa on saatu ja käynnistääkö hanke mahdollisesti jatkotutkimusta. Toivottavasti. Jos semanttinen web todella on “web 3.0:n” keskeinen elementti, siihen kannattaa panostaa nyt.

työ — Leave a comment
20
Jan 08

Yrittäjäksi kädestä pitäen

Haluatko yrittäjäksi, mutta riskit pelottavat? Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että yrittäjäksi voi ryhtyä yllättävänkin helposti. Välttämättä siihen ei tarvitse minkäänlaista koulutusta eikä edes liikeideaa. Yritys nimeltä Huomenta lupaa seuraavaa: “Yrittäjäksi ryhtyminen on riskitöntä. Saat valmiin, tutkitun ja testatun yrittämisen mallin ja toimivan liikeidean.”

Kyse on tietysti franchising-yrittäjyydestä, joka on yleistä etenkin pikaruoka- ja siivousalalla. Jälkimmäisellä toimii myös Huomenta. Televisiossakin helppoa yrittäjyyttä mainostava yritys lupaa nettisivuillaan, että lisenssin hankkijalle tehdään käytännössä kaikki valmiiksi: perustamista varten saa edullista lainaa, asiakkaat voi ostaa emoyritykseltä ja kaupan päälle tulee netissä toimiva softapaketti, joka neuvoo yrittäjää alkutaipaleella.

Tietysti voi miettiä, onko moinen “oikeata” yrittäjyyttä lainkaan. Eivätkö monet yrittäjäksi ryhtyvät rupea moiseen juuri sen takia, että saavat täyden vapauden ja nimenomaan haluavat tehdä kaiken itse? Toisaalta yrittäjäksi mielivälle franchising voi olla hyvä tapa harjoitella. Huomentakin tarjoaa valtavan määrän erinäisiä koulutuspalveluja ja muuta hyödyllistä tietoa, jota voi varmasti hyödyntää myös mahdollisissa myöhemmissä yritysprojekteissa alalla kuin alalla.

Lisää aiheesta voi lukea vaikkapa Suomen franchising-yhdistyksen kotisivuilta.

Tietenkään kyse ei ole mistään leikkiyrittäjyydestä. Pätevä franchisee (joku voisi oikeasti keksiä näille termeille hyvän suomennoksen) voi tehdä paljon rahaa, vaikka emoyhtiö osan tienesteistä haukkaakin. Ja näennäisestä riskittömyydestä huolimatta myös franchising-yrittäjä voi tössiä ja tehdä isosti miinusta. Hyvä niin, muuten se ei kävisi oikeasta yrittäjyyskoulusta.

Mikroblogit / mobiili / Sosiaalinen media — 3 comments
13
Jan 08

Töpinää töppösiin, Jaiku

Pitkä ja laiska joululoma takana, aika siirtyä takaisin arkeen. Pukki ei valitettavasti tuonut uutta hienoa mobiililaajakaistalla varustettua nokialaista. Se harmittaa muun muassa siksi, että nykyisellä parin vuoden ikäisellä Ericssonin vehkeellä ei pääse Jaikuamaan. Se harmittaa kovin. Mikrobloggaus tuntuu varsin passelilta tavalta kirjoitella muistiin yksittäisiä “neronleimauksia”, jotka tulevat mieleen yleensä juuri silloin, kun ei ole läppäriä lähettyvillä.

Vai pitäisikö sittenkin twitteröidä? Jenkkiblogit tuntuvat mainitsevan mikrobloggauksen yhteydessä huomattavasti Jaikua useammin sen uudemman kilpailijan. Myös Wikipedia tietää kertoa, että Twitter on suomalaista kollegaansa suositumpi. Huolestuttavaa suomalaisten kannalta. Vaikka kaksikon lähtökohdat ovat erilaiset (Jaiku on mobiilisovelluksen hyppäys yhteisöweb-maailmaan, Twitter taas web2-softaan pultattu kännykkäominaisuus), ja niiden ominaisuudet eroavat jonkin verran toisistaan, kilpailevat ne silti samoista käyttäjistä.

Huolta lisäävät tiedot, joiden mukaan monet Jaikun viimeaikaisiin yhteysongelmiin kyllästyneet käyttäjät ovat siirtymässä Twitteriin. Jaikuun odotellaan edelleen Google-fuusion myötä lupailtuja uudistuksia. Jaikido-blogin mukaan niitä on luvassa pian. Toivottavasti. Mikrobloggaus on yksi tämän hetken lupaavimmista Seuraavista Jutuista, mikä tarkoittaa että klooneja ilmestyy markkinoille nopeammin kuin ehtii sanoa “mobiilikupla”. Aiemmin mainitun Wikipedia-sivuston mukaan maailmalla oli jo toukokuussa 2007 111 Twitterin tyyppistä sivustoa. Tämä lista on vasta alkua. Kannattaa myös huomata, että kyseiset saitit pyrkivät kloonaamaan nimenomaan Twitteriä. Lievätkö Jaikusta kuulleetkaan.

Blogit — Leave a comment
18
Dec 07

Kuinka blogi aloitetaan

Monelle blogin aloittajalle tulee ensi-innostuksen jälkeen vastaan sama ongelma: muutaman alussa valmiina olleen aiheen jälkeen sanottavaa ei enää tunnukaan olevan niin paljon. Päivitystahti harvenee, keskustelua ei synny, ja pikku hiljaa blogi kuolee pois. Mikä neuvoksi?

ProBloggerin Darren Rowse neuvoo, että ennen uuden blogin aloittamista kannattaa tehdä hieman suunnittelutyötä ja muodostaa mind map uuden blogin kategorioista ja ensimmäisistä postauksista. Näin blogia aloittaessa merkintöjen aiheita on mukavasti valmiina jo esimerkiksi parisenkymmentä. Jatkossa aiheita on sitten kätevä keksiä esimerkiksi laajentamalla aiempien merkintöjen aiheista.

Moinen lähestymistapa on tietysti omiaan ennen kaikkea tienaamiseen pyrkivälle bloggaukselle, joka pyrkii tavoittamaan jonkin tietyn markkinaraon keskittymällä kapeaan aihealueeseen. Se muistuttaa tietyllä tapaa aika paljon tietokirjan kirjoittamista. Päiväkirjamaiselle vuodatukselle, uutissaitille tai Sanaisen arkun kaltaiselle, uusien ilmiöiden ja ideoiden haistelemiseen pyrkivälle blogille ainakaan merkintöjen miellekartoitus pitkälle etukäteen ei tunnu toimivalta ratkaisulta.

Sen sijaan kategorioiden pohtiminen ennalta voisi olla bloggaajalle kuin bloggaajalle hyvä keino auttaa hahmottamaan sitä, mitä haluaa sanoa. Itse en halua lyödä tämän blogin aihetta täysin lukkoon: jos törmään johonkin kiinnostavaan ilmiöön, haluan varata mahdollisuuden kirjoittaa siitä tänne, oli se sitten miltä elämän alueelta hyvänsä.

Blogin pääpaino tulee kuitenkin ehdottomasti olemaan (uus)medialla, erityisesti “web 2.0″ -käsitteen alle menevillä aiheilla, kuten blogeilla ja (web-)yhteisöllisyydellä. Muita todennäköisiä aiheita ovat esimerkiksi mobiilimaailma, journalismi, kirjoittaminen ja ajanhallinta. Tästä listasta muodostuu se kokonaisuus, joka minua tällä eniten ammatillisesti kiinnostaa, ja jonka parissa vietän myös suuren osan vapaa-ajastani. Sanottavaa siis (toivottavasti) riittää

Blogit / työ — 1 comment
09
Dec 07

Luo itsellesi työpaikka

Antti kirjoitti (itse asiassa kaksikin kertaa) halustaan vapautua yhdeksästä viiteen -työajan kahleista. Oma suhtautumiseni ajatukseen on ristiriitaista. Toisaalta olisi niin helppoa tehdä 40-tuntista viikkoa ja sen ulkopuolella unohtaa työnteko täysin. Toisaalta jos onnistuisi muuttamaan jonkin itselleen mieluisan tekemisen tuottavaksi työksi, ja saisi kaupan päälle joustavat työajat, kuulostaisi se ihanteelliselta.

Tässä kirjoituksessa joka tapauksessa kolme esimerkkiä ihmisistä, jotka ovat luoneet työpaikan itselleen, sekä asianomaisten ohjeita siitä, miten moinen onnistuu.

1. Kuusinumeroisia summia blogeilla

Moni tekee tällä hetkellä rahaa blogeilla. Itse asiassa niin moni, että tuntuu siltä, että nyt alkavat olla käsillä viimeiset hetket, jos tähän kelkkaan haluaa päästä mukaan. Rajattomasti ilmaista rahaa blogosfääri ei tarjoa. Tällä hetkellä eniten tienaavat ne, jotka tajusivat aloittaa homman jo 2000-luvun alkupuolella. Yksi alan asiantuntijoista on Darren Rowse, jolla on jopa blogi, jonka aiheena on bloggauksella tienaaminen.

Rowse ohjeistaa, että jos haluaa todella tienata leipänsä blogeilla, niitä pitää olla useita, ja kunkin pitää keskittyä johonkin kapeaan erikoisalaan. Hänellä itsellään on tuottoisa blogi kullekin kiinnostukseen kohteelleen, kuten vaikkapa digivalokuvaukselle. Yhteenlaskettujen ansioidensa mies ilmoittaa olevan kuusinumeroiset.

Jos haluat tienata rahaa bloggauksella, mutta liika vapaus ja huoli omasta toimeentulosta pelottaa, on Rowsella ratkaisu myös tähän ongelmaan. ProBloggerin Job boardilla on tarjolla työpaikkoja – kyllä vain – bloggaajille. Siellä etsitään esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat halukkaita bloggaamaan Applen tekosista, e-bisneksestä tai elokuvista. Oudommasta päästä on ilmoitus, jossa etsitään syömishäiriöbloggaajaa.

2. Freelancer nukkuu pitkään

Samuel Ryan ryhtyi web-freelanceriksi, koska ei halunnut herätä arkiaamuina aikaisin. Aluksi polku oli kivikkoinen, mutta lopulta menestystä alkoi tulla. Nykyisin Samuel pitää blogia, jonka tarkoituksena on auttaa freelancereita ja muita web-yrittäjiä tienaamaan leipänsä. Siinä hän muun muassa muistuttaa siitä, että freelancer on freelancer siksi, että saa pitää vapautensa. Siksi on erityisen tärkeätä aina tarvittaessa osata sanoa ei.

3. Maailmalle verkkokauppaa perustamaan

Törmäsin puolisen vuotta sitten halpaa MP3-soitinta etsiessäni Huuto.netissä erikoiseen ilmoitukseen. Muuan Ville Majanen kauppasi todella halvan kuuloisia soittimia, jotka olivat vieläpä uusia. Majasen toimipaikka oli Hongkong. Tuolloin soitin jäi hankkimatta.

Viime torstain itsenäisyyspäiväbileissä tapasin sitten vaihtarikaverini Eeron lukioaikaisen tutun nimeltä Jussi Jokinen, joka kertoi olevansa samaisen Majasen liikekumppani. Huuto.net -bisnes on hylätty, ja nykyisin miehet pyörittävät yhdessä Hongkongissa verkkokauppaa, jonka ideana on halvan elektroniikan kauppaaminen Pohjoismaihin ja Saksaan. Eikä siinä kaikki: firma pystyy luomiensa kontaktien ansiosta tarjoamaan myös hankintapalveluja vastaaville yrityksille, jotka haluavat mukaan Aasian bisnekseen.

Tämän tarinan opetus on, että globalisaatiosta eivät hyödy pelkästään suuryritykset. Sitä voi käyttää hyväkseen kuka tahansa, joka haluaa työllistää itse itsensä ja päästä siinä sivussa näkemään maailmaa.

Sosiaalinen media / työ — Leave a comment
02
Dec 07

Intranet Facebookissa

Aika alkaa pikku hiljaa kirjoittamaan tännekin, kun kaikki sanottava ei tunnu sopivan vaihtoblogiin. Siinä kirjoitin aiemmin omasta Facebookin käytöstäni ja pohdin muun muassa, josko Facebook soveltuisi myös työelämän tarpeisiin. Soveltuupa hyvinkin, väittävät ainakin Serena Networksin tyypit. Kyseinen n. 800 työntekijän 18 maassa toimiva yritys on nimittäin korvannut intranettinsä Facebookilla. Jo aiemmin sama firma oli ottanut käyttöön “Facebook-perjantait”, joina jokaisella työntekijällä oli käytettävissään tunti työajasta Facebook-surffaukseen.

Lafkan pomon René Bonvanien mukaan perinteiset intranet-työkalut ovat huonoja tiedostojen jakoon ja ihmisten välisteen kommunikaatioon. Nämä ohjelmat Facebook voi Bonvanien mielestä ratkaista. Kommunikointi työntekijöiden välillä hoituu yksityisten Facebook-ryhmien kautta, asiakkaisiin taas pidetään yhteyttä julkisten ryhmien välityksellä. Tärkeät tiedostot piileskelevät palomuurisuojatun yhteyden takana, ja niihin on Facebookista vain linkkejä.

Serenan tempausta on jatkokommentoitu täällä. Artikkelissa esitetään muun muassa, että jotta Facebook vastaisi paremmin myös työelämän tarpeita, siihen pitäisi pystyä luomaan erikseen profiilit ystäviä, työnantajia, asiakkaita, liikekumppaneita ym. varten. Tätä puutetta pyrkii hyödyntämään Yahoon Kickstart, joka koittaa yhdistää Facebookin ja LinkedInin parhaat puolet.

Oma arvioini on, että Facebookin ja LinkedInin markkina-asemien ollessa vahvoja Kickstart ei tuo mitään niin uutta ja mullistavaa, että se saisi haalittua tarpeeksi aktiivikäyttäjiä noustakseen edellä mainitun kaksikon varteenotettavaksi kilpailijaksi. Jos Facebook lisäisi mahdollisuuden useampaan profiiliin (uudistus joka ei toki sinänsä ole lainkaan yksinkertainen ja vaatisi Facebookin kehittäjiltä valtavasti työtä, jos on ollenkaan järkevästi toteutettavissa), Kickstart menettäisi saman tien ainoan koukkunsa. Samalla Facebookista kasvaisi heti huomattavasti merkittävämpi uhkaaja LinkedInille. Yhtäkkiä samalla palvelulla voisi hallita sekä työtä että vapaa-aikaa, kuitenkaan sekoittamatta niitä täysin keskenään.

Blogit — 2 comments
24
Aug 07

Uusi alku

Jo pitkään on mielessäni pyörinyt sekä aataminaikuisten nettisivujeni päivitys ajan tasalle että hankkiutuminen eroon kankeasta ja mainoksia pursuavasta Kirjaamo-blogini alustasta. Moni tuttu on kehunut kovasti tätä WordPress-alustaa, joten päätin pystyttää sen ympärille sekä sivuni että blogini.

Koska pelkkä WordPress-blogi (jonka olisi saanut hostattua ilmaiseksi) ei siis minulle riittänyt, oli seuraavaksi etsittävä palveluntarjoaja, jolta saisi kustannustehokkaasti web-hotellin PHP- ja MySQL-tuella ja muutenkin mahdollisimman kattavilla palveluilla. Hämmästys oli suuri, kun törmäsin Arkku.netiin. Arkku tarjoaa käyttäjilleen edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi mm. domain-nimen, bouncer-palvelun, sähköpostin sekä shell-tunnuksen irssin käyttöä varten – ilmaiseksi! Palvelu pyörii käytännössä vapaaehtoisvoimin, pelkästään sen omalla sivustolla olevien mainosten ja (ainakin toistaiseksi melko vähäisisten) lahjoittajien varassa.

Tätä oli pakko testata, varsinkin kun keksin vielä sopivan arkku.net -päätteisen domain-nimen, joka oli kaiken lisäksi vapaa. Ja katso: ainakin tähän mennessä kaikki näyttää mainiolta. Kotisivutilahakemukseni hyväksyttiin muutamassa tunnissa, ja kaikki tähän mennessä käyttämäni työkalut ovat toimineet hienosti. Toki jossain määrin on vielä pelko persiissä sen suhteen, kuinka kauan tällainen palvelu voi toimia ilmaiseksi. Entä jos ylläpitäjien mielenkiinto ei enää vuoden päästä riitäkään? Siinä vaiheessa pitää sitten vain toivoa, että blogin sisältävän tietokannan siirtäminen toiselle palvelimelle onnistuu ongelmitta. Toistaiseksi olen kuitenkin Arkkuun enemmän kuin tyytyväinen.

Aiemmin mainittujen lisäksi tämän saitin pystyttämiselle on vielä yksi, huomattavasti ajankohtaisempi syy. Olen nimittäin lähdössä Hong Kongiin, jossa aion viettää tulevan syksyn vaihto-opiskelun merkeissä. Aion pitää reissun aikana toista, pelkästään matkaan liittyviä juttuja käsittelevää blogia. Kiitos WordPressin ihanuuden, samaan tietokantaan voi pystyttää useita blogeja, joten saatoin pystyttää vaihtoblogini tälle samalle saitille (ensimmäinen Arkun rajoitus johon törmäsin: vain yksi MySQL-tietokanta käyttäjää kohti). Sanainen arkku sulkeutuu siis heti avautumisensa jälkeen loppuvuodeksi, jonka aikana kuulumisiani voi lukea Hong Kongin blogista.

Sanainen arkku avautuu mediasta, tekniikasta, viestinnästä ja sen epäonnistumisesta.